Viimeinen aktiviteettimme Tortugueron kansallispuistossa oli sademetsäkävely. Aiemmin tekemästämme veneretkestä jouduimme maksamaan myös kansallispuistomaksun 15 dollaria/henkilö, joka sisälsi pääsyn sademetsäalueelle, ja oli voimassa koko kyseisen päivän ajan.

Marino Ballenan kansallispuisto Costa Rica
mölyapina
Marino Ballenan kansallispuisto Costa Rica
Marino Ballenan kansallispuisto Costa Rica

Oppaan kanssa vai ilman?

Kuten olemme aikaisemmin todenneet, olimme olleet todella tyytyväisä oppaaseemme. Hän ehdotti meille vielä 25 dollaria/henkilö maksavaa sademetsäkävelyä. Lupasimme harkita asiaa. Toisaalta olimme varsin väsyneitä hektisestä matkastamme. Lisäksi mietimme, että olimme jo nähneet kaikki eläimet, jotka ylipäätään haluaisimme nähdä. Tämän vuoksi ilmoitimme oppaallemme, että jätämme sademetsäkävelyn väliin.

Aloimme kuitenkin miettimään, että ”kun täällä ollaan”, niin olisi mukava tehdä vielä viimeinen luontokävely. Käynnistä sademetsässä emme joutuisi myöskään enää maksamaan erikseen sisäänpääsymaksua, vaan veneretkeä varten tarvittu kansallispuistomaksu sisälsi myös sademetsäalueen. Niinpä pitkän harkinnan jälkeen päädyimme lähtemään sademetsään itsenäisesti.

Tortugueron kansallispuiston kyltti, Costa Rica
ceviche
ceviche

Toisaalta hyvä, toisaalta hieman kiusallista, törmäsimme ensimmäisenä oppaaseemme. Hyvä siksi, että hänellä kuitenkin oli uusi pariskunta opastettavana, ikävä siksi, että pohdimme, josko hän ajattelisi meidän olleen tyytymättömiä häneen – näin kun asia ei ollut.

Toisaalta, kun kuljimme hänen ohitseen, hän kertoi, että lähistöllä olisi hämähäkkiapinoita (spider monkey). Mietimme tämän jälkeen, että ehkäpä hän ei ollut loukkaantunut, vaikka emme asiaa hänelle sen pidemmälti selittänyt. Me halusimme jatkaa matkaa ja ohitimme heidät. Näimme hänen mainitsemiaan hämähäkkiapinoita, joita kuvailimme hetken.

hämähäkkiapina
hämähäkkiapina Tortugueron kansallispuistossa kävelyretkellä
Tortugueron kansallispuisto, Costa Rica

Oikealle polulle

Kansallispuiston vartija oli kertonut meille, että alkuun kulkisimme ainutta polkua pitkin suoraan, kunnes tulisimme seinämaalauksin koristellun seinämän kohdalle. Tästä meidän tulisi kääntyä oikealle. Tämä polku olisi noin pari kilometriä pitkä ja siitä erkanisi lyhyitä pistoja rannalle. Uimaan alueella ei kuitenkaan saa mennä.

Ohjeiden mukaan oli helppo suunnistaa ja jo varsin pian saavuimme haarakohtaan. Täällä meitä ihmetytti kyltti ohjeista, miten toimia, jos näkisimme jaguaarin.

Tortugueron kansallispuisto Costa Ricassa, kävelyretki
snorklaus Caño-saarella Costa Ricassa
snorklaus Caño-saarella Costa Ricassa
snorklaus Caño-saarella Costa Ricassa

Eläinhavaintoja sademetsäkävelyllä

Eteen tuli haarakohta, josta valitsimme poikkipolun. Tämä osoittautui varsin lyhyeksi, mutta alueella näimme täpläarakirin (collared aracari) ja kolmivarvaslaiskiaisen (brown-throated sloth). Valitettavasti täpläarakiri oli varsin vikkelä ja lensi oksalta toiselle varsin vikkelästi. Siitä jäikin kunnollinen kuva saamatta, vaikka se oli lähellä ja näköyhteys erinomainen. Laiskiainen sen sijaan oli oksien peitossa ja huomattavasti kauempana. Olemme selvästi kehittyneet täälläkin päin maailmaa bongaamaan itsenäisesti eri lajeja.

täpläarakiri Tortugueron kansallispuistossa kävelyretkellä
laiskiainen Tortugueron kansallispuistossa kävelyretkellä

Kun lähdimme takaisin, tuli edellinen oppaamme jälleen vastaan. Hän kysyi meiltä, näkyikö sivupolulla mitään. Kerroimme, että näimme täpläarakirin ja kolmivarvaslaiskiaisen, mutta että ensimmäinen lensi jo pois. Hän kiitti, ja lähti opastettavien kanssa kuitenkin tarkastamaan tilannetta.

Eteenpäin jatkaessamme tuntematon opas hölkkäsi vastaan. Hän kertoi, että kannattaisi jatkaa eteenpäin ripeään tahtiin, sillä eteläntamandua (southern tamandua) olisi puussa erinomaisesti kuvattavissa. Olimme kyseisen eläimen saaneet jo bongattua sekä puusta että maasta, mutta molemmilla kerroilla vain lyhyesti. Niinpä kiirehdimme katsomaan, mistä on kyse. Toden totta, eläin oli muutaman metrin päässä lehdettömällä puunrungolla, joten viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, että sademetsään kannatti lähteä.

muurahaiskarhu
muurahaiskarhu Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä
muurahaiskarhu Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä
muurahaiskarhu Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä
muurahaiskarhu Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä

Katselimme tamandua pitkän aikaa, mutta halusimme vielä jatkaa matkaa. Eikä aikaakaan, kun joukko ruokailevia kapusiiniapinoita (white face capuchin monkey) tuli vastaan. Niin ikään näitä halusimme jäädä katselemaan, vaikka Corcovadon kansallispuistossa niitä olimme  jo nähneet.

kapusiiniapinoita
kapusiiniapina Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä

Kapusiiniapinoiden jälkeen jatkoimme edelleen matkaa, sillä halusimme päästä tämän parinkilometrin yhdensuuntaisen reitin loppuun. Ei kestänyt kauaakaan, kun vastaan tuli vielä mölyapinoita (howler monkey). Näin läheltä emme olleet niitä tämän matkan aikana vielä päässeet kuvaamaan. Näiden ääni on tosiaan uskomattoman voimakas. Kannattaa katsoa video Youtubesta, jos ääni ei ole tuttu.

mölyapina Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä
snorklaus Caño-saarella Costa Ricassa
mölyapinoita Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä
mölyapina Tortugueron kansallispuistossa sademetsäretkellä

Viimeiset sadat metrit reitin loppuun jatkoin yksin, kun Marika jäi edelleen kuvaamaan mölyapinoita. Kuulin selvästi panamanarojen äänen aivan retin lopussa. Olisi ollut mukava saada kuvattua niitä puussa, mutta alkoi olla kiire takaisin. Yritin hetken aikaa löytää niitä, mutta en löytänyt. Joku pariskunta oli myös ihmettelemässä, mikä ääntelevä lintu mahtaa olla kyseessä, ja kerroin heille, että kyseessä on panamanarat. Lisäsin, että jos heillä on aikaa, kannattaa jäädä vilkuilemaan – upea lintu kyseessä. Toivottavasti he onnistuivat saamaan hyvän näköhavainnon.

kävelyretki Tortugueron kansallispuistossa Costa Ricassa
burrito

Lähtö Costa Ricasta

Reitti loppui merkin 60 kohdalle, jonka jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin. Pian kävelyn jälkeen meidän olikin jo aika lähteä venekyydillä takaisin Pavonan satamaan. Tortugueron kansallispuisto oli meidän viimeinen kohteemme Costa Ricassa ja jatkoimme seuraavaksi Panamaan.

Olimme häkeltyneitä Costa Rican luontokohteista ja kaikesta näkemästämme. Viihdyimme maassa todella hyvin ja totesimme molemmat, että mielellämme palaisimme sinne uudelleenkin.

 

Kiinnostaako sinua eläinten bongailu?

venetaksi Perämeren kansallispuistoon

24 Kommentit

  1. Olipa teillä taas hieno eläintenbongauspäivä. Jännityksellä luin juttua, josko olisitte nähneet myös jaguaarin, mutta ei sitten kuitenkaan liian paljon hyvää samana päivänä. Tuo oppaan retkitarjouksesta kohteliaasti kieltäytyminen ja opppaaseen sitten törmääminen on tapahtunut meilläkin. Onneksi opas oli teidän tapauksessanne saanut uuden työkeikan, niin taisi olla meilläkin.

    Vastaa
    • Juu, tämäkin oli mainio bongauspäivä, ja itse asiassa viimeinen tällä erää Costa Ricassa. Jguaaria ei sentään tullut vastaan, mutta onneksi ollaan nähty niitä Brasilian Pantanalissa. Heh, oli tosiaan vähän kiusallinen tilanne, ja kun olimme olleet häneen vieläpä tyytyväisiä!

      Vastaa
  2. Teillä oli taas uskomattoman hyvä tuuri eläinten kanssa! Upeita kuvia ja tunnelmia 🙂

    Mä niin voisin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen, että ensin olen kieltäytynyt retkestä ja sitten törmään samaiseen oppaaseen hetken päästä. Eihän niille mitään voi, mutta aina pelottaa, että pahoittaa aiheetta toisen mielen. Teillä opas oli kuitenkin ilmeisesti ihan ok tämän kanssa, kun kerran antoi bongausvinkkejäkin 🙂

    Vastaa
    • Nyt eläimet oli kyllä uskomattoman lähellä ja helposti havaittavissa. Yleensä ovat huomattavasti hankalammin sijoittuneena. Joo, ei hän näyttänyt pahoillaan olevan ja pääsimmepä mekin antamaan hänelle vinkkejä, kun niitä kysyi.

      Vastaa
  3. Olipas todella hyvä että lähditte sademetsään vielä vaikka reissuväsymys jo varmasti painoikin. Tuo teidän eläintuntemus on kyllä ihailtavaa! Itse tunnistaisin näistä, että joku apinalaji se oli ja joitakin lintujakin nähtiin 😀 😀 Kerrassaan upealta vaikuttava matka teillä takana!

    Vastaa
    • Oli kyllä. Kovasti meinattiin jättää väliin, mutta onneksi lähdettiin. Eläintuntemuksen kanssa harjaantuu, kun niitä käy katsomassa ja bongailemassa – missä milloinkin. ????Tykättiin tosiaan Costa Ricasta kovasti.

      Vastaa
  4. Onpa veikeän näköinen tuo tamandu <3 Villieläinten bongailu on kyllä ihan parasta matkoilla. Hienoa, että vielä palasitte näkemään ja kokemaan nuo kaikki upeat eläimet.

    Vastaa
    • Joo, sen touhuja oli todella kiva seurata. Aiemmin olimme nähneet sellaisen vain tepastelevan ohi tai kiipeävän puusta alas. Villieläinten näkeminen on kyllä aina jännittävää. Ollaan jälkikäteen todella tyytyväisiä, että empimisestä huolimatta lähdettiin Tortuguerossa sademetsään vielä kerran!

      Vastaa
  5. Tosi symppis tuo pieni hämähäkkiapina! Ja mölyapinoiden ihan näkee kuvastakin mölyävän. Taisi olla ensimmäisen kerran Panamassa Gatun-järvellä kun veneretkellä yhtäkkiä metsästä alkoi kuulua tuota melua, aikamoista kylläkin!

    Vastaa
    • Joo, pieni hämähäkkiapina oli kivasti esillä, yleensä ne ovat visusti emonsa suojissa. Mölyapinoiden melu toden totta on jotain sellaita, mitä ei oikein käsitä ennen kuin sitä itse kuulee. Meidän ensimmäinen kerta, kun kuulimme mölyapinoiden melua taisi olla Perussa.

      Vastaa
    • Matka oli erittäin onnistunut. Costa Ricasta se jatkui vielä Panamaan, josta myös pidimme, vaikka Costa Rica jäikin suosikiksi. Joku varmasti menisi ilman kieltoa veteen vilvoittelemaan, mutta nyt sellaisia ei onneksi näkynyt.

      Vastaa
  6. Mahtavia eläinbongauksia! Ja kiva kuulla, että oppaat noin avoimesti kertoilevat löytämistään eläimistä myös muille kuin vain maksaville asiakkaille. Olen jostain lukenut, että se on juuri yksi syy ottaa opas näille retkille, että he ovat tottuneita bongaamaan sellaisia eläimiä joita ei itse edes osaisi etsiskellä. Eli aika hyvin olette itse bonganneet näitä.

    Vastaa
    • Joo, tämä oli bongausmielessä oikein onnistunut retki. Ilman muuta oppaasta on hyötyä eläinbongausmielessäkin, huomasimme sen myös Costa Ricassa. Toisaalta, olen todella paljon kehittynyt itsekin bongaamisessa ja nykyään tulee itse bongattua eläin jopa ennen mukana olevaa opasta. Selkeästi siis asia, jossa kehittyy.

      Vastaa
  7. Hienoja eläinkohtaamisia! <3 Minä jäin Virpin laila ihastelemaan miten hyvin tunnette eri apinoita ym. Minä olisin tunnistanut, että apina se siinä, mutta en olisi siitä sen enempää osannut sanoa. 🙂 Mutta ehkä jos tuonne menisi sitä tutkisi etukäteen mihin siellä voisi törmätä. Eläinbongaukset ovat kyllä ihan parasta.

    Vastaa
    • Kiitos Merja kauniista sanoistasi. Olemme molemmat olleet aina kiinnostuneita luonnosta ja luontodokumentteja on tullut katsottua. Reissuillamme olemme ihan huomaamatta oppineet tunnistamaan eri eläinlajeja ja etenkin englanninkielinen sanasto on kasvanut huimasti tällä saralla. Keskenämmekin puhumme välillä englanninkielisiä nimiä käyttäen, ainakin itselleni ne ovat helpompia kuin suomalaiset vastineet. Paras tapa itselleni on ollut se, kun reissussa on tutkinut kirjasta, mitä juuri äsken / sinä päivänä tulikaan nähtyä.

      Ja samaa mieltä kanssasi, eläinbongaukset ovat parasta.

      Vastaa
  8. Teillä alkaa kyllä olla aikamoinen tietämys eläimistä ja lajeista! Ehdottomasti kuuluu eläinbongailu meidän harrastuksiin, vaikka se käsittääkin lähinnä kotipihan ja ”meidän” joenrantamien tiirailua ja lintujen seuraamista.
    Hauskaa tuo mölyapinoiden mörinä. Eikös kapusiiniapinat myös pidä kovaa ääntä? Alkuvuodesta kuuntelimme ihmeissämme Kambodzassa metsikössä huutavaa ”lintua”, mutta se olikin kapusiiniapina muistaakseni 🙂

    Vastaa
    • Eläinbongailu kotipihalla ja lähialueella on ilman muuta myös oikein mukavaa puuhaa, sitä tulee harrastettua itsekin. Kyllä kapusiiniapinatkin ja oikeiastaan suurin osa apinalajeista voivat olla varsin kovaäänisiä, mutta tuo mölyapinoiden ääni on vielä jotain ihan muuta ja kuuluu tiheässäkin viidakossa lähes viiden kilometrin päähän!

      Vastaa
  9. Kyllähän tällainen ehdottomasti kiinnostaisi! Teidän bloginne on ensimmäinen paikka, josta tulevia reissuja varten muistiinpanoja sitten nappaan. 🙂 Rakastan tutustua luontoon ja erilaisiin eläimiin, niin maalla kuin meressä!

    Vastaa
    • Costa Rica on eläinten bongailuun mitä mainioin paikka, joten kannattaa ilman muuta pitää mielessä tulevaisuudessa, kun reissuja suunnittelee. Ja tosiaan, niin maalla kuin merellä kaikkiin eläimiin tutustuminen on ihan parasta!

      Vastaa
  10. Mahtavasti saitte myös itsenäisesti bongailtua eläimiä retkellä ja toisaalta mukava, että oppaat ja vieraat antavat vinkkejä myös vastaan tuleville. Upeita kuvia eri apinoista jälleen! 🙂

    Vastaa
    • Joo, se on mukavaa, että vinkkejä annetaan toinen toisille. Sama toistui muuten Costa Rican matkan aikana Corcovadon kansallispuistossa. Mutta kyllä, jopa yllättävänkin paljon onnistuttiin eri eläimiä näkemään.

      Vastaa
  11. Hämähäkkiapina on kyllä nimensä ansainnut. Eipä ne jaguaarit taida siis ihmisten kimppuun hyökkäillä, kun noin omin päin ilman asemiestä saa kierrellä. Hyvä niin!

    Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa