Olimme aiemmin päättäneet jättää epämääräiset Rocinhaan menneet favelakierrokset väliin. Rocinha koko Brasilian suurimpana favelana kiinnosti meitä kuitenkin edelleen.
Jotkut pitävät Rocinhaa jo ns. tavallisena kaupunginosana, koska elinolot siellä sekä infrastruktuuri ovat melko hyviä verrattuna muihin faveloihin. Santa Martan tapaan suurin osa taloista on myös rakennettu tiilistä, betonista ja laastista. Lähes kaikkiin taloihin tulee myös sähkö ja vesi, mutta sähkö- ja vesityöt ovat kuitenkin itse tehtyjä ja sähköjohdot kulkevat ristiin rastiin.
Faveloiden syntyhistoria on mielenkiintoinen ja itse asiassa kehitys Brasiliassa vastaa tavallaan Suomenkin kehitystä. Viime vuosisadan puolivälissä alkoi Brasiliassa nimittäin erittäin voimakas muuttoliike kohti sen suurimpia kaupunkeja, erityisesti Sao Paoloa ja Rio de Janeiroa. Nämä suuret kaupungit tarjosivat runsaasti matalapalkkaisia töitä, mutta valitettavasti kohtuuhintaisia asuntoja ei ollut tarjolla. Niinpä kaupunkien laita-alueille alkoi muodostua ihmisten omia hökkeleitä ja nämä hökkelit muodostivat puolestaan hökkelikyliä faveloita.
Suomessa kehitys sotien jälkeen oli muuttoliikkeen osalta samankaltaista, vaikka lukumäärällisesti Suomessa onkin vähemmän ihmisiä. Suomessakin muutto maaseudulta kaupunkeihin oli kuitenkin todella rajua ja se jatkuu itse asiassa yhä edelleen, joskin huomattavasti hitaampana. Onneksi Suomessa on tuotettu sotien jälkeen erittäin monta asuntoa valtion tuella, jolla ollaan pyritty siihen, että Suomessa mahdollisimman monella olisi koti. Itse asiassa Suomi on tälläkin hetkellä ainoa maa Euroopan Unionissa, jossa kodittomuus yhä edelleen laskee!
Mietimme, että Rocinhaan menisi bussiyhteys Copacabanalta, joten voisiko alueeseen tutustua ihan vain bussin kyydistä? Samalla bussillahan pääsisi takaisin Copacabanalle ilman, että bussista olisi pitänyt edes poistua. Miksi ei? Hetkeä myöhemmin olimme jo bussissa! Rocinha oli siis reitin toinen pää ja lähdimme matkaan lähes reitin toisesta päässä. Ajattelimme, että ensimmäinen bussi kannattaisi ottaa suunnasta huolimatta, koska matka kääntökohtaan oli lyhyt matka. Tämä oli kuitenkin virhe, sillä kääntöpaikalla kuskille koitti odottamaton tauko ja hän oli poissa yllättävän kauan. Katselimme tässä vaiheessa huolestuneina kelloa, olihan meillä tänään lento kohti Iguassun putouksia.
Kun lähdimme kohti Rocinhaa, mietimme, että ehkä me kuitenkin ehdimme. Harmiksemme törmäsimme kuitenkin ruuhkaan, vaikka aiemmin Rio de Janeirossa ollessamme emme oikeastaan olleet kärsineet ruuhkasta lainkaan. Kun olimme Rocinhassa, matka pysähtyi täysin. Edessämme oli yllättäen jopa kolme saman numeron bussia, oli poliiseja ja aikamoinen sekasorto muutenkin. Meillä alkoi olla oikeasti todella kiire ja huoli siitä, että ehdimmekö lennolle. Huomasimme, että vastaan tuli kapeaa tietä vastakkaiseen suuntaan meneviä busseja, jotka pääsivät sentään liikkumaan. Mietimme, että ainut keino ehtiä ajoissa lentoasemalle olisi vaihtaa liikkeestä paluubussiin, joten päätimme koittaa sitä.
Vaihto sujui hyvin. Aloimme kuitenkin vähitellen ymmärtämään, että emme tule tällä vauhdilla ehtimään lennollemme. Niinpä jäimme pian bussista pois ja nappasimme lähimmän taksin, joka veisi meidät suorinta reittiä hotellillemme, josta haimme tavaramme, ja sen jälkeen samalla taksilla lentoasemalle. Tästä huolimatta jännitti, että ehdimmekö. Pikakäynti hotellilla, tavarat mukaan ja juosten takaisin kyytiin. Tämän jälkeen jäimme jälleen pahaan ruuhkaan. Alkoi näyttää, että emme tule ehtimään lennolle, sillä emme olleet oikeastaan edes päässeet kaupunkialueelta pois ja matelimme eteenpäin.
Liikenne alkoi kuitenkin yllättäen taas sujumaan ja lopulta ehdimme lentokentälle ja lentokoneeseen. Onneksi meidän seuraava lento oli maan sisäinen lento, sillä kansainvälisen lennon kanssa olisi voinut käydä huonommin. Saimme tästä hyvän muistutuksen, että lentokentälle menon kanssa kannattaa ottaa varman päälle!
Kuvia tältä omatoimiretkeltämme Rocinhaan emme ottaneet, joten tässä kuvituksena on aiempina päivinä Rio de Jaineirossa ottamiamme kuvia.
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Voi ei! 😀 Joo näissä maissa ei voi kyllä täällä luottaa siihen että ehtii, tai ainakin varautua yllättävämpiin tilanteisiin kuin Suomessa, hah! Hyvä että ehditte kuitenkin lennolle, odottelen innolla seuraavaa postausta vesiputouksilta! Brasilia ja Argentina on omalla ”must go”- listalla! 🙂
Mukava Johanna kuulla, että Etelä-Amerikan retkikertomukset kiinnostavat. Olimme varanneet runsaasti aikaa bussimatkalle, mutta olisi pitänyt varata sitä vieläkin enemmän. ? Muina päivinä vastaaviin ruuhkiin emme olleet Riossa törmänneet.
Näkyikö Rocinhassa mitään ”kuumottavaa”, kuten pyssymiehiä tai muuta vastaavaa? Leffoja ja sarjoja kun on katsonut niin välillä se meininki ei ole kovin lapsiystävällistä.
Santa Martassa näkyi useampia dealereita rynnäkkökivääreineen, etenkin favelaan mennessä ja sieltä lähtiessä heitä oli vartiossa. Rocinhassa sen sijaan emme nähneet mitään kuumottavaa. Poliiseja siellä oli runsaasti katuja tarkkailemassa.
Oho, melkein stressaannuin jo pelkästä tekstin lukemisesta. Miksi se aina onkin niin, että juuri silloin kun on joku tärkeä aikataulu niin sattuu ruuhkat ja ylimääräiset sattumukset. Mielenkiintoinen kuvaus faveloista!
Totta, välillä pienet vastoinkäymiset tuntuvat kasaantuvan. Tai ehkä niihin stressaantuneena kiinnittää eri tavalla huomioita? Onneksi kuitenkin ehdimme lennolle ja pääsimme hyvin jatkamaan matkaa. ?
Olipa mielenkiintoista luettavaa faveloiden taustoista! Toivon vielä pääseväni itsekin kokemaan Brasilian nähtävyyksiä ja kulttuuria omin silmin, sinne olen haaveillut pääseväni ja pitkään, joten tämä oli mielenkiintoista luettavaa. Onneksi ehditte lennolle pienestä jännityksestä huolimatta.
Brasilia tuntuukin kiinnostavan monia reissaajia! Mukavaa, jos pystymme tarjoamaan ideoita tulevaan matkaasi. ?
Huh, onneksi ehditte lennolle ajoissa. Suomessa noihin elämäntilanteisiin taidettiin rakentaa rintamamiestaloja (?). Vähän erilaista menoa Brasiliassa ja toki erilaiset väkimäärätkin. Brasilia kiinnostaa kovasti ja juurikin myös tällaiset kohteet.
Alkuun sotien jälkeen rakennettiin valtion avustuksella käsittääkseni erityisesti rintamamiestaloja korvaamaan sodassa tuhoutuneita rakennuksia ja toisaalta tyydyttämään Karjalasta muuttaneiden asuntotarpeita. Kun myöhemmin 50-60 -lukujen vaihteessa, kun kaupungistuminen pääsi todella käyntiin, pääpaino taisi siirtyä kerrostaloihin. Ja itse asiassa 60-70 -luvuilla noin 10 vuoden kuluessa syntyi 25% koko Suomen nykyisestä asuntokannasta.
Voin tuntea tuon stressin mistä kärsitte hitaassa ruuhkabussissa istuessanne. Taas kerran huomasi, ettei kannata ahnehtia liikaa ohjelmaa samaksi päiväksi. Toivottavasti Iguassulla meni hienosti.
Olimme varanneet bussiajelulle aikaa useamman tunnin, mutta bussin jämähdettyä jumiin Rocinhaan ei tämäkään aika riittänyt. ? Onneksi pääsimme lopulta hyvin lennolle ja vierailu Iguassun putouksilla olikin aivan upea elämys!
Kiitos, että jaoit tällaisen informatiivisen blogin. Pidän todella viestistäsi!
Kiitos kommentista!
Aina ei mene niin kuin suunnittelee, etenkään matkoilla 🙂 On pitänyt itsekin kantapään kautta oppia, että älä suunnittele mitään poikkeuksellista sellaiselle päivälle, kun on muuta menoja ja tarkkoja aikatauluja, etenkään kaupungeissa joissa liikenne saattaa olla ongelma. Onneksi ehditte. Jäin miettimään, että miten mahtaa olla turvallisuuden laita noissa faveloissa? Kannattaako kiertää kaukaa vai voiko mennä päiväaikaan terveellä turvallisuusjärjellä varustettuna?
Tuli kotisohvallakin pieni ahdistus tätä lukiessa? mutta hienoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin!
Oli mielenkiintoista lukea faveloiden taustoista ja synnystä. Muutenkin nämä teidän Brasilia-postaukset ovat tosi kiinnostavia ja mukaansatempaavia. Seuraavia seikkailupostauksia odotellessa!?
Hah, itselläkin meinaa vielä syke kiihtyä, kun vain muistelen tuota aamupäivää. ? Mukava Emilia kuulla, että viihdyt tekstiemme parissa ja kiitos kommentistasi!
Tuo on Annemaria totta, että niinä päivinä, kun on tarkkoja aikatauluja, on parempi valikoida päivän aktiviteetit toisenlaisiksi. Täytyy sanoa, että alkoi jo hikikarpaloita muodostumaan otsalle, kun katsoimme kellon etenemistä. ? Eri faveloiden turvallisuustilanteet vaihtelevat paljon. Ja toki myös yksittäisessä favelassa voi ajoittain olla levottomampaa. Faveloiden ajankohtainen turvallisuustilanne kannattaa pyrkiä varmistamaan ennen retkelle lähtemistä. Jalan emme lähtisi omin päin faveloihin liikkumaan, edes päiväsaikaan. Opastettuja retkiä on tarjolla ja tuota meidän Santa Martan retkenjärjestäjää voimme suositella.
Huh, onneksi ehditte! Näin nimittäin teidän blogin etusivulla jo kuvan putouksesta ja vau! Sitä ei varmaan olisi ollut kiva missata. Mikään ei kyllä ole niin hirveätä kun olla jumissa ruuhkassa kun on kiire lennolle, siitä minullakin on kokemusta. Hyvä että teillä oli mahdollisuus hypätä sentään ulos ja pääsitte takaisin. Voin vaan kuvitella millaista kaaosta se ruuhka Brasiliassa voi olla. Pahin missä olen itse ollut on Kairo. Siellä seassa vielä kamelit ja aasit, niin ei voinut kuin päätä puistella.
Iguassun vesiputoukset olivat upeat, joten toden totta, niitä ei olisi ollut kiva missata. Onneksi meille tuli mahdollisuus vaihtaa lennosta bussista toiseen ja kyseisessä kohtaa oli kadulla myös poliiseja, joten siinäkin mielessä bussin vaihdolle hetki oli otollinen. Yksi heistä jopa tuli tähän meidän vaihtamaan bussiin muutamien pysäkkien ajaksi mukaan. Minään muuna päivänä emme havainneet tämän kaltaista ruuhkaa, liikenne seisoi Rocinhassa täysin.
Voin vain kuvitella Kairon liikenneruuhkat kameleineen ja aaseineen, huh!?
Tällaiset hetket ja retket opettavat tuntemaan maailmaa aivan eri lailla kuon tunnit rannalla. Molempi parempi, mutta mielenkiintoisempaa on ollut favelassa.
Olemme Rami aivan samaa mieltä, on silmiä avaavaa nähdä millaisissa oloissa monet ihmiset todella asuvat. Toki ymmärrän, että kaikille tällaiset favelaretket eivät valikoidu osaksi matkaa, ja sekin on aivan ok.
Tuolla olisi tosi mielenkiintoista vierailla joskus Rion visiitillä. Tuli kyllä stressikarpalot otsalle ihan tätä lukiessa, hyvä että ehditte kuitenkin lennolle!
Suosittelen ehdottamasti favelaretkeä, mikäli silloinen turvallisuustilanne sen sallii! Ja tuo meidän Santa Marta -retki oli onnistunut, oli mielenkiintoista puikkelehtia kapeilla kaduilla ja päästä käymään paikalliseen kotiin ja kauppaan. Itselläkin alkaa edelleen stressitaso nousta, kun muistelen tuota meidän Rocinhan bussimatkan ruuhkaa. ?