Kuten todettua, olimme pohtineet ennen matkalle lähtöä, että olisi kiinnostavaa päästä osallistumaan favela-kierrokselle. Haluamme kaupunkikohteissa tutustua kaupunkiin mahdollisimman monipuolisesti ja lähes neljännes Rio de Janeiron asukkaista lasketaan asuvan faveloissa, kuten toki varmasti monen muunkin suurkaupungin asukkaista. Niinpä tämäkin puoli on tärkeä osa Rio de Janeiroa.
Hotellimme olisi yleensä järjestänyt retkiä suurimpaan favelaan, Rocinhaan. Kuitenkin hiljattaisen ampumavälikohtauksen vuoksi retkiä ei tällä hetkellä järjestetty. Selvittelimme asiaa kyselemällä asiaa eri poliiseilta muutamaan kertaan ja vastaukset olivat keskenään ristiriitaisia. Joidenkin mukaan Rocinha on erittäin turvallinen, toisten mukaan sinne ei kannata mennä.
Copacabanan tuntumassa oli muutamia matkatoimistoja, joten päätimme käydä kyselemässä favela-retkistä myös heiltä. Ensimmäisessä paikassa meidät otettiin vastaan ystävällisesti ja kerrottiin yleisesti, että erilaisia retkiä on laidasta laitaan, oli sademetsää, risteilyä ja niin edelleen. Kysyttyämme erityisesti favelaretkestä, vastaus oli, että asiaa pitää selvittää. Seurasi useita puheluita, jonka jälkeen meille kirjoitettiin paperilapulle puhelinnumero ja kerrottiin henkilön nimi ja se, että tämä veisi meidät maksua vastaan Rocinhaan. Meitä ohjeistettiin sopimaan sopiva aika WhatsAppin välityksellä. Kiitimme ja lähdimme miettien, että onpa erikoista.
Päätimme käydä kysymässä asiaa vielä toisesta toimistosta. Täälläkin favelaretkestä kysyessämme alkoi soittelu. Lopulta he kuitenkin tarjoutuivat itse järjestämään retken Rocinhaan, mutta retken aikataulu ei oikein sopinut meille. Retki olisi ollut samana päivänä kuin meillä oli jatkolento Iguassun putouksille. Hyvällä tuurilla olisimme kyllä saattaneet ehtiä retken jälkeen lentokentälle, mutta aivan varmaa se ei olisi ollut. Päätimme hylätä tämän vaihtoehdon paisi aikataulusyiden vuoksi, myös siksi, että se ei vaikuttanut kovin turvalliselta.
Corcovadon jälkeen menimme hotellille selailemaan nettiä, josko löytäisimme tietoa mahdollisista favelaretkistä. Olimme päättäneet, että emme ota mitään epämääräistä Wattsappin kautta sovittavaa retkeä. Netistä löytyi vaihtoehto käydä Santa Marta -nimisessä favelassa. Olimme menneetkin kyseisen favelan ohi päivää aiemmin bussin kyydissä, kun palasimme Corcovadolta. Nettitietojen perusteella retki vaikutti myös turvalliselta, toisin kuin Rocinha. Päätimme varata retken seuraavalle päivälle. Kommunikointi järjestäjän kanssa toimi hyvin alusta asti.
Viimeisenä kokonaisena päivänä meillä oli siis matka Santa Martan favelaan. Meillä oli erikseen kuski ja opas, molemmat olivat kotoisin Santa Martan favelasta. Retken alussa kävimme lähellä Corcovadoa, hieman sitä matalammalla huipulla. Siellä ei ollut pilviä, joten näimme päivää aiemmin väliin jääneen näkymän. Itse asiassa tämä saattoi olla jopa parempi näkymä, koska oli matalammalla ja tarjosi kuitenkin näkymät kuuluisille uimarannoille sekä yli koko Rio de Janeiron. Näimme täällä myös pieniä hauskannäköisiä apinoita, marmoseteja. Retki alkoi siis hienosti!
Seuraava pysäkki oli Santa Marta. Ennen autosta poistumista meille kerrottiin, että paikkaa vartioivat ”dealerit”. Heitä ei saa kuulemma missään tapauksessa kuvata. Heidän mahdollisia käskyjään piti myös täydellisesti noudattaa. Meille kerrottiin, että he saattavat haluta katsoa, mitä kuvia on otettu. Kyseenalaistamatta pitäisi poistaa kaikki kuvat, mitä he käskevät. Muutoin kuvaamista ei ollut mitenkään rajoitettu.
Lähdettiin kävelemään kohti Santa Martan sisäänkäyntiä. Vähän ennen sitä opas ilmoitti meille, että kamerat piti sammuttaa. Portilla olikin muutama mies rynnäkkökiväärin kanssa vartioimassa. Yritimme olla kiinnittämättä heihin mitään huomiota eivätkä hekään näyttäneet olevan kiinnostuneita meistä. Täytyy sanoa, että kuvaaminen ei kyllä käynyt mielessäkään.
Kun olimme ohittaneet miehet, saimme taas vapaasti ottaa kuvia. Pian kuulemma saapuisimme alueen kuuluisan kappeliin edustalle, jossa pääsisimme vierailemaan. Vaan emme vierailleetkaan, sillä yksi ”dealereista” nukkui rynnäkkökiväärinsä kanssa kappelin oven edessä. Häntä ei saanut häiritä.
Kapeita ja mutkittelevia kujia rinnettä alas kävellessä huomasi, että talot oli rakennettu niistä materiaaleista, mitä saatavilla oli ollut. Poikkesimme pienessä myymälässä, josta ostimme itsellemme maan ainoan matkamuiston.
Jatkoimme matkaa syvemmälle favelaan. Näimme paljon leikkiviä lapsia, jotka toivoivat, että ottaisimme myös heistä kuvia. Usein tällaisissa tilanteissa seuraa rahan pyytäminen. Niin ei ollut nyt, vaan kuvatut lapset toivoivat vain näkevänsä kuvat, jotka heitä otimme. Kuvat herättävätkin heissä hilpeyttä. Vierailu oli oikein mielenkiintoinen, miljöö oli jännittävä ja oli kiinnostavaa kuulla paikallisesta elämästä.
Kierros loppui paikalliseen postitoimistoon. Siellä oli kiinnostavia kuvia Santa Martasta vuosien varrelta. Santa Marta oli perustettu 50-vuotta sitten ja pikkuhiljaa kehittynyt sen jälkeen vaiheittain. Talot olivat nykyään kaukana alkeellisimmista peltihökkeleistä, jollaisia ne alun perin olivat. Vaikka Santa Marta onkin verrattain kehittynyt favela, niin kehitettävää Santa Martassa kuitenkin riittää edelleen.
Jotkut pitävät tämänkaltaisia kierroksia jossain määrin kyseenalaisina. Meille kuitenkin retki näyttäytyi positiivisena. Käsittääksenne kierroksen hinnasta puolet jäi Santa Martaan ja olemme iloisia, että pystyimme näin tukemaan Santa Martaa ja siellä asuvia ihmisiä.
20 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Varmasti erittäin mielenkiintoinen ja ikimuistoinen kierros. Itsekin toivon joskus pääseväni käymään Riossa, ja myös favela-kierroksella.
Tämä oli kyllä ikimuistoinen kokemus! Toivottavasti sinäkin Suvi pääset toteuttamaan haaveesi ja matkustamaan Rio de Janeiroon.
Kuulema Brasiliassa on laki että jos rakennat talon tai minkä tahansa hökkelin, jossa on seinät ja katto, maa rakennelman alla kuuluu sinulle. Näin kuulema favelat ovat muodostuneet. En tiedä sitten onko tämä urbaani legenda vaiko totta.
Tuota väitettä me emme ole kuulleet. Enpä tosiaan usko, että nämä faveloissa asuvat ihmiset ovat tontistaan maksaneet. Kuitenkaan esimerkiksi keskustan alueella rakentamista tuskinpa sallittaisiin. Voihan tämä kuulemasi väite pitää paikkansa keskustan ulkopuolella.
Kylläpä saitte ristiriitaista tietoa. Santa Marta vaikutti hyvältä valinnalta ja turvalliselta, vaikka nuo rynkkymiehet kuulosti hieman pelottavilta. Olen lukenut favelavierailuista ja niitä osa kyseenalaistaa. Todennäköisesti menisin itsekin sellaiselle, jos olisi mahdollista.
Tässä meidän vierailussamme opas oli kotoisin Santa Marta -favelasta ja järjestäjän mukaan puolet maksusta meni paikallisille. On varmasti mahdollista löytää vastuullinen retkenjärjestäjä. Ainakin meidän vierailumme aikana vastaan tulleet asukkaat olivat iloisia ja vaikuttivat tyytyväisiltä, että vierailimme heidän asuinalueellaan.
Todella mielenkiintoinen kokemus ja itsekin olen ehdottomasti kiinnostunut vastaavasta favelakierroksesta, jos jos/kun joskus Brasiliaan pääsen. Kaikessa rosoisuudessa piilee myös omanlaistaan kauneutta. Hyvä, että löysitte paikallisen ja turvallisen oppaan! 🙂
Olen Tiina samaa mieltä, kaikessa rosoisuudessa piilee omanlaistaan kauneutta. Huomattava osa ihmisistä kuitenkin asuu faveloissa ja halusimme nähdä myös tämän puolen kaupungista. Mikäli Rio de Janeiroon matkustat, niin voimme kyllä suositella tätä kyseistä favelakierrosta!
Myös yleissivistykseni sai lisätietoa blogista, en ollut koskaan kuullut favela – sanaa. Niin, matkoihin kuuluu monet kokemukset, pelkkä all inclusive resortissa/turistialueilla oleminen ei ole minulle matkustamisen ydin
Me ajattelemme Mari aivan samoin. Emme viihtyisi pelkästään turistialueilla, vaan haluamme nähdä kohteitamme monipuolisesti. Tuntuisi oudolta vierailla maassa ja pysyä koko aika resortissa, saamatta lainkaan kosketuspintaa siihen, millaista elämä kohdemaassa todella on. Ymmärrämme kuitenkin, että joillekin loma resortissa on juuri se, mitä he lomaltaan kaipaavat.
Kiinnostava virtuaalikierros Santa Martassa! Mietin itsekin, olisinko mennyt Riossa tuollaiselle favelakierrokselle, mutta sen eettisyys ja mielikuva ”tirkistelyturismista” pohditutti. Paikallinen kaverini olisi vienyt kotifavelaansa kierrokselle, mutta ei ollut juuri silloin kaupugissa, joten retki jäi seuraavaan kertaan. Hieman kyllä pyörin Copacabanan takaa alkavan favelan ensimmäisillä kaduilla uteliaisuuttani, onneksi tuollaisia dealereita ei tullut vastaan. Tosi kiva että teidän retki oli onnistunut ja favelan asukkaatkin hyötyivät siitä edes jotenkin!
Ymmärrän Johanna pohdiskelusi. Santa Martan lisäksi olemme käyneet Kapkaupungin townshipissa. Sielläkin meillä oli paikallinen opas ja myös kyseinen kokemus oli hyvin positiivinen. Paikalliset asukkaat vaikuttivat olevan hyvillään, kun pääsivät kertomaan elämästään townshipissa ja pääsivät näyttämään kotinsa. Näillä kierroksilla meillä ei ole tullut olo, että paikalliset olisivat kokeneet meidän olleen tirkistelemässä. Ja tosiaan, tuntuu hyvältä, että kierroksesta hyötyvät rahallisesti myös paikalliset asukkaat.
Muistan Rion pikaisella vierailulla katselleeni favelan tiheää asutusta ja miettineeni, millaista siellä olisi käydä. No, nyt näin eli kiitos kuvista. Todella värikästä, surullisen köyhää, mutta ihmisten vaatteet näytti siisteiltä, asunnot vain niin kovin kurjia.
Ilahduttipa Anna kuulla, että pidit tästä virtuaalikierroksesta! Santa Martan favela on parempikuntoinen kuin monet muut favelat… Onneksi raha ei täysin määritä ihmisten onnea ja Santa Martan favelassa vaikutti olevan tiivis yhteisöllisyys.
Mielenkiintoinen ja avartava favela-postaus. Ja karusta ympäristöstä huolimatta hienoa kuvia. Paikalliselämään tutustuminen on aina hieno ja ainutlaatuinen kokemus, ja siltä teidänkin favela-retki vaikutti!
Mukavaa Reeta, että viihdyit postauksen parissa! Halusimme nimenomaan nähdä, miten merkittävä osa rio de janeirolaisista elää. Olisi jäänyt hyvin erilainen kuva kaupungista ilman tätä kokemusta.
Tosi mielenkiintoinen postaus! Olin muutama vuosi sitten Riossa, mutta faveloissa emme päässeet käymään. Olisi mielenkiintoista kuitenkin käydä tutustumassa ja varsinkin jos omalla osallistumisella voisi rahallisesti tukea faveloiden kehittämistä.
Mikäli vielä palaat Rioon, niin ehdottomasti kannattaa harkita favelaretkeä, toki silloinen turvallisuustilanne huomioiden. Tällöin ehdoton suositus tälle meidän käyttämällemme retkenjärjestäjälle.
Olipas mielenkiintoinen retki, en ole koskaan kuullutkaan tällaisista. Jännää oppia taas uutta. Rohkeita olette kun tuonne lähditte. Aloin miettimään, olenko tullut nyt vanhaksi kun en ole varma olisinko itse lähtenyt.. ha ha.. vaikka nuorempana olisin mennyt ilman miettimättä. Toisaalta kun on lapsia niin tulee myös varovaisemmaksi. Oli varmasti mielenkiintoista nähdä tuota ”oikeaa” elämää ja ehkä vähän surullistakin. Kiitos kun kirjoitit tästä.
On ymmärrettävää, että lasten myötä muuttuu varovaisemmaksi. Matka- ja retkikohdevalinnoissa ei olekaan kyse enää vain itsestään. Meillä ihmisillä on muutoinkin omat mielenkiinnon kohteemme ja osalle riittää nimenomaan tällainen virtuaalimatka. Onkin hienoa, kun oppii tunnistamaan omat piirteensä myös matkailijana ja pääsee viettämään aivan omannäköistä lomaa.