Kolmas päivämme Costa Rican Corcovadon kansallispuistossa olikin varsin erilainen kuin ensimmäinen tai toinen päivä. Meillä oli kolmannelle päivällä alun perin kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto oli toimia niin kuin edellisenä päivänä lähteneet Alfredo sekä Marta ja Moritz. Eli viettää aamupäivä Sirenan aseman lähellä lounaaseen saakka, ja poistua sen jälkeen veneellä samalla tavalla kuin tulimme. Toinen vaihtoehto oli kävellä Corcovadon kansallispuiston rajalle 20 kilometriä ja jatkaa sieltä autolla takaisin hotellille.
Aikainen herätys
Valitsimme tapamme mukaan kävelyn. Tämä tosin edellytti lähtöä jo aamuviideltä, sillä matkalla olisi useampi joen ylitys ja olisi tärkeää olla ylityspaikalla laskuvedenaikaan. Jotta se olisi mahdollista, olisi lähdettävä mahdollisimman aikaisin. Corcovadon kansallispuistossa ei kuitenkaan ole mahdollista olla liikkeellä ennen kuutta, joten tarvitsimme puistonvartijan (ranger) poikkeusluvan. Onneksi saimme sellaisen, ja pääsimme lähtemään suunnittelemaamme aikaan.
Oppaamme kertoi, että nyt pitkän patikan aikana eläimiä näkyisi vähemmän, sillä emme ehdi etsimään niitä. Tärkeää on päästä etenemään alkuun mahdollisimman nopeasti, jotta pääsemme ylittämään ensimmäistä jokea laskuveden aikaan. Pahimmassa tapauksessa joutuisimme ylittämään joen eri paikasta, jolloin vettä olisi 130 sentin syvyydeltä.
Ensimmäinen joki
Ensimmäiset kilometrit kuljimme pilkkopimeässä otsalamppujemme turvin. Kävelimme niin metsässä kuin hiekkarantaa pitkin. Onneksi ehdimme ensimmäiselle joen ylityspaikalle ennen auringonnousua, joka oli tässä tapauksessa riittävän aikaisin. Riisuimme kengät, käärimme lahkeemme ja pääsimme ylittämään joen suunnitellusti. Edellispäivänä olimme nähneet krokotiilin uimassa joensuusta merelle, ja ylitys tuli tehdä alueella viihtyvien krokotiilien ja härkähaiden vuoksi ripeästi.
Vastarannalle päästyämme aloimme myös katsella taivasta, ja näytti selvältä, että sadetta ei ole luvassa, vaan saamme kävellä auringonpaisteessa.
Aamiainen metsän siimeksessä
Tämän jälkeen meillä oli seuraavat kilometrit aikaa kävellä hieman kiireettömämmin ja seurata aamun sarastusta. Oli nimittäin selvää, että emme ehtisi ajoissa seuraavaan paikkaan, jossa pitäisi olla laskuveden aikaan. Nyt oli päinvastoin, olisimme siellä juuri nousuveden aikaan. Joutuisimme odottamaan, että vesi alkaa taas laskemaan. Samalla meillä oli aikaa syödä meille pakattu costa ricalainen aamiainen, joka pitää sisällään riisin ja papujen sekoitusta, kananmunaa ja keitettyä banaania. Annos oli niin reilu, että emme jaksaneet syödä siitä puoliakaan, joten loput jäivät meille lounaaksi.
Aamiaisen jälkeenkään emme voineet heti lähteä jatkamaan matkaa, sillä vesi oli edelleen liian korkealla. Tämä olikin loistava aika ottaa pienet nokoset.
Luvassa oli useampi kilometri hiekkarannalla edeten. Lähdimme jatkamaan matkaa, kun vesi oli juuri ja juuri riittävän alhaalla, jotta taas ehtisimme riittävän pitkälle ennen seuraavaa nousuvettä.
Tämä olikin aikamoista taiteilua, kun piti yrittää juosta kallioiden väli aina oikeaan aikaan ja ehtiä hyppäämään seuraavan kallion päälle, jottei aalto ehdi kastelemaan. Aika hyvin siinä onnistuimmekin, kerran taisivat jalat kastua vähän.
Seuraavana haasteena alkoi olla porottava aurinko. Vaikka lämpöä alkoi olla 30 astetta, kuljin itse pitkissä vaatteissa. Halusin nimittäin suojautua erilaisilta hyönteisiltä, vaikka hyttysiä ei juuri ollutkaan. Jälkikäteen en tiedä, miten fiksua se oli…
Rannalla näimme jaguaarin jalanjälkiä. Lisäksi näimme kahdesti hiekassa raahautumisjäljet, kun merikilpikonna oli kulkenut ylös hiekkarinnettä munimaan.
Maailman kaunein lintu?
Patikan aikana näimme viimein myös puna-aroja (scarlet macaw), jota olimme odottaneet koko matkan. Tuon kohtaamisen jälkeen tuntui, että olemme todellakin nähneet kaikki, mitä Corcovadon kansallispuistossa uskalsimme edes odottaa näkevämme.
Pari tuntia kuljettuamme yhtäjaksoisesti hiekkarannalla, pääsimme vihdoin hetkeksi metsän varjoon. Vastaan tuli valaan luuranko, jonka kohdalle pysähdyimme pitämään hetken taukoa.
Metsässä eteenpäin kulkiessamme vastaan tuli kaksi ruokailevaa nenäkarhua. Puiden latvustossa näimme useita hämähäkkiapinoita (Geoffroy’s spider monkey).
Patikan aikana oli myös toinen joenylitys, mutta se oli huomattavasti vähemmän kriittinen kuin ensimmäinen, ja varsin osoittautui myös varsin helpoksi. Joenylityksen jälkeen meillä oli vielä muutama kilometri La Leona -asemalle, jossa meillä oli tarkoitus pitää tauko ennen viimeisiä kilometrejä.
Ennen kuin pääsimme asemalle, päivää aiemmin puussa näkemämme pohjantamandua eli kierteishäntämuurahaiskarhu (northern tamandua) tuli pusikosta aivan meidän eteemme. Oli hienoa nähdä tuo hauskalta näyttävä otus aivan läheltä ja tällä kertaa maassa.
La Leona -asema
La Leona -asemalla meillä oli lisää tuuria. Alueella nimittäin lenteli useita puna-aroja, joita oli upea katsella. Olimme jännittäneet koko Corcovadon kansallispuistossa olomme ajan, että mahdammeko päästä näkemään niitä ja nyt viimeisenä päivänä näimme niitä lukuisia! Pidämme aroista kovasti ja puna-ara on mielestämme niistä kaunein.
La Leona -asemalta meillä oli vielä kolmen kilometrin matka paikkaan, josta meidät tultaisiin hakemaan. Ajattelimme, että enää emme tulisi näkemään mitään, mutta väärässä olimme. Lauma kapusiiniapinoita (white-faced capuchin) tuli ilostuttamaan meitä aivan lähietäisyydelle. Tämän jälkeen olimme onnistuneet näkemään Corcovadon kansallispuistossa kaikki neljä Costa Ricassa tavattavaa apinalajia!
Yhteenveto patikastamme Sirenasta Carateen
- Lähdimme 5:00, perillä Caratessa olimme noin 15:00.
- Matkaa oli reilu 20 kilometriä, jonka aikana kuljimme metsässä, hiekkarannalla ja kivikkoja pitkin. Hiekkarannalla kuljimme vähintään 6 kilometriä, suurimman osan aikaa paahtavan auringon alla.
- Kaksi suurempaa joen ylitystä, jotka ajoitimme laskuveden aikaan.
- Juotavaa kului 3 litraa per henkilö.
- Ruokana Sirenasta saamamme aamupala sekä suolatut pähkinät.
- Patikan jälkeen hidas ja töyssyinen 1,5 tunnin ajomatka Puerto Jimeneziin.
Corcovadon kansallispuisto on paikka, jota Costa Ricassa ei kannata jättää väliin. Tämä oli ilman muuta meidän suosikkijuttumme koko maassa, vaikka muutakin hienoa oli vielä edessä!
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
35 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olipa teillä taas hieno päivä poissa massaturistien reiteiltä. On kiva nähdä kuvia ja lukea kokemuksianne matkoilta, jollaisille ei enää tule lähdettyä.
Onneksi on ollut vielä mahdollisuus reissata hieman kevyempään tapaan ja nähdä samojakin eläimiä ja maisematyyppejä.
Ihan mielettömän upea patikka taas kerran. Joen ylitykset on kyllä kriittisiä – Lapissa myös. Nyrkkisääntönä itsellä, että jos vettä yli polven, ei pakosti turvallista, virran voima voi olla hurja…
Jep, joskus itselläni on ollut melko haastavaa voimakkaan virtauksen vuoksi, vettä taisi silloin olla hivenen polven allapuolelle. Oppaamme halusi ajoittaa jokien ylitykset laskuveden aikaan. Siten patikkamme kesti pidempään, mutta nämä jokiylitykset olivat varsin helppoja.
Corcovadon retki oli meille todella mieluisa, juuri tällaisista kokemuksista nautimme. Halusimme viimeiseksi päiväksi patikoinnin, sillä pidämme siitä, että matkoilla on myös liikunnallisuutta. Meille kerrottiin etukäteen, että patikoinnilla ei ole tarkoitus etsiä eläimiä ja enemmän niitä näkee noilla lyhyillä kävelyillä Sirenalla. Oli kuitenkin kiva yhdistää tähän retkeen eläinten katselua ja mahtava patikka.
Aikamoinen valinta! Eipä silti, itsekin usein valitsemme kävelyn sen sijaan, että etsisimme taksin tai selvittäisimme bussireittejä, jos etäisyys on jotenkin kohtuullinen.
Tuota pienten jokienkin ylittämästä on, tosin paljon kesymmässä mittakaavassa, testattu mm. Portugalin rannikolla kerran kun kävelimme rantaa pitkin kylästä kylään. Hyvin lähellä päätepistettä reitti oli sitten katketa pieneen mereen laskevaan joenuomaan. Paluu takaisin ei houkutellut, joten ei auttanut muu kuin riisua kengät ja sukat ja kääriä lahkeet ylös ja tammikuusta huolimatta kahlata vähän!
Tämä oli aivan meidän näköinen valinta. Olimme todella tyytyväisiä tähän kokonaisuuteen.
Tammikuinen joenkahluu Portugalissa taisi olla melko vilpoinen kokemus. Olisimme varmasti itsekin toimineet samoin kuin te, vaikka Mikko kylmänarka onkin. Meillä oli patikan aikana niin lämmin (30 astetta), että joen ylitys oli toivotun virkistävää.
Jestas mikä seikkailu. Voi olla, että itse en olisi moiselle uskaltautunut. 😀 Mutta valtavan hieno elämys varmasti. Nuo papukaijat ovat kyllä hienoja!
Melkoinen patikka mutta varmasti hieno! Ihan itseksikö menitte? Oliko reitti hyvin merkitty?
Patikka oli upea. Reittiä ei ollut merkitty lainkaan, joten sitä ei voisi mennä omatoimisesti. Corcovadon kansallispuistossa ei tosin saa muutoinkaan kulkea ilman opasta. Arllet oli meillä koko retken ajan oppaana ja olimme erittäin tyytyväisiä häneen.
Puna-arat ovat todella hienoja. Oli mahtavaa, että näimme niitä näin viimeisenä Corcovadon päivänä. Patikka oli aikas raskas, mutta olen iloinen, että valitsimme sen.
Fantastista. Kiitos, kun kerroit seikkailuistanne.
Mukavaa Sirpa, että viihdyit näin virtuaalisesti mukana matkallamme. Corcovadon kansallispuisto ja Costa Rica muutoinkin on todella upea luontomatkailukohde.
Ihan mahtava valinta tuo patikointi, vaikka varmasti oli myös raskas päivä. Upeita eläinkohtaamisia (erityisesti tuo ihana kierteishäntämuurahaiskarhu!) ja maisemia, ja kuten Eila totesi, todellakin pois massaturismin reitiltä. Ylipäätään huikean oloinen kohde tuo Cocovadon kansallispuisto! Itse valitettavasti kiirehdimme siitä aikoinaan ohi siirtyessämme vauhdikkaasti Costa Rican Uvitasta Panaman puolelle, mutta jos vielä palataan noille seuduille, niin tämä menee ehdottomasti kohdelistalle!
Corcovadon kansallispuisto oli todella upea! Odotimme siltä paljon, mutta se ylitti odotuksemme. Me ajoimme Uvitasta Puerto Jimeneziin, josta retki Corcovadoon lähti. Ensi kerralla ehdottomasti kannattaa pistäytyä täälläkin. Ja tämä patikka oli ehdottomasti oikea valinta meille. Olin yllättynyt, että näimme noinkin paljon eläimiä patikan aikana.
Ja rauhassa saimme kulkea. Yhdessä kohtaa oppaamme olisi halunnut mennä metsän puolella, mutta kasvusto oli niin tiivistä ja kun polkua ei ollut, oli parempi kulkea hiekkarannalla auringon paahteessa.
Onpa teillä ollut upea seikkailu! Tällaiset erikoisemmat patikkaretket jäävät kyllä usein mieleen kohokohtana, ja vieläpä kun pääsee näkemään noin paljon eläimiä lähietäisyydeltä. Ja näyttää ihan hyvältä tuo paikallinen aamiainenkin 🙂
Tämä oli mahtava patikka. Korkea lämpötila lisäsi oman vaikeutensa, tämä kun oli vielä ensimmäisiä kohteitamme Costa Ricassa. Olin yllättynyt, että näimme näinkin paljon eläimiä patikan aikana. Ja voi, miten iloitsimme puna-aroista! Upeita lintuja.
Nuo puna-arat on kyllä todella kauniita lintuja! Teillä ollu erilainen patikka, aika kiva kun on saanut kävellä noin pitkästi rannalla, vaikka rannalla kävely tuntuu usein varsin raskaalta. Ihania eläinbongauksia jälleen kerran! 🙂
Puna-arat ovat upeita. Minulla on ollut lapsena koristetyyny, jossa oli kaksi puna-araa. Rantakävely oli varsin raskasta, sillä lämpötila oli 30 astetta ja aurinko porotti aivan pilvettömältä taivaalta. Siinä kohtaa tuntuu raskaalta kävellä pari tuntia putkeen pehmeässä hiekassa. Kokemus oli silti rankkuudestaan huolimatta mahtava.
Tämä retki kuulostaa täydelliseltä. On jokien ylityksiä, on sademetsää ja etenkin tuota rantaa. Erityisesti tykkäisin noista jokien ylityksistä krokotiilejä väistellen. Tšadin Guelta d’Archeissa tuli kahlattua samassa vedessä krokotiilien kanssa, mutta luulenpa että Costa Rican krokot ovat vähän isompaa sorttia… Ja joo, härkähait on myös mukava tuttavuus varmaan.
Minustakin tämä retki oli täydellinen. Heh, onneksi emme nähneet jokiylitysten aikana krokotiileja emmekä härkähaita. Edellisenä päivänä olimme nähneet krokotiilin uivan jokea pitkin merelle ja retken etukäteisohjeissa oli sanottu, että oppaan ohjeita pitää kuunnella tarkkaan mm. jokien suuaukoilla viihtyvien krokotiilien ja härkähaiden vuoksi.
Kävin muuten tänään katsomassa blogistasi, oletko kirjoittanut Guelta d’Archeista (Mikko muisti oikein, että olet siitä pari kertaa kirjoitellut). Olemme katsoneet tällä kertaa Avara luonnon Planet Earth III -sarjaa ja yhdessä jaksossa vierailtiin myös Tšadissa. Upean näköistä.
Luin Anssi vielä kansallispuiston omilta sivuilta, että krokotiilit ja härkähait viihtyvät Sirena-joen suuaukolla (se meidän ensimmäisenä ylittämä joki) juurikin nousuveden aikaan.
Tosi kiinnostava kohde ja reitti. Ja tosi kivasti eläinbongailuja, hyvä tuuri teillä! Tuo valaan luuranko oli kanssa aika huikea.
Ihmeen paljon näimme eläimiä myös tämän patikan aikana. Valaan luuranko oli hurja näky ja melkoinen paikka pitää hetken taukoa. Joskus olemme nähneet museoissa vastaavia, mutta emme aiemmin ole nähneet luonnossa.
Vaikka kävelymatka kuulostaakin pitkältä etenkin paahtavassa auringossa, olisin varmasti itsekin sen valinnut. On tuollaiset tiettömät taipaleet vaan niin kauniita, ettei sellaista kokemusta halua jättää välistä. Tuliko missään vaiheessa tunne, että reitti on liian raskas?
Ja upeita tosiaan nuo puna-arat. Olen nähnyt niitä luonnossa vain Copanissa Hondurasissa. Ihan uskomatontta, että näitte kaikki tuon alueen apinat ja muutenkin reissunne eläinkirjo oli mitä kattavin!
Jep, aurinko ja kuumuus teki patikasta raskaampaa kuin se muutoin olisi ollut. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut ottaa vielä ohuemmat vaatteet patikkaa varten mukaan. Mutta ihan mahtava kokemus tämäkin, olen iloinen, että valitsimme sen venekyydin sijaan. Ei oikeastaan tullut mietittyä, että reitti olisi liian raskas, sitä kuitenkin oli asennoitunut kävelemään perille saakka. Corcovadon retkemme oli kaiken kaikkiaan upea.
Vau, olet Cilla Maria nähnyt puna-aroja Copanissa. Mahtavaa. Me emme ole vielä käyneet Hondurasissa, mutta Väli-Amerikka kiinnostaa kovasti.
En ymmärrä, miten uskalsitte kävellä pilkkopimeässä, saati sitä että joessa, jonka ylititte saattaa olla krokotiilejä! Siitä sitten vaan pimeässä kahlaamaan ja toivomaan ettei krokotiili vie! Pelkkä ajatus kauhistuttaa! 😀 Upeat, rannat, maisemat ja eläimet saitte toki palkinnoksi!
Itse en ollut matkan aikana peloissani, vaikka etukäteen olin miettinyt tuota jokien ylitystä. Ehkäpä, jos veden pinta olisi ollut korkeammalla, se olisi jännittänyt enemmän. Oli muuten erikoista kävelle pilkkopimeässä rantahiekalla, kun kuuli aaltojen lyövän rantaan, mutta ilman valokeilaa ei nähnyt niitä. Siinä sai olla tarkkana, ettei kävellyt liian lähellä merta.
Hieno kertomus ja kuvat! Jännitt lukea, miten tuon veden korkeuden ja eläinten kohtaamisen kanssa käy. Meillä patikointi on sujunut toistaiseksi kuivi jaloin Malagan vuorilla.
JJuha
Jokien ylitykset jännittivät minuakin etukäteen, sillä joskus minulla on ollut haastetta voimakkaan virran vuoksi. Nyt menimme kuitenkin aivan laskuveden aikaan. Luin vielä kansallispuiston omilta sivuilta, että krokotiilit ja härkähait viihtyvät Sirena-joen suuaukolla juurikin nousuveden aikaan. Patikka oli ihan mahtava ja tykkään, että lomalla on liikunnallista puolta. Me emme ole vielä käyneet Malagalla, ehkäpä jonain vuonna mekin kuljemme siellä vuorten rinteillä.
Olipa hienoja eläinkohtaamisia ja aikamoinen patikointi muutenkin. Olitteko siis kahdestaan liikkeellä vai oliko teillä opas mukana?
Meillä oli opas. Kuvissa näkyvä puanalippiksinen nainen, Arllet, oli oppaamme. Corcovadon kansallispuistoon on itse asiassa kiellettyä mennnä ilman opasta. Mutta oli tosiaan hieno patikka eläinkohtaamisineen, ja koko kolmipäiväinen retkemme Corcovadon kansallispuistossa oli huippuhieno!
Oli jo aikamoinen seikkailu pelkästään tämän lukeminen kaikkine joenylityksineen ja odotteluineen. Huikea retkipäivä kaikin puolin!
Tämä tosiaan oli aikamoinen seikkailu! Jäi tuolta matkalla mieleen huikeana kokemuksena, ja oikeastaan koko Corcovadon kansallispuistossa viettämämme aika oli aivan mahtavaa!
Varmasti on hieno kokemus tuollainen patikkareissu, kuvat jo välittävät seikkailun tunnun! Ja papukaijat ja muut eläimet, mitä tuollaisen retken myötä näkee omassa luontaisessa ympäristössään, taatusti kruunaavat kokemuksen.
Joo, tuo oli todella kiva retki. Corcovadon kansallispuisto nousi suosikiksimme koko Costa Rican matkalla. Mahtava paikka bongailla eläimiä ja viettää aikaa luonnon rauhassa.