Argentiinan ja Chilen rajalla, Etelä-Amerikan eteläkärjessä sijaitsevasta Ushuaiasta sanotaan usein, että se on kaupunki maailman laidalla. Siitä sanotaan myös, että se on maailman eteläisin kaupunki. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, sillä Chilen puolella sijaitseva Puerto Williams on vielä etelämpänä. Sen väkiluku on vain 2 000, eikä se ylitä Chilen kaupunkistatukselle asettamaa 5 000 henkilön alarajaa. Toisaalta Ushuaiassa puolestaan asuu yli 50 000 ihmistä. Kuitenkin maat ovat keskenään sopineet, että Puerto Williamsille annettaisiin maailman eteläisimmän kaupungin status. Tästä huolimatta, Ushuaiasta tosiaan sanotaan yleisesti, että se olisi maailman eteläisin kaupunki ja niinhän se oikeastaan maailman eteläisin ”oikea” kaupunki.
Ushuaian keskusta
Ushuaia, joka on entinen rangaistussiirtola, sijaitsee varsin kauniilla paikalla Martial-vuorten eteläpuolella. Niinpä Ushuaiasta on kauniit näkymät vuorille. Jos Ushuaiassa vierailee, se on todennäköisesti jonkun Eteläisen Etelä-Amerikan risteilyn ohessa tai sitten se toimii lähtöpaikkana kohti Etelämannerta, kuten meillä. Muutoin kaupunki on niin etäällä jopa muusta Patagoniasta, jonka vuoksi harva matkustaa Ushuaiaan varta vasten. Ushuaian keskusta on myös varsin pieni eikä tarjoa nähtävää kovinkaan pitkäksi aikaa.
Ennen lähtöä Etelämantereelle meillä oli hieman aikaa tutustua onneksi myös Ushuaian ympäristöön, josta löytyy muutamia kiinnostavia luontokohteita. Niinpä halusimme lähteä käymään Ushuaian läheisyydessä olevassa Tierra del Fuegon kansallispuistossa.
Ushuaia ja Tierra del Fuegon kansallispuisto
Meillä ei Ushuaissa ollut vuokra-autoa, joten ensin piti pohtia, miten kansallispuistoon pääsee. Jonkinlainen bussimahdollisuus olisi ollut, mutta halusimme päästä helpolla ja valitsimme taksin. Taksimaksun lisäksi kansallispuistoon päästäkseen pitää maksaa pääsymaksu, joka tällä hetkellä on 1 500 pesoa eli n. 13 euroa.
Tierra del Fuegon kansallispuistossa on valittavana useampia patikointireittejä. Vaativin niistä on nimeltään Cerro Guanaco, mutta samalla sen sanotaan yleisesti olevan myös maisemiltaan hienoin. Reitin pituus on 4 km suuntaansa, ja aikaa suositellaan varaamaan 8 tuntia. Reitin maaston vuoksi sitä ei suositella sateisella säällä kuljettavaksi. Päiväksi oli kyllä luvattu hieman epävakaista säätä, mutta koska toistaiseksi ei ollut satanut, päätimme valita kyseisen reitin ja lähteä ainakin kokeilemaan sen kulkemista.
Cerro Guanaco kulkee aluksi samaa reittiä Senda Hito XXIV -nimisen (pituus 3,5 km / suunta, arvioitu kulkuaika 3 tuntia) reitin kanssa, joka veisi lähellä aivan Chilen rajaa. Tämä oli toinen reitti, jota aluksi harkitsimme. Cerro Guanaco kuitenkin eroaa Senda Hito XXIV -reitistä oikealle ja lähtee kipuamaan ylämäkeen.
Hieman yllättäen muita ihmisiä ei reitillä juuri näkynyt. Reitti kulki aluksi metsäisessä maastossa ja kipusi aika-ajoin ylöspäin varsin jyrkästi. Muuten reitti oli aika helppokulkuinen, mutta muutamassa kohdassa vettä runsaasti ja näiden kohtien ylitys oli varsin haastavaa ja aika-ajoin aikamoista hyppimistä.
Kun pääsimme puurajan yläpuolelle, maasto muuttui suomaiseksi. Samalla alkoi myös pelkäämämme sade. Jatkoimme kuitenkin tässä helpossa maastossa eteenpäin. Reitin viimeinen nousu on kaikkein jyrkin ja erityisesti sen sanotaan olevan sateella hankala, joten käännyimme takaisin ennen sitä. Kunnon vaelluskengillä olisimme jatkaneet eteenpäin, mutta tällä kertaa meillä oli jalassamme vain lenkkarit. Vaikka emme lopulta ylös saakka kiivenneet, olivat maisemat reitin varrella upeita.
Kaiken kaikkiaan Tierra del Fuegon kansallispuisto vaikutti todella kivalta kohteelta. Jos joskus Ushuaiaan palaamme, vierailemme varmasti toistamiseen myös Tierra del Fuegon kansallispuiston kauniissa maisemissa.
Onko Ushuaia sinulle tuttu kaupunki?
28 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Mielenkiintoisen näköistä, hienot maisemat ja upeita teidän kuvat.
Eipä ole noin etelässä oltukaan.
Teidän jatkotarinoita odotellen…
Kiitos antoisasta lukuhetkestä!
Voi kiitos Minttu. Joo, näin etelässä moni ei ole tainnut käydä. Pienihän tuo kaupunki on eikä sinänsä tarjonnut erityistä nähtävää. Sen sijaan ympäristössä oli hienoja luontokohteita, eli sinänsä paikka meidän makuun. Mukava kun luit, ja kiitos kun jätit kommenttia!
En ole koskaan käynyt, mutta varasimme Karibian risteilyn ja sen kautta aloin katsoa, että minnes kaikkialle voikaan risteillä. Ja siellähän oli vaikka mitä mahtavia vaihtoehtoja.
Usein etelä Amerikkaan lähdössä mietityttää kielitaito kun ei osaa espanjaa.
Kiitos kerronasta maailman laidalta ??
Tuo on Maiku aivan totta! Minä ajattelin jossain vaiheessa, että risteilyt eivät olisi oma juttuni. Mutta Etelämantereen risteilyn myötä on tullut katsottua kuinka upeita ja kiinnostavia risteilyjä onkaan. Myös minulle ja Mikolle löytyy vaikka kuinka upeita luontoaiheisia risteilyjä.
Kun lähdimme kiertämään Kuubaa, en osannut paljoakaan espanjaa. Hyvin minun osaamisellani kuitenkin pärjäsimme ja myös Etelä-Amerikassa olemme pärjänneet melko vähällä espanjan kielen taidolla. Uskon, että 1-2 vuoden opiskeluilla pärjäisi jo riittävästi. Kiitos Maiku, kun kommentoit!
Ei hitsi. Tee menette Antarktikselle. En malta odottaa postauksia sieltä. ☺️
Kiva kuulla Sini, että Etelämantereen postaukset kiinnostavat. Voit uskoa, että olimme niin innoissamme tästä risteilystä!
Ushuaia on tuttu vain pysähdyspaikkana, eli heti sydän pampahti, että sinnekö jatkopostauksissa olette menossa. Ehkä itsekin joskus, odotan näitä postauksia!
Mukava Mari kuulla, että Ushuaia kiinnostaa! Kaupunki sinänsä jäi meillä vähemmälle huomiolle, lyhyt keskustakierros riitti meille. Sen sijaan lähiympäristössä on kiinnostavia kohteita meidänlaisille luontomatkaajille.
Ushuia on itelläkin bucket listillä. Ei sinänsä ehkä itse kohteen vuoksi, mutta onhan siinä sellaista reissuromantiikkaa käydä maailman laidalla eteläisimmässä kaupungissa. Just Etelämantereen risteilyyn sen haluaisinkin yhdistää, sitten joskus kun saa kerättyä tarpeeksi rahaa sen toteuttamiseen. Minkä hintainen muuten teidän risteilynne oli?
Tuosta patikoinnista, kahdeksan tuntia ja 8 km kuulostaa siltä, että aika haastavia kohtia tosiaan täytyy olla. Kuinka kauan teillä meni reittiin ilman sitä lopun haastavinta osuutta?
No niinpä Tanja, olihan se kiinnostavaa käydä ihan maailman eteläisimmässä kolkassa. Tämä reissu rakentui hieman poikkeuksellisesti. Yleensä Mikko suunnittelee huolellisesti meidän reissumme, mutta nyt melko ex tempore ostimme tämän risteilyn ja sen jälkeen Mikko lähti suunnittelemaan matkaamme risteilyn ympärille. Risteily maksoi n. 10 000e, emme halunneet halvinta hyttiä vaan ehdottomasti ikkunahytin. Säästöä tulisi varmasti, jos matkustaisi Ushuaiaan ja sieltä vasta hankkisi jämäpaikat risteilylle.
Me kuljimme Cerro Guanaco -reittiä neljä tuntia. Arvelimmekin, että emme välttämättä ehtisi koko reittiä kulkea. Nyt kyllä houkuttaisi mennä uudelleen tuonne kulkemaan reitti loppuun ja muitakin Tierra del Fuegon kansallispuiston reittejä. Tosin Etelä-Amerikassa löytyy muitakin mahtavia luontokohteita ja patikkareittejä.
Kiitos jälleen kivasta postauksesta ja lukukokemuksesta! Hieman kaihoisasti katselin näitä kuvia. Olisi mahtavaa päästä itsekin pian valloittamaan kansallispuistoja myös Suomen rajojen ulkopuolelle 🙂
Mukava Eveliina kuulla, että viihdyit kirjoituksemme ja kuviemme parissa. Suomessa on upea kansallispuistoverkosto, mutta ulkomailla on mahtavia luontokohteita, joita kiinnostaisi päästä tutkimaan. Olemme käyneet joissain niin Euroopassa kuin Amerikoissakin, ja vau! Ehdottomasti haluamme käydä vielä monessa muussa.
Kiitos sekä tekstistä että valtavan hienoista kuvista. Oli nautinto olla mukana retkellänne. Hauska nähdä noita tauluja, joissa sanotaan, että pitää olla hyvässä kunnossa, tai kuten siitä espanjalaisesta sanonnasta ymmärsin, että pitää itse kokea olevansa riittävän hyvässä kunnossa selvitäkseen polun suorittamisesta. Ei siis pelkästään rankata vaikeusasteita. Aila
Minusta on Aila mukava, kun olemme saaneet sinut mukaan virtuaalimatkallemme. Mieltäni lämmittää kuulla, että viihdyt matkakertomuksiemme äärellä. Jostain syystä usein tykästyn ulkomailla opaskyltteihin, sikäli kun kyseistä kieltä ymmärrän. Ja hyvä, että reittien haastavuudesta varoitellaan. Bonusta siitä, että tämä kyltti oli myös englanniksi.
Itsellekin tuli tekstiä lukiessa ajatus, että oottepa te tosiaan olleet kaukana eikä itse oo tullut koskaan oltua noin kaukana kotoa! Kiva siis lukea ja nähdä kuvia miltä siellä suunnalla näyttää! 🙂 Unohtumaton elämys varmasti!
Tämä oli Elina tosiaan unohtumaton elämys. Minä ihastuin Etelä-Amerikkaan entistä enemmän. Luonto siellä on niin upeaa. Ja olihan se mielenkiintoista käydä aivan tuolla eteläkärjessä.
Oi vitsit mikä haikeus tästä jutusta ja kuvista tuli. Yksi elämäni parhaista matkoista on ollut Chilen Patagoniaan, ja kyllä näissä kuvissa on jotain samaa. Koska en oikeastaan kuitenkaan haluaisi matkustaa sinne, missä olen jo käynyt, olen haaveillut siitä, että pääsisin Argentiinaan: ensin Buenos Airesiin tanssimaan tangoa (tai ainaki katsomaan, omat taidot saattavat olla ruosteessa…), ja sitten Argentiinan puolelle Patagoniaan patikoimaan.
Ymmärrän Heidi hyvin, sillä itsellekin tuli kaipuu Etelä-Amerikan luontokohteisiin. Minua sinänsä ei haittaa matkustaa uudestaan samaan paikkaan, jos jokin kutkuttava kokemus on jäänyt kokematta. Esimerkiksi juuri Tierra del Fuegon kansallispuistossa haluaisin patikoida enemmän. Tosin onhan niitä upeita patikointipaikkoja muuallakin Etelä-Amerikassa.
Olen harrastanut lyhyen aikaa argentiinalaista tangoa ja voi että, kun nautin niistä tunneista! Asuin silloin Saksassa ja Suomeen palattuani kokeilin jatkaa harrastusta, mutta tunneilta puuttui se sama palo, mitä Saksan tanssitunneilla oli. Harrastus sitten jäi, mutta aina välillä olen kaiholla muistellut argentiinalaisia rytmejä.
Tuo on epäilemättä ollut ikimuistoinen reissu, ja jatkopostauksia Etelämantereen risteilystä kiinnostaa lukea täälläkin! Noin kaukana Suomesta ei mekään olla koskaan oltu. Ushuia on toki tullut vastaan matkablogeissa, tosin tuosta kansallispuistosta en ole aiemmin lukenut. Sinne mekin varmasti suunnattaisiin jos tuolla joskus päästään reissaamaan.
Jee, kiva kuulla Anne! Tämä Etelä-Amerikan reissu tosiaan oli ikimuistoinen. Ja voi että, olen itsekin aivan innoissani näistä tulevista Etelämantereen postauksista. Olihan se niin uskomaton kokemus, että me tosiaan kävimme siellä. Matkoillamme minusta usein tuntuu kuin olisin keskellä Avara luonto -dokumenttia.
Osa maailmasta, kuten ilmeisesti Ushuia juttusi perusteella – ja vaikka sopivat osat Kanadaa – ovat sillä lailla suomalaiselle ”vaatimattomia” kohteita, että maisemat eivät niin paljon eroa kotimaisista 🙂 Eipä ole tuonne päädytty, eikä Antarktikselle, sillä ajatus Draken salmesta ja myrskyisestä merestä, on saanut minut karsastamaan ajatusta – ja nyt saattaa jo olla myöhäistä, osaltamme.
Muistankin Pirkko sinun maininneen joskus, että Drakensalmi on ollut esteenä Etelämantereen reissullenne. Ja pakko sanoa, että kyllä minuakin jännitti. Meillä oli hyvä kokemus, vaikka itse olinkin reissun aikana huonovointisempi kuin Mikko. Lähtisin kuitenkin ehdottomasti uudelleen, jos mahdollisuus tulisi. Sitä kun ei kuitenkaan voi tietää, minkälainen sää omalle kohdalle osuu, joten ymmärrän hyvin ratkaisunne.
Ushuaia on kyllä erilainen luontokohde, minä kävin siellä kiertäessäni Etelä-Amerikkaa. Jollet pahastu niin laitan tähän linkin postaukseeni Ushuaiasta ja Beaglensalmesta. https://fammomatkalla.blog/2018/09/09/entinen-rangaistussiirtola-hurmaa-ushuaia-ja-tulimaa/
Antarktis on varmasti hieno kohde, toivottavasti kuulemme vielä siitäkin.
Totta kai Terhi voit linkittää oman postauksesi Ushuaiasta. On mukava lukea muiden kokemuksia tutuista kohteista. Ushuaian lähiympäristössä on kiinnostavia luontokohteita. Luonto siellä on karua ja kaunista.
Etelämanner oli upea kokemus, sieltä ehdottomasti tulossa kirjoituksia!
Siis taas kerran niin upeat kuvat ja maisemat, että huokailin ääneen monta kertaa postausta katsellessani! Tuo luonto on jotenkin todella erikoista. En muista aiemmin nähneeni mitään vastaavaa, ihan kun jostain eri maailmasta. Vähän tuli ensialkuun mieleen joku pohjoinen alue, mutta tuo vehreys taas sotii sitä mielikuvaa vastaan. Oli varmasti ikimuistoinen paikka patikoida <3 Kiva myös lukea tällasista erikoisemmista paikoista. Tuntuu, että monesti nämä on niin haastavien etappien päässä, että josko tuonne koskaan ite pääsee.
Olen Cilla Maria itsekin katsellut kaihoisasti näitä kuvia. Heh, innostun usein omista kuvistamme ja alan kaipaamaan reissua takaisin. Etelä-Amerikka on kohde, jonne haluaisin jälleen palata. Ushuaian patikkareittien kattavampi kiertäminen jäi kiinnostamaan. Luonto Argentiinan eteläkärjessä on minunkin mielestäni todella kaunista.
Kaupungin nimi on hyvinkin tuttu, mutta juurikin sijaintinsa eikä varsinaisen kaupungin vuoksi. Jäin miettimään samaa kuin Tanja tuolla ylempänä, että mahtoi olla haastava reitti, jos muutaman kilometrin arvioksi annetaan 8 tuntia.
Aika-arvio tunti kilometriä kohden on kyllä hidas tahti. Reitti oli kuin tunturiin kiipeisi, ylämäkeen kulkemista menomatka. Takaisin toki tuli paljon nopeammin, kun reitti oli tuttu ja tultiin alaspäin. Cerro Guanaco -reitin haastavuutta ei kannata kavahtaa.