Kirjoitimme viime viikolla faktapainotteisen jutun Costa Ricassa sijaitsevasta upeasta Tortugueron kansallispuistosta. Haluamme seuraavaksi kirjoittaa kokemastamme yökävelystä Tortuguerossa.
Venekyyti Tortugueron kansallispuistoon
Tortugueron kansallispuisto siis sijaitsee aivan Costa Rican koilliskulmassa ja ei siksi ole joihinkin muihin kansallispuistoihin verrattuna kovin helposti saavutettavissa. Toisaalta, matka pääkaupunki San Josesta La Pavonan satamaan taittuu ruuhkasta riippuen noin kolmessa tunnissa, joten siinä mielessä matka on vielä varsin kohtuullinen. Matka Tortugueron kansallispuistoon edellyttää tämän lisäksi vielä tunnin ja kuivana kautena maalis-kesäkuussa kahden tunnin venematkaa.
Veneen lähtöaikoja oli päivässä viisi, ensimmäinen kello 9:15 ja viimeinen kello 16:15. Päätimme tähdätä toiseksi viimeisimpään venekyytiin. Parkki maksoi noin 14 dollaria ja venekyyti noin 10 dollaria henkilöltä.
Venematka oli itsessään todella mukava. Maisemia oli mukava katsoa ja sen aikana näimme myös runsaasti erilaisia eläimiä kuten todella kookkaan varaanin ja useita lintuja. Pääpaino oli siirtymisessä Tortugueroon, eikä kuljettajamme juurikaan hidastanut eläinhavaintojen kohdalla.
Saavuttuamme perille, meillä oli hieman hankaluuksia löytää varaamamme majapaikka. Tämä johtui erityisesti siitä, että olimme varanneet sen toisella nimellä kuin rakennuksessa olevassa kyltissä luki. Neuvoja kyselemällä asia kuitenkin selvisi lopulta varsin nopeasti, ja osoittautui, että majapaikkamme olisi itse asiassa varsin lähellä satamaa.
Täällä (ja myöhemmin Panamassa Bocas del Torossa) huomasimme myös sen, että kieltämättä Karibianmeren puoleinen rannikko eroaa huomattavasti Tyynenmeren puoleisesta rannikosta. Talot ovat värikkäitä, ja tunnelma on muutenkin hieman erilainen.
Yökävelyllä Tortugueron kansallispuistossa
Ensimmäisenä aktiviteettinamme oli yökävely, jossa ei lisäksemme ollut muita. Sen hinta oli 25 dollaria/henkilö. On aina jännittävää tavata opas ensimmäistä kertaa, koska etukäteen ei voi olla varma, miten taitava hän on ja miten hänen tyylinsä sopii meidän toivomaan opastustyyliin. Oppaamme Angelo kertoi, että tulemme tekemään parin tunnin kierroksen, mutta tarkempi kesto riippuu muun muassa siitä, mitä näemme, ja että toivottavasti tietysti näemme mahdollisimman paljon.
Aivan alkuun tilanne vaikutti hieman huolestuttavalta. Varsinaisesti oppaassamme ei ollut vikaa, mutta näköpiiriin ei osunut lainkaan eläimiä. Olimme jo taivaltaneet hyvän aikaa, mutta emme suurehkon hämähäkin lisäksi olleet nähneet kovinkaan paljoa muuta. Pian vastaan tuli puussa oleva upea, Costa Rican näyttävimpänä sen värikkyyden vuoksi pidetty tukaanilaji, rikkitukaani (keel-billed toucan). Olimme sen aiemminkin nähneet, mutta nyt meillä oli aikaa kuvata sitä kaikessa rauhassa. Näimme puussa myös kirkkaanvihreän käärmeen, joka oppaamme mukaan oli eri kuin olimme nähneet aiemmin Monteverden yökävelyllä.
Luulimme, että olemme lähdössä jo takaisin, mutta oppaamme sanoi kierroksen vielä jatkuvan. Loppukävely olikin mahtava lukuisine eläinhavaintoineen. Näimme useamman sierainlaskiasen eli Hoffmanninlaiskiaisen (Hoffmann’s two-toed sloth), joita emme juurikaan olleet aiemmin nähneet, sillä ne ovat aktiivisia nimenomaan öisin. Olimme aiemmin nähneet lukuisia kolmivarvaslaiskiaista (three-toed sloth), jotka ovat kasvoiltaan todella sympaattisen näköisiä. Yksittäisen kolmivarvaslaiskiaisen näimme tälläkin kertaa. Sierainlaiskiaiset sen sijaan eivät siankärsältä näyttävän nenänsä vuoksi ole lainkaan yhtä sympaattisen näköisiä. Hienoa niitäkin oli kuitenkin viimein päästä näkemään.
Vastaan tuli vielä useampi käärme, samoin pussirotta eli opossumi, jota emme oikeastaan olisi uskoneet pääsevämme näkemään. Yllättäen saimme siitä vielä varsin hyvän kuvan, vaikka kyseiset eläimet ovat todella ujoja, ja viihtyvät usein pusikossa.
Olimme erityisesti pyytäneet opastamme etsimään Costa Rican paljon matkailumarkkinoinnissa käyttämää kirkkaan vihreää punasilmälehtisammakkoa (red-eyed tree frog), mutta hän totesi, että niiden näkeminen on epätodennäköistä, sillä niitä näkee enemmän, kun on sateista. Hämmästyksemme oli suuri, kun retken aivan loppupuolella hän löysi kuin löysikin punasilmälehtisammakon. Se ei ollut vielä täysikasvuinen, ja väritys tulee vielä entisestään kirkastumaan, mutta oli silti upeaa päästä näkemään kyseinen sammakko.
Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yökävelyymme. Olimme alustavasti sanoneet ennen kävelyä oppaallemme, että olisimme kiinnostuneita tekemään hänen kanssaan myös veneretken. Koska olimme häneen tyytyväisiä, vahvistimme veneretken ja maksoimme yökävelymme päätteeksi hänelle 50 dollaria yökävelystä ja 50 dollaria seuraavan aamun veneretkestä. Oppaamme myös muistutti, että ennen veneretkeä meidän tulisi maksaa netin kautta Tortugueron kansallispuiston pääsymaksu, 15 dollaria/henkilö.
Uskaltaisitko sinä yökävelylle?
Tässä aiemmat julkaisumme Tortugueron kansallispuistosta:
Tortugueron kansallispuiston esittely
Veneretki Tortugueron kansallispuistossa
Sademetsäretki Tortugueron kansallispuistossa
Käy tutustumassa myös muihin Costa Rican matkakertomuksiimme:
Manuel Antonion kansallispuisto
Marino Ballenan kansallispuisto ja Caño-saari
Corcovadon kansallispuiston esittely
Ensimmäinen päivä Corcovadon kansallispuistossa
Toinen päivä Corcovadon kansallispuistossa
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
30 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Yökävelyt viidakossa eivät todellakaan ole minun juttuni kuin korkeintaan sellaisessa paikassa, jossa ei ole myrkyllisiä käärmeitä tai hyönteisiä :). Upea kokemus sellainen varmasti olisi, kuten kuvanne todistavat.
Hienoa, että onnistuitte näkemään punasilmälehtisammakon vaikkakin vielä nuoren ja vähemmän kirkkaan värisen. Me emme sellaista vuoden takaisella maaliskuisella matkalla nähneet vaikka joskus hiukan satoikin.
Tuo ei itse asiassa ole varsinaisesti kunnon viidakkoa, ja hyönteisiä (hyttysiä ym. verta imeviä) ei onneksi ollut lainkaan. Kannattaa joskus joka tapauksessa kokeilla! 🙂 Oletin, että punasilmälehtisammakkoja olisi näkynyt noissa paikoissa enemmän, niin jätin muutaman ”varman” kohteen suunnitelmastamme pois. Hyvä kuitenkin, että edes nuori yksilö.
Toisin kuin Eilalla, niin viidakossa järjestettävät yökävelyt olisivat niiiiiiin oma juttuni! Varmasti mieletön kokemus tämäkin, vaikka teille on tainnut näitä yön pimeydessä toteutettuja viidakkokävelyitä jo kertyäkin ihan mukavasti 🙂
Onhan näitä useampia, mutta ovat aina kivoja! Öisin ensinnäkin näkee usein eri otuksia kuin päivällä ja muutenkin kokemus on päivään verrattuna tosi erilainen. Sitä kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin, jonka lisäksi ilmassa on jännitystä eri tavalla! 🙂
Kun katselin noita käärmeen kuvia, en tiedä haluaisinko kävelylle tuonne laisinkaan. Olivatko ne kaukanakin polultanne? Toisaalta nuo muut eläimet, mitä näitte olisi kyllä todella hienoa nähdä.
Osa oli lähellä, osa vähän kauempana. Osa myös oli kooltaan varsin pieniä, näyttää ehkä kuvassa todellista isommalta. Välttelevät ihmistä, joten jos johonkin suuntaan liikkuvat, niin lähinnä poispäin.
Siis en tiedä rehellisyyden nimissä uskaltaisinko yökävelylle 😀 Rakastan eläimiä ja Costa Rica on lähisuunnitelmissa, mutta nuo hämähäkit saa jo kuvissakin aikaan sellaisia hirveitä tuntemuksia että en niitä haluaisi livenä oikeastaan koskaan nähdä, en päivällä enkä yöllä. Pelkään siis ihan kuollakseni niitä. :/ Muutoin kyllä voisin uskaltaa, muut eläimet ja varsinkin laiskiaiset olisivat niin hienoja nähdä! Ja upeita kuvia olette saaneet!
Heh, ei ne hämähäkit kuitenkaan tuolla niskaan hyppää, vaan niitä pitää jostain koloista tai muualta ihan etsimällä etsiä – ja ovat aina paikallaan. Mutta se on totta, että aika usein niitä tosiaan öisin noilla kävelyillä näkyy. Jos ei oppaan kannsa ole muita, voi varmasti esittää pyynnön, että hämähäkkeihin nimenomaan ei halua törmätä!
Laiskiainen näyttää kyllä tosi symppikseltä! Hämähäkit sen sijaan itseänikin arveluttaa, lähinnä sen puolesta mitä painajaisia näkisi tuon yökävelyn jälkeen kun on nähnyt livenä mitä kaikkea lähinurkissa rapistelee 😀 Mutta täytyy varmasti joskus uskaltautua tuollaiselle yökävelylle, sen verran upealta näyttää kuitenkin!
Hämähäkit auttaa toisaalta muistamaan sen tärkeän asian, että monilla seuduilla kenkien ravistaminen on erittäin tärkeää ennen kun kenkiä laittaa jalkaan. Tärkeää joka tapauksessa, mutta vielä tärkeämpää, jos sattuu kengät on jostain syystä pitänyt jättää ulos! Kyllä tuollaisille kannattaa osallistua, jos tarjolla sellainen vaihtoehto on. Meidän mielestämme hyvällä tavalla jännittävää!
Teidän viidakkoretket on kyllä aina huikeita! Jos tilaisuus tulisi, niin lähtidin kyllä innoissani vastaavalle yöretkelle. Kiva, että sammakkokin loytyi! ☺️????
Yritin laittaa edelliseen kommenttiini samnakko-emojin, mutta siitä tulikin näköjään jono kysymysmerkkejä – hups!
Joo, pitää yrittää korjata tämä, ongelma on tiedossa. En oikein tiedä, että miksi ei onnistu.
Joo, me pidämme niistä myös. Pimeällä suomalaisessakin metsässä on oma tunnelmansa, mutta viidakossa kaikki on kovin erilaistta kuin mihin on tottunut. Joo, se oli mukavaa, että sammakko löytyi, vaikka ei ihan täysikasvuinen kirkkaine väreineen ollutkaan!
Luulen, että opas innostui, kun sai teiltä haasteellisen toiveen. Varmaan harvemmin hänellä opastuksessa ihmisiä jotka oikeasti ovat paneutuneet asiaan!!
Tämä on varmasti totta, ja sen huomasi myös seuraavana päivänä hänestä, kun olimme veneretkellä sekä silloin, kun törmäsimme häneen iytsenäisesti tekemällämme viidakkokävelyllä.
Selvästi aivan mieletön kokemus teillä jälleen! Kyllä minä uskaltaisin yökävelylle oppaan kanssa ja lähtisin ilman muuta, jos tiedossa olisi, että näin jänniä eläimiä on nähtävissä. Upeat kuvat hienoista ja jälleen kerran minulle vieraista eläimistä. Aila
Tämä oli mukava kokemus! Joo, oppaan kanssa nimenomaan. Ilman opasta jäisi mielenkiintoisten eläinten havainnoiminen todennäköisesti huomattavasti laihemmaksi, ja muutenkin opas on tällaisilla kävelyillä hyvä olla mukana.
Todellakin lähden yökävelylle aina kun siihen tulee tilaisuus. On tosi jännää mennä otsalamppujen kanssa ihmettelemään luontoa. Aivan huippua, että teille sattui kunnon opas.
Mielestäni tuo matka ensin autolla ja sitten veneellä ei ole ollenkaan mahdoton. Mulle matkantekokin on aina kivaa.
Hyvä säkä, että näitte tuon punasilmälehtisammakon. Itselleni tuli tuosta tukaanista taas niin ihana muisto mieleen, kun Kolumbiassa mun hotellilla oli pyrstötön rikkitukaani, joka hyppeli korkeilla loikilla eteenpäin ja oli kesyyntynyt. Se tuli tosi lähelle ihmisiä ja oli niin huvittavan näköinen, kun pomppi kuin jousilla eteenpäin.
Luonto on kyllä ihan parasta.
Otsalamput olisivatkin yökävelyllä kätevät. Meillä ei tuolla matkalla ollut otsalamppuja mukana, mutta taskulampuilla pärjäsi hyvin. Ei matka meidänkään mielestä lainkaan mahdoton. Joitain tietöitä matkalla oltiin kuitenkin tekemässä, ja tämän seurauksena kaistoja oli suljettu, niin matkanteko oli odotettua hitaampaa. Tukaanit ovat kyllä nokkineen ja kaikessa värikkyydessään todella upeita!
Hui, kyllä jäisi minulta väliin. Sen verran ötökkakammoinen olen 😀 Mutta upeita kuvia jälleen kerran!
Onneksi tuolla ei sellaisia ötököitä ollut, jotka olisivat olleet kimpussa, vaan siinä mielessä sai kyllä aivan rauhassa kulkea. Mutta ötököitä tosiaan usein näkyy. Toisaalta näkyy kyllä isompiakin otuksia, joita oli erityisen mukava katsella! 🙂
Vau, miten upeita eläinbongauksia jälleen teillä! <3 Todellakin lähtisimme yöretkelle koska vaan! Vaikka tuolla viidakossa on jos jonkinlaista myrkkykäärmettä ja -hämähäkkiä, niin ei niitä jotenkin osaa pelätä, sillä aika huonoa tuuria pitäisi olla, että osuu omalle kohdalle oppaan kanssa.
Joo, kivasti onnistuttiin bongaamaan tuollakin kävelyllä eläimiä. Myrkyllisiä hämähäkkejä, käärmeitä tai sammakoita saatetaan noilla kyllä bongata, mutta niistä ei sinällään onneksi kuitenkaan ole vaaraa, varsinkaan oppaan kanssa. Itikoita ei myöskään ollut, mikä on mukavaa.
Upeita yökuvia! Me olemme käyneet viidakossa yöretkellä vain Kinabatang-joella ja näimme kyllä aika paljonkin kaikkia pieniä otuksia kuten isoja sammakoita, liskoja ja hyönteisiä, mutta kuvat niistä eivät pahemmin tainneet silloin onnistua, sen aikaisella kameravarustuksellamme (tai osaamisella).
Yöretki Kinabatanganjoella kuulostaa todella kiinnostavalta. Meidän siellä ollessamme niitä ei valitettavasti ollut tarjolla johtuen ehkä siitä, että majapaikkamme isännällä oli silloin BBC:n kuvaukset käynnissä. Jos yöretkiä olisi ollut, olisimme ilman muuta sellaiselle sielläkin osallistuneet.
Luulen, että ehkä skippaisin yökävelyn 😀 en varsinaisesti pelkää mitään eläimiä, mutta olisin tuolla todennäköisesti vähän säikky ja miettisin mitä kaikkea tuleekaan eteen, mitä ei heti näe. Onneksi teillä oli opas mukana, enkä itse lähtis ilman opasta 😀
Opas on kyllä hyvä olla mukana. Se tuo tietysti turvaa, mutta toisaalta, ilman opasta näköhavainnotkin jäisivät todennäköisesi melko vähäiseksi. Meilläkin olisi useampi otus varmasti jäänyt näkemättä ilman hyvää opasta.
Olipas mielenkiintoinen postaus ja upeita eläinkuvia! Tuollaiselle yökävelylle olisi hieno osallistua.Varsinkin, jos osuisi kohdalle noin laaja kattaus erilaisia eläimiä.
Joo, oltiin eläinhavantoihin oikein tyytyväisä. Mukavinta oli se, kun monet eläimet oli varsin hyvin esillä. Ehkäpä se johtui yön pimeydestä, että esimerkiksi laiskiaises jotka yleensä ovat piilossa latvustosta olivat hyvin esillä.