Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on kävijämäärällä mitattuna Suomen suosituin kansallispuisto ja se kuuluu myös meidän suosikkeihimme, Se on pinta-alaltaan reilut 1 000 neliökilometriä ja kolmanneksi suurin Suomen kansallispuisotoista. Se pitää sisällään valtavasti erilaisia reittejä, joilla olemme useasti käyneet kiertämässä. Yksi näistä on vaikuttava Pirunkurun ponnistus.

Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on yhdessä Pyhä-Luoston kansallispuiston kanssa Suomen vanhin kansallispuisto, jotka molemmat ovat perustettu jo vuonna 1938. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee läntisessä Lapissa Kittilän, Enontekiön, Muonion ja Kolarin alueella.

Pallas-Yllätystunturin kansallispuistossa on myös Suomen vanhin maastoon merkattu vaellusreitti, Hetta-Pallas, joka merkittiin vuonna 1934. Muita hienoja patikointireittejä Ylläksen puolella ovat esimerkiksi Kiirunankieppi, Kukastunturin kierros, Moloslaen kierros, Totovaaran tunturireitti ja Vareslaen kierros. Pallastunturit ovat myös yksi Suomen kansallismaisemista.

Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Pirunkurun ponnistus – reittikuvaus

Pirunkurun ponnistus on 8,1 kilometrin mittainen rengasreitti, jonka lähtöpaikka on Kesänkijärven pysäköintialue, joka sijaitsee osoitteessa Sahatie, Äkäslompolo. Reitin suositeltu kulkusuunta on vastapäivään, sillä Pirunkuru on varmasti helpompi kulkea ylöspäin.

Pirunkurun ponnistus kulkee aluksi Kesänkijärveä myötäillen laiturille ja Kesänkijärven laavulle saakka, ja on maastoltaan helppo sekä tasainen. Lähellä on myös Kesänkijärven kahvila, joka on auki kesäaikaan kello 11-17. Tämä kahden kilometrin pätkä onkin esteetön.

Pirunkurun ponnistus, kartta, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Kahden kilometrin jälkeen alkaa erittäin haastava nousu Pirunkurua pitkin 517 metriä korkean Kesänkitunturin laelle. Mielestäni nousu on koko kansallispuiston haastavin nousu jyrkkää rakkakivikkoa pitkin. Maisemat kuitenkin ovat nätit Kesänkijärveä ja sen toisella puolella olevaa 503 metrin korkuisen Kellostapulin ja 719 metriä korkean Ylläksen suuntaan.

Toisaalta ellei halua lähteä kipuamaan, vaihtoehtona on jatkaa Kesänkijärven kiertämistä, jolloin reitin pituudeksi tulee 6 kilometrin mittainen rengasreitti.

Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Alkuun Pirunkurun nousu kulkee metsässä loivahkoa rinnettä ylös, ja tämä osuus on vielä melko helppo. Reitti muuttuu koko ajan jyrkemmäksi ja kivikkoisemmaksi, kunnes muuttuu erittäin haastavaksi nousuksi rakkakivikossa. Nousun aikana ylitetään myös puuraja. Kun lopulta kuru jää taakse, reitti muuttuu jälleen helpommaksi. Kiivetessä kannattaa muistaa vilkuille selkänsä taakse, sillä maisemat ovat upeat.

Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Tarkkaan ottaen aivan Kesänkitunturin huipulle ei kiivetä, vaan reitti kulkee Kesängin kahden huipun välisen satulan kautta. Reitin korkeimmalla kohdalla on tästä huolimatta kivikasa, mutta se ei kuitenkaan siis ole tunturin korkein kohta. Kivikko on paikoitellen väriltään kauniin vihertävä johtuen niiden pinnalla olevasta jäkälästä.

Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Pirunkurun maisemapaikalta on kilometrin verran Tahkokurun kodalle, joka on reitin toinen taukopaikka.

Kodan jälkeen reitti muuttuu laskuvoittoiseksi ja selvästi helpommaksi sorastetuksi poluksi. Laskuvoittoisen osuuden reitti kulkee havumetsässä.

Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Pirunkurun ponnistus on vaativa reitti

Periaatteessa Pirunkurun ponnistuksen pystyy kiertämään huonommassakin kunnossa oleva henkilö, mutta paljon mieluisampi se on kohtuullisessa kunnossa olevalle. Reitin raskauden lisäksi rakkakivikossa pitää muutenkin olla tarkkana, ettei loukkaa itseään. Heikommassa fyysisessä kunnossa olevan tai tasapainohaasteista omaavan kannattaa mahdollisesti valita jokin muu reitti, joita Ylläksellä on kaikkiaan noin 200 kilometriä. 

Pirunkurun ponnistuksen kulkuaika on arviolta kolmisen tuntia ja Metsähallitus luokittelee sen keskivaativaksi, mutta itse pitäisin reittiä pikemminkin vaativana kuin keskivaativana. Reitti on selkeästi merkitty maastoon vihreillä reittiviitoilla sekä oranssipäisillä tolpilla ja kepeillä.

Pirunkurun ponnistus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

 

Onko Pirunkurun ponnistus sinulle tuttu reitti? Mikä mielestäsi on Suomen vaativin päiväpatikkareitti?

30 Kommentit

  1. Pirunkuru on kyllä vaativa… vaan vielä hankalampi on Pyhä-Luoston Noitatunturille nousu jos sinne kapuaa etelän suunnasta.
    t.Tiina

    Vastaa
  2. Olen mennyt tuon kurun ylös suksilla tammikuun kaamoksessa. Mielestäni vielä vaativampi nousu on ollut Palkaskuru (Pallas-Hetta alueella), jonka olen myös mennyt ylös suksilla. Noitatunturille kävelin jalkaisin kesällä. Myös UKK puistossa on upeita kuruja, kuten Pirunportti ja Lumikuru jotka ovat upeita — puhumattakaan Paratiisikurusta.

    Vastaa
    • Tuota ei varmaan ihan kuokalla noustu… Palkaskuru on myös tosiaan vaativa ja samoin mainitsemasi Noitatunturi. Sinne tuli joskus kaatosateessa noustua. UKK puistossa varmaan maan upeimmat kurut.

      Vastaa
  3. Pirunkurua olen ihaillut vain muiden kuvissa ja teksteissä. Tuonne ei ehkä parane koiran kanssa lähteä, ellei ota treenin kannalta ja laita koiraa reppuun! 😁

    Vastaa
    • Juu, en tosiaan koiran kanssa itse lähtisi. Ellei sitten juuri noin kuin sanoit. Kivoja reittejä löytyy tuolta paljon, jotka sopivat myös koiralle.

      Vastaa
  4. Hienot on maisemat! Olen käynyt Ylläksellä ja ylipäätään Lapin-matkoilla vain talvella, mutta olisi mukavaa lähteä tuonne päin joskus myös patikoimaan vaikka ruska-aikaan. Rakkakivikkoa en erityisesti kaipaisi, mutta pääsisihän tuollaisenkin mäen ylös jos tarve vaatisi. Reittivaihtoehtoja kuulostaa kuitenkin riittävän joka makuun.

    Vastaa
    • Lappi ja Ylläs ovat upeita paikkoja myös talvella. Siitä huolimatta nimenomaan syksy on oma suosikkini. Jotenkin ne syksyn värit ovat vain niin hienoja, että se on oma suosikkivuodenaikani Lapissa. Ylipäätään siellä pitäisi päästä käymään enemmän, oli vuodenaika mikä tahansa.

      Vastaa
  5. Melkoisen vaativalta näyttää tuo rakka.
    Silti nämä syksyn ruskakuvat saavat ikävöimään Lappiin.

    Vastaa
    • Juu, kyllä tuo tosiaan vaativa oli. Niin fyysisesti kuin teknisesti. Mutta ihan totta, itse tykkään noista Lapin syksyn väreistä ihan uskomattoman paljon. Harmi, kun tänä vuonna ei ehtinyt siellä käymään.

      Vastaa
  6. Hienolta näyttää! Olen käynyt Ylläksellä vain laskettelemassa. Patikointi tuolla kiinnostaisi myös.

    Vastaa
  7. Pirunkuru on ollut monesti mielessä, mutta ei vielä käyty. Maasto näyttää kyllä tosi haastavalta kivien myötä. Kesänkijärvi ja kahvila sen sijaan tuttuja ja alue on niin kaunista.

    Vastaa
    • On se kyllä haastava, erityisesti tuo nousu. Hauska kuulla, että tuo kahvila on tuttu, sekin on tosi kiva. Ja olen samaa mieltä, tettä uo on kyllä todella kaunista seutua.

      Vastaa
  8. En ole (vielä) käynyt! Pitäisi kyllä lähteä pohjoiseen patikoimaan. Alkaa olla kaikki eteläisemmät kansallispuistot jo käyty ja vain jokunen pohjoisemmista. Täytyykin alkaa suunnitella reittejä. Tänä vuonna ei varmaan enää ehdi ennen lumentuloa.

    Vastaa
  9. Upeita ovat syysmaisemat tuolla. Aivan noilla seuduilla en ole käynyt vaan hiukan pohjoisempana Jerisjärvellä ja sekin reissu tehtiin talvella. Samantapaisissa maastoissa tuli kuljettua Pelkosenniemen Pyhätuntrilla ja onneksi jo 30 vuotta sitten. Nyt pitää valita helppokulkuisempia reittejä. Kiva nähdä tutun näköisistä maastoista kuvia ja muistella menneitä.

    Vastaa
    • Joo, kyllä Lapin kohteet on ihan käsittämättömän hienoja paikkoja. Ei sellaisia värejä oikein ole missään muualla Suomessa. Toki siellä talvellakin on erittäin kaunista.

      Vastaa
  10. Niin, keskivaativa antaa ymmärtää, että jossain on vaativa, mutta missä se sitten on. Yleensä kuljen polkujen ulkopuolella ja patikoinnin sijasta pyöräilen. Ehkäpä vaativuutta on mitattu vain mittanauhalla, eikä rakkaa otettu huomioon ollenkaan.
    Ylläksen lähiseudun tuntureilla olen käynyt, mutta enpä tuolla nimenomaisella reitillä.

    Vastaa
    • Juu, polkujen ulkopuolella tulee itsekin paljon kuljettua. Pyöräily on myös mieluisaa, mutta me tykätään myös kuvailla paljon, se on kävellen helpompaa. Samoin luonnosta nauttii niin jollain tavalla enemmän.

      Vastaa
  11. Eivät ole nuo Suomen pohjoiset vaellusreitit tuttuja. Sen sijaan olemme paljonkin vaeltaneet Aurinkorannikon eri patikkareittejä. Osa on helppoa rantakävelyä, mutta osa on sitten aikamoista kiipeilyä. Paikallisten ohjeiden mukaan on eri kategoriat vaativuustason mukaan. Viime aikoina on ruvennut tuntumaan silta, että aikasuositukset reiteille vaativat kovaa kuntoa ja korkeuserotkin vähätteleviltä… Juha

    Vastaa
    • Se tosiaan on muuten mielenkiintoinen ero Suomen ja monen muun Euroopan maan välillä. Suomessa etäisyydet on aina kilometreissä muualla tunneissa. Tiedä sitten kumpi on parempi…

      Vastaa
  12. Aika komeat maisemat, mutta Pirunkurun ponnistus kuulostaa nimensä mukaisesti ihan oikealta ponnistukselta! Näissä tunturimaisemissa maisemien ihailu taitaa palkita sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen joutuu tekemään töitä.

    Vastaa
    • Joo, se tosiaan on ponnistus. Kyllähän se on niin, että upeimmat maisemat ja hienoimmat paikat vaativat usein vähän ponnistelua, mutta helpommallakin pääsee kuin tämä kyseinen patikka.

      Vastaa
  13. No jo on kloperikkoa (kivikkoa). Varmasti on kuru mukavampi nousta kuin liukastella alamäkeen.
    Upeita nimiä noilla vaellusreiteillä, Pirunkurun ponnistus, Moloslaen kierros 🙂
    Laakeat on maisemat, joten kyllä tunrureillakin pitäisi päästä patikoimaan.

    Asuin aikoinaan Oulussa viisi vuotta ja silloin olisi ollut lyhyt matka. Lapissa kiersin työni vuoksi, vielä lyhyempi matka. Silloin en vielä ymmärtänyt, että kannattaa käyttää paikallisia mahdollisuuksia ja erikoisuuksia niillä seuduin missä asuu.

    Turussa asuessani ymmärsin käyttää merta ja saaristoa. Täällä Tirolissa olen ymmärtänyt käyttää näitä patikointipolkuja.

    Vastaa
    • Pitipä katsoa tarkemmin vielä tuo kloperikko-sana. En ollut aiemmin sitä kuullut. Mutta todellakin olisi varmasti ikävämpi mennä alamäkeen. Paljon on itsellänikn jäänyt paikallisia mahdollisuuksia käyttämättä. Jatkossa niin ei enää käy.

      Vastaa
  14. Tykkään kovasti aina lukea kokemuksianne eri luontokohteiden parissa, sillä itse tällaista todella harvoin jos milloinkaan harrastan. 🙂 En ole koskaan ollut kovin ahkera patikoija, eikä ilman autoa pääse edes kaikkialle helposti. Tykkäisin kyllä joskus mennä ja luontoa rakastan kovasti niin kotimaassa kuin maailmalla. Ihana kuitenkin aina tutustua uusiin luontokohteisiin teidän kautta, näyttää komealle paikalle!

    Vastaa
    • Itselle se luonnon läheisyys ja maisemat ovat se juttu, jollaista ilman patikointia ei oikein pääse kokemaan. Se on totta, autottomuus rajoittaa asioita todella paljon. Pallas-Yllästunturi on upea paikka ja ilman autoakin siellä kyllä pärjää.

      Vastaa
  15. En ollut kuullutkaan tuosta reitistä, enkä ole tainnut edes kuvia nähdä aiemmin. Kyllähän noissa maisemissa mielellään patikoisi, etenkin ruskan aikaan. Meillä on täällä Savossa Kivikuru, joka ei tietenkään ole yhtään noin massiivinen, mutta silti ihan hauska luontokohde, joka etäisesti tuo mieleen Lapin kiviröykkiöt. Enpä ole muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että kansallispuistoja on perustettu jo noin varhain.

    Vastaa
    • Syksy on ihan paras aika patikoida. Upeat värit eikä enää hyttysiä, mutta valoa riittää vielä mukavasti. Maailman ensimmäinen kansallispuisto on 1872 perustettu Yellowstone eli kyllähän tuo Pallas-Ylläs ihan maailmanlaajuisestikin on varsin vanha. Kurut tosiaan ovat varsin näyttäviä. Myös tuolla Pyhä-Luostossa on todella näyttävä kuru. Kivikuru olisi joskus hauskaa nähdä.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa