Seuravana päivänä meidän oli tarkoitus siirtyä Isabela-saarelle. Santa Cruzista Isabelalle kulkee pikavene kahdesti päivässä, varhain aamulla ja iltapäivällä. Ajattelimme, että klo 7 aamulla lähtevä vene olisi meille turhan aikainen, sillä ajattelimme nukkuvamme pitkän matkan vuoksi vähän pidemmät yöunet. Ja niin myös teimme ja ne tulivat kyllä tarpeeseen. Veneemme oli määrä lähteä klo 14. Emme tehneet lyhyttä kävelyä lukuun ottamatta mitään muuta sitä ennen.

Santa Cruz ja Isabela saaren välillä kulkeva vene on moottorivene, johon mahtuu noin 20 henkilöä. Veneeseen päästäkseen pitää ottaa venetaksi, joka käytännössä puolestaan on pieni moottorivene. Tämä on kuitenkin edullinen, saaresta riippuen 0,5-1 $. Saarten välillä operoivat veneet ovat varsin tehokkaita ja ne ovatkin varustettu kolmella 150-200 hevosvoimaisella moottorilla. Vaikka veneet ovat tehokkaita ja nopeita, kestää venematka saarten välillä lähes kolme tuntia.

Saarten välisen venematkan sanotaan olevan rauhallisimmillaan tammikuun ja heinäkuun välillä ja toisaalta kovista aalloista varoitetaan elokuun ja joulukuun välillä. Vaikka me olimme paikalla rauhallisimpaan aikaan, oli aallot suuria ja meno todella pomppuista. Tämän vuoksi me suosittelemme matkapahoinvointilääkkeen ottamista, jos yhtään on taipuvainen merisairauteen.

Isabela-saari Galapagossaarilla
Isabela-saari Galapagossaarilla
Isabela-saari Galapagossaarilla
Isabela-saari Galapagossaarilla

Koska olimme Isabela-saarella hieman ennen viittä, meillä ei ollut kovinkaan paljoa aikaa ennen pimeän tulemista. Koska Galapagossaaret sijaitsevat päiväntasaajalla, ovat päivä ja yö käytännössä yhtä pitkiä ympäri vuoden. Ehdimme kuitenkin käymään flamingojärvellä katselemassa flamingoja. Flamingoja ei kuitenkaan ollut yhtä paljoa kuin olemme nähneet esimerkiksi Lake Nakurun kansallispuistossa Keniassa. Oli flamingoja useampi tai ei, on näitä kauniita ja elegantteja lintuja aina lumoava katsella.

flamingoja Isabela-saarella Galapagossaarilla
flamingo Isabela-saarella Galapagossaarilla
flamingo Isabela-saarella Galapagossaarilla
flamingo Isabela-saarella Galapagossaarilla
flamingo Isabela-saarella Galapagossaarilla
flamingo Isabela-saarella Galapagossaarilla
flamingo Isabela-saarella Galapagossaarilla

Seuraava päivä oli ensimmäinen, jonka aikana meillä oli varsinaisia aktiviteetteja. Varhain aamulla lähdimme järjestetylle retkelle Sierra Negran tulivuorelle. Sen kraatteri on maailman toiseksi suurin ja sitä suurempi on vain Ngorongoron kraatteri Tansaniassa, jossa olemme aikoinaan viettäneet ikimuistoisen safaripäivän. Sierra Negran kraatteri on yli 9,5 kilometriä leveä, joten varsin massiivinen kraatteri on kyseessä.

Lähdimme liikkeelle varhain aamulla hotelliltamme, josta meidät haettiin. Matka Sierra Negran juurelle kesti noin 45 minuuttia. Vaellus alkoi 870 metrin korkeudesta ja kraatterin reuna oli 1 040 metrissä. Tästä olisi ollut tarkoitus vielä jatkaa eteenpäin tulivuori Chicolle, jossa piti olla mahdollisuus tuntea lämmön kohoaminen maan uumenista.  Valitettavasti me emme päässeet Chicolle asti, sillä tulivuori oli osoittanut viime aikana turhankin paljon aktiivisuuden merkkejä, jonka vuoksi sinne ei ollut turvallista jatkaa.

Retki oli kuitenkin mukava ja kieltämättä kraatteri oli vaikuttava. Menomatka oli kokonaisuudessaan pitkälti ylämäkeen tarpomista, mutta mitään huippukuntoa Sierra Negralle nouseminen ei vaadi.

Sierra Negran kraatteri Isabela-saarella Galapagossaarilla
Sierra Negran kraatteri Isabela-saarella Galapagossaarilla
Sierra Negran kraatteri Isabela-saarella Galapagossaarilla

Koska emme päässeet Chicolle asti, oli retkemme ennakoitua lyhyempi. Tämän vuoksi meidät vietiin käymään Cueva de Sucre -nimisessä luolassa. Luola oli täysin pimeä, joten taskulamput olivat välttämättömiä. Kun taskulamput sammutettiin, ei luolassa nähnyt kerta kaikkiaan mitään. Salamavalo taas paljasti katon kauniin värityksen. Luola oli ihan mukava kokemus, mutta ei lähellekään niin hieno kuin vaikka upeimmat näkemämme tippukiviluolat.

Cueva de Sucre -luola Isabela-saarella Galapagossaarilla
Cueva de Sucre -luola Isabela-saarella Galapagossaarilla
Cueva de Sucre -luola Isabela-saarella Galapagossaarilla

Iltapäivällä kävimme vielä snorklaamassa Concha Perlassa. Tämä oli varsin upea kokemus. Värikkäitä koralleja Galapagossaarten vesissä ei ole, mutta näimme kuitenkin värikkäiden kalojen lisäksi paljon kiinnostavia otuksia, kuten meritähtiä ja merisiilejä. Snorklausretken kuitenkin kruunasi merileijonat, joita pääsimme snorklatessa seuraamaan! Oli sanoinkuvaamattoman uskomaton tunne, kun yhtäkkiä mangrovepuiden vedenalaisten juurten lomasta pilkisti merileijonan silmät ja pian sukelsi esiin koko hahmo. Nämä leikkisät nisäkkäät ovat kyllä sulavia liikkumaan vedessä!

menossa snorklaamaan Isabela-saarella Galapagossaarella
merileijonia ja merileguaani laiturilla matkalla snorklaamaan Isabela-saarella Galapagossaarella
merileijonia laiturilla matkalla snorklaamaan Isabela-saarella Galapagossaarella
menossa snorklaamaan Isabela-saarella Galapagossaarella
meritähti Isabela-saaren edustalla Galapagossaarilla
snorklaamassa Isabela-saaren edustalla Galapagossaarella
merisiilejä Isabela-saaren edustalla Galapagossaarilla
merileijona Isabela-saaren edustalla, snorklaamassa Galapagossaarilla
merileijona Isabela-saaren edustalla, snorklaamassa Galapagossaarilla
merileijona Isabela-saaren edustalla, snorklaamassa Galapagossaarilla
kilpikonna Isabela-saaren edustalla, snorklaamassa Galapagossaarilla
kilpikonna Isabela-saaren edustalla, snorklaamassa Galapagossaarilla
merileguaani laiturilla Isabela-saarella Galapagossaarella
merileijonia laiturilla Isabela-saarella Galapagossaarella

24 Kommentit

  1. Luonto tulee tosiaan lähelle saarilla. Hauska että ovat näinkin kesyjä eläimiä. Tuo tulivuorireissu olisi mahtavaa päästä toteuttamaan. Reunion saarella olen kävellyt ja laskeutunut Piton de la Fournaiseen tulivuoren kraateriin, joka on saaren aktiivinen tulivuori, Korkeutta on huimat 2600 mpy, mutta autolla pääsee ihan kraaterin reunalle. Joku näissä tulivuorissa minua kovasti kiehtoo. Islannissa kävin Kraflalla ja Italiassa Vesuvius tulivuorilla.

    Vastaa
    • Todella osuvasti Jani sanottu, Galapagossaarilla luonto tulee lähelle. Merileijonat ja -leguaanit eivät kyllä hätkähtäneetkään, vaikka laiturilla ohi kuljimme.

      Kävimme Erta Alen aktiivisella tulivuorella Etiopiassa. Yöllä kävimme kraatterin reunalla katsomassa pulppuavaa laavaa. Todella mieleenpainuva kokemus, tykkäisit varmasti. Ja Etiopia muutenkin voisi olla sinulle mielenkiintoinen kohde.

      Vastaa
  2. Mietin, että eikö oikeasti merileijonan yhtäkkinen kohtaaminen veden alla pelottanut? Vaikka kuinka olisi leikkisät silmät, niin…

    Vastaa
    • Hyvä huomio Mari! Mikäli paikalle olisi tullut kookas uros (kymmenisen kertaa kookkaampi kuin kuvien naaraat/nuoret), niin silloin olisi pitänyt perääntyä. Urokset saattavat olla aggressiivisia puolustaessaan laumaansa, eli liian lähelle merileijonia ei kannata vedessä mennä.

      Vastaa
  3. Galapagos vaikuttaa paitsi eläimillään myös tuolla, että saaret ovat kovin erilaisia ja saarissa näkee myös miten ne ovat syntyneet vähän eri aikaan ja kehittyneet siis luonnoltaan vähemmän tai enemmän, karuista tulivuorisaaresta lähtien ihan vihreisiin saariin.
    Risteilijällä, pienemmälläkin, nuo saarten väliset merimatkat olivat kuitenkin suhteellisen rauhallisia, ainakin jonkin verran Itämeren aaltoja purjeveneessä kokeneelle 🙂

    Vastaa
    • Olen samaa mieltä Pirkko, saarten erilaisuus viehättää! Moottoriveneellä kauempana oleviin saariin matkaaminen on tosiaan pomppuista. Lähempänä oleviin saariin matkatessa merenkäynti yleensä on rauhallista ja näin oli myös meidän matkalla.

      Vastaa
  4. Nuo eläimet on kyllä niin wau! Niin maalla kuin vedessäkin.

    Vastaa
    • Olen samaa mieltä Maapalloilija! Galapagossaarten endeemiset lajit ovat kiinnostavia.

      Vastaa
  5. Merileijonien kanssa snorklailu on itselläni vasta toivelistalla – ja aika moni muukin juttu ja kohde, joista teidän bloginne kertoo 🙂

    Vastaa
    • Voi kiitos Antti! Olemme pyrkineet toteuttamaan unelmiamme, ja upeita asioita on jo tullutkin koettua.

      Vastaa
  6. Jos tuollaiseen liskoon törmäisin, peruuttaisin takaisinpäin. Upea meritähti tuolla meressä. Muutenkin olisin onnellinen, jos tuonne pääsisin noita eläimiä katsomaan.

    Vastaa
    • Heh Sari, myöhemmin snorklatessani lähes törmäsinkin merileguaaniin, ja kyllähän siinä hieman jo säikähtikin. Toivottavasti matkaunelmasi toteutuvat!

      Vastaa
  7. Tuo viimeinen kuva on kyllä mainio. Siinä sitä vaan köllötellään ja matkamiehet joutuvat könyämään yli.

    Olipas harmi, että ette päässeet ihan retken kohokohtaan saakka. Nuo elävät tulivuoret on kyllä jotenkin upeita ja samalla pelottavia. Me olemme käyneet sellaisella Havaijilla, ja onhan se aika jännää kun tietää, että siellä lähes jalkojen alla velloo laavameri. Upea reissu teillä!

    Vastaa
    • Siinä kyllä oli meillä matkaajilla ihmettelemistä, että tuostako kuuluu kävellä ylitse. Eivätkä merileijonat noteeranneet meitä lainkaan, tosin parempi niin.

      Me olemmekin suunnitelleet jossain vaiheessa matkustavamme Big Islandille. Sinne on Suomesta harmillisen pitkä matka. Aktiiviset tulivuoret ovat kiinnostavia!

      Vastaa
  8. On se niin kauheaa, että joutuu merileijonien yli hyppelemään 🙂 Vakavasti puhuen, hienoa että
    eläimet löytyvät niin helposti. Paikka vaikuttaa kyllä lähinnä paratiisilta.

    Vastaa
    • Totta Terhi, Galapagossaarilla eläimiä ei todellakaan tarvitse etsiä. Etenkin luonnosta ja eläimistä kiinnostuneelle paikka on paratiisi. On mielenkiintoista nähdä näitä endeemisiä lajeja, joita on aiemmin tullut ihmeteltyä luontodokumenteissa.

      Vastaa
  9. Luonto! Samaistun vahvasti liskoihin ja merileijoniin siellä.
    Harvassa paikassa saa noin paljon yhdellä kertaa!

    Vastaa
    • Galapagossaaret ovat kyllä täynnä upeita luontokokemuksia. ?

      Vastaa
  10. Wau! Upeaa luontoa ja ihania eläinkohtaamisia. Ihan tässä omaa matkajalkaa alkaa taas vipattamaan näitä katsellessa ja lukiessa. Merileijonat ovat ihastuttavia eläimiä, vaikka urokset ainakin osaavat olla välillä vähän äkäisiäkin, heh. Komean näköistä, kyllä noissa vesissä kelpaisi auringosta nauttia ja snorklailla. 🙂 <3

    Vastaa
    • Mahtavaa kuulla, että saimme Tiina Johanna sinut innostumaan ja matkajalan vipattamaan! Galapagossaarilla riitti ihmeteltävää. Täällä eläimet ovat lähellä ihmisiä ja on hienoa, että luontoa todella arvostetaan.

      Vastaa
  11. Ihania pötkylöitä nuo merileijonat 🙂 Ja tuo tulivuoren kraatteri näytti tosi massiiviselta! Ite odottelen tässä, että kun seuraavan kerran taas pääsee Meksikoon, niin ajattelin tehdä patikkaretken kans jollekin maan monista tulivuorista. Joku niissä kiehtoo 🙂

    Vastaa
    • Pötkylä onkin varsin kuvaava sana ?. Merileijonat eivät hievahtaneetkaan, kun niiden yli hivuttauduimme. Olivat valinneet mieluisan köllöttelypaikkansa ja ihmiset kiertäköön.

      Tulivuoret kiinnostavat täälläkin. Uskon, että tulemme vielä vierailemaan useammassa.

      Vastaa
  12. Oi että! Juuri tällaisista kirjoituksista tulee niin suuri matkakuume. Galapagossaaret olisi kyllä hienoa päästä näkemään vielä uudelleenkin. En voi uskoa, että olen joskus kyllästynyt katselemaan iguaaneja ja merileijonia <3 Vaikka kai kaikkeen kyllästyy, kun riittävän pitkään katselee päivästä toiseen samaa. Mutta ehdottomasti olisin valmis lähtemään katselemaan noita taas vaikka kyllästymiseen asti!

    Vastaa
    • Voi kiitos Teija! Sehän on jopa positiivisesta, että pääsee näkemään upeita asioita, joita ei helposti näe, kyllästymiseen asti. Silloin on ottanut kaiken irti matkasta. Galapagossaarille asti ei kuitenkaan kovin montaa kertaa tule matkattua.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa