Kaupallinen yhteistyö Visit Puumalan kanssa

Sillat ja lossit -pyöräilyreitti Saimaalla on uusi, vuonna 2023 avattu pyöräilyreitti, joka kulkee Puumalan ja Sulkavan alueilla. Sillat ja lossit -reitti on 86 kilometriä pitkä ja se on mahdollista kiertää molempiin suuntiin. Paitsi että reitti tarjoaa paikoitellen kauniita maisemia Saimaalle, tarjoaa se myös Saimaa Geopark-kohteita, luontokohteita ja jonkin verran palveluja. Vaikka reitti on mahdollista kiertää molempiin suuntiin, suosittelemme ilman muuta kiertämään reitin samalla tavalla kuin me – vastapäivään Sulkavan kirkonkylältä aloittaen. Näin mäkisempi osuus jää alkuun ja parhaasta osuudesta pääsee nauttimaan reitin loppupuolella.

Kuinka paljon varata aikaa pyöräilyreitille?

Periaatteessa kovakuntoiset pyöräilijät voivat kulkea reitin jopa päivässä. Tällöin ei kuitenkaan ehdi tutustumaan reitin tarjoamiin kiinnostaviin nähtävyyksiin. Itse yövyimme reitillä kaksi yötä jakaen pyöräilyosuudet kolmeen yhtä suureen osaan. Suosittelemme yöpymään reitillä vähintään yhden yön, pysähdyskohteista ja aktiviteeteista riippuen jopa kaksi.

Pyöräilyreitin sillat ja lossit

Sillat ja lossit -pyöräilyreitti on siinä mielessä mukava pyöräilyreitti, että pääosa reitistä on asfaltoitua maantietä, ja reitti on merkitty selkeästi opastauluin ja tarroin. Se on myös siinä mielessä hyvä, että se on rengasreitti, ja reitillä olevat kaksi lossia ovat maksuttomia eikä niihin tarvita etukäteisvarauksia.

Sulkavalta vastapäivään aloittaessa ensimmäinen lossi (Kietävälänvirta) kulkee ympäri vuorokauden ja toinenkin (Rongonsalmi) aamusta iltaan (ma-la 6.00-22.00, ja su 9.00-22.00). Lossit pitävät muutaman kerran päivässä parinkymmenen minuutin tauot liikennöinnistä. Molemmat lossit sijaitsevat Puumalan puolella.

Jos lossit sijaitsivat Puumalan puolella, niin kaikki reitin kuusi siltaa puolestaan sijaitsevat Sulkavan puolella. Osa silloista onkin niin upeita, että niitä kannattaa ilman muuta jäädä ihailemaan. Näyttävimpiä silloista ovat mielestämme reitin loppupuolella vastaan tulevat uusi, vuonna 2019 valmistunut Vekaransalmen silta sekä Paijansalmen silta.

Sulkavan kirkonkylä

Aloitimme pyöräilyretkemme Sulkavan souduista tunnetusta Sulkavan kirkonkylästä. Ensimmäinen vastaantuleva nähtävyys on heti Sulkavan kirkonkylältä löytyvä monumentti eli Soutajapatsas, jonka kivilaji edustaa Saimaan alueelle tyypillistä kiillegneissiä. Niin ikään reitin ensimmäinen silta, Uitonvirran silta, sijaitsee aivan Sulkavan keskustassa. Samalla kannattaa ihailla myös vuonna 1822 rakennettua Sulkavan kirkkoa. Heti Sulkavan keskustasta alkava nousu muistuttaa meitä, että aivan tasainen tämä reitti ei ole.

Pisamalahden linnavuori

Kun lähdetään pyöräilemään reittiä vastapäivään, tulee ensimmäisenä vastaan kolmen kilometrin piston vaativa Pisamalahden (Sulkavan) linnavuori. Olemme käyneet vuosien aikana varsin monilla Suomen linnavuorista, ja tämä on mielestämme yksi upeimmista, ellei kaikkein upein. Pisamalahden linnavuorelta aukeaa uskomattoman hienot näkymät Saimaalle. Ylimääräinen pisto ja kipuaminen Pisamalahden linnavuorelle siis kannattaa ilman muuta. Linnavuoren alaosasta löytyy venelaiturit ja taukopaikka vessoineen.

Pyörämatkailussa kannattaa edetä kiireettä

Noin viiden kilometrin etäisyydellä Sulkavan keskustasta tulee vastaan toinen silta, komea Hakovirran silta. Sillan alta löytyy myös uimapaikka, jossa Marika kävikin uimassa. Annoimme vielä rauhassa auringon kuivatella, ennen kuin jatkoimme pyöräilyä eteenpäin.

Ensimmäisenä päivänämme tuli vastaan myös vielä toinen uimapaikka, Varvinranta. Varvinrannassa on sesonkiaikaan myös kahvila, ja tarjolla on myös saunavuoroja. Meidän vierailuaikaan toukokuun lopulla paikka oli kuitenkin vielä suljettu.

Yksi ensimmäisen päivämme kohokohta oli reitin ensimmäinen lossi, Kietävälänvirran lossi. Kun ehdimme lossille, alkoi ilta jo pikkuhiljaa kauniisti hämärtymään.

Yöpyminen Loma-Aution mökissä

Illan hämärtyessä saavuimme juuri sopivasti meidän majapaikkaamme, Loma-Aution Joutsen-mökkiin. Se oli upeampi kuin uskoimmekaan! Mökissämme oli tilava olohuone, 2 makuuhuonetta ja parvi, kylpyhuone sähkösaunoineen, hyvin varusteltu keittiö sekä upeat avokuistit. Vaikka mökki oli upea, vietimme iltaa rantasaunalla, jonka puulämmitteisen kiukaan lämmitimme. Oli mahtava saunoa ja uida pyöräilypäivän päätteeksi ja mennä rentoutuneina nukkumaan.

Toiseen päivään heräsimme varhain aamulla, sillä meidän pääaktiviteettimme pyöräilyn lisäksi oli vuoden ensimmäinen melontaretkemme. Ennen sitä meidän oli määrä polkea 14 kilometrin matka Rongonsalmen lossille. Tästä viimeiset neljä kilometriä oli soratietä, joka kuitenkin oli varsin hyvässä kunnossa. Olimme lossilla juuri ennen sen ensimmäistä taukoa 8.20. Tämäkin lossimatka Kietävälänvirran lossin tapaan tarjosi upeita järvimaisemia.

Melontaretki pyöräilyreitin puolivälissä

Lossin jälkeen meillä oli enää noin kolmen kilometrin matka Katosselän Kanoottien toimipaikalle, jossa Ossi Kokki vuokraa kajakkeja tai kanootteja. Saatavilla on myös sähköpyöriä, ja majoitusta mitä upeimmalla maisemalla. Kajakkien ja kanoottien sekä sähköpyörien vuokrahinnat ovat mielestämme todella edullisia. Kajakkien ja kanoottien vuorokausihinta on 48 euroa. Sähköpolkupyöriä saa vuokralle mallista riippuen 60-70 euron vuorokausihintaan, ja lisävuorokaudet maksavat 35-40 euroa.

Kiehtovana yksityiskohtana voisi mainita, että Ossin pihapiirissä on Vetotaipaleen kalliomaalaukset. Kalliomaalausten katsomisen jälkeen valitsimme meille sopivat kajakit, melat, liivit ja lähdimme matkaan.

Lieviskänjoen melontareitti

Lieviskänjoen melontareitti on uusi 25 kilometrin pituinen reitti, josta voi halutessaan meloa lyhyemmänkin osan. Reitillä on 7 taukopaikkaa ja etäisyys taukopaikkojen välillä on pisimmillään 5,7 kilometriä. Reitti kulkee järviä, lampia ja suojaisaa Lieviskänjokea pitkin.

Melontareitin varrella olevaa, Ruokolahden puolella sijaitsevaa Kemppilän Myllykoskea kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Myllykoskessa vesi putoaa 60 metrin matkalla jopa yli 17 metriä, ja se on Suomen viidenneksi korkein putouskoski. Kosken yläosassa sijaitsi aikoinaan Kemppilän mylly, jossa jauhettiin 1900-luvun alkupuolella lähialueiden viljat. Talkoovoimin alueelle on rakennettu portaat, laavu ja moderni tulipaikka latauspistokkeineen. Myllykoski laskee Jukajärveen, joka on Suomen syvin järvi. Upea ilmestys!

Me aloitimme melontamme Jokimelontapisteeltä, Lieviskänjoen alkukohdasta. Meidän varsinainen melontaretkemme oli noin 10 kilometrin mittainen. Tämä tosiaan oli meidän kevään ensimmäinen melontaretki, ja pienen alkuhaparoinnin jälkeen melonta alkoi sujumaan hyvin.

Vajaan parin kilometrin melonnan jälkeen vastaan tuli Mikonpolven laavu, jossa pysähdyimme äkkiä. Emme kuitenkaan syöneet laavulla eväitä, vaan halusimme päästä jatkamaan melontaa nopeasti. Meloimme hitaasti virtaavaa kapeaa Lieviskänjokea myötävirtaan ja ihastelimme vastaantulevia maisemia. Ehdimme näkemään melontaretkemme aikana muun muassa useamman hirven, kalasääsken pesän ja siinä elävän pariskunnan sekä kurjen. Pidimme melontaretkestä todella paljon. Se oli myös varsin leppoisaa menoa eikä vaatinut loistokuntoa tai juurikaan etukäteiskokemusta melomisesta. Soveltuu siis aloittelijoillekin erinomaisesti!

Lieviskänjoen jälkeen meloimme vielä Lieviskänjärveä pitkin 2,5 kilometrin matkan Lieviskänkoskelle, josta Ossi tuli meidät hakemaan. Lieviskänkoski on näyttävä koski. Lisäksi se omaa mittavan historian. Paikalla oletetaan olleen sahaustoimintaa jo 1500-luvun lopulla. Varmoja tietoja teollisesta toiminnasta on joka tapauksessa vuodelta 1760. Myllytoiminta jatkui paikalla aina 1900-luvun loppupuolelle saakka, ja päättyi lopullisesti myllyn tuhoutumiseen vuonna 1991.

Lohilahden kirkonkylä

Todella mukavan melontaretken jälkeen pyöräilimme vielä noin 15 kilometriä Lohilahdelle, jossa meille oli sovittuna päivälliseksi burgerit ravintola Majakassa. Tällä välimatkalla erityisiä nähtävyyksiä ei ollut ennen Lohilahdelle saapumistamme, jossa ylitimme reitin kolmannen sillan, Lohilahden sillan. Sillan ohitettuamme saavuimmekin Ravintola Majakkaan, jossa nälkäisinä söimme tilaamamme herkulliset burgerit. Lohilahdesta löytyy myös kauppa, mutta ajankohtaiset aukioloajat kannattaa tarkistaa.

Myös meidän yöpymisen oli määrä olla Lohilahdella, Koskelan luomumaitotilalla. Ennen sinne siirtymistä halusimme katsastaa Lohilahden Geopark-kohteet, joita oli useampia, mutta jotka sijaitsivat varsin lähellä toisiaan. Täällä kävimme katsomassa muun muassa Lohikosken kirkkoa. Kirkon vieressä on myös kaunis pieni suppalampi ja Markan muistomerkki, joka kunnioittaa Suomen markan lisäksi suomalaista työtä.

Matkalla yöpymispaikkaamme pysähdyimme Lohikosken myllylle, jossa aikoinaan on toiminut mylly ja vesisaha. Vaikka mylly ei enää olekaan käytössä, on käytössä pienvoimala, joka yhä tuottaa sähköä valtakunnalliseen verkkoon. Alueella on myös karavaanarialue, sauna ja uintimahdollisuus.

Yöpyminen maitotilan mummolassa

Majoituksemmekin oli mielenkiintoinen. Koskelan luomumaitotilan pihapiirissä oleva ”pihamummola”. Kyseessä on pihapiirissä oleva talo, jossa mahtuisi majoittumaan 8+4 henkilöä kahdessa kerroksessa. Jälleen tilaa meille kahdelle oli siis varsin ruhtinaallisesti. Pihassa oli trampoliini ja rannassa olisi ollut mahdollista lämmittää rantasauna (sauna löytyi myös talosta) sekä mahdollisuus käyttää soutuvenettä. Mahdollista olisi ollut myös päästä tutustumaan lähemmin maatilan töihin, kuten osallistumaan lypsylle. Tästäkin paikasta jäi todella hyvät muistot.

Viimeiseen pyöräilypäivään lähdimme hieman myöhemmin nukuttuamme pidempään. Kello taisi olla lähempänä kymmentä, kun aloitimme pyöräilyn. Etukäteistietojen perusteella kylän kaikki paikat olisivat vielä kiinni, mutta yllätykseksemme eilinen ruokapaikkamme näytti olevan avoinna. Niinpä päätimme käydä syömässä ennen pyöräilypäivää lihapiirakan ja sämpylän, sekä juomassa kupin kahvia.

Telataipaleen kanava

Päivän varsinainen ensimmäinen kiinnostava kohde oli Telataipaleen kanava ja -silta. Kanavan rakensivat venäläiset sotilaat 1790-luvulla, jolloin Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja kulki Sulkavalla, läheisessä Vekaransalmessa. Jälleen siis kohde, jolla on mielenkiintoinen historia, mutta on kuitenkin myös itsessään varsin kaunis paikka.

Annikinniemen luontopolku

Reitillä sijainnut Annikinniemi oli odotettu kohde. Kyseessä on kohde, jossa Saimaaseen työntyvän niemen sisään on jäänyt pieni lampi. Lammen rannalla on tulipaikka ja niemen kärjessä laavu sekä wc-tilat. Lammen ympäri kulkee myös lyhyt 0,7 kilometrin patikointireitti. Nyt veden pinta oli kuitenkin niin korkealla, että tulipaikka ja lammen ympäri kulkeva patikointireitti olivat veden alla. Siitä huolimatta paikka oli todella kaunis ja ilman muuta sellainen, jossa kannattaa pysähtyä.

Pyöräilyreitin upeimmat sillat

Annikinniemen lähellä on koko reitin suurin silta, Vekaransalmen silta. Silta olikin erittäin näyttävä, jota ihmettelimme ja ihailimme pidemmän aikaa. Silta näyttää itse asiassa olevan ennen Helsingin Kruununvuorensillan valmistumista Suomen viidenneksi pisin. Sillan puolivälissä on näköalapaikat molemmin puolin, joissa kannattaa pysähtyä katsomassa maisemia.

Viimeinen reitin silloista oli Pajasalmen silta. Reitin sillat olivat olleet keskenään hyvin erilaisia, joten mietimme etukäteen, millainen tämä viimeinen vastaan tuleva silta mahtaa olla. Se osoittautui todella hienoksi, sillä ensinnäkin se oli pitkä. Sen lisäksi se oli hauskaa vaihtelua edelliselle Vekaransalmen sillalle, joka oli valtavan korkea ja tarjosi näkymiä pitkälle Saimaalle. Pajasalmen silta sen sijaan sijaitsi aivan vedentasolla.

Vilkaharjun luontopolku

Koko reitin viimeinen varsinainen nähtävyys on kaunis Vilkaharju, joka on noin neljä kilometriä pitkä pitkittäisharju. Itse pitkittäisharjua oli mahtava ihmetellä sen harjalla ajaessa, mutta alueella on myös kaksi luontopolkua, eri puolilla tietä. Sulkavan kirkonkylää kohti ajettaessa oikealla puolella on 3,1 kilometrin mittainen polku, jonka varrella sanotaan olevan kivikautinen asuinpaikka, kirkasvetinen Pöllölampi sekä Salpalinjan puolustuslinnoitukseen kuuluvat panssarieste ja taisteluhauta.

Vasemmalla puolella on hieman pidempi, 3,6 kilometrin mittainen luontopolku. Luontopolun varrelta löytyy yksi Suomen suurimpiin lukeutuvista siirtolohkareista, vanha tervahauta sekä Toivotuksenlahden laavu ja nuotiopaikka. Reitillä on myös yksi erittäin hieno näköalapaikka Saimaalle. Muutenkin tämä reitti oli todella monipuolinen, sillä se tarjosi niin jäkälä- kuin sammalmaastoa. Sen lisäksi välillä astelimme kuusi- ja välillä mäntymetsikössä. Suosittelemme ainakin tämän puolen reittiä. Jos meillä olisi ollut aikaa enemmän, olisimme kiertäneet toisenkin puoliskon.

Olitko kuullut sillat ja lossit -pyöräilyreitistä aiemmin tai oliko jokin reitillä ollut paikka itsessään sinulle tuttu? Kiinnostaisiko sinua pyöräretki Saimaan maisemissa?