Heräsimme aikaisin aamulla. Olimme varanneet casasta aamiaisen 5 CUC hintaan, mikä oli yleinen hinta casan aamiaiselle. Aamiaiset olivat aina hyvin samankaltaisia ja sinänsä ihan hyviä. Ne pitivät sisällään aina kananmunaa jossain muodossa ja vaihtelevia hedelmiä, joista guava oli meidän ehdoton suosikkimme. Lisäksi tarjolla oli kannu jonkin hedelmän mehua, kahvia sekä leipää.

Aamiaisen jälkeen oli aika lähteä Viñalesin luonnonpuistoon. Maisemat olivat upeita. Päivä näytti pilviseltä, mutta se oli toisaalta loppujen lopuksi hyvä, sillä puistossa oli aika paljon kipuamista ja kilometrejä kertyi monta. Puistossa oli suuri määrä suurikokoisia kotkia. Pitkän vaelluksen aikana pääsimme käymään hyvin pienellä maatilalla, joka oli erikoistunut kahvin tuottamiseen. Täällä saimme maistaa ensimmäistä kertaa tuoretta kahvipapua. Meidän yllätykseksemme maku ei muistuttanut yhtään ”kahvia”, vaan oli oikeastaan aika makea. Kahvipavut kuivataan ja paahdetaan, jonka jälkeen ne vasta saavat kahvin tutut aromit.

Saimme maistaa pienet mukit heidän kahvia 1 CUC hintaan. Kahvi oli oikein hyvää, joten päätimme ostaa kaksi 0,5l kahvipulloa (kahvi oli pakattu tyhjiin 0,5l muovipulloihin) mukaan. Oppaamme kertoi, että kyseisellä vuorella asuvat ihmiset käyttivät vuoriston erityislaatuista vettä terveytensä edistämiseen, eivätkä käyttäneet lainkaan länsimaalaisia terveyspalveluita. Vuoristokylän väki oli kuitenkin vähentynyt muutamaan perheeseen, sillä nuoriso usein muutti puolisonsa perässä alas Viñalesin kylään tai muihin kaupunkeihin.

Jossain vaiheessa retkeämme aurinkokin alkoi paistamaan. Me kiinnitimme laaksossa huomiota siihen, että siellä oli paljon pieniä maatiloja, joilla eläimet olivat täysin vapaina. Olosuhteet olivat siten hyvin erilaiset kuin Suomessa. Maatiloilla ei myöskään ollut mitään koneita, vaan työt tehtiin hevosten ja härkien avulla. Kaiken kaikkiaan patikointiretki oli oikein onnistunut. Kun lähdimme autolla takaisin kohti casaamme, pysähdyimme vielä ottamaan kuvan ”esihistoriallisesta” Mural de la Prehistoria -kallioseinämaalauksesta. Monien lähteiden mukaan maalaus on näyte huonosta mausta. Sellaisen Fidel Castro kuitenkin määräsi maalattavan 1960-luvulla. Maalaus kuvaa kehitystä ammoniiteista eli muinaisista nilviäisistä dinosaurusten kautta ihmiseen.

Iltapäivällä lähdimme vielä kiertämään Viñalesia kävellen. Viñales on todella pieni ja rauhallinen. Suurin osa palveluista on yhden kadun varrella. Kävimme vielä kasvitieteellisessä puutarhassa, tämä puutarha ei mielestämme ollut mitenkään erityinen. 1930-luvulla perustetussa paikassa on erilaisia hedelmäpuita ja kukkia. Jos paikan kiertää itsenäisesti, tapahtuu maksu ”omantunnon mukaan” kierroksen jälkeen.

Kasvitieteellisestä puutarhasta lähdettyämme olimme jo aika nälkäisiä. Kävelimme sieltä pääkadulle ja valitsimme sopivalta vaikuttaneen ruokapaikan. Ruoka oli ihan hyvää, mutta jo toisena kokonaisena päivänä Kuubassa huomasimme ruoan olevan saman kaavan mukaista. Ruokana oli käytännössä aina jotain lihaa (kanaa, possua, nautaa, joka sekin aina kypsäksi kypsennettyä), lisukkeena riisiä, jonka joukossa oli toisinaan papuja ja muutama siivu tomaattia ja/tai kurkkua. Mausteita ei juurikaan ollut. Ruoka ei siis ollut mitenkään poikkeuksellisen maukasta, mutta toisaalta ei nyt varsinaisesti pahaakaan.

Päivällisen jälkeen jäimme nauttimaan Viñalesin värikkäistä taloista drinkkien ääreen. Cocktailienhan pitäisi olla Kuubassa hyviä! Ja kieltämättä hyviä ne olivatkin, emme ole yhtä hyvää Pina Coladaa juoneet missään! Rommipohjaisia drinkkejä oli laaja valikoima. Liian myöhään emme kuitenkaan halunneet valvoa, sillä seuraavana päivänä oli siirtyminen Sikojenlahdelle Playa Largoon ja taxi collectivo lähtisi aikaisin aamulla.