Viimeisenä Cuscossa viettämänämme päivänä meitä kiinnosti vielä Tipón ja Pikillaqtan rauniot. Kyselimme majapaikastamme ideoita, että mihin näihin olisi järkevintä tutustua ja vastauksena oli, että kannattaa tilata taksi ja sopia jokin kiinteä hinta. Näin päätimme myös tehdä. Meillä oli illalla lento Liman kautta Iquitokseen, mutta ennen sitä meillä oli riittävästi aikaa tutustua vielä kahteen viimeiseen Cuscon lähialueen rauniokohteeseen.
Taksi haki meidät sovitusti ja taisimme lupautua maksamaan kuljetuksesta noin 50 euroa, jonka lisäksi 10 euroa iltapäivän lentokenttäkuljetuksesta. Tinkaamalla voisi varmaan saada halvemmankin hinnan, mutta meidän mielestämme kuskin pyytämä hinta oli ihan kohtuullinen korvaus monen tunnin työstä ja varsin pitkästä ajorupeamasta.
Ensimmäisenä kohteenamme oli Tipón, joka sijaitsee 22 kilometrin ja 30 minuutin ajomatkan päässä Cuscosta. Kohde on sikäli kiinnostava, että se koostuu leveistä maatalouden terasseista, joita on kasteltu laajalla vesikanavien verkolla. Muutamassa näistä kanavissa virtaa myös edelleen vesi.
Alueella oli meidän lisäksi yksi perhe tutustumassa kohteeseen. Tämä olikin oikeastaan iso osa paikan viehätystä: Muita turisteja ei käytännössä ollut, niin saimme tutustua paikkaan aivan rauhassa. Taisimme kiertää aluetta runsaan tunnin verran, ihaillen vesikanavia ja ympäröiviä vehreitä maisemia.
Viimeinen rauniokohde, jossa kävimme Cuscon läheisyydessä, oli Pikillaqta. Pikillaqta on siinä mielessä erilainen verrattuna moneen muuhun raunioon verrattuna, sillä Pikillaqta on rakennettu jo ennen inka-aikaa, noin 1100 vuotta ennen ajan laskun alkua.
Tällä matkalla vastaan tuli myös kansalaisprotesti. Kylässä oli menehtynyt lapsi jouduttuaan auton yliajamaksi. Protestin vuoksi tielle oli lapioitu iso määrä hiekkaa, jonka ylittäminen oli autolla hankalaa. Edellämme ollut auto esimerkiksi kääntyi takaisin. Me päätimme ylittää kyseisen esteen. Pääsimme yli, mutta auton pohja sai kyllä osumaa.
Ylipäätään tutustuminen Tipóon ja Pikillaqtaan olivat ilman muuta positiivinen kokemus. Erityisen mukavaa oli, että muita ihmisiä ei juurikaan ollut muia turisteja jo kohteisiin pystyi tutustumaan täysin rauhassa. Meidän mielestämme taksikyyti ilman opasta toimi myös oikein hyvin.
Cuscossa käydessä on meidän mielestämme hyvä idea vierailla Tipónissa ja Pikillaqtassa. Paitsi että kohteet ovat varsin vaikuttavia, ovat ne myös hyvin rauhallisia.
6 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Vautsi mikä paikka! Ihan mahtavaa kun siellä ei ollut muita niin pääsitte ihan rauhassa tutkimaan paikkoja ja nauttimaan rauhasta. Kärsittekö muuten vuoristotaudista ollenkaan? Oletan, että tämäkin on varmaan aika korkealla? Meillä on toiveissa parin vuoden päästä kierrellä Perussa mutta minua pelottaa vähän kaikki rauniot vuorilla vuoristotaudin vuoksi.
Hyvä, että Paula kysyit vuoristotaudista, se varmaan mietityttää monia. Minulla oli Perussa aivan vähäistä päänsärkyä, joka ei häirinnyt. Mikolla ei ollut oireita. Ja kyllähän sitä inkaraunioita kulkiessa hieman herkemmin hengästyi ohuesta ilmanalasta johtuen. Sen sijaan Boliviassa matkatessamme, yövyimme yhden yön lähes 5000m korkeudella ja silloin molemmilla meillä oli melko voimakastakin päänsärkyä ja mielessä kävi jo kesken reissun alemmas laskeutuminen. Hotellin aulassa oli happipullo ja seuraavana aamuna pistin merkille sen kadonneen, joten ilmeisesti joku muu oli sitä kyseisenä yönä tarvinnut.
Tosi upeita kuvia! 🙂 Varmasti mageeta päästä tutkimaan ilman turisti laumoja. Peru kyllä kiinnostaa, niin upeita paikkoja. Kiinnostaa myös nuo Paulan kommentoimat korkeuserot, mahtaako tuntua paljon? Itse kiipesin tulivuorelle Guatemalassa ja yövyttiin siellä mutta sydän hakkasi tuhatta ja sataa enkä todellakaan pystynyt nukkua siellä. Tuntui että hengitys oli todella raskasta ja liikkuminen vaikeaa korkealla.
Oli kyllä hienoa kävellä raunioilla ihan vain keskenämme! Perussa minulla oli vain hyvin vähäisiä vuoristotaudin oireita (erittäin lievä päänsärky), joka ei haitannut lainkaan. Ja hieman herkemmin sitä hengästyi raunioilla portaita kävellessä, mutta tätäkään en kokenut mitenkään haittaavana. Boliviassa lähes 5000m korkeudella yöpyessämme itsekin huomasin sydämen lyövän selvästi nopeammin ja päänsärky oli voimakkaampaa. Silloin mietimmekin lähdemmekö laskeutumaan suunniteltua aiemmin alas. Korkeille seuduille matkatessa onkin hyvä olla tietoinen vuoristotaudin oireista ja tarvittaessa muuttaa suunnitelmaa ja lähteä matalammalle.
Aika mielenkiintoinen tuo kansalaisprotesti. Oikeastaan tosi ihanaa, vaikka joskus häiritsee meitä muita/voi estää jopa menon johonkin. Jokainen ihmiselämä on ainutlaatuinen ja on tärkeää osoittaa jollakin tavalla se. Tämä on yksi. Nyt kun oltiin Norjassa, niin siellä oli shokeeraavia tienvarsivaroituksia esim. mustavalkoinen iso kyltti, jossa tytön kuva, niin että puolet kuvasta himmenetty. Sitten luki Norjaksi, että hidasta vauhtia tms. Ensin mua vähän jopa ahdisti nämä kyltit, mutta sehän on tarkoituskin, herättää tunteita ja saada kaasujalkaa alas. Toki meillä ei sitä vaaraa ollut, sillä usein tiellä ei voinut ajaa kiharaisuudesta johtuen niin kovaa kuin mikä oli nopeusrajoitus.
Totta Mari, tärkeän asian puolesta kyläläiset protestoivat. Tuo kuvaamasi tienvarsivaroitus Norjassa on onnistuneesti toteutettu. Pelkkä varoituslause saattaisi jäädä huomioimatta, mutta kuva varmasti sai ajattelemaan ja hidastamaan.