Kaupallinen yhteistyö Visit Puumalan kanssa

Sillat ja lossit -pyöräilyreitti Saimaalla on uusi, vuonna 2023 avattu pyöräilyreitti, joka kulkee Puumalan ja Sulkavan alueilla. Sillat ja lossit -reitti on 86 kilometriä pitkä ja se on mahdollista kiertää molempiin suuntiin. Paitsi että reitti tarjoaa paikoitellen kauniita maisemia Saimaalle, tarjoaa se myös Saimaa Geopark-kohteita, luontokohteita ja jonkin verran palveluja. Vaikka reitti on mahdollista kiertää molempiin suuntiin, suosittelemme ilman muuta kiertämään reitin samalla tavalla kuin me – vastapäivään Sulkavan kirkonkylältä aloittaen. Näin mäkisempi osuus jää alkuun ja parhaasta osuudesta pääsee nauttimaan reitin loppupuolella.

sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitin kartta

Kuinka paljon varata aikaa pyöräilyreitille?

Periaatteessa kovakuntoiset pyöräilijät voivat kulkea reitin jopa päivässä. Tällöin ei kuitenkaan ehdi tutustumaan reitin tarjoamiin kiinnostaviin nähtävyyksiin. Itse yövyimme reitillä kaksi yötä jakaen pyöräilyosuudet kolmeen yhtä suureen osaan. Suosittelemme yöpymään reitillä vähintään yhden yön, pysähdyskohteista ja aktiviteeteista riippuen jopa kaksi.

sillat ja lossit -pyöräilyreitti

Pyöräilyreitin sillat ja lossit

Sillat ja lossit -pyöräilyreitti on siinä mielessä mukava pyöräilyreitti, että pääosa reitistä on asfaltoitua maantietä, ja reitti on merkitty selkeästi opastauluin ja tarroin. Se on myös siinä mielessä hyvä, että se on rengasreitti, ja reitillä olevat kaksi lossia ovat maksuttomia eikä niihin tarvita etukäteisvarauksia.

Sulkavalta vastapäivään aloittaessa ensimmäinen lossi (Kietävälänvirta) kulkee ympäri vuorokauden ja toinenkin (Rongonsalmi) aamusta iltaan (ma-la 6.00-22.00, ja su 9.00-22.00). Lossit pitävät muutaman kerran päivässä parinkymmenen minuutin tauot liikennöinnistä. Molemmat lossit sijaitsevat Puumalan puolella.

sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti
laulujoutsen

Jos lossit sijaitsivat Puumalan puolella, niin kaikki reitin kuusi siltaa puolestaan sijaitsevat Sulkavan puolella. Osa silloista onkin niin upeita, että niitä kannattaa ilman muuta jäädä ihailemaan. Näyttävimpiä silloista ovat mielestämme reitin loppupuolella vastaan tulevat uusi, vuonna 2019 valmistunut Vekaransalmen silta sekä Paijansalmen silta.

Vekarasalmen silta, sillat ja lossit -pyöräilyreitin varrella
Pajasalmen silta, sillat ja lossit -pyöräilyreitti

Sulkavan kirkonkylä

Aloitimme pyöräilyretkemme Sulkavan souduista tunnetusta Sulkavan kirkonkylästä. Ensimmäinen vastaantuleva nähtävyys on heti Sulkavan kirkonkylältä löytyvä monumentti eli Soutajapatsas, jonka kivilaji edustaa Saimaan alueelle tyypillistä kiillegneissiä. Niin ikään reitin ensimmäinen silta, Uitonvirran silta, sijaitsee aivan Sulkavan keskustassa. Samalla kannattaa ihailla myös vuonna 1822 rakennettua Sulkavan kirkkoa. Heti Sulkavan keskustasta alkava nousu muistuttaa meitä, että aivan tasainen tämä reitti ei ole.

Sulkava
Sulkavan kirkko
Isojärven kansallispuisto
sillat ja lossit -pyöräilyreitti

Pisamalahden linnavuori

Kun lähdetään pyöräilemään reittiä vastapäivään, tulee ensimmäisenä vastaan kolmen kilometrin piston vaativa Pisamalahden (Sulkavan) linnavuori. Olemme käyneet vuosien aikana varsin monilla Suomen linnavuorista, ja tämä on mielestämme yksi upeimmista, ellei kaikkein upein. Pisamalahden linnavuorelta aukeaa uskomattoman hienot näkymät Saimaalle. Ylimääräinen pisto ja kipuaminen Pisamalahden linnavuorelle siis kannattaa ilman muuta. Linnavuoren alaosasta löytyy venelaiturit ja taukopaikka vessoineen.

Pisamalahden linnavuori, Sulkava
Pisamalahden linnavuori, Sulkava
Pisamalahden linnavuori, Sulkava
Pisamalahden linnavuori, Sulkava

Pyörämatkailussa kannattaa edetä kiireettä

Noin viiden kilometrin etäisyydellä Sulkavan keskustasta tulee vastaan toinen silta, komea Hakovirran silta. Sillan alta löytyy myös uimapaikka, jossa Marika kävikin uimassa. Annoimme vielä rauhassa auringon kuivatella, ennen kuin jatkoimme pyöräilyä eteenpäin.

sillat ja lossit pyöräilyreitin varrella oleva Hakovirran silta

Ensimmäisenä päivänämme tuli vastaan myös vielä toinen uimapaikka, Varvinranta. Varvinrannassa on sesonkiaikaan myös kahvila, ja tarjolla on myös saunavuoroja. Meidän vierailuaikaan toukokuun lopulla paikka oli kuitenkin vielä suljettu.

Yksi ensimmäisen päivämme kohokohta oli reitin ensimmäinen lossi, Kietävälänvirran lossi. Kun ehdimme lossille, alkoi ilta jo pikkuhiljaa kauniisti hämärtymään.

sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti

Yöpyminen Loma-Aution mökissä

Illan hämärtyessä saavuimme juuri sopivasti meidän majapaikkaamme, Loma-Aution Joutsen-mökkiin. Se oli upeampi kuin uskoimmekaan! Mökissämme oli tilava olohuone, 2 makuuhuonetta ja parvi, kylpyhuone sähkösaunoineen, hyvin varusteltu keittiö sekä upeat avokuistit. Vaikka mökki oli upea, vietimme iltaa rantasaunalla, jonka puulämmitteisen kiukaan lämmitimme. Oli mahtava saunoa ja uida pyöräilypäivän päätteeksi ja mennä rentoutuneina nukkumaan.

Loma-Aution mökki
Loma-Aution lomamökki
Isojärven kansallispuisto
Loma-Aution mökki

Toiseen päivään heräsimme varhain aamulla, sillä meidän pääaktiviteettimme pyöräilyn lisäksi oli vuoden ensimmäinen melontaretkemme. Ennen sitä meidän oli määrä polkea 14 kilometrin matka Rongonsalmen lossille. Tästä viimeiset neljä kilometriä oli soratietä, joka kuitenkin oli varsin hyvässä kunnossa. Olimme lossilla juuri ennen sen ensimmäistä taukoa 8.20. Tämäkin lossimatka Kietävälänvirran lossin tapaan tarjosi upeita järvimaisemia.

sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti
sillat ja lossit -pyöräilyreitti

Melontaretki pyöräilyreitin puolivälissä

Lossin jälkeen meillä oli enää noin kolmen kilometrin matka Katosselän Kanoottien toimipaikalle, jossa Ossi Kokki vuokraa kajakkeja tai kanootteja. Saatavilla on myös sähköpyöriä, ja majoitusta mitä upeimmalla maisemalla. Kajakkien ja kanoottien sekä sähköpyörien vuokrahinnat ovat mielestämme todella edullisia. Kajakkien ja kanoottien vuorokausihinta on 48 euroa. Sähköpolkupyöriä saa vuokralle mallista riippuen 60-70 euron vuorokausihintaan, ja lisävuorokaudet maksavat 35-40 euroa.

Kiehtovana yksityiskohtana voisi mainita, että Ossin pihapiirissä on Vetotaipaleen kalliomaalaukset. Kalliomaalausten katsomisen jälkeen valitsimme meille sopivat kajakit, melat, liivit ja lähdimme matkaan.

Katosselän Kanotiit, Ossi Kokki
Vetotaipaleen kalliomaalaus
Vetotaipaleen kalliomaalaus

Lieviskänjoen melontareitti

Lieviskänjoen melontareitti on uusi 25 kilometrin pituinen reitti, josta voi halutessaan meloa lyhyemmänkin osan. Reitillä on 7 taukopaikkaa ja etäisyys taukopaikkojen välillä on pisimmillään 5,7 kilometriä. Reitti kulkee järviä, lampia ja suojaisaa Lieviskänjokea pitkin.

Melontareitin varrella olevaa, Ruokolahden puolella sijaitsevaa Kemppilän Myllykoskea kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Myllykoskessa vesi putoaa 60 metrin matkalla jopa yli 17 metriä, ja se on Suomen viidenneksi korkein putouskoski. Kosken yläosassa sijaitsi aikoinaan Kemppilän mylly, jossa jauhettiin 1900-luvun alkupuolella lähialueiden viljat. Talkoovoimin alueelle on rakennettu portaat, laavu ja moderni tulipaikka latauspistokkeineen. Myllykoski laskee Jukajärveen, joka on Suomen syvin järvi. Upea ilmestys!

Myllykoski Lieviskänjoen melontreitin varrella
Myllykoski Lieviskänjoen melontreitin varrella
Myllykosken tulipaikka Lieviskänjoen melontreitin varrella
Myllykosken laavu Lieviskänjoen melontreitin varrella

Me aloitimme melontamme Jokimelontapisteeltä, Lieviskänjoen alkukohdasta. Meidän varsinainen melontaretkemme oli noin 10 kilometrin mittainen. Tämä tosiaan oli meidän kevään ensimmäinen melontaretki, ja pienen alkuhaparoinnin jälkeen melonta alkoi sujumaan hyvin.

Vajaan parin kilometrin melonnan jälkeen vastaan tuli Mikonpolven laavu, jossa pysähdyimme äkkiä. Emme kuitenkaan syöneet laavulla eväitä, vaan halusimme päästä jatkamaan melontaa nopeasti. Meloimme hitaasti virtaavaa kapeaa Lieviskänjokea myötävirtaan ja ihastelimme vastaantulevia maisemia. Ehdimme näkemään melontaretkemme aikana muun muassa useamman hirven, kalasääsken pesän ja siinä elävän pariskunnan sekä kurjen. Pidimme melontaretkestä todella paljon. Se oli myös varsin leppoisaa menoa eikä vaatinut loistokuntoa tai juurikaan etukäteiskokemusta melomisesta. Soveltuu siis aloittelijoillekin erinomaisesti!

Jokimelontapiste, Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänjoen melontareitti

Lieviskänjoen jälkeen meloimme vielä Lieviskänjärveä pitkin 2,5 kilometrin matkan Lieviskänkoskelle, josta Ossi tuli meidät hakemaan. Lieviskänkoski on näyttävä koski. Lisäksi se omaa mittavan historian. Paikalla oletetaan olleen sahaustoimintaa jo 1500-luvun lopulla. Varmoja tietoja teollisesta toiminnasta on joka tapauksessa vuodelta 1760. Myllytoiminta jatkui paikalla aina 1900-luvun loppupuolelle saakka, ja päättyi lopullisesti myllyn tuhoutumiseen vuonna 1991.

Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänjoen melontareitti
Lieviskänkoski, Lieviskänjoen melontareitti

Lohilahden kirkonkylä

Todella mukavan melontaretken jälkeen pyöräilimme vielä noin 15 kilometriä Lohilahdelle, jossa meille oli sovittuna päivälliseksi burgerit ravintola Majakassa. Tällä välimatkalla erityisiä nähtävyyksiä ei ollut ennen Lohilahdelle saapumistamme, jossa ylitimme reitin kolmannen sillan, Lohilahden sillan. Sillan ohitettuamme saavuimmekin Ravintola Majakkaan, jossa nälkäisinä söimme tilaamamme herkulliset burgerit. Lohilahdesta löytyy myös kauppa, mutta ajankohtaiset aukioloajat kannattaa tarkistaa.

Myös meidän yöpymisen oli määrä olla Lohilahdella, Koskelan luomumaitotilalla. Ennen sinne siirtymistä halusimme katsastaa Lohilahden Geopark-kohteet, joita oli useampia, mutta jotka sijaitsivat varsin lähellä toisiaan. Täällä kävimme katsomassa muun muassa Lohikosken kirkkoa. Kirkon vieressä on myös kaunis pieni suppalampi ja Markan muistomerkki, joka kunnioittaa Suomen markan lisäksi suomalaista työtä.

sillat ja lossit -pyöräilyreitin opaskyltti
Lohilahti
ravintola Majakka, Lohilahti
Lohilahden kirkko
Markan muistomerkki, Lohilahti

Matkalla yöpymispaikkaamme pysähdyimme Lohikosken myllylle, jossa aikoinaan on toiminut mylly ja vesisaha. Vaikka mylly ei enää olekaan käytössä, on käytössä pienvoimala, joka yhä tuottaa sähköä valtakunnalliseen verkkoon. Alueella on myös karavaanarialue, sauna ja uintimahdollisuus.

Lohilahden mylly

Yöpyminen maitotilan mummolassa

Majoituksemmekin oli mielenkiintoinen. Koskelan luomumaitotilan pihapiirissä oleva ”pihamummola”. Kyseessä on pihapiirissä oleva talo, jossa mahtuisi majoittumaan 8+4 henkilöä kahdessa kerroksessa. Jälleen tilaa meille kahdelle oli siis varsin ruhtinaallisesti. Pihassa oli trampoliini ja rannassa olisi ollut mahdollista lämmittää rantasauna (sauna löytyi myös talosta) sekä mahdollisuus käyttää soutuvenettä. Mahdollista olisi ollut myös päästä tutustumaan lähemmin maatilan töihin, kuten osallistumaan lypsylle. Tästäkin paikasta jäi todella hyvät muistot.

Koskelan luomumaitotilan majoitus, Lohilahti
Koskelan luomumaitotilan majoitus, Lohilahti
Koskelan luomumaitotilan majoitus, Lohilahti

Viimeiseen pyöräilypäivään lähdimme hieman myöhemmin nukuttuamme pidempään. Kello taisi olla lähempänä kymmentä, kun aloitimme pyöräilyn. Etukäteistietojen perusteella kylän kaikki paikat olisivat vielä kiinni, mutta yllätykseksemme eilinen ruokapaikkamme näytti olevan avoinna. Niinpä päätimme käydä syömässä ennen pyöräilypäivää lihapiirakan ja sämpylän, sekä juomassa kupin kahvia.

Telataipaleen kanava

Päivän varsinainen ensimmäinen kiinnostava kohde oli Telataipaleen kanava ja -silta. Kanavan rakensivat venäläiset sotilaat 1790-luvulla, jolloin Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja kulki Sulkavalla, läheisessä Vekaransalmessa. Jälleen siis kohde, jolla on mielenkiintoinen historia, mutta on kuitenkin myös itsessään varsin kaunis paikka.

Telataipaleen kanava
Telataipaleen kanava
Telataipaleen kanava

Annikinniemen luontopolku

Reitillä sijainnut Annikinniemi oli odotettu kohde. Kyseessä on kohde, jossa Saimaaseen työntyvän niemen sisään on jäänyt pieni lampi. Lammen rannalla on tulipaikka ja niemen kärjessä laavu sekä wc-tilat. Lammen ympäri kulkee myös lyhyt 0,7 kilometrin patikointireitti. Nyt veden pinta oli kuitenkin niin korkealla, että tulipaikka ja lammen ympäri kulkeva patikointireitti olivat veden alla. Siitä huolimatta paikka oli todella kaunis ja ilman muuta sellainen, jossa kannattaa pysähtyä.

Annikinniemen luontopolku
Annikinniemen luontopolku
Annikinniemen luontopolku
Annikinniemen luontopolku

Pyöräilyreitin upeimmat sillat

Annikinniemen lähellä on koko reitin suurin silta, Vekaransalmen silta. Silta olikin erittäin näyttävä, jota ihmettelimme ja ihailimme pidemmän aikaa. Silta näyttää itse asiassa olevan ennen Helsingin Kruununvuorensillan valmistumista Suomen viidenneksi pisin. Sillan puolivälissä on näköalapaikat molemmin puolin, joissa kannattaa pysähtyä katsomassa maisemia.

Vekaransalmen silta, sillat ja lossit -pyöräilyreitin varrella

Viimeinen reitin silloista oli Pajasalmen silta. Reitin sillat olivat olleet keskenään hyvin erilaisia, joten mietimme etukäteen, millainen tämä viimeinen vastaan tuleva silta mahtaa olla. Se osoittautui todella hienoksi, sillä ensinnäkin se oli pitkä. Sen lisäksi se oli hauskaa vaihtelua edelliselle Vekaransalmen sillalle, joka oli valtavan korkea ja tarjosi näkymiä pitkälle Saimaalle. Pajasalmen silta sen sijaan sijaitsi aivan vedentasolla.

Pajasalmen silta, sillat ja lossit -pyöräilyreitti
Pajasalmen silta, sillat ja lossit -pyöräilyreitti
Pajasalmen silta, sillat ja lossit -pyöräilyreitti

Vilkaharjun luontopolku

Koko reitin viimeinen varsinainen nähtävyys on kaunis Vilkaharju, joka on noin neljä kilometriä pitkä pitkittäisharju. Itse pitkittäisharjua oli mahtava ihmetellä sen harjalla ajaessa, mutta alueella on myös kaksi luontopolkua, eri puolilla tietä. Sulkavan kirkonkylää kohti ajettaessa oikealla puolella on 3,1 kilometrin mittainen polku, jonka varrella sanotaan olevan kivikautinen asuinpaikka, kirkasvetinen Pöllölampi sekä Salpalinjan puolustuslinnoitukseen kuuluvat panssarieste ja taisteluhauta.

Vasemmalla puolella on hieman pidempi, 3,6 kilometrin mittainen luontopolku. Luontopolun varrelta löytyy yksi Suomen suurimpiin lukeutuvista siirtolohkareista, vanha tervahauta sekä Toivotuksenlahden laavu ja nuotiopaikka. Reitillä on myös yksi erittäin hieno näköalapaikka Saimaalle. Muutenkin tämä reitti oli todella monipuolinen, sillä se tarjosi niin jäkälä- kuin sammalmaastoa. Sen lisäksi välillä astelimme kuusi- ja välillä mäntymetsikössä. Suosittelemme ainakin tämän puolen reittiä. Jos meillä olisi ollut aikaa enemmän, olisimme kiertäneet toisenkin puoliskon.

Vilkaharju, sillat ja lossit pyöräilyreitti
Vilkaharjun luontopolku, Sulkava
Vilkaharjun luontopolku, Sulkava
Vilkaharjun luontopolku, Sulkava

Olitko kuullut sillat ja lossit -pyöräilyreitistä aiemmin tai oliko jokin reitillä ollut paikka itsessään sinulle tuttu? Kiinnostaisiko sinua pyöräretki Saimaan maisemissa?

venetaksi Perämeren kansallispuistoon

29 Kommentit

  1. Mukava lukea pyöräretkestänne. Harmi, että itsellä ei ole enää uskallusta lähteä noin rohkeasti kiertämään. Ikää ja nivelrikkoa ehtinyt kerääntyä sen verran. Ehkä autolla nämäkin kotimaan ihmeet tulee käytyä.

    Vastaa
    • Minusta on mukava, jos reissukertomuksistamme ja -vinkeistämme muut saavat ideoita omiin matkoihinsa. Aina voi toteuttaa reissun omien tarpeiden ja mieltymysten mukaisesti. Tykkäsin siitä, että meillä oli aikaa kiertää eri kohteissa, pyöräilyn ohella käydä patikkapoluilla, uimassa ja melomassa. Itse myös mieluiten käyn puhdistamassa päivän hikoilut suihkussa ja nukun yön kunnon sängyssä. Autolla reitin pystyy myös kiertämään hyvin. Vilkaharjulla on myös aivan tien vieressä Salpalinjan muistomerkki, jossa kannattaa pysähtyä. Mitään varsinaista parkkipaikkaa siinä ei ollut, mutta ehkä henkilöautolla pääsee ajamaan riittävästi tien sivuun.

      Vastaa
  2. No olipas hurjan hieno reitti! Harmi ettei ainakaan tänä kesänä joudeta täällä Suomessa pidemmille reissuille.

    Vastaa
    • Harmi, ettei aikataulut mahdollista tätä reittiä ainakaan tänä kesänä. Saimaalta löytyy todella hienoja maisemia, ja kauniissa kesäsäässä pyöräily niitä katsellen on todella miellyttävää!

      Vastaa
  3. Olipa hyvä ja informatiivinen kirjoitus. Olemme nimittäin katselleet näitä Saimaan maisemia ja mitä ilmeisimmin teemme siellä joitain retkiä yhdistellen pyöräilyä ja autoilua, koska meillä on luvassa noin parin viikon mökkiloma Sulkavalla heinä-elokuun vaihteessa. Miten muuten tuo reitti toimii? Se on ilmeisesti kokonaan (?) autotietä. Meille on aina vähän vieras ajatus ajella autojen kanssa samalla tiellä. Mutta onko tämä rauhallinen reitti? Eli vähän autoja? Vai onko edes osa pyörätietä?

    Vastaa
    • Erinomaisia kysymyksiä! Nuo seudut ovat maisemiltaan oikein kivoja, ja soveltuvat mainiosti sekä pyöräilyyn että autoiluun. Reitti tosiaan on todella rauhallinen, eli autoja ei paljoa ollut.Hyvänä puolena oli myös se, että rekkaliikennettä ei ollut lainkaan. Itseäni nimittäin häiritsee pyöräillessä erityisesti raskas liikenne. Toisaalta, pyörätietä ei Sulkavan kirkonkylän ulkopuolella myöskään ollut lainkaan, joten autojen kanssa samalla tiellä on pyöräiltävä. Ajatus ei lähtökohtaisesti itsestänikään tunnu mukavalta, mutta tällä reitillä asia ei tosiaan reitin rauhallisuuden vuoksi kyllä häirinnyt.

      Vastaa
      • Kiitos vastauksestasi! Nyt menee harkintaan. Hyvä tietää, että ei varsinaisesti rekkaliikennettä ole, kyllä rauhallisesta autoliikenteestä yleensä selviää. Pikkuisen se vähentää reitin rentoutta kyllä. Mutta maisemat näyttävät niin hyviltä, että varmaan kokeillaan.Aila

        Vastaa
  4. Juuri tuli jossain mainos tästä reitistä vastaan ja heti perään bongasin teidän postauksen. Onpa kivan näköinen reitti! Tommonen voisi olla kiva tehdä, mutta mukana aina matkaavat koirat jarruttavat vähän idean toteuttamista. Pitäisi olla koirille peräkärry, niin pääsisi nekin mukaan.
    Mutta niin kuin joku aiemmin totesikin; kukapa estää kiertämästä reittiä autolla.

    Vastaa
    • Joo, koirat tosiaan pyörällä kiertämistä hieman hankaloittaa. Mutta toden totta, autolla kun pääsee maisemista myös nauttimaan, ja tietysti voi silti yöpyä reitin varrella!

      Vastaa
    • Ihana reitti, enpä ollut kuullut että tällainen reitti on tehty. En ole tuota Vekaransalmen siltaakaan vielä nähnyt. Tuo maisema on lapsuudesta tuttu, isän laivalla mentiin Vekaransalmessakin. Nostalgista ????

      Vastaa
      • Me kuultiin reitistä viime vuonna ja meille tuli heti halu päästä katsomaan, millaisesta reitistä on kyse. Ja kivaksihan reitti osoittautui! Olisi ollut hauskaa päästä joksu kokemaan Vekaransalmen lossi, mutta sen aikana emme tuolla olleetkaan käyneet.

        Vastaa
  5. Seutu sinällään on tuttua, koska olen kotoisin Itä-Suomesta ja retkeillyt täällä koko elämäni, mutta tuo pyöräreitti oli uutta tietoa. Tästä sai myös paljon hyviä vinkkejä päiväretkille ihan autoilevallekin. Etenkin Pisamalahti ja Annikinniemi vaikuttavat sellaisilta, että voisimme käydä niissä eväsretkellä.

    Vastaa
    • Kyllä, tämä oli oikein kiva, uusi reitti. Ja kuten totesit, autoilevakin pääsee näppärästi näihin kohteisiin, vaikka parkkitilaa monissa paikoissa onkin varsin rajoitetusti. Annikinniemen ja Pisamalahden linnavuoren liäksi Vilkaharjun luontopolku toimii eväsretkelle varmasti erinomaisesti. Pääsimme jopa yllättymään siitä, miten kiva se oli.

      Vastaa
      • Kiitos kuvauksesta. Seutu on minulle hyvin tuttu. Synnyinkotini on reitin varrella Viljakansaarella ja losseilla on tullut kuljettua. Lohikosken kirkko herättää muistoja, sillä vanhempani ja muuta sukua lepää siellä hautausmaalla. Joku kysyi autoista ja kokemusasiantuntijana voin sanoa, että rauhallista on. Tosin kesäisin siellä on mökkiliikennettä jonkin verran. Luontoa ja vesistöä riittää.

        Vastaa
        • Tuo oli mukava tapa viettää viikonloppua, ja sääkin suosi. Kauniilla paikalla olet päässyt lapsuuttasi viettämään. Tuon reitin jälkeen aloinkin jo miettiä seuraavaa pyöräilyreittiä noilla seuduilla…

          Vastaa
  6. Olipa kiva lukea postausta, juuri suunnitteilla pyöräretki telttaillen Puumalan saaristoreitille, sinne 60km reitille heinäkuussa. Kivoja kohteita ja sai hyviä vinkkejä tonne alueelle! Ehkä seuraavana vuonna voisi kokeilla pidempää reittiä, nyt kokeillaan tota 60reittiä 🙂

    Vastaa
  7. Pyöräilyreitti ei ole tuttu, enkä ole oikein retkipyöräilijäkään, mutta tuo voisi olla kiva lenkki heittää joskus autolla. Upeita maisemia ja upeita kuvia taas. Kyllä Suomi on kaunis.

    Vastaa
    • Eipä mekään kovin kauaa olla retkipyöräilyä harrastettu, mutta se on yllättävän hauskaa. Pyöräillessä sitä jotenkin tutustuu reittiin paremmin kuin auton kyydissä. Mutta kyllä, ei varmasti ole hassumppi reitti autollakaan kierrettäväksi. Ja reitillä tosiaan oli paljon kauniita maisemia!

      Vastaa
  8. Ei ollut minullekaan tuttu ennestään tämä reitti, mutta kuulostaa ja näyttää tosi hienolta! Ja mahtava idea yhdistää kierrokseen myös melontaa ja luontopolkuja, niin alueesta ja maisemista saa varmasti vielä paljon enemmän irti. Saimaan seuduilla on tullut käytyä todella vähän, mutta pitää kyllä joskus Suomessa käydessä suunnata sinne.

    Vastaa
    • Sinällään ei ollut yllätys, ettet(te) tästä reitistä ole kuullut, kun ette juurikaan ole Suomessa tainneet viettää aikaa sinä aikana, kun reitti on ollut olemassa. Minä olen länsirannikolta kotoisin, niin vielä joitain vuosia sitten olin itsekin viettänyt aikaa Saimaan alueella todella vähän. Nyt kun kotipaikka on lähempänä Saimaata, on tilanne sen osalta muuttunut. Nättia seutua se tosiaan on.

      Vastaa
  9. Jotenkin olen mieltänyt lossit aluksiksi, jotka liikkuvat saaristossa, mutta selvästikin niitä löytyy myös järvialueelta 🙂
    Yön yli pyöräretkiä emme ole oikein ajatelleet koskaan, mutta pitempiäkin päiväretkiä on kyllä tullut tehtyä – ja tosiaan iso erohan tuossa on, että polkeeko asfaltilla vai soralla (tai pahimmillaan suunnilleen lentohiekassa).

    Vastaa
    • Kieltämättä lossien suhteen itselläni on ollut sama mielikuva. Sittemmin olen huomannut sen olevan ihan väärä – niitä on järvialueella yllättävän paljon. Ja on tosiaan valtava ero polkeeko asfaltilla vai soralla, ja asfalttiin laadussakin voi olla huima ero.

      Vastaa
  10. Koska edelleen vihaan pyöräilyä eniten maailmassa, kiinnostuin erityisesti tuosta melontareitistä! Haluaisin tänä kesänä päästä melomaan jonkun pidemmän reitin, ja tämä vaikuttaisi erinomaiselta!

    Vastaa
    • Itse kyllä tykkään pyöräilystä, mutta melonta on alkanut kiinnostamaan itseäni koko ajan enemmän. Marikan kanssa ollaankin aika paljon katseltu mahdollisia melontareittejä!

      Vastaa
  11. Ihanaa että Suomen kesä on täällä <3 tässä oli niin ihania Suomi kesämaisemia! Tämä reitti ei ole tuttu ja muutenkin on tullut tosi vähän kierrettyä Saimaalla, harmittavan vähän. Nuo siltaosuudet on todella kauniita ja mukavaa kun saa välillä vaihtaa lossiin. Oli varmasti hyvä päätös jakaa tämä pätkä useammalle eri päivälle, niin sai rauhassa nauttia siirtymäpäivistä! 🙂

    Vastaa
    • Suomen kesä on tosiaan kaunis! Näin länsirannikolta kotoisin olevana eivät nämä itsellenikään joitain vuosia sitten tuttuja olleet, mutta on todella nättiä seutua. Ja ilman muuta tuo tosiaan kannattaa jakaa useammalle päivälle!

      Vastaa
  12. Minulle tämä ei ollut tuttu reitti entuudestaan. Ensimmäisen kerran törmäsin siihen teidän some-postauksessa. 🙂 Ajatuksena tämä kiehtoisi juurikin hitaasti edeten.

    Vastaa
    • Vahva suositus hitaasti etenemiselle, niin tämä on varmasti paljon kivempi. Toki maisemista nauttii nopeammallakin tahdilla, mutta paljon jäisi myös väliin.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa