Chilen Valparaiso oli Etelämantereelle ja useampaan Etelä-Amerikassa kohdistuvan matkamme viimeinen kohde. Lensimme San Pedro de Atacamasta pääkaupunki Santiagoon, jossa yövyimme yhden yön. Aamulla otimme bussin kohti 120 kilometrin päässä sijaitsevaa Valparaisoa. Matka taittui bussilla varsin näppärästi ja kesti aavistuksen alle kaksi tuntia.
Tarkoituksenamme oli lähteä juhlistamaan uutta vuotta Valparaisoon. Olemme aiemmin viettäneet uutta vuotta myös Sydneyssä ja nyt halusimme kokea sen myös Etelä-Amerikassa. Meillä oli kohteeksi kaksi vaihtoehtoa: Rio de Janeiro ja Valparaiso, johon lopulta päädyimme.
Valparaiso valikoitui Rio de Janeiron sijaan kohteeksi, koska ensinnäkin siellä sanotaan olevan koko Etelä-Amerikan runsain ilotulitus. Toiseksi meitä kiinnosti nähdä meille uusi Valparaiso muutenkin, Rio de Janeiron olimme kuitenkin jo nähneet juhlahumussa sambakarnevaalien aikaan. Kolmanneksi Valparaiso oli liikenneyhteyksien puolesta hieman helpommin toteutettavissa, koska muutenkin olimme jo Chilessä, vaikka Rio de Janeirosta yhteydet olisivatkin olleet näppärämmät takaisin Eurooppaan.
Satamakaupunki Valparaiso
“Valparaiso fades away
winking with its boats
and flagged ships
calling us to embark.
And the sirens don’t matter
to these brave travellers.”
– teksti Valparaisossa seinällä olevassa muraalissa
Valparaiso on Chilen kuudenneksi suurin kaupunki ja siellä on asukkaita 263 500 henkilöä. Se on siis asukasluvulla mitattuna jotakuinkin Tampereen kokoinen kaupunki. Jos koko Suur-Valparaison aluetta tarkastellaan, on sen väkiluku lähes miljoona ja se on toiseksi suurin asutuskeskus Chilessä Santiagon jälkeen.
Valparaiso oli 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkupuolelle saakka tärkeä satamakaupunki ja kauppakeskus, mutta Panaman kanavan avautuminen vuonna 1914 muutti tämän.
Nykyään viime vuosina Valparaison merkitys satamakaupunkina on jälleen kasvanut ja sitä pidetään itse asiassa yhtenä Chilen tärkeimpänä satamakaupunkina. Valparaison merkitys myös kauppakaupunkina on jäälleen ollut kasvussa.
Valparaison kukkulat
Valparaisossa on useita kukkuloita, joissa kullakin sijaitsevat omat kaupunginosansa. Tunnetuimpia (ja turvallisimpia) niistä ovat Unescon maailmanperintökohteinakin olivat Cerro Alegre ja Cerro Concepcion. Yhteensä kukkuloita 17. Kukkulat ovat todella jyrkkiä ja niille kipuamisessa helteisessä Valparaisossa tulee kyllä hiki. Kipuaminen kuitenkin kannattaa, sillä kukkuloilla usean talon seiniä peittävät upeat seinämaalaukset ja ne ovat Valparaison kiinnostavimpia kohteita.
Vuodenvaihteen juhlinnat Valparaisossa
Uuden vuoden juhla Valparaisossa oli yllättävänkin hyvin organisoitu. Kysyimme muutamaa tuntia ennen puoltayötä paikallisilta, mikä olisi hyvä paikka seurata ilotulitusta ja saimme heiltä hyvät ohjeet, mikä olisi mahdollisesti paras paikka sitä seurata. Suurin osa ihmisistä oli kerääntynyt sataman alueelle, koska ilotulitus tapahtuu sataman ympärillä olevista laivoista.
Odotimme paikallisten kanssa innoissamme ilotulituksen alkamista. Keskiyön vaihtuminen laskettiin yhteen ääneen kymmenestä yhteen ja yllätys oli suuri, kun vuorokauden vaihtuessa ei näkynyt raketin rakettia. Sen sijaan paikalliset halasivat onnitellen toisiaan. Läheisen perheen pieni tyttö kapsahti halaamaan Mikon jalkoihin. Vasta hetken päästä alkoivat ilotulitukset ja upeat ne olivatkin.
Tällä kertaa jätimme tarkoituksella kameran hotellille ja nautimme juhlinnasta ilman valokuvausta.
Cachagua-saaren päiväretki
Vuoden ensimmäisenä päivänä lähdimme vielä katsomaan Cachagua-saaren pingviinejä. Olimme aikaisemmin matkamme aikana nähneet jääpingviinejä (adelie), myssypingviinejä (chinstrap), patagonianpingviinejä (magellanic) ja valkokulmapingviinejä (gentoo). Nyt tavoitteenamme oli nähdä perunpingviinejä (humboldt).
Cachagua-saarelle päästäkseen oli ensin matkustettava Valparaisosta bussilla naapurikaupunki Vina del Mareen, josta puolestaan pystyi ottamaan bussin Cachagua-saaren edustalle.
Tällä kertaa meillä ei käynyt tuuri. Rannalta pingviinisaarelle oli sen verran pitkä matka, joten saarella olevista pingviineistä ei saanut kovinkaan hyvin otettua kuvia. Näimme rannalla dronea lennättäneen pariskunnan. Drone oli tässä tapauksessa loistava valinta ja sillä välineistöllä olisi saanut varmasti hienoja kuvia perunpingviinesitä, mutta meidän 300mm zoom ei siihen kuitenkaan riittänyt. Olimme etukäteen pohtineet paikallisen veneilijän palkkaamista, jotta pääsisimme lähemmäs pingviinisaarta, mutta alueella emme nähneet muita ihmisiä dronea lennättävän pariskunnan lisäksi.
Valparaiso matkakohteena
Valparaiso jätti itsestään varsin mukavan kuvan. Rosoinen kaupunki toki on, paikoitellen epäsiisti ja paikoitellen myös hieman jopa turvattomankin tuntuinen. Etelä-Amerikan yleiseen hintatasoon nähden kaupunki oli myös varsin kallis. Kaikesta näistä seikoista huolimatta me tykästyimme kaupunkiin ja voimme kyllä suositella sitä vierailukohteeksi, jos Chileen päättää matkustaa.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
20 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Joskus vietimme Vina del Marissa reilun viikon ja poikkesimme Valparaisossakin mm. ajamassa kukkulalle vuoristoratikalla. Todella speciaali ja hieno kaupunki ja tutun oloisia kuvia näinkin 14v jälkeen. Jännästi tapasimme siellä hevidiggareita, jotka tunsivat hyvin suomalaiset raskaan musiikin bändit. Siellä hyvin suosittua musiikkia.
Naapuri Vina del Mar on turisteille siistimpi, oikein kiva rantalomakohde.
Kiitos tästä muistelumatkasta upeiden kuvien siivittämänä.
Kiitos, kun jaoit muistojasi Viña del Marista ja Valparaisosta. Me vain vaihdoimme bussia Viña del Marissa kun kävimme katsomassa pingviinejä, muutoin emme kaupunkiin tutustuneet. Olen käsittänyt, että Chilessä suomalainen raskaampi musiikki olisi jonkin verran suosiossa. Hienoa näin.
Ihanan värikästä! Muraalit ovat kivoja, ja muutenkin tuollainen rakennuskannan värikkyys on hauska juttu. Eipähän ole tylsän näköistä, vaikka saattaahan se värikkyys helposti lipsahtaa myös mauttomuuden puolelle. Minusta Valparaiso kuulostaa ihan hyvältä kohteelta, ja tuo pingviinisaari vaikuttaa kiinnostavalta.
Etenkin vierailukohteena koen tällaisen värikkään kaupungin kivana. Taloja ja rakennusten seinissä olevia muraaleja on kiva kierrellä katselemassa. Mutta päivittäisessä arjessa nautin enemmän kotiseudun harmonisuudesta. Pingviinisaarireissu oli hauska miniretki, harmillisesti pingviinit jäivät hieman kauaksi, eikä niitä ole päässyt katselemaan niin läheltä, kuin olisimme toivoneet.
Ilmeisesti Valpraiso on myös turvallinen matkakohteena? Niitä ilotulituksia odotin mutta Harmi, ei niitä sitten ollutkaan….
En kyllä tajunnut, että pingviinilajeja on noin useita.
Pääpiirteittäin Valparaiso on turvallinen. Kaupungissa, kuten monissa muissakin Etelä-Amerikan kaupungeissa on kuitenkin alueita, joissa ei kannata liikkua. Me emme kokeneet minkäänlaisia uhkatilanteita, ajoittain kuljin järjestelmäkamera esillä.
Ilotulituskuvia olisi ollut kiva laittaa näytille, ilotulitus oli nimittäin todella hieno. Halusin kuitenkin nauttia vuoden vaihtumisesta ilman kameraa ja olla täysillä läsnä hetkessä.
Minäkin jäin kaipaamaan niitä ilotulistuskuvia! 🙂
Värikkäistä taloista ja muraaleista tuli vähän Kap Verden Sal ja Santa Maria mieleen, mutta muuten kaupungit poikkeavat kyllä toisistaan. Meillä koko Amerikka täysin vierasta aluetta, onneksi voi hiukan tutustua lukemalla muiden juttuja.
Valparaisossa oli aivan valtavasti muraaleja! Värikkäitä kaupunginosia olemme nähneet muuallakin, sekä vähäisiä määriä muraaleja, mutta tämä näky oli meille uutta.
Kaikkialle ei tosiaan ole tarvetta matkustaa itse, muiden juttujen lukeminen on välillä riittävä katsaus ulkomaankohteeseen. Kiitos Raija, kun luit meidän vierailustamme Valparaisoon ja jätit kommenttia.
Olipa ihana nähdä kuva kaupungin kartasta! Ei oo tullut pitkään aikaan sellaista tutkittua, itse tykkään aina tosi paljon tutkia karttoja. Kivan näköinen kohde, etenkin nuo värikkäät talot, ite tuun niistä ihan valtavan iloiseksi matkoilla 😀 Olisin itsekin päätynyt samaan kuin te – aina on kiva mennä uuteen kohteeseen ja tämäkin kuulostaa varsin sopivan kokoiselta paikalta. Henki melkein salpaantui, kun luin ettei niitä ilotulituksia heti tullutkaan, huh! Mutta tulihan ne sieltä kuitenkin! Se on kyllä totta, että ilman kameraa sitä on niin paljon enemmän läsnä, on kyllä tullut elettyä monet kohteet liian paljon kameran läpi. Hurjaa, vaikka toisaalta niistä kuvista jää ne konkreettiset muistot kohteesta 🙂
Minäkin Elina tykkään tutkia karttoja. Meillä menee matkoilla muuten niin, että alkuun minä suunnistan kartan kanssa ja Mikko seuraa, mutta aika pian Mikko alkaa kulkea oman hahmottamisensa varassa ja minä seuraan häntä.
Oli kiva valita Valparaiso matkan päätekohteeksi. Tuli alkuun ihmettelevä ja pettynyt olo, kun ilotulituksia ei tullutkaan. Jälkikäteen ajateltuna, kiva tapa, että ensin on aikaa läheisten onnentoivotuksiin ja vasta sitten alkaa ilotulitus. Paikalliset eivät olleet moksiskaan tuosta viiveestä ilotulituksen suhteen vaan iloisena halailivat toisiaan, joten ilmeisesti tämä on Valparaisossa tapana.
Kiva kuulla Elina, että meillä on samanlaisia pohdintoja valokuvaamisesta. Koen olevani ilman kameraa enemmän läsnä, mutta kuten kirjoititkin, niin kuvista jää konkreettiset muistot. Joskus kuitenkin päätän tarkoituksella jättää kameran pois, sillä haluan vain nauttia hetkestä ja läheisten ihmisten kanssa viettämästäni ajasta.
Ystäväni halusi taannoin juhlia tasavuosisynttäreitään juuri Valparaisossa ja mehän ilmoittauduimme mukaan matkalle! Matkasta kehittyikin sitten Etelä-Amerikan kierros: Chile, Argentiina, Uruguay, Brasilia, mutta koska idea lähti Pablo Nerudasta ja Valparaisosta, niin juurikin käynnit Valparaisossa ja Vina del Marissa olivat kyllä sykähdyttäviä kokemuksia. Sittemmin kävimme Chilessä vielä toisenkin kerran ja sen myötä olemme tuon alueen Pablo Neruda -kohteista käyneet kahdessa, kolmas, Isla Negra, odottaa vielä vierailuamme – mutta mistäpä sitä tietää, ehkä palaamme tuonne vielä kolmannekin kerran!
Voi miten mahtava synttärijuhlien ympräille muotoutunut kiertomatka! Rakensiko ystäväsi syntymäpäivämatkasi Pablo Nerudaan liittyen vai oliko tämä sinun ideasi? Muistan, että teillä on ollut Suomessakin teemamatkoja, joka on hauska idea. Ja kuten tässä jokin kerta kirjoittelimme, voihan olla, että nykyisessä maailmantilanteessa tulette palaamaan Etelä-Amerikkaan ja tällöin Isla Negra voi olla yksi matkakohteitanne. Kiitos Pirkko, kun jaoit tämän mukavan matkamuiston.
Kaukomatkoilta kaipaan hassusti bussimatkoja, paikallisia syömässä eväitään, perhetouhujen seurailua, yllätystä missä bussi pysähtyy ja mitä pikaruokapaikkoja siellä on tauon ajaksi. Ihan rehellisesti, en tykkää lentokentistä, tykkään busseista
Bussimatkoilla pääsee näkemään enemmän paikallisuutta, kuin mitä lentokentillä. Ja bussimatkoilla pääsee myös näkemään ihan eri tavalla paikallisia näkymiä, vaikka matkanteko onkin hidasta. Me emme ole pitkiä matkoja kovinkaan monta bussilla taittaneet. Pitkänä ihmisenä Mikon on epämukava olla bussissa, joten vältämme pitkiä bussimatkoja. Monelle matkaajalle ne ovat hyvä tapa siirtyä paikasta toiseen.
Chilessä en ole koskaan reissannut, joten kiva lukea sieltä reissukokemuksia. Kivan värikkäitä rakennuksia ja seinämaalauksia tuossa kaupungissa ja varmasti ikimuistoinen vuodenvaihde.
Chile ja muutkin Etelä-Amerikan maat ovat olleet meille mieluisia matkakohteita. Värikkäät rakennukset ovat kivoja, ja Valparaisossa oli seinämaalauksia todella paljon. Kaupungin rinteitä kulki huomaamatta ylös ja alas, kun katseli rakennusten seinämaalauksia. Tämä oli upea tapa päättää vuosi ja myös meidän kiertomatka Etelä-Amerikassa.
Kyllähän nuo värikkäät rosoiset talot kohti rinteitä kiipeävillä kaduilla on sellainen näky, että viihtyisin tuolla varmasti! Valparaiso on kyllä itselle nimenä tuttu, mutta tässä pääsi hieman pintaa syvemmälle tähän mielenkiintoiseen satamakaupunkiin.
Valparaison kaduilla päämäärättömästi kävely oli loistava lopetus meidän Etelä-Amerikan kiertomatkalle. Kaduilla oli valtavan paljon upeita muraaleja tutkittavana.
Kiinnostava juttu ja todella kivoja kuvia. Muutama vuosi sitten suunnittelin matkareitin maailman ympäri ja Valparaiso oli silloin reitin varrella. Matka ei koskaan toteutunut enkä osaa sanoa, lähdemmekö joskus tulevaisuudessa perheenä seikkailemaan noin kauas, mutta aina ei tarvitse matkustaa, joskus riittää hyvien matkajuttujen lukeminen. Kiitos tästä.
Kiitos paljon. Maailmanympärysmatkan suunnittelu on varmasti ollut antoisaa, vaikka ei sitten lopulta toteutunutkaan. Niinhän se on, että aina ei tarvitse matkustaa, vaan toisten matkakertomusten lukeminen voi hyvinkin riittää. Mukava, kun olit virtuaalisesti mukana Valparaisossa.