Machu Picchun ja Cuscon jälkeen meillä oli vuorossa jännittävä viikon kestävä retki Amazonin sademetsään. Erityisen jännittävän retkestä teki se, että halusimme nukkua yöt teltassa. Teltassa nukkumisen etuna oli se, että tällä tavalla pääsimme syvemmälle viidakkoon, kuin olisimme muulla tavalla päässyt. Ja onhan teltassa nukkuminen keskellä viidakkoa itsessäänkin jo erittäin jännittävä kokemus.
Amazonin sademetsä sijaitsee Etelä-Amerikassa ja se ulottuu kaiken kaikkiaan peräti yhdeksän valtion alueelle: Bolivian, Brasilian, Ecuadorin, Guyanan, Kolumbian, Perun, Ranskan Guayanan, Surinamen ja Venezuelan. Amazonin sademetsän kokoa onkin vaikea käsittää, sillä se on pinta-alaltaan yli 16-kertaa Suomen kokoinen, joka puolestaan on pinta-alaltaan Euroopan Unionin viidenneksi suurin jäsenmaa. Sen koosta kertoo myös se, että se on pinta-alaltaan yli puolet kaikista jäljellä olevista maapallon sademetsistä!
Mietimme aluksi, minkä maan kautta haluaisimme Amazon-retkemme tehdä. Venezuela karsiutui heti pois, koska koemme maan ainakin tällä hetkellä turhan epävakaaksi, jotta sinne voisi matkustaa. Myös Guyana, Ranskan Guyana ja Suriname olivat maita, jotka karsiutuivat alussa pois niiden hieman vaikeamman matkustettavuuden vuoksi. Löytämämme Amazon-retket Boliviasta ja Kolumbiasta eivät puolestaan kuulostaneet kovinkaan kiinnostavilta emmekä löytäneet Brasiliastakaan meitä kiinnostavaa retkeä. Niinpä jäljelle jäivät Ecuador ja Peru, joista molemmista olisi löytynyt useampikin kiinnostavalta kuulostanut retki eri osiin Amazonin viidakkoa.
Lopulta valintamme osui Peruun ja Pacaya Samiria National Reserveen, joka käsittää hieman yli 20 000 km2 suojellun alueen Amazonin sademetsästä. Valintaamme vaikutti muutama seikka. Ensinnäkin löysimme hyvän retkenjärjestäjän, jonka kautta nimenomaan telttailu sademetsässä olisi mahdollista. Toinen seikka, joka herätti kiinnostuksemme, oli se, että Pacaya Samiria National Reserven alueelle päästäkseen oli ensin päästävä Iquitoksen kaupunkiin. Iquitoksen kaupungista erikoisen tekee puolestaan se, että sen sanotaan olevan maailman suurin kaupunki (noin 370 000 asukasta), jonne ei pääse lainkaan maanteitse eikä rautateitse. Kaupunki onkin jo itsessään Amazonin viidakon ympäröimä, joten sinne päästäkseen on joko lennettävä tai kuljettava usean päivän jokilaivamatka.
Lentomme Cuscosta Liman kautta Iquitokseen oli myöhässä ja pääsimme hotelliimme vasta myöhään illalla. Tämä oli hieman raskasta, sillä retkemme oli määrä lähteä jo varhain aamulla. Nousimme kuitenkin aamulla varsin innokkaina ylös sängystä odottamaan, mitä tuleman pitää. Meitä oltiin hakemassa aikataulun mukaisesti varhain aamulla. Aluksi kävimme lyhyesti retkenjärjestäjän toimistolla, jossa kerrattiin perusasiat ja annettiin meille sopivat lainasaappaat. Tapasimme tässä vaiheessa myös oppaamme, nuoren, arviolta vain hieman yli parikymppisen Juniorin, joka puhui erinomaista englantia.
Juniorin ja autonkuljettajamme kanssa lähdimme kohti Nauta-nimistä kylää. Kyseinen joenrantakylä on varsinainen portti Amazonille, sillä varsinaisen viidakkoretken voisi katsoa alkavan kunnolla Nautan venesatamasta. Ennen vesiteitse kohti viidakkoon lähtöä kävimme vielä ostamassa paikallisista markkinoilta mukaamme taskulampun pattereineen, sillä siitä tulisi olemaan varmasti hyötyä viidakossa.
Kylästä mukaamme lähti myös kokki, joka oli oppaamme lisäksi mukanamme koko retken ajan. Toisin kuin oppaamme, hän oli selvästi iäkkäämpi, lähempänä 50-vuotta eikä hän myöskään puhunut sanaakaan englantia. Jo retkemme alku oli kuitenkin lupaava, sillä kommunikointi sekä oppaamme että kokkimme kanssa (varsinaisen oppaamme toimiessa tulkkina) sujui erinomaisesti.
Matkustimme moottoriveneellä noin kolme tuntia maisemia katsellen ja ihmetellen, kunnes saavuimme että Pacaya Samiria National Reserven suojelualueen sisäänkäynnille, jossa rekisteröidyimme paikalliselle viranomaiselle.
Tämän jälkeen matkasimme vielä puolen tunnin matkan viimeiseen kylään ennen kuin koskematon viidakko alkoi. Tässä kyseisessä kylässä meidän oli määrä nukkua ensimmäinen yö ennen kuin varsinainen telttailu alkaisi.
Ensimmäisenä päivänä meillä oli luvassa vielä veneretki vaaleanpunaisia delfiineitä etsimään ja yökävely, joista kirjoitamme seuraavaksi hieman tarkemmin.
20 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Jään odottamaan jatkoseikkailuja. Mutta mistä syystä telttojen päällä vielä ylimääräinen katos? onko vesisade niin rankkaa, että vesi menisi lävitse?
Jatkoseikkailuja onkin luvassa! Pressu on nimenomaan levitettynä telttojen ylle sen vuoksi, että Amazonin sademetsässä saattaa aika ajoin sataa hyvinkin voimakkaasti ja sadevesi voisi päästä telttakankaan läpi. Meidän Amazon-vierailun aikana paistoi pääosin aurinko, mutta päivittäin oli myös sadekuuroja. Ja kun niitä oli, satoi erittäin kovaa.
Tuosta kaupungista tuli TV hetki sitten joku ohjelma, jossa sinne tosiaan matkattiin muutama ”päivä” jokiveneellä. Näytti aika mielenkiintoiselta paikalta. Odotan jatkoa — että tuliko hämähäkki telttaan sisälle vai ei. Olisiko ollut mahdollista nukkua riippukeinussa – siinä ainakin ilma kiertää paremmin kuin teltassa. Kuuman kosteaa tuolla varmaan on ollut.
Iquitos on kyllä mielenkiintoinen kaupunki, käsittelikö ohjelma siis matkaa sinne vai Nautaan? Hämähäkki ei onneksi tullut tuona iltana telttaamme. ? Riippumatossa nukkuminen ei mielestäni tuolla olisi tullut kyseeseen edes tiiviin hyönteisverkon kanssa, sillä lyhyitä ja voimakkaita sadekuuroja oli runsaasti.
Taisi olla Iquitosiin venematka — oli joku Lonely Planetin tms ohjelma. Ajattelin että sen riippumaton olisi voinut laittaa tuon sadekatoksen alle. Mutta teltta on kuitenkin helpompi tavaroiden levityksen ja käytön takia.
Luulen, että Amazonissa telttamajoitus on mukavampi kuin riippumattomajoitus niin sade- kuin hyönteissuojan virittämisen kannalta. Ja teltassa on myös se hyvä puoli, että apinat eivät pääse käsiksi tavaroihin.
Vitsit miten jännittävältä kuulostaa! Jotain tuollaista haluaisin itsekin kokea, paitsi tuosta telttailusta en ole ihan varma.. toki yö tai pari menee melkein missä vaan.
Me katsottiin muuten hiljattain tällainen dokumentti tuossa hiljattain (Yle Areena – Matkaaja: Amazon) https://areena.yle.fi/1-3965879, joka sekin vaikutti tosi mielenkiintoiselta tavalta vierailla Amazonilla.
Onkohan kyseessä sama ohjelma, kuin minkä Jani mainitsi? Linkin kautta avautuvan ohjelman katseluaika oli jo päättynyt, mutta näytti tutulta, luulen että olen sen nähnyt.
Meillä olisi ollut mahdollista valita bungalow-majoitus, mutta halusimme valita telttailun. Siten pääsimme joka päivä etenemään syvemmälle sademetsän uumeniin. Ja olihan se aikamoinen kokemus telttailla Amazonissa! Retken pituuden voi myös valita itselleen sopivaksi.
Tämä viikko telttaillen oli itselleni merkittävä kokemus, sillä tuolla ymmärsin, että voin todella tehdä matkailusta omannäköistäni. Luontomatkailu on meille molemmille tärkeää. Olemme Mikon kanssa pohtineet, että mikäli Amazoniin palaamme, kokeilemme bungalowia. Tällöin menisimme todennäköisesti Ecuadorista.
Hyvin on tutunnäköistä. Asuin lodgessa, mikä ei ollut telttaa kummoisempi asumus. Lodgeenkin kuului viidakon äänet yöllä, lähinnä giant gladiator frog ja tropical screech owl ja eri haikarat. Päivällä taas tyypillinen äänessä olija oli piiskakotinga.
Ihan mahtavaa, että sinäkin Stacy olet yöpynyt Amazonin sademetsässä! Me heräsimme yksi yö siihen, että mölyapina olivat tulleet telttamme yläpuolelle mölyämään, tällöin oppaamme hääsivät apinat muualle.
Todella jännittävän kuuloinen retki, innolla odotan jatkokertomuksia! Amazon löytyy omaltakin bucket listilta. Brasiliassa kävin Pantanalin kosteikolla, missä näkee osittain samaa eläinlajistoa kuin Amazoniassa, mutta toki se on ihan erilainen ekosysteemi noin muuten.
Hienoa Johanna kuulla, että Amazon kiinnostaa! Mekin olemme käyneet Pantanalissa ja siellä tosiaan näkee samoja eläimiä kuin Amazonilla, kuten kaimaaneja, vesisikoja ja mölyapinoita. Pantanalissa eläimiä näkee runsaammin, Amazonin viidakon rehevyys kätkee monenlaiset asukit. Me olimme pohjoisessa Pantanalissa tavoitteenamme nähdä etenkin jaguaareja ja reissu olikin erittäin onnistunut. Tästä vielä myöhemmin kirjoitamme blogiinkin.
Voi vitsi miten mahtiksia nämä teidän seikkailut ovat! Nyt on pakko käydä katsomassa onko postaus vaaleanpunaisista delfiineistä jo valmiina. Tuli ihan hirveä palo reissun päälle kun luin tämän. Mutta täytyy sanoa, että melkoisen näköinen paatti tuossa yhdessä kuvassa… ha ha. Se sininen. En tiedä haluaisinko sen kyytiin ainakaan.
Monenlaista laivaa ja venettä tuli kyllä vastaan Nautasta lähtiessämme. Meidän pieni paattimme oli meille juuri passeli. ? On Paula mahtavaa kuulla, että olet innoissasi näistä Amazonin reissutarinoistamme. Retki on ollut meille varsin ikimuistoinen.
Voi vitsi, on ollu niin upea seurata tätä teidän Etelä-Amerikan matkaa! Kuten taisin johonkin aiempaan Peru-postaukseen kirjoittaa, nää on just niitä alueita, mihin haluan itekin joskus vielä matkustaa. Oon joskus katellut näitä Amazonin retkiä, ja ajattelin silloin, että lähtisin varmaankin just Perusta sinne. Iquitoksessa oon kans halunnu käydä aina siitä asti, kun näin tuon viidakkokaupungin Madventuresissa. Jään innolla odottelemaan jatkopostauksia tästäkin aiheesta 🙂
Hei ihan huippua, että sinäkin Cilla Maria olet suunnitellut reissua Amazoniin, ja vielä Perusta! Jos lähdet reissuun, niin oltiin meidän retkenjärjestäjään erittäin tyytyväisiä, huippu kokemus kaiken kaikkiaan. Amazonista on vielä tulossa joitain postauksia, niin pääset näkemään, millainen meidän retkemme oli.
Tämähän huutaa suoranaista seikkailun tuntua! 🙂 Ihanaa! Kaipaisin niin kovasti jotakin vastaavaa, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sitten kun jossakin kohtaa otollinen aika tulisi jälleen, niin täytyy pistää tämä postaus korvan taakse talteen matkasuunnittelua varten. Odotan innolla vaaleanpunaisia delfiinejä! <3
Ihana kuulla Tiina Johanna, että Amazon-aiheiset kirjoitukset kiinnostavat! Sademetsäretki oli kyllä huikea kokemus, yksi parhaita reissukokemuksiamme. Oltiin todella tyytyväisiä meidän retken järjestelyihin ja oppaisiin, joten jos päädyt Amazoniin Perusta, niin voin lämpimästi suositella.
Hitto mikä cliffhangeri! Odotin että se telttanukkuminen olisi ollut jo tässä… Täytyy lukea vaan eteenpäin 🙂
Heh, hauska kuulla, että reissutarinamme koukutti. Toivon Johanna sinulle antoisia lukuhetkiä!