Aamulla oli aikainen herätys ja tarkoituksena oli siirtyä aamulla Viazulin bussilla Viñalesiin. Päädyimme kuitenkin bussin sijaan käyttämään ns. taxi collectivoa, jonka saimme varattua kätevästi meidän casamme kautta. Taxi collectivo on nimensä mukaisesti kimppataksi, ja casojen omistajat järjestävät niitä näppärästi. Me käytimme niitä matkallamme aika paljon ja niiden järjestäminen oli joka paikassa todella helppoa. Niiden vahvuus bussiin verrattuna on se, että ne hakevat sinut suoraan casasi edestä, ja toisaalta vievät sinut kohdekaupungissa haluamaasi osoitteeseen. Bussiasemat sen sijaan saattavat sijaita varsin kaukana keskustasta tai vanhasta kaupungista, kuten Havannassa.

Matka Viñalesiin meni muutamaa pikkuseikkaa lukuun ottamatta mukavasti. Menopelinä oli amerikanrauta, jonka nopeus- tai bensamittari eivät tietenkään toimineet. Hinta oli 30 CUC eli vähän kalliimpi kuin bussi. Kätevyytensä vuoksi tämä on meidän mielestä suositeltava matkustustapa kaupunkien välillä bussin sijaan. Autossa oli aluksi mukava istua, mutta pidemmän päälle selkä hieman kipeytyi. Suurin ongelma automatkalla oli kuitenkin auringonpaisteen muuttuminen kaatosateeksi. Eikä sade muuten olisi ollut ongelma, mutta kun taksimme pyyhkijät eivät olleet ihan parhaasta päästä. Tai pyyhkijä, sillä niitä oli vain yksi. Lisäksi pienen pyyhkijän ääriasento oli 45 asteen kulma. Tämä tarkoitti sitä, että pyyhkijä pyyhki tuulilasista vain pientä ratin kohdalla ollutta aluetta. Lisäksi sade aiheutti sen, että ikkuna meni sisäpuolelta huuruun. Tätä varten kuskilla oli pyyhe, jolla hän vähän väliä ikkunaa pyyhi, jotta olisi nähnyt ulos edes jotain. Me takapenkillä olleet emme nähneet kaatosateen aikana ulos käytännössä lainkaan, jonka vuoksi automatka oli ajoittain hieman pelottava. Perille kuitenkin päästiin ja sadekin taukosi mukavasti ja vaihtui auringonpaisteeksi.

Tämäkin casa vaikutti mukavalta, samoin majapaikan isäntä. Hän puhui myös oikein hyvää englantia, mikä Kuubassa on aika harvinaista. Viihtyisästä huoneesta näkyi takapihan tupakkapelto, jossa juoksenteli kukkoja ja kanoja. Aloimme heti selvittelemään, mitä voisimme päivän aikana tehdä. Päätimme palkata casan isännän 30 CUC hintaan oppaaksemme ja lähdimme kiertämään lähialuetta. Viñales näytti todella kauniilta. Mukavan vihreää ja kauniita vihreitä jyrkkiä karstivuoria.

Ensimmäinen kohteemme oli luola Cueva del Indio. Espanjalaisten valloittaessa Kuuban, alueen aboriginaalit pakenivat kyseiseen luolaan. Luolassa on stalagmiitteja ja stalagmiitteja ja luola on valaistu. Luola oli ihan kiva, mutta jostain syystä siellä oli todella paljon kuubalaisia, jotka myös pitivät kovaa meteliä. San Vincente -niminen joki virtaa luolan läpi. Luolaretki loppuikin ajeluun maanalaisella veneellä, jolla tullaan pois luolasta. Koska ihmisiä oli luolassa niin paljon, joutui venekyytiä odottamaan puolisen tuntia. Myöhemmin oppaamme kertoi, että luolassa olevat ihmiset olivat pääasiassa sellaisia, jotka asuvat Havannassa ja olivat sitten halunneet tulla rauhoittumaan Viñalesiin pois kaupungin vilskeestä. Luola oli vierailun arvoinen, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityinen kohde, ainakaan tässä väentungoksessa.

Seuraavaksi pääsimme käymään isohkolla tupakkafarmilla/maatilalla. Täällä saimme kuulla kattavan tietopaketin siitä, miten tupakka päätyy siemenestä ensin kasviksi ja sen jälkeen lopulta sikariksi ihmisten poltettavaksi. Tupakkakasvin lehdet saavat aurinkoa eri määrän ja näin niistä tulee ominaisuuksiltaan erilaisia: ylälehdet ovat aromikkaampia, kun taas alalehdet ovat tiiviimpiä. Eri sikarimerkkeihin lehdet valitaankin tietyllä ylä-, keski- ja alalehtien suhteella. Näimme myös, miten sikareita kääritään. Saimme myös sikarin poltettavaksi ja niitä oli myös myynnissä. Hinta näillä sikareilla taisi olla ehkä 1/20 osa siitä, mitä Partagasin sikaritehtaalla käärityt sikarit Havannan ja Trinidadin kaupoissa maksavat. Huomattava ero näissä sikareissa verrattuna Partagasin sikareihin on se, että näistä poistetaan lehden keskiruoti, jossa suurin osa nikotiinista on.

Maatilalla kanat ja porsaat juoksenteli vapaana ja siellä oli paljon erilaisia hedelmäpuita. Maatila myös sijaitsi kauniissa ympäristössä, joten sanoisimme, että sellainen kannattaa ehdottomasti sisällyttää matkaohjelmaan, mikäli Viñalesiin matkustaa.

Maatilalta lähdettyämme kävimme Horizontes Los Jazmine -hotellilla katsomassa näköalaa Viñalesin laaksoon. Näkymät olivat kieltämättä hienoja. Näköalapaikka oli päivän retkemme viimeinen osa ja sen jälkeen palasimme takaisin casaamme. Meidän oli alun perin tarkoitus seuraavana päivänä Pinar del Rion kaupunkiin, mutta muutimme suunnitelmaamme. Halusimme olla lisäpäivän Viñalesissa, sillä halusimme viettää päivän Viñalesin laakson luonnonpuistossa.