Päätimme lähteä Chincheroon, Morayhin sekä Maran reissun jälkeen vielä kohti aivan Cuscon läheisyydessä olevia temppeleitä. Ajattelimme lähteä tutustumaan niihin kävellen, sillä kauimpanakin neljästä rauniosta sijaitseva, Tambomachay, sijaitsee noin kuuden ja puolen kilometrin päässä Cuscosta.
Emme kuitenkaan ehtineet kävelemään kovinkaan pitkälle, kun vastaan tullut paikallinen kysyi, että haluaisimmeko kyydin kaikille neljälle rauniolle. Emme ensin aikoneet tarttua tarjoukseen, koska ajattelimme haluavamme kävellä ja muutenkaan aikoneet ns. paikallisen kadun kundin autoon. Hän kuitenkin sitkeästi mainosti veljensä kyytiä.
Marika osaa kuitenkin jonkin verran espanjaa ja ymmärsi aika hyvin, mitä kaksikko keskenään puhui. Vaikutti siltä, että kyse olisi ihan turvallinen lähteä miehen kanssa katsomaan raunioita. Niinpä päätimme muutaman kympin hinnalla kuitenkin sitten tarttua tarjoukseen.
Kuskimme ei oikeastaan osannut englantia muutamaa sanaa enempää, mutta pärjäsimme Marikan espanjalla riittävän hyvin. Ensimmäisen kohteemme oli kauimpana sijainnut Tambomachay. Tambomachayn tarkkaa toimintaa ei täysin tunneta, sen arvellaan olleen seremoniapaikka, kylpylä tai sotilaskeskus tai jopa yhdistelmä näitä kaikkia kolmea. Tambomachay on rakennettu luonnolliselle lähteelle, jonka johdosta vettä virtaa alueella jatkuvasti. Tambomachay oli alueena varsin pieni eikä alueella tullut vietettyä kovinkaan kauaa aikaa.
Seuraavana kohteenamme oli Puka Pukara. Jos Tambomachayn alkuperäinen käyttötarkoitus ei ole täysin selvää, niin Puka Pukaran voidaan varsin varmasti sanoa olleen sotilaallinen linnotus ja jossain määrin hallinnollinen keskus.
Kolmantena kohteena oli raunio nimeltään Q’enqo. Q’enqo on paikka, jossa uskottiin tapahtuneen uhrimenoja ja muumioitumista. Täällä pääsimme tutustumaan ihmisen luomiin kalliossa oleviin tunneleihin ja luoliin. Myös Q’enqo, aivan kuten Tambomachay ja Puka Pukara olivat alueina varsin pienellä pinta-alalla, joten niihin tutustumiseen ei kulunut kauaakaan aikaa.
Viimeinen raunio, johon retkellämme tutustuimme, oli Saqsaywaman. Tänne retkemme myös päättyi, sillä saavuttuamme paikalle kuljettajamme näytti meille, mitä kautta pääsemme kävellen takaisin Cuscon keskustaan ja lähti omille teilleen. Saqsaywamanista oli tosiaan varsin lyhyt kävely Cuscon keskustaan, joten emme kyytiä enää olisi tarvinneetkaan. Saqsaywaman on Cuscon korkein kohde, joten sieltä on myös erinomaiset näkymät kaupunkiin.
Saqsaywamanin linnoitus oli Incojen suurin rakentama rakennus. Rakennus rakennettuun 1300-1400-luvuill. Työn arvioidaan kestäneen 50-vuotta ja sitä arvioidaan olleen rakentamassa 20 000 miestä. Saqsaywaman oli inkaimperiumin tärkein linnoitus ja se n merkitystä verrataan Rooman Colosseumiin.
Aiemmilla kolmella rauniolla ei käytännössä juurikaan muita turisteja ollut. Saqsaywamanilla tilanne oli täysin toinen ja muitakin turisteja oli paikalla, vaikka mitenkään ruuhkaisena Saqsaywamaniakaan voinut pitää.
Vietimme paikalla reilun tunnin kuvaten itse rauniota mutta myös näkymiä Cuscoon. Raunioilta näkyi myös Cuscon Jeesus-patsas, pienempi versio Rio de Janeiron -patsaasta. Emme kuitenkaan lähteneet käymään patsaalla, vaan nautimme mieluummin inkaraunioiden mystiikasta.
Saqsaywaman kannattaa ilman muuta sisällyttää matkaohjelmaan, jos Cuscossa vierailee. Se on nimittäin varsin helposti saavutettavissa ja on myös lähialueen raunioista näyttävin. Turisteja alueella on enemmän kuin muilla lähialueen raunioilla, mutta ei ruuhkaksi asti. Jos aikaa on, niin mielestämme kaikki neljä ovat kohteita, joilla vierailukäynti kannattaa.
19 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ihanaa kun joku vielä kirjoittaa kaukomatkoista! Kaikki kunnia kotimaanmatkailulle, mutta kun Suomi on tullut kierrettyä aikoinaan kolkasta kolkkaan, eikä sinne olla nyt menossakaan, niin en jaksa niin innostua kaikista niemennotkoista, joista niin moni nyt kirjoittaa.
Nyt kun ei oikein pääse reissaamaan, niin on mukavaa fiilistellä kaukokohteita kuvissa ja miettiä mihin sitä vielä joskus menee!
Itsekin kirjoittelen nyt niitä kaikkia tarinoita ja vinkkejä, joita ei ehtinyt nopeatempoisessa nomadielämässä jakaa ja uskon, etten ole ainoa, joka haluaa nyt nojatuolimatkailla maailman ääriin. – kun ei voi reissata, niin maailma tulee sentään kuvina ja tarinoina kotisohville näiden postausten kautta. Kiitos!
Voi kiitos Tanja ilahduttavasta kommentista!
Meilläkin on ollut arki sen verran tiivistä, että matkakertomuksia on kertynyt kirjoitettavaksi. On ollut itsekin mukava palata omiin matkoihin niin kuvien kuin Mikon tekstien myötä. Toivottavasti pystymme tarjoamaan inspiroivia nojatuolimatkoja.
Hih, tunnistan ”tuskan”, ikinä ei ole aikaa kirjoittaa kaikesta, josta haluaisi!
Mutta kyllä, ehdottomasti nyt pitää tuoda se maailma kotisohville kun kaukomatkoille ei pääse!
Siistiä, että Perun nähtävyyksistä voi lukea muustakin kuin Machu Picchusta! Maan historia on niin käsittämättömän tarunhohtoinen, että olisi upeaa joskus päästä paikan päälle (vuoret ei suinkaan vähäisimpänä houkuttimena). Piti ihan tarkistaa, että onko kaupungin nimen kirjoitusasu muuttunut, kun olen nähnyt sitä vain muodossa Cuzco. Mutta ilmeisesti suomeksi sen voi kirjoittaa s:llä…?
Kiitos Reetta kommentista! Olemme toivoneetkin, että näistä kirjoituksista Machu Picchulle menoa suunnitteleva saisi vinkkejä muihin kohteisiin lähistöllä. Inkaraunioita ja vielä vanhempia raunioita kuitenkin löytyy jos jonkin näköistä ihmeteltäväksi.
Cusco tosiaan voidaan kirjoittaa joko c:llä tai z:lla. Pyrimme suosimaan teksteissämme suomenkielisiä nimiä. Suomen- ja englanninkielinen Wikipedia-artikkeli käyttää kirjoitustapaa Cusco ja ilmeisesti perulaiset suosivat kirjoitusasua Cusco. Nimittäin espanjalaiset käyttävät z-kirjainta, joten nimen kirjoitusasulla voi olla tunnepitoisempi vaikutus kuin ajattelisikaan.
Suomenkieli on tosiaan siitä jännä, että vasta 1990-luvulla luovuttiin nimien suomentamisesta ja silloinkin päätettiin pitää jo käännetyt nimet, mutta ei kääntää enää jatkossa.
(Tässäkin oli vähän pidempään eri käytännöt pohjoismaisilla nimillä, mutta ei nyt mennä yksityiskohtiin).
Sitä ennen osa suomennettiin tai ”kansantajuistettiin” ja toiset taas säilyivät alkuperäisinä.
Tämä koskee kaikkia erisnimiä: kuningas Karl’it ovat olleet Kaarleja, London Lontoo jne.
Vieraampia paikkoja ja henkilöiden nimiä ei ole ”käännetty”, mutta esim. historiallisesti merkittävä Cuzco on tosiaan suomeksi Cusco.
Pienenä triviana: myös nykyinen Ruotsin kruununprinsessa saa pitää oman nimensä eli Victoria, vaikka aikoinaan samannimiset kuningattaret olivatkin Viktorioita ja isä Kaarle Kustaa ja meidän kotikaupunkimme Beograd Belgrad.
Mainio ja mutkikas tämä äidinkielemme!
Kiitos Tanja tästä tiedosta! Suomenkieli on kyllä mielenkiintoinen. En ollutkaan kiinnittänyt huomioita Ruotsin kuningasperheen jäsenten nimiin, mutta tosiaan, nuoremmalla sukupolvella on suomenkielessä alkuperäiset nimensä ja kuninkaan nimi on sen sijaan suomennos. Mielenkiintoista!
Huimia rakennelmia on kyllä saatu aikaiseksi silloin. Mukavaa, että saitte hyvän kuljettajan opastamaan mukaan. Nuo vuoristomaisemat ovat kyllä kertakaikkisen upeita.
Näihin maisemiin ei kyllä kyllästy! Meillä oli tosiaan ystävällinen kuljettaja. Ilman, että olisin hieman ymmärtänyt miesten keskenäistä puhetta, emme olisi alkujaan uskaltaneet tarjoukseen tarttua.
Minusta Sacsayhuaman oli parempi kuin Machu Picchu. Monoliitit olivat isompia ja se oli melkoisen paljon korkeammalla kuin Machu Picchu. Rupesin epäilemään, että ihmisiä kiinnostaa Machu Picchu enemmän, koska se on siedettävän alhaalla, jopa keskellä viidakkoa. Korkeusvaivainen ja ehkä muukin arvostaa sitä, että kivien roudaaminen Machu Picchussa on ihan eri asia kuin Sacsayhuamanissa.
Arvostin myös sitä, ettei siellä juurikaan ollut turakaisia. Ehdottomasti kannattaa käydä täällä, mutta mielummin vasta Machu Picchun jälkeen, ettei pety sitten Machu Picchuun.
Machu Picchu on kyllä huomattavasti tunnetumpi, sillä moni ei taida olla kuullutkaan Saqsaywamanista. Meidän mielestämme oli mukava tutustua muihinkin inkakohteisiin ja turistimäärät todellakin olivat huomattavasti vähäisempiä näissä kaikissa muissa, verrattuna Machu Picchuun.
Hienoja paikkoja näyttää olevan ja ei niin ruuhkainen kuin MP. Tämäkin on bucket listoilla, kunhan maailma joskus tulevaisuudessa aukeaa. Paikallisten tarjoamiin opastuksiin olemme myös välillä törmänneet, ja joskus on ollut vähän säätöä että yritetäänkö turistia nyt oikein koijata vai ei…. varsinkaan jos ei osata kieltä, mutta aika nopeasti sitä jotenkin vaistoaa että kannattaako lähteä. Onneksi ollaan lähdetty, koska näin paikka tai kohde aukeaa enemmän — ja hauskoja muistoja jäänyt mieleen varmaankin puolin ja toisin. Pari kertaa ei ole mitään rahaa otettu vastaan vaan ovat halunneet esitellä kohdetta ja samalla tutustua hieman oudommasta maasta (Suomesta) tuleviin turisteihin. Sekä mikä jaksaa hämmästyttää muita on Suomen luonto ja vuodenajat — ja kannattaakin kantaa mukana puhelimessa vaan kuvia Suomesta. Se avaa paljon enemmän.
Totta Jani, kännykkäkuvia Suomesta on ollut mukava näyttää matkoilla, etenkin lumi saa aikaan suurta ihmetystä. Meidän matkoilla ovat matkaoppaat välillä kysyneet, onko meillä mukana suomalaista musiikkia, jota voitaisiin kuunnella autossa paikasta toiseen siirryttäessä.
On kätevää, jos osaisi kohdemaan kieltä hieman. Siitä on turvallisuusnäkökulman lisäksi hyötyä monissa pikkuasioissa, niin ei tarvitse tyytyä pelkkään elekieleen.
Tosi kiinnostavia tällaiset historialliset kohteet. Machu Picchu on tietysti omalla bucket listillä, mutta nämäkin paikat vaikuttavat todella tutustumisen arvoisilta! Olen itse vieraillut vain maya-raunioilla, Guatemalan Tikalissa. Siellä oli aisitittavissa aika mystinenkin tunnelma.
Minä pidin siitä, että kävimme Machu Picchun lisäksi tutustumassa muissakin inkaraunioissa ja lopulta innostuimme kiertämään niitä useampiakin. Ja nämä muut kohteet ovat kuitenkin melko helposti saavutettavissa Cuscosta lähtevillä retkillä. Maya-rauniot kiinnostavat meitä myös, niissä emme ole vielä käyneet.
Ihan mahtavia paikkoja ollut teillä listalla taas! Itse tapasin ennen reissata vähän kuin te, eli tartuttiin aina kaverin kanssa kaikenlaisiin seikkailuihin mitä vastaan tuli, jos ne vaan vaikutti vähänkään turvallisilta. Monesti paikalliset myös siinä sivussa näyttää sellaisiakin paikkoja tai kertoo tarinoita, joista ei olisi mistään matkaoppaista voinut lukea. Nyt tietysti meillä kulkee mukana lapset niin ei ihan niin rohkeita enää olla. Mutta näitä teidän seikkailuja on kiva lukea!
Joo, me innostuttiin näistä raunioista matkan aikana ja tuli käytyä useammassa. 🙂 Lasten mukanaolo matkalla totta kai vaikuttaa monellakin tapaa matkan luonteeseen, eikä sitä varmastikaan tule tartuttua niin vaan vastaantuleviin seikkailumahdollisuuksiin. Voin vain kuvitella, kuinka upealta tuntuukaan, kun pääsee näyttämään lapsilleen maailmaa ja millaisia mielenkiintoisia keskusteluja syntyykään nähdystä ja koetusta.
Olipas mielenkiintoisen oloinen paikka! Ehdottomasti täytyy muistaa tämä tulevaa varten. Todella mahtavia maisemia! 🙂 Pieni espanjankielen taito matkassa mukana on aina erittäin hyvä, sillä sen avulla pystyy helpommin välttämään huijatuksi tulemistakin, perus kommunikoinnista puhumattakaan. Elekielellä pärjää toki aina, mutta onneksi Marika osasi hieman espanjaa! 🙂
Olen Tiina Johanna samaa mieltä, vähäisestäkin espanjan kielen osaamisesta on ollut meille monet kerrat hyötyä. Espanjan opinnot jäivät muiden kiireiden vuoksi, mutta voisin jälleen katsoa uutta kurssia ja syventää osaamista. Kielten opiskelu on itselleni mieluisa harrastus, ja matkoilla on niin mukava päästä hyödyntämään oppimaansa. Saatikka mitä hyötyä siitä onkaan. 🙂