Salar de Uyuni ja sen ainutlaatuiset maisemat olivat tehneet meihin suuren vaikutuksen. Tänään oli Salar de Uyunin retkemme kolmas ja viimeinen päivä. Meidän oli tarkoitus käydä vielä muutamalla todella kuuluisalla laguunilla sekä muutamalla muulla kiinnostavalla paikalla, kuten geotermisellä alueella, jossa sijaitsee esimerkiksi geysirejä.
Salar de Uyunin merkittävin nähtävyys on maailman suurin suolatasanko, jossa pääsimme vierailemaan eilen. Lisäksi kauniit laguunit ja monenlaiset erikoiset kivimuodostelmat ovat alueelle tyypillisiä.
“Salar de Uyuni Boliviassa oli yksi reissumme mieleenpainuvimmisa kokemuksista. Vastaavaa luonnonihmeiden yhdistelmää emme ole missään muualla nähneet.”
Salar de Uyuni – kivipuu
Ensimmäinen pysähdyksemme piti olla niin kutsuttu kivipuu (Arbol de Piedra), mutta ennen sitä vastaan tuli muutama kiinnostava eläinhavainto, joita pysähdyimme katsomaan. Ensin näimme culpeon eli isoandienketun, jollaisen olimme nähneet jo eilen sekä aiemmin Perito Morenossa. Culpeon lisäksi näimme taas guanakoja, joita olimme puolestaan nähneet aiemmin myös Chilen puolella.
Arbol de Piedra on saanut nimensä sen ulkonäön perusteella, jonka voi katsoa jossain määrin muistuttavan puuta. Se on viiden metrin korkuinen ja se on muodostunut miljoonien vuosien aikana tapahtuneen tuulieroosion vuoksi. Kivipuun alaosa on kvartsia, joka on kulumiselle herkempää kuin raudasta koostuva yläosa, ja on siksi kulunut enemmän.
Salar de Uyuni ja punainen laguuni
Tässä vaiheessa huomasimme myös, että tänä aamuna lämpötila tuntui kaikkein kylmimmältä ja ulkona ei mielellään viettänyt pitkiä aikoja. Täällä oli siis selvästi viileämpää kuin muutamaa viikkoa aiemmin Etelämantereella…
Myöskään Mikon pääkipu ei ollut helpottanut yhtään, ja pian oli tarkoitus siirtyä geotermiselle alueelle, koko retken korkeimpaan paikkaan. Toisaalta päänsäryn lisäksi ei onneksi muita oireita ollut.
Ensin kuitenkin pysähdyimme vielä erittäin kauniilla punaisella laguunilla, Laguna Coloradalla. Ja punainen se todella myös oli. Tai itse asiassa se vaihteli syvänsinisen ja tummanpunaisen väreissä. Laguunin tummanpunainen väri johtuu vedessä olevista sedimenteistä ja levistä.
Vaikka Laguna Colorada punaisine väreineen olikin vaikuttava näky, me olimme siitä vielä kiinnostuneempia sen vuoksi, että täällä oli mahdollista nähdä kaikkia kolmea Salar de Uyunin alueella elävää kolmea flamingolajia: andienflamingo (Andean flamingo), chilenflamingo (Chilean flamingo) ja punanflamingo (James’s flamingo). Olimme onnistuneet eilen kuvailemaan näistä jo andienflamingoja ja punanflamingoja. Punaisella laguunilla sitten onnisti myös chilenflamingojen kanssa ja oli erittäin hienoa päästä näkemään myös alueen kolmas flamingolaji, joka oli myös ainoa maailman flamingolajeista, jota emme aiemmin olleet nähneet.
Edellä mainittujen flamingolajien lisäksi olemme nähneet Kenian Lake Nakurun kansallispuistossa pikkuflamingoja (lesser flamingo), Namibiassa flamingoja (greater flamingo). Galapagossaarilla puolestaan näimme karibianflamingoja (American flamingo).
Salar de Uyunin geoterminen alue
Punaiselta laguunilta lähdimme kohti Sol de Mañanan geysiraluetta. Alueella oli runsaasti kuplivaa mutaa, geysirejä sekä erilaista höyryä tuli maan sisältä. Tämä oli alue, joka sijaitsi lähes 4900 metrin korkeudessa, korkeammalla kuin olemme missään aikaisemmin käyneet.
Sol de Mañanan geoterminen alue oli upea. Paikalle saavuttuamme huomio kiinnittyi maasta nousevaan suureen höyrypatsaaseen. Sen läheisyydestä paljastui useiden geotermisten altaiden kokonaisuus. Eteenpäin kulkiessamme tuli vastaan kuplivia muta-altaita ja pienestäkin maan rakosesta saattoi purkautua höyryä. Rikin haju oli voimakas.
Meille käynti Sol de Mañanan geotermisellä alueella oli vaikuttava. Olimme aiemmin nähneet laajemmassa mittakaavassa vastaavia luonnonihmeitä Uudessa-Seelannissa Wai-O-Tapun ja Te Puian geotermisissä puistoissa. Nyt paikalla ei ollut muita ihmisiä ja saimme aivan keskenämme kulkea ihmettelemässä tätä uskomatonta näkyä.
Salar de Uyuni – Laguna Blanca ja Verde
Koko Salar de Uyunin retkemme viimeinen pysähdys oli kaksoislammet, Laguna Blanca ja Laguna Verde. Näillä laguunoille olimme laskeutuneet hieman, mutta olimme kuitenkin edelleen 4 350 metrin korkeudessa. Järvien värien pitäisi olla Laguna Blancalla valkoinen ja Laguna Verdellä vihreä. Meidän paikalla ollessamme värit ei aivan päässeet oikeuksiinsa kenties siksi, että paikalla ollut kova tuuli oli sekoittanut pohjan sedimenttejä ja toisaalta värit ovat kirkkaammat silloin, kun auringon edessä ei ole lainkaan pilviä.
Paluu Chileen
Laguna Blancalta ja Laguna Verdeltä ajoimme takaisin Bolivian ja Chilen rajalle. Jo tässä vaiheessa Mikon päänsärky oli selvästi helpottanut ja San Pedro de Atacamaan päästessämme se oli kokonaan ohi. Tällä kertaa rajanylitykset menivät sutjakammin kuin menomatkalla ja meille jäi aikaa kierrellä San Pedro de Atacamassa ja käydä ravintolassa ennen kuin shuttle bussimme lähtisi sadan kilometrin päähään Calaman lentokentälle.
Valitettavasti puhelimemme eivät tunnistaneet aikavyöhykkeen vaihtumista Boliviasta Chileen, emmekä mekään tajunneet, että kello on Chilessä tunnin enemmän kuin Boliviassa. Niinpä kävi niin, että myöhästyimme kyydistämme. Tilanne oli siinä mielessä huolestuttava, että taksejakaan ei juuri näyttänyt löytyvän.
Kuin ihmeen kaupalla löysimme kuitenkin yhden taksikuskin, joka vieläpä suostui lähteä kuljettamaan meitä kentälle. Vaikka kuski huomasi, että olisi voinut pyytää asemassaan huomattavasti enemmänkin, niin varsin käypää hintaa ehdotti ja hyväksyimme tämän hinnan heti. Kuskin vanhahko auto näytti kulkevan noin 150 km/h lukuun ottamatta ylämäkiä, jolloin vauhti hieman hidastu. Onneksi kuski ajoi koko matkan kaasupohjassa ja ehdimme lopulta lennollemme. Onneksi kyseessä oli maan sisäinen lento, muuten ei olisi käynyt yhtä hyvin.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olipa taas mielenkiintoinen postaus, joka innoitti googlaamaan lisätietoja näkemistänne nisäkkäistä ja eri flamingo-lajeista. En heti muista olenko nähnyt flamingoja koskaan luonnossa esim. Afrikassa tai Karibialla, mutta ensimmäisen kerran näin Frankfurtin eläintarhassa, kun olin kaupungissa kesätöissä ”muutama vuosi sitten” 1970 😉 .
Retkenne maisemat väreineen olivat upeat ja saitte hiukan jännistystä reissuun kiiruhtessanne lennolle. Onneksi Mikon päänsärkykin hellitti .
Minusta on Eila niin mahtavaa, että sinäkin innostut meidän tapaamme googlaamaan eläinlajien eroavaisuuksia ja lisätietoa eri lajeihin liittyen.
Minäkin hain aikoinani kesätöihin Saksaan. En edes muista, tuliko valituksi, mutta opiskelusuunnitelmat muuttuivat ja kesäloma typistyi sen verran, että suunnitelma lähteä ulkomaille kesätöihin jäi toteuttamatta. Oli varmasti opettavainen kokemus olla kesätöissä ulkomailla.
Erikoiset on maisemat ja vieläpä oikein tuntuvan korkealla. Mitähän nuo flamingot tuolta syö, kun näyttää siltä, ettei tuolla kasveja ja eläimiä luulisi kovin paljoa olevan?
On varmasti ollut pieni paniikki teillä tuossa matkalla, että kerkiääkö lennolle. Painajaismaisia tilanteita ainakin mulle olisi 😀 Mutta onneksi kerkisitte!
Minä olen taipuvainen stressaamaan turhaankin, joten kyllä, olihan olo alkuun järkyttynyt, kun tajusimme erehdyksemme eikä taksia meinannut löytyä. Taksimatkan aikana sain jo rauhoiteltua itseäni, sitten olisi vain pitänyt ottaa uusi lento ja siitä olisi kyllä selvitty. Onneksi kuitenkin ehdittiin alkuperäiselle lennollemme ja kaikki meni sinänsä hyvin.
Uskon, että flamingot kyllä löytävät syötävää. Salar de Uyunissa näkyi yllättävän paljon kasvillisuutta ja myös eläimiä, kun taas puolestaan San Pedro de Atacaman Kuulaakso oli aivan eloton. Flamingot olivat näyttävän punaisia, joten ilmeisesti saavat tarpeeksi leviä ja äyriäisiä.
Taas kerran jään sanattomana katsomaan näitä kuvia. Valokuvanäyttelymateriaalia!!! Ja mietin sitä, että osa suomalaisista hehkuttaa Suomen luontoa. Onhan se upeaa, mutta niin on muuallakin!!!! Ja itse koen, että pitää kokea!
Voi kiitos paljon sanoistasi Mari. Olen itse asiassa joskus miettinyt, että olisi kiva järjestää jonkinlainen näyttely. Kai sitä vaan perisuomalaisesti vähättelee omia kuviaan enkä ole tutustunut aiheeseen yhtään. Yhtä kirjaprojektia mietin tosissani, mutta koronan tultua se suunnitelma jäi toistaiseksi kokonaan tauolle ja saa nähdä toteutuukokaan.
Itse haen Suomen luonnosta erilaisia, arkisempia kokemuksia. Ja iloitsen ja ihailen aidosti sammalmetsiä, tunturimaisemia ja upeaa ruskaamme. Mutta olen kanssasi myös samaa mieltä, maailmalta löytyy vieläkin upeampia luontokohteita, jotka saavat itseni haukkomaan henkeä.
No siis vaude mitkä maisemat! Olenko jotenkin missannut viime postauksenne… täytyy palata katsomaan myös se. Aikamoisessa korkeudessa olette olleet. Hui! Minä saan jo 2,5 kilometrissä vastaavan päänsäryn. Onneksi ehditte vielä lennolle vaikka kyyti puuttui. Aikamoinen seikkailu.
Salar de Uyunin maisemat olivat uskomattomat. Ja mitään ruuhkaa nähtävyyksien luona ei ollut, pääasiassa oltiin vain me kaksi ja oppaamme ja kuskimme. Tuntui epätodelliselta kävellä geotermisellä alueella, ilman muita ihmisiä ja ilman rajattuja kulkureittejä. Kuten Paula voit arvata, olin aivan innoissani.
Meillä oli tätä ennen kokemusta Perusta 3000m korkeudesta, jossa pärjäsimme hyvin. Kuitenkin tuo lähes 5000m aiheutti Mikolle selvästi tukalan olon. Yllättäen minulle ei tullut mitään erityisiä oireita.
Tällä kertaa todella jännitti, ehdimmekö lennolle. Kun tajusimme aikaerovirheemme ja kuljetuksen missaamisen, ei takseja meinannut löytyä mistään. Onneksi tälläkin kertaa kaikki meni lopulta hyvin.
Siis oletteko te juuri parhaillaan siellä? Wau! Meette kyllä jälleen niin meidän unelmareittejä, että huh. Mahtavaa, että onnistuitte bongaamaan kaikki flamingot <3
Ei olla tällä hetkellä, tämä reissu ehdittiin vielä tehdä ennen koronaa. Me ollaan yritetty rakentaa kulloinenkin matka sen mukaan, mitkä kohteet ja aktiviteetit kiinnostaa eniten eli ollaan yritetty juurikin tehdä niitä unelmien matkoja. Teidän unelmareissut on ilmeisesti samankaltaisia kuin meidän.
Onpa ollut todellakin luonnonihmeiden yhdistelmä. Aikamoista! Ja tuli taas uutta eläintietoutta. Vähän noloa myöntää, mutta olen ajatellut, että flamingo on vain yksi laji, eikä oma heimonsa, johon kuuluu useampia eri lajeja. Onhan nuo ihan eri näköisiäkin!
Onneksi oli onni matkassa ja taksikyyti järjestyi!
Minusta ei ole Kati lainkaan noloa, että on ajatellut flamingon olevan oma lajinsa. Harvemminhan näitä asioita tulee ajatelleeksi, ellei ole kiinnostunut eri lintulajien pongauksesta. Ja kun tarkemmin katsoo, niin eivätkö olekin selvästi eri näköisiä! Maisematkin olivat koko reissun aikana niin upeita, että vielä näin jälkikäteenkin olo on häkeltynyt.
Onneksi taksi löytyi ja päästiin kuin päästiinkin lennollemme.
Olin jo ajatellut, ettemme me tänne koskaan päädy, tuon korkeuden takia, mutta maailman taas vähän muutettua muotoaan mm. Venäjän yli lentojen ehkä päätyttyä pitemmäksikin aikaa ja sen myötä Aasian matkojen ehkä hankaloituessa, niin ehkäpä sittenkin pitäisi vielä miettiä uudelleen Boliviaa ja silloin tietysti sitten tätäkin. Jos mukaan ottaisi vielä Iguassun putoukset ja kävisi siinä yhteydessä myös lyhyesti Paraguayssa … näin sitä pitänee joustavasti miettiä matkasuunnitelmia tällaisessa maailmassa, jossa tätä nykyä eletään!
Siltä tosiaan tuntuu, että tällä hetkellä matkasuunnitelmia ei pysty pitkällä aikavälillä tekemään. Mekin olimme juuri alkaneet miettiä Aasiaan suuntautuvia matkoja ja saa nähdä, joutuuko niistäkin matkoista luopumaan määrittämättömäksi ajaksi. Matkasuunnittelu muuttuu selvästi lyhytjänteisemmäksi.
Salar de Uyuni, Iguassun putoukset ja Paraguay kuulostaa mahtavalta matkalta! Ehkä saatte räätälöityä matkan, jossa asteittain nousette korkeammalle ja näin reissun edetessä totuttelette korkeaan ilmanalaan ja näin Bolivian sisällyttäminen reissuun tuntuu mukavammalta.
Olette totisesti olleet upeissa maisemissa!
Hyvä että päänsärkykin loppui ja että kaikesta huolimatta ehditte koneeseen.
Salar de Uyunin maisemat olivat epätodellisen kauniita. Yksi upeimpia paikkoja, joissa olen käynyt. Onneksi Mikon päänsärky loppui heti, kun laskeuduimme alaspäin. Toki olisin toivonut, että hän olisi voinut nauttia retkestä ilman jatkuvaa päänsärkyä. Ja olipas tosiaan astetta stressaavampi paluu lentokentälle, kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin.
Onpa teillä ollut suloisia eläimiä siellä ihailtavana! Ja on kyllä mykistävät maisemat, niin avaraa ja jylhää samaan aikaan! Huh, joo kyllä ittelläkin alkais jännittämään jos huomais että kello onkin tunnin edellä eikä kyytiä olis missään, onneksi tämäkin loppui hyvin ja ehditte kuin ehdittekin lennolle.
Oli kyllä stressaavat hetket siinä kun tajuttiin aikaerokömmähdyksemme. Kysyin läheisen putiikin naiselta taksia ja hän soittikin jonnekin (varmaankin tutulleen). Mutta ilmoitti, että taksia ei ole saatavilla. Onneksi jonkin aikaa eteenpäin käveltyämme löysimme taksikuskin.
Nuo Salar de Uyunin eläinhavainnot olivat mahtava lisä tähän retkeen. Itse tykkäsin etenkin siitä kanin tapaisesta eläimestä, viskatsasta. Se oli veikeä näköinen pitkinne viiksineen.
Voi vitsi miten mahtavia maisemia, paikkoja ja etenkin kuvia! Näitä on ollut ilo seurata. Enpä tiennytkään että flamingot elävät noin korkealla…
Komppaan muita, ihan mielettömissä maisemissa olette jälleen kerran päässeet seikkailemaan! Ja tällaisena Avara luonnon suurkuluttajana nuo eläinkuvat varsinkin saivat pysähtymään pitkäksi aikaa 😉
Täällä kaksi muuta Avara luonnon suurkuluttajaa! Sen jälkeen, kun löysimme luontomatkailun, on ollut aivan erilaista katsella luontodokumentteja. Vastaavissa paikoissa on voinut tulla käytyä itsekin ja samoja eläimiä tarkkailtua vapaana luonnossa. Ja ohjelmista voi saada myös ideoita omiin matkoihin. Tämäkin oli yksi niistä unelmamatkoistamme.
Kiitos Martta. Maisemat olivat häkellyttävän kauniita. Korkealla nämä Bolivian flamingot tosiaan viihtyvät. Oli kiva nähdä näin paljon flamingoja ja vieläpä kaikki kolme alueen lajia.