Meidän aktiviteetimme saivat jatkoa seuraavana päivänä. Varsin aikaisin aamulla, heti aamiaisen jälkeen, meillä oli retki kosteikolle, jossa olisi mahdollista nähdä kuuluisia galápagoksenjättiläiskilpikonnia. Kosteikolla voi kilpikonnien lisäksi olla mahdollisuus nähdä useita eri lintulajeja ja lisäksi monipuolista maastoa, kuten laguuneja, soita ja mangrovea. Kosteikkovierailun jälkeen kävisimme vielä jättikilpikonnien kasvatuslaitoksessa siltä varalta, että emme näkisi niitä luonnossa.

retki kosteikolle Isabela-saarella Galapagossaarilla
merileguaani Isabela-saarella Galapagossaarilla
pieni lisko Isabela-saarella Galapagossaarilla
rapu Isabela-saarella Galapagossaarilla
rapuja Isabela-saarella Galapagossaarilla
merileguaani Isabela-saarella Galapagossaarilla
lisko Isabela-saarella Galapagossaarilla
Isabela-saari Galapagossaarilla

Meitä oltiin hakemassa sovitusti, mutta aasialaistaustainen oppaamme oli sateenvarjonsa (tässä tapauksessa aurinkovarjo) kanssa varsin erikoinen henkilö. Mukava hän kyllä oli, mutta todella erikoisen oloinen.

Kävely kosteikkoalueella taisi olla muutaman kilometrin suuntaansa. Lintuja näkyi, mutta niistä oli lähes mahdotonta kuvata. Mutta mikä hienointa, näimme reitillä useita galápagoksenjättiläiskilpikonnia. Varsin rauhallisia kilpikonnat olivat, eivätkä ne paljoa meidän läsnäolostamme häiriintyneet.  Oli upeaa katsella kilpikonnien rauhallista ruokailua. Kilpikonnat haukkailivat kaktuksista paloja muina miehinä eivätkä piikit haitanneet niitä yhtään. Kosteikon kasveihin ei juurikaan tullut kiinnitettyä huomiota, kilpikonnat veivät kyllä koko huomiomme. 

jättiläiskilpikonna Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonna Isabela-saarella Galapagossaarilla
kilpikonnan syömää kaktusta Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonna Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonna Isabela-saarella Galapagossaarilla
lintu Galapagossaarilla

Retken aikana pääsisimme käymään myös Kyynelten muurilla (El Muro de las Lágrimas). Isabela-saari toimi aikoinaan vuosina 1946-1959 Ecuadorin hallituksen määrittämänä rangaistuslaitoksena. Vankien piti rakentaa kosteikkoalueelle muuri. Muuri rakennettiin jättikokoisilla laavalohkareilla. Olosuhteet olivat erittäin vaativia ja työ erittäin rankkaa, jonka vuoksi muuri sai nimensä Kyynelten muuri.

Kyynelten muuri oli mielenkiintoista nähdä, mutta halusimme päästä takaisin kosteikkoalueen alueelle, jotta näkisimme lisää kilpikonnia. Ja nähtiinhän niitä! Upeita otuksia.

Kyynelten muuri Isabela-saarella Galapagossaarilla
Muistomerkki Kyynelten muurilla Isabela-saarella Galapagossaarilla
Kyynelten muuri Isabela-saarella Galapagossaarilla
Kyynelten muuri Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonnia Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonna Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonna Isabela-saarella Galapagossaarilla

Vaikka näimme lukuisia jättikilpikonnia, menimme kuitenkin käymään myös kilpikonnien kasvatuslaitoksessa. Hauskaa ja opettavaista oli seurata myös työntekijöiden toimintaa. Osuimme paikalle juuri kilpikonnien ruokintahetkellä ja kun ruokaa oli aitauksen toisella puolella tarjolla, siirtyivät kilpikonnat paikalle yllättävän nopeasti. Kasvatuslaitoksella pääsimme näkemään myös hyvin, hyvin pieniä galápagoksenkilpikonnia.

kilpikonnien kasvatuslaitoksella Isabela-saarella Galapagossaarilla
kilpikonnien kasvatuslaitoksella Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonnien kasvatuslaitoksella Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonnien kasvatuslaitoksella Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonnien kasvatuslaitoksella Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonnien kasvatuslaitoksella Isabela-saarella Galapagossaarilla
jättiläiskilpikonnien kasvatuslaitoksella Isabela-saarella Galapagossaarilla

Kosteikko- ja kasvatuslaitosretken jälkeen oli vuorossa retki Tintoteras-saarella, mutta tämä upea retki ansaitsee oman postauksena.

merileguaani Isabela-saarella Galapagossaarilla
Isabela-saarella Galapagossaarilla
merileguaani Isabela-saarella Galapagossaarilla
merileguaani Isabela-saarella Galapagossaarilla

16 Kommentit

  1. Hauskan näköisiä nuo kilpparit. Itse näin isoja merikilpikonnia Mauritiuksella, jossa ne olivat vangittuna pieneen aitaukseen turistien ihmeteltäväksi. Aika surullisen näköistä. Hienoa että Galapagos on ymmärtänyt luonnonsa ainutlaatuisuuden ja eläimistä pidetään hyvää huolta.

    Vastaa
    • Isabela-saaren jättiläiskilpikonnien kasvatuskeskuksessa kilpikonnilla oli laajat alueet, missä liikkua. Muutoinkin Galapagossaarilla luontoa todella arvostettiin. Parasta oli kuitenkin nähdä jättiläiskilpikonnia luonnossa omassa elinympäristössään. On tosiaankin surullista nähdä eläimiä pienissä häkeissä ja aitauksissa, kun niiden luonnollinen reviiri on aivan toista luokkaa.

      Vastaa
  2. Hienoja luontokuvia ja on kyllä herttaisia nuo kilpparit!

    Vastaa
    • Voi kiitos Hannamarielina! Galápagoksenjättiläiskilpikonnat ovat kyllä upeita ilmestyksiä.

      Vastaa
  3. Isojen kilpikonnien lisäksi tuli mukavasti myös informaatiota saaren historiasta itkumuuruineen. Kaikista mielenkiintoisin yksityiskohta oli kuitenkin tuo kilpikonnien numerointi, jonka avulla erottavat ne toisistaan.

    Itselle Galapagossaaret kuuluu niihin kohteisiin, jonne toivottavasti joskus tulee reissattua. Ainutlaatuinen paikka maapallolla, joten eläin- ja luontobongailun kannalta siten todellinen unelmakohde.

    Vastaa
    • Mukava Rami kuulla, että postaus oli kiinnostava! Kasvatuslaitoksessa käynti oli mielenkiintoinen lisä reissuun, vaikka jättiläiskilpikonnia tuli luonnossakin kivasti nähtyä.

      Ja olet aivan oikeassa, Galapagossaaret on ainutlaatuinen paikka maapallolla. Toivottavasti postauksestamme on sitten myöhemmin hyötyä oman matkasi suunnitteluun.

      Vastaa
  4. Miten kaukaiselta Galapagossaaret tuntuvat juuri nyt! Siksi ihanaa heittäytyä ihan erilaiseen tunnelmaa edes matkakertomusten muodossa. Hauskoja nuo kilpikonnat, niitä näyttää tosiaan olleen vastassa vaikka kuinka paljon. Jäi kiinnostamaan, millä tavalla teidän oppaanne oli erikoinen tapaus… 😀

    Vastaa
    • Minunkin mielestäni Sonja on mukava palata muistelemaan omia ulkomaanmatkoja ja katselemaan kuvia. Kaukomaat tosiaan tuntuvat olevan entistäkin kauempana ja saavuttamattomissa. Olo on onnekas, kun on jo päässyt näkemään niin hienoja paikkoja.

      Jättiläiskilpikonnia näimme kyllä lukuisia! Ja kasvatuslaitoksessa oli kiinnostavaa päästä näkemään myös pieniä jättejä.

      Oppaamme oli esimerkiksi melko pidättyväinen ja vähäsanainen. Kontrasti muihin paikallisiin ja etenkin turismin parissa työskenteleviin oli melkoinen.

      Vastaa
  5. Isot kilpparit ovat vaikuttavia, mitä isompia sitä vaikuttavampia. Mutta nuo punaiset ravut, joita Galapagoksella paikoitellen esiintyi isoina joukkoina, jäivät kyllä nekin elävästi mieleen!

    Vastaa
    • Samaa mieltä Pirkko, jättiläiskilpikonnat ovat vaikuttavia! Niiden näkemiseen ei missään vaiheessa kyllästynyt.

      Minusta oli hauska seurata punaisia rapuja, jotka oleskelivat kivillä meren lähettyvillä. Aallonroiskeet ovat ravuille aivan eri kokoluokkaa niiden omaan kokoon suhteutettuna, kuin mitä meille.

      Vastaa
    • Heh, ahdistus ainakin kaikkoaa itseltäni, kun palaan katsomaan näitä kuvia.

      Vastaa
  6. Kiitos myös tästä jutusta, kiva lukea ja katsoa kuvia! *reissukuume*

    Vastaa
    • Mukava kuulla, että Galapagossaarten postaukset kiinnostavat!

      Vastaa
  7. Ai-jai, ja voi-voi miten ihanaa. Tuonne on päästävä!
    Kilpikonnat ovat jotenkin siis niin upeita. Tai noh… kerran olin yhdessä eläintarhassa Aasiassa (muistaakseni Singaporessa), missä ukko kilpikonna päätti ruveta suvunjatkopuuhiin. Siis se kiljunnan määrä, kun koululaisryhmä huomas, mikä oli homman nimi 😀

    Vastaa
    • Galapagossaaret on upea matkakohde, suosittelen! Galapagossaarilla pääsimmekin näkemään sekä maakilpikonnia että merikilpikonnia, ja molempia useaan otteeseen. Eikä kilpikonnien näkemiseen missään vaiheessa kyllästynyt.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa