Salar de Uyunin suola-aavikko on kooltan valtava, yli 10 000 neliökilometriä. Tänään meidän oli määrä lähteä aamulla kohti varsinaista Uyunin aavikkoa, maailman suurinta suolapannua, josta Salar de Uyuni erityisesti on kuuluisa. Suolaa siellä arvioidaan olevan kaikkiaan 10 miljardia tonnia, josta vuosittain louhitaan keskimäärin 25 000 tonnia. Louhittu suola menee lähinnä ruokateollisuuden käyttöön. Toinen päivämme oli etukäteen ajateltuna mahdollisesti kaikkein merkittävin Salar de Uyunissa.
Salar de Uyunin suola-aavikon erikoisuus – Dakar-monumentti
Suola-aavikolla meidän ensimmäinen pysähdyksemme oli Dakar-monumentti. Dakar-rallihan on vuosittainen rallikilpailu, jossa nykyään ajetaan Etelä-Amerikan halki. Oppaamme ei ollut asiasta innoissaan ja oli vakuuttunut, että Bolivia on varmasti maailman ainoa maa, jossa moinen monumentti pystytettäisiin.
Lisäksi pysähdyimme läheisessä vanhassa suolahotellissa Salar de Uyunin ytimessä. Hotellin pihassa oli lukuisia eri maiden lippuja, jotka ilmeisesti ovat aikoinaan paikalla vierailleiden henkilön tuomia lippuja. Kuvailimme lippukuvien lisäksi ensimmäisiä kuvia varsinaisesta suola-aavikosta.
Salar de Uyunin suola-aavikko ja Isla Incahuasi -kaktussaari
“Toinen päivämme oli etukäteen ajateltuna mahdollisesti kaikkein merkittävin Salar de Uyunissa. Tänään meidän oli määrä lähteä aamulla kohti varsinaista Uyunin aavikkoa, maailman suurinta suolapannua.”
Suolahotellilta lähdimme viimein ajamaan kohti Isla Incahuasi -kaktussaarta. Kyseinen saari on monen Salar de Uyunissa vierailevan henkilön prioriteettilistan kärkipäässä. Saaren uniikkia maastoa peittää kotoperäinen jättimäinen kaktuslaji. Kaktuksista suurin osa on yli kaksi metriä korkeita, osa jopa kymmenen. Ne kuitenkin kasvavat todella hitaasti, vain sentin vuodessa, joten kaktukset ovat satoja vuosia vanhoja.
Varsin nopeasti selvisi, että yön ukonilma oli kastellut suola-aavikkoa siinä määrin läpikotaisin, että oli mahdotonta ajaa Isla Incahuasi -kaktussaarelle. Oppaamme sanoi, että ennen yön myräkkää aavikon läpi olisi ollut mahdollista ajaa. Tämä tietysti oli hieman harmittava takaisku, koska asia oli aika pienestä kiinni, että suunnitelmamme sekä heijastuskuvista että käynnistä saarella olisi onnistunut.
Emme asiaa kuitenkaan pidempään harmitelleet, vaan kuvailimme sitten niitä haluamiamme heijastuskuvia. Ja kieltämättä alue näytti taianomaiselta. Laajoilla suola-aavikoilla olemme olleet esimerkiksi Etiopiassa, mutta tällaista näkyä kuin Salar de Uyunin suola-aavikolla emme ennen olleet nähneet.
Vierailu suolatehtaalla
Aavikolta lähdettyämme lähdimme käymään nopeasti suolatehtaassa ja jonkinlaisilla markkinoilla. Suolatehtaassa pidettiin lyhyt esitelmä siitä, miten suolaa jalostetaan ja markkinoilla oli suolasta tehtyjä käsitöitä sekä alpakasta tehtyjä käsitöitä. Suolaa emme ostaneet kotiin vietäväksi, sillä käytämme hyvin niukasti suolaa ja kotonamme on edelleen 15 vuotta vanha suolapurkki lähes täysinäisinäisenä.
Salar de Uyunin suola-aavikon flamingot ja laguunit
Suolatehdas- ja markkinavierailun jälkeen oli vuorossa toinen meitä erityisesti kiinnostanut osuus päivän nähtävyyksistä. Nimittäin vuorossa oli useampi eri laguuni, joilla toiveissa oli nähdä eri flamingolajeja. Salar de Uyunissa flamigoja pitäisi nähdä erityisesti paikalliseen kesäaikaan (Suomen talvella), johon meidänkin matka-ajankohtamme sijoittui.
Salar de Uyunin alueella elää rinnakkain kolmea maailman kuudesta eri flamingolajista: andienflamingo (Andean flamingo), chilenflamingo (Chilean flamingo) ja punanflamingo (James’s flamingo). Andienflamingo on kaikista flamingoista harvalukuisin, mutta myös kaksi muuta alueen flamingolajeista on luokiteltu ns. silmälläpidettäviksi lajeiksi. Nämä kaikki lajit ovat varsin lähellä toisiaan, mutta ovat kuitenkin erotettavissa toisistaan muun muassa erilaisista nokista ja jaloista.
Vierailimme muun muassa laguuneilla Laguna Canapa, Laguna Hedionda ja Laguna Honda. Laguna Hedionda erityisesti on kuuluisa suurista flamingokeskittymistä. Lisäksi kyseisen lagunan sanotaan olevan kaunein kuudesta toisiaan lähellä olevasta lagunasta. Lagunat itsessään olivat kivoja, ja useammassa laguunassa oli myös innolla odottamiamme flamingoja. Onnistuimme näkemään sekä andienflamingoja että punanflamingoja.
Vuoristotaudin oireita
Päivän lopulla Mikolla alkoi olemaan myös entistä enemmän päänsärkyä, oletettavasti vuoristotaudista johtuen. Mikon pää oli ollut kipeä hieman jo ensimmäisenä päivänä, mutta toisena päivänä päänsärky tuntui selvemmin. Oleskelimmehan pääasiassa varsin korkealla.
Onneksi Mikon oireet eivät kehittyneet vakavammiksi. Hotellissamme oli varmuuden vuoksi lisähappea saatavilla, ja tämä kerrottiinkin meille heti sisäänkirjautumisen yhteydessä. Seuraavana aamuna Marika kiinnitti huomiota hotellin lisähappipullon puuttumiseen, joten ilmeisesti joku hotellivieraista oli tuona yönä tarvinnut lisähappea.
Onko sinulla joskus ollut vuoristotaudin oireita?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Muistan kun näin tästä vuosia sitten kuvia, kun mun yks ystävä kävi tuolla aikana ennen matkablogeja. Silloin ajattelin, että wau, olispa hieno nähdä tämä ja tavallaan oon edelleen sitä mieltä. Mutta tämä on vähän kadottanut hohtoa mun silmissä kun blogeissa on pyöriny ihan täsmälleen samat kuvat tästä. Se on vähän harmi, tulee tunne että tarviiko edes mennä enää paikalle kun on nähnyt jo kaiken kuvissa. Se, minkä pitäis olla inspiraatioo kääntyykin joskus itseään vastaan.
Onpas Anna harmi, että Salar de Uyunin kohdalla sinulle on tullut tuollainen olo. Me pidimme valtavasti meidän Salar de Uyunin retkestämme, kertakaikkiaan upea kokemus. Edelleen näitä kuvia katsellessa muistelen haikeana, kuinka kaunista siellä olikaan ja kuinka nautin kokemuksesta.
Upean näköistä, ei voi muuta sanoa. Haluaisin todella käydä tuolla joskus. Vuoristotauti tosin vähän askarruttaa, koska kuten johonkin aiempaan postaukseen jo kommentoinkin, niin korkeat paikat eivät taida kovin hyvin sopia minulle. Perussa sain ihan hirveän päänsäryn ja muutenkin olo oli hutera. Toki on vaikea sanoa, johtuiko tuo pelkästään korkeudesta (jota ei edes ollut järisyttävän paljon), mutta oli syy mikä hyvänsä, niin se ei todellakaan ollut mikään miellyttävä kokemus. Perussa muuten oli sellaisia pieniä happipulloja myytävänä ihan joka kulmalla, joten sellainen olisi ollut siellä helppo hankkia jo etukäteen, jos olisi tajunnut. En tiedä kuinka pitkäksi ajaksi siitä olisi oikeasti ollut iloa, mutta joka tapauksessa siellä myytiin niitä ihan yleisesti.
Minäkin olen Jenni ihastellut näitä omia kuviamme ja huokaillut, kuinka upeaa Salar de Uyunissa olikaan. Toivottavasti oma retkesi sinne toteutuu.
Ymmärrän hyvin, että vuoristotauti askarruttaa. Etenkin, kun Perussa sinulla oli voimakasta päänsärkyä. En muistakaan, että siellä oli pieniä happipulloja myytävänä. Toisaalta meillä kummallakaan ei ollut mitään erityisiä oireita Perussa, joten asiaan ei tullut varmaankaan tämän vuoksi kiinnitettyä huomiota.
Oi, mikä matkakohde! Olen nähnyt täältä paljon kuvia ja muistaakseni jonkun dokumentinkin (olisiko ollut Avara luonto?) ja jo silloin sanoin, että tuonne on vielä joskus pakko päästä!
Salar de Uyuni oli mahtava! Kannattaa käydä tuolla, tykättiin Mikon kanssa todella paljon. Oli erilaisia maisemia, kivan vaihtelevaa. Jos muistamasi dokumentti on Avara luonnon, tulisipa se uudelleen katsottavaksi. Olisi hauska katsoa luontodokumenttia tuolta, nyt kun siellä on käynyt.
Vaikuttavia kuvia – erityisesti nuo, joissa olette molemmat. Verrattuna joihinkin muihin täältä näkemiini kuviin teillä oli hyvin myös kuvia noista flamingoista, monet ehkä enemmän Instagram-näkyvyyteen panostavat tapaavat keskittyä enemmän kuviin itsestään 🙂 – pisteet teille monipuolisuudesta!
Voi kiitos Pirkko sanoistasi. Harvoin tulee otettua (tai pyydettyä ulkopuolisia ottamaan) meistä yhteiskuvia, mutta ehdottomasti pitäisi useammin. Ovathan ne mukava muisto itsellekin. Heh, me tykkäämme kuvata nimenomaan eläimiä ja tämä näkyy flamingokuvien määrässä. Toki Mikkokin pääsee usein kuviini, mutta pitäisi panostaa myös omakuvien ottamiseen. Ei instagramin takia, vaan ihan itsellemme.
On kyllä upeita kuvia!
Enpä ole koskaan ajatellut, että flamingoja on eri lajeja.
Niin korkealla en ole käynyt, jotta vuoristotauti olisi osunut. Se ehkä onkin syy, miksi esim Perun matkaa olen lykännyt. Vaikka hyvä olisi edes kerran testata.
Vuoristotauti mietitytti minua jonkin verran ennen reissua. Perussa olemme reissanneet hyvin ilman mitään sen selvempiä vuoristotaudin oireita. Bolivian Salar de Uyuni oli jo selvästi korkeammalla. Lähtisimme kyllä uudelleenkin vastaavalle korkeudelle, vaikka Mikko ikävästi päänsärystä kärsikin. Toki täytyy varautua tarvittaessa kesken reissun lähteä alemmas.
Aika monta erilaista flamingolajia, enpä ole tullut ajatelleeksi, että niitäkin on erilaisia. Suola-aavikko näyttää kyllä niin upealta!
Samaa mieltä Terhi, suola-aavikko näytti upealta sateen jälkeen! Oli hauska katsella flamingoja ja yrittää tunnistaa eri lajeja erilaisten nokkien ja jalkojen perusteella.
Taas ihania kuvia❤️. Etenkin ensimmäinen kuva sopisi vaikka automainokseen! Ja tiedäthän miten upeita automainokset ovat🥰
Voi kiitos Mari. Joo, automainokset ovat tyylikkäitä. Tykkäsin itsekin tuosta ensimmäisestä kuvasta, auto heijastui kivasti suola-aavikon pinnasta.
Onpa varsin mielenkiintoinen paikka! Ja nuo flamingot on kyllä aivan ihania!
Minulla ei ole varsinaisesti ollut vuoristotaudin oireita, mutta muistan kyllä Quitossa, kun pelkkä sängyllä makaaminen ja puhuminen hengästytti. Tosi oudolta se kyllä tuntui.
Salar de Uyuni oli todella mielenkiintoinen. Tykättiin paljon laguunavierailuista, yritettiin erottaa eri flamingolajeja toisistaan. 3000m korkeudella meilläkään ei ole ollut mitään selkeitä vuoristotaudin oireita. Näin korkealle (lähes 5000m) matkaaminen mietitytti etukäteen. Harmi, että Mikko kärsi ikävästi päänsärystä, mutta onneksi ei ollut vakavampaa.
Siis wau! Aivan upean näköinen paikka ja ihania kuvia. En muistanutkaan tätä paikkaa, vaikka kaverit on täällä vuosia sitten käynytkin. Tänne ehdottomasti haluaisin ja tietysti toivoisin, että ei tulisi mitään vuoristotaudin oireita.
Kiitos Sanna. Salar de Uyunin oli todella upea. Maisemat olivat uskomattomat. Kannattaa ehdottomasti toteuttaa matka tuonne. Salar de Uyuni on niin korkealla, että olisi hyvä jos pysyisi hieman pidempään totuttelemaan nousuun. Vaikka Mikolle ei tullut vakavampia oireita, nauttisi sitä reissusta enemmän ilman jatkuvaa päänsärkyä.
Mahtavia kuvia ja tuossa olisi kiva joskus myös itsekin käydä. Vuoristotaudin oireita olen kokenut parissa paikassa, joista pahin oli Pamir highwaylle Bulunkulun järvellä joka on vain 3800-4000 metrin korkeudessa. Päänsärky oli ihan järkyttävä eikä siinä paljon niskojen hieronta auttanut saati särkylääkkeet. Yöllä ei pystynyt kovin hyvin nukkumaan. Onneksi seuraavana päivänä laskeuduimme 3000 metriin yöksi jolloin oli hieman helpompaa. Olimme tehneet matkaa jo pidempään hitaasti nousten, mutta tuossa tuli joku vastaan. Myöhemmin kun menimme lähes 5000 metriin niin liikkuminen oli aikamoista – kuin pienessä humalassa ja happea oli todella vaikea saada hengitettyä.
Joo, sama juttu Mikolla oli päänsäryn kanssa. Niskat hänellä eivät olleet jumissa, eikä särkylääke vienyt päänsärkyä pois. On tylsä, kun päätä särkee kolmen päivän ajan. Ja myös Mikolla päänsärky helpotti heti, kun laskeuduttiin alemmas. Sinulla oli aika voimakkaat oireet Pamir highwaylla, kun pahimmillaan olo oli humalainen ja hengittäminenkin vaikeaa. Kuulostaa jo pelottavalta.
Kävinkö juuri upeassa valokuvanäyttelyssä? Siltä ainakin tuntuu kun katson noita häkellyttäviä kuvia. Todella mielenkiintoinen paikka. Vuoristotauti tietysti jännittää, mutta kyllä tuo on joskus päästävä näkemään.
Voi kiitos paljon Hannele sanoistasi. Boliviassa maisemat olivat niin upeita. Ja maisemat olivat myös monipuolisia, kun oli laguuneja, erikoisia kivimuodostelmia, vuoria, suola-aavikko ja geoterminen alue. Olin todella innoissani koko retken ajan näistä näkymistä. Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa Salar de Uyuniin.