Veneretki on kenties Tortugueron suosituin aktiviteetti ja mekin odotimme sitä suuresti. Vaikka yökävelymme oli onnistunut, odotimme nyt näkevämme uusia eläinlajeja. Veneretket suuntautuvat Tortugueron kansallispuiston alueelle eli eri suuntaan, kuin Pavonan laiturilta Tortugueron kylään kuljettaessa.


Kannattaako veneretki?
Veneretken oli määrä alkaa aikaisin aamulla. Olimme maksaneet sen etukäteen, 25 dollaria/henkilö. Samoin olimme maksaneet tätä varten kansallispuiston pääsymaksun, 15 dollaria/henkilö. Olemme aiemmin tehneet veneretkiä eläinten bongaamiseen muun muassa Borneolla ja useammassa paikassa Afrikassa, ainakin Botswanassa, Tansaniassa ja Ugandassa.
Olimme joskus lukeneet erityisesti Afrikan osalta, että veneretket eivät olisi erityisen kiinnostavia. Rohkenemme olla eri mieltä. Jos sellaisia on tarjolla, kannattaa ilman muuta osallistua. Veneretkillä näkee usein todella näyttäviä lintuja, ja muutenkin ne ovat kokemuksena varsin ainutlaatuisia verrattuna muihin safareihin. Ne ovat usein myös varsin edullisia, niin mielestämme tämäkin.


Olemme monesti veneretkillä(kin) oppaamme kanssa kahdestaan. Tämä siksi, että olemme bongailleet eri eläimiä, milloin missäkin, ja yksityisellä veneretkellä on meillä parempi mahdollisuus pyytää opastamme etsimään jotain tiettyä, haluamaamme eläintä. Tällä kertaa veneessämme oli kuitenkin lisäksi neljä muuta henkilöä, mutta tämä ei mitenkään häirinnyt.


Eläinhavantoja Tortugueron veneretkellä
Suurin mielenkiintomme veneretkellä kohdistui lintuihin. Toki esimerkiksi kaimaanejakin olisi mahdollista nähdä, samoin esimerkiksi rannan puissa viihtyviä laiskiaisia. Näitäkin loppujen lopuksi bongailimme, ja tällä kertaa erityisesti laiskiaiset olivat pääasiassa hieman hankalasti kuvattavia, emmekä saaneet niistä erityisen hyviä kuvia. Tämän olisimmekin puolestamme voineet jättää väliin, koska olimme nähneet niitä lukuisia eri puolilla Costa Ricaa, vaikka tosiaan ovat varsin sympaattisia.


Suuri kaimaani sen sijaan oli hauska nähdä. Olemme nähneet niitä vilaukselta Amazonilla, ja Pantanalissa näimme niitä kymmenittäin, ellei satoja. Kaimaanit näyttävät krokotiileilta, mutta toisin kuin krokotiilit, eivät ole vaarallisia. Olen poseerannut metrin päästä villistä täyskasvuisesta kaimaanista. Krokotiilin kanssa tätä ei missään tapauksessa voisi tehdä. Pantanalissa jaguaarit myös syövät kaimaaneja, krokotiili sen sijaan veisi tässä taistelussa todennäköisesti voiton.


Tortugueron kansallispuiston linnut
Veneretkellä suurin toiveemme oli nähdä panamanaroja (great green macaw), joka on yksi viidestä suuresta aralinnusta, joita ylipäätään on mahdollista päästä näkemään, vaikka se lukeutuu kaikkein vaarantuneisiimpiin, critically endangered -luokkaan. Meillä kävi kuin kävikin tuuri ja näimme yhden pariskunnan, joskin lentämässä. Puussa istumassa olevia olisi mukavampaa nähdä. Nyt olemme nähneet näistä viidestä aralinnusta panamanaroja, puna-aroja, ja lisäksi hyasinttiaroja (hyacint macaw). Vielä listalla olisi sinikelta-ara (blue-and-yellow macaw) ja vihersiipiara (red-and-green macaw), joista jälkimmäinen on tosin varsin vaikeasti nähtävä. Näitä lintuja on upea katsella.






Onnistuimme näkemään veneretkellä myös täpläarakirin (collared aracari). Costa Ricassa elää kuutta tukaania ja tämä on niistä yksi. Onnistuimme näkemään matkamme aikana näistä neljä, johon voi olla varsin tyytyväinen. Tuliarakiri olisi ollut vielä mukavaa nähdä, mutta se ei elä Karibianmeren rannikolla, joten se olisi pitänyt päästä bongaamaan jo toisella puolella maata.


Oppaan merkitys
Oppaita on monenlaisia. Hieman huvittava tilanne oli, kun pääsimme näkemään suuren, näyttävän keltaisen liskon. Viereisen veneen opas kertoi, että lisko on naaras. Oppaamme naurahti, jonka jälkeen Marika kysyi häneltä, että miksi tämä naurahti. Opas totesi, että lisko ei ole naaras. Oppaita lienee tosiaan monen tasoisia ja erilaisella tietämyksellä varustettuja. Olimme jälleen tyytyväisä oppaamme asiantuntemukseen, ja onkin hyvä tehdä etukäteisselvitystä, millaisen oppaan valitsee.






Oletko sinä tehnyt veneretkiä eläinten bongaamiseen?

Tässä muut julkaisumme Tortugueron kansallispuistosta:
Tortugueron kansallispuiston esittely
Yökävely Tortugueron kansallipuistossa
Sademetsäretki Tortugueron kansallispuistossa
Käy tutustumassa myös muihin Costa Rican matkakertomuksiimme:
Manuel Antonion kansallispuisto
Marino Ballenan kansallispuisto ja Caño-saari
Corcovadon kansallispuiston esittely
Ensimmäinen päivä Corcovadon kansallispuistossa
Toinen päivä Corcovadon kansallispuistossa
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
26 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olen itsekin sitä mieltä, että veneretki tarjoa aivan toisenlaista perspektiiviä luontoon safariin verrattuna. En tosin koskaan ollut oikealla safarilla, mutta monilla veneretkeillä kyllä. Tykkään tutkiskella ympäristöä eri näkökulmasta ja se pätee niin luontoon kuin kaupunkeihin. Malta on oikea vesiretkeilyn mekka ????.
Toisaalta, olen tavannut ihmisiä, jotka eivät tunne itsensä turvalliseksi veden päällä. Joten hyvää, että vaihtoehtoja on olemassa.
Upeita lintu- ja eläinhavaintoja!
Kyllä, veneretkellä tosiaan pääsee tutkailemaan luontoa ja maisemia ihan eri tavalla kuin maistakäsin. On tosiaan totta, että kaikki ei tunne itseeän turvalliseksi veden päällä, joten olen samaa mieltä, että erilaisia vaihtoehtoja on hyvä olla olemassa. Niille joille vesi elementtinä ei ole ongelma, veneretket ovat mainio aktiviteetti!
En ole tehnyt eläinbongausretkiä missään opastettuna. Mutta tarvitsisin ehdottomasti hyvän oppaan, koska en tunnista juuri mitään lintuja. Oppaasta lienee paljon apua myös ylipäänsä eläinten havaitsemisessa.
Lintujen tunnistaminen tosiaan on vaikeata. Olemme niin paljon bongausretkiä tehneet, että vähitellen olemmme niitä oppineet tunnistamaan varsin hyvin. Havaitsemisessakin olemme kehittyneet, mutta oppaasta on siinäkin kyllä hyötyä.
Niin sama vika. En tunnista edes harakkaa variksesta. Siten olisi varmaan inhokkiasiakas oikealle oppaalle. Muistan kerran opastuksen, jossa opas oli historiafriikki. Näyttelin kiinnostusta, mutta luulen, että näki totuuden.
Heh, selvästi tosiaan oppaat huomaavat kiinnostuksen. Toisaalta on myös niin, että yleensä uskon oppaalle tulevan tyytyväinen olo, jos opastettavat yleens ovat kiinnostuneita, vaikka tietotaso ei kovin korkea olisikaan.
Veneretket on kyllä parhaita – ihan jo erilaisen perspektiivinkin puolesta 🙂
Mekin varmaan jatkossa suositaan yksityisiä veneretkiä (ja safareita ym.), jos vaan mahdollista. Meidän seuraan nimittäin aina osuu ne äänekkäät tyypit 😀
Kyllä, veneretket ovat kivoja. Lintuja näkee paljon ja usein ne ovat noissa paikoissa varsin näyttäviä. Kyllä, äänekkäistä tyypeistä on joskus tullut itsekin kärsittyä, joka paitsi haittaa havaintoa, niin lisäksi se itsessäänkin on tuollaisessa tilanteessa häiritsevää.
Kyllä menisin eläinten bongaus veneretkelle, jos mahdollista. Sambiassa risteilimme auringonlaskuretkellä. Oli pilvistä ei auringonlaskua. Joitakin eläimiä nähtiin. Oli hieman pettymys. Pienellä veneellä ajelu olisi varmasti ollut parempi.
Me olimme Zimbabwessa myös tuollaisella retkellä, jossa oli isompi vene. Huumattavasti vähemmän sillä retkellä nähtiin kuin pienemmillä veneretkillä Afrikassa. Kivoja maisemia noilla seuduilla oli kuitenkin.
Lintuja näkee usein paljon veneretkillä, eli ei niitä tosiaan kannata halveksia 🙂
Tosin kuvakulma voi olla vähän haastavasti alaviistosta, jos vene on kovin matala – teidän lintukuvanne ovat kyllä upeita!
Juu, lintuja tosiaan näkee runsaasti. Joskus voivat olla korkealla, mutta toisaalta, monesti lintuja on aivan vedenpinnan tasolla, kuten haikarat. Tällöin niitä pääsee kuvaamaan aivan näiden tasolta.
Hienoja eläinbongauksia ja varsinkin tuota liskoa ihailin. 🙂 Tykkään veneretkistä ja mielelläni sellaisille osallistun, jos mahdollista. Oma kokemukseni Afrikan veneretkistä on Gambiasta ja täytyy sanoa, ettei se ollut kovin erikoinen. Lintuja siellä näki jonkin verran, mutta eipä juuri muita eläimiä.
Kiitos. Mekin olimme innoissamme tuosta liskosta, ja erityisesti sen keltaisesta väristä. Pääosan ajasta se on ”tavallisen” värinen. Harmi, että Gambian safari ei ollut niin mieluinen. Eteläisimmässä Afrikassa noilla venesafareilla näkyy usein valtavasti eläimiä, kuten norsuja ja virtahepoja.
Niin upeita kuvia jälleen kerran! Varsinkin tuo suuri kaimaani ja puussa oleva lisko olivat upean näköisiä. Näyttää siltä, että veneretki oli täysin sen arvoinen 🙂
Kiitos! Kaimaanista emme olleet niin innoissamme, koska elämme nähneet niitä aiemmin niin paljon. Puussa oleva lisko sen sijaan oli yksi kohokohdista meille! Ja kyllä oli hintansa arvoinen, jos aikaa olisi ollut, olisimme tehneet useamman.
Mä tykkään erityisen paljon värikkäistä linnuista, oli ne mitä hyvänsä 😀 Hyvästä oppaasta saa todella paljon irti, itelle riittäisi varmaan huonompikin opas kun en huomaisi eroa ja kuitenkin unohdan puolet mitä hän on kertonut 😀 mutta laadukkaan kyllä huomaa ja erottaa hyvin, ihan vaan siitäkin että itelle jää tosi hyvä fiilis retken jälkeen, että sai rahoille myös vastinetta.
Värikkäät linnut ovat kyllä todella hienoja! Ja onhan se oppaan kanssa niin, että paljon hänen kertomastaan varmasti aina unohtuu, mutta kokemus retken aikanakin on parempi, kun opas osaa kertoa asioista kattavasti – puhumattakaan siitä, että lintuja näkee ylipäätään paremmin!
Kuulostaa mahtavalta retkeltä, oli kiva lukea tämä juttu. Ja hienoja kuvia olet saanut eläimistä!
Tämä tosiaan oli oikein mukava retki. Veneretket muutenkin ovat mieluisia, sillä yleensä sellaisia ei eläinten bongausmielessä ole tarjolla.
Hienot kuvat veneretkeltä. Veneretki taitaakin näyttää enemmän eksoottisia eläimiä maaretkeen verrattuna. Juha
Kiitos! Mekin olimme tyytyväisiä kuviin, siihen mitä näimme ja ylipäätään koko retkeen. En tiedä näyttääkö enemmän eksoottisia eläimiä, mutta ainakin erilaisia maaretkeen verrattuna ja täydentävät sen vuoksi hyvin toisiaan!
Kuulostaa onnistuneelta retkeltä! Mekin kävimme aikanaan veneretkellä Tortugueron kansallispuistossa ja se oli kyllä kohokohta koko siellä olomme ajalta. Näimme niin paljon kaikenlaisia eläimiä, että tuntui melkein kuin olisimme olleet jossain eläintarhassa. Olen myös samaa mieltä hyvän oppaan tärkeydestä. Itse olen aivan surkea bongaamaan yhtään mitään eläimiä (vaikka ne olisivat suunnilleen nenäni edessä ja tyyliin kissan kokoisia :D) joten oppaan vinkit ovat ihan jo siitä syystä kullanarvoisia.
Joo, tämä oli todella kiva retki. Paitsi että eläimiä oli runsaasti niin sitä olisi voinut olla tyytyväinen milenkiintoisia maisemia tutkaillen. Mutta nyt niitä eläimiäkin tosiaan näkyi runsaasti – ja ei tarvinnut tkauaa ajella, kun jo näkyi seuraava. Luulenpa, että tuohon eläimienkin bongaamiseen jotenkin harjaantuu, mutta kokeneesta oppaasta on kyllä suuri hyöty.
Ai kaimaanit on harmittomia, ihan turhaako minä niitä pelästyin aikoinaan Paraguayn metsillä! Krokotiiliä on tullut taputeltua Gambiassa ja oleiltua samassa vedessä tsadilaisessa vesilätäkössä. Ehkä kannattaisi toimia siis juurikin päinvastoin!
Veneretkiä on tullut tehtyä, mutta lieköhän ne kuitenkin olleet enemmän ihmisten bongaamista varten… Aina sitä kuitenkin jotain eläimiäkin näkee, lintuja vähintään.
Heh, kyllä ne varsin vaarattomia taitavat ihmisille olla, muutoin olisin varmaan päätynyt jo ravinnoksi. Krokotiileista monissa paikoissa ollaan varoiteltu, meidän opas oli Corcovadossa juurikin krokotiileista hieman huolissaan, ja varsin hurjilta jotkin videot näistä otuksista näyttävät. Veneretket ovat ihmisttenkin bongaamiseen varmasti mukavia, vedeltäkäsin näkökulmat ovat hyvin erilaisia kuin maalta päin.