Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee itäisessä Lapissa Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion alueilla. Se on perustettu jo vuonna 1938, ja onkin Suomen vanhin kansallispuisto yhdessä Pyhä-Luoston kanssa. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on myös Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto heti Lemmenjoen kansallispuiston ja Urho Kekkosen kansallispuiston jälkeen.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston monipuolinen luonto
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on käyntimäärältään mitattuna suosituin kansallispuisto 669 200 kävijällään (vuosi 2021). Pallastunturien maisema on valittu yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemaksi. Kansallispuiston maisemaa hallitseva tunturijono on jäänne muinaisesta poimuvuoristosta noin kolme miljardia vuotta sitten.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston luonto on monipuolinen ja vaihteleva, ja sen alueella on runsaasti erilaisia luontotyyppejä, kuten avotuntureita, kangasmetsää, lehtoja, luonnontilaisia vanhoja metsiä sekä soita. Myös Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kasvillisuus on rikas, samoin eläimistö. Puiston alueella on tavattu noin 30 nisäkäslajia, joista suurimpia ovat muun muassa hirvet ja porot. Tyypillisiä nisäkkäitä ovat myös kettu, kärppä, lumikko, metsäjänis, minkki, näätä ja saukko. Suurpedoista alueella viihtyvät ilves ja karhu. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on myös lukuisia lintulajeja. Näistä pohjoisia lajeja ovat esimerkiksi kesyhköt kuukkelit, kiiruna ja riekko.
Rauhallisempi Aakenustunturi
Vaikka Pallas-Yllästunturin kansallispuiston onkin kävijämäärällä mitattuna Suomen suosituin kansallispuisto, löytyy sieltä myös rauhallisimpia polkuja. Tällaisia on erityisesti hauskanmuotoisella Aakenustunturilla, jonka sanotaan muistuttavan hieman ylipainoista banaania. Aakenustunturi sijaitsee hieman etäämpänä Pallastunturin luontokeskuksesta sekä Yllästunturin luontokeskuksesta Kellokkaalta. Aakenustunturin rengasreiteistä Moloslaen kierroksen ja Totovaaran reittin parkkipaikka sijaitsee osoitteessa Totovaarantie 165, 99100 Kittilä.
Moloslaen kierros
Moloslaen kierroksella kiinnostava yksityiskohta on Luftwaffen Junkers JU 52:n koneen hylky. Toisen maailmansodan aikana 1. helmikuuta 1944 Pontsalanjoelta Rovaniemelle matkalla ollut kuljetuskone eksyi lumipyryssä, ja törmäsi Moloslaen rinteeseen. Kaikki neljä koneessa ollutta saksalaista kuolivat. Suomalaiset räjäyttivät koneen myöhemmin. Lentokoneen osia sekä tarina on nähtävissä tunturin rinteellä. Valtaosa Junkersin jäänteistä löytyy koordinaateista 67°40′53.2″N, 24°32′33.4”E, vaikka jäänteet löytyvät myös seuraamalla Moloslain kierroksen opasteita. Jossain kohdissa opasteiden kanssa sai kuitenkin olla tarkkana.
Moloslaen kierros on kuitenkin kiinnostava polku muutenkin kuin vain hylyn osalta. Luontopolku on varsin monipuolinen ja sisältää erilaista maastoa. Kierroksella on niin avotunturissa kulkemista, louhikkoa ja metsää. Moloslaen kierros on pituudeltaan noin 11,4 kilometrin mittainen ja sen sanotaan olevan keskivaativa. Reitillä onkin hieman louhikkoa. Myös korkeuseroja on jonkin verran, ja nousumetrejä kertyy 333 metriä. Arvioitu kulkemisaika on 4 tuntia ja sen verran aikaa on hyvä varata, vaikka ripeä kulkija kulkee reitin nopeamminkin.
Moloslaen kierroksen varrella on uudehko Aakenustupa. Autiotuvassa on nukkumatilaa kuudelle henkilölle.
Moloslain kierroksen voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, mutta ohjeellinen kulkusuunta on vastapäivään. Kaksi ensimmäistä kilometriä on janareittiä, jonka jälkeen reitti haarautuu. Janareitin jälkeen päästään kulkemaan 7,4 kilometrin rengasreitti, jonka aikana noustaan tunturiin. Tunturimaisemat olivat ruska-aikaan todella kauniit.
Onko joku Aakenustunturin reiteistä sinulle tuttu tai oletko kulkenut niistä useampia? Jos olet, mikä näistä on suosikkisi? Moloslaen kierros on osoittautunut suosikiksemme, vaikka pidämme kyllä Aakenuksen muistakin reiteistä.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Onpas teillä käyntihetkellä ollut kaunis ruska. Vaikka kauniit nuo maisemat olivat tuolla reitillä loppukesästäkin. Samaa mieltä sun kanssa noista opasteista. Alkoi siellä loppupäässä kivikossa mietityttää, että ollaankohan eksytty, varsinkin kun alkoi jalkoja painaa viimeisillä kilometreillä ihan reippaasti. En jotenkaan tajunnut, että Aakenustunturi kuuluu myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Kiva reitti oli kyllä patikoida.
Meille sattui todella kaunis ruska. Lapin maaruska ja keltaiset tunturikoivut ovat upea näky. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on pitkulainen muodoltaan, ja ulottuu laajalle alueelle. On mukava, kun suositussa kansallispuistossa on myös näitä rauhallisempia tunturialueita.
Pallas-Ylläs alue on minusta Lapin hienoin alue. Hienoa, että rakennetaan uusia autiotupia – toki vanhat ovat tunnelmallisempia.
Ne uudet autiotuvat ja taukotuvat, mitä olemme Lapin reissuillamme nähneet, ovat olleet todella upeita. Toki kuten Mari kirjoitit, vanhoissa on tunnelmansa. Itse en taida osata nimetä Lapista yhtä hienointa aluetta. Niin kaunista siellä on.
Näyttää upealta paikalta ja mielenkiintoisia reittejä. Ei ole vielä Aakenustunturi tuttu ja Lapin vaellukset odottavat edelleen listalla, siellä jossain 🙂
Lappiin onneksi pääsee aina tulevaisuudessakin. Hienoja kohteita on niin paljon, että jotain on aina jätettävä odottamaan. Me ollaan tykätty Lapista juuri näin ruska-aikaan ja talvella.
Onpa kaunista aluetta ja nuo värit on ihania. Eipä ole tullut talsittua tuolla koskaan. Tuo lentokoneen hylky oli mielenkiintoinen erikoisuus.
Lentokoneen hylky on todella poikkeava nähtävyys Suomen luonnossa. Ja Lapin ruskan värit ovat todella kauniita. Maa kun voi hehkua eri punaisen ja oranssin sävyissä, ja tunturikoivut keltaisesta oranssiin.
Vitsit, missäköhän päin oli jossain muualla pohjoisimmassa lapissa joku vastaava lentokoneen jäänteet? Voi olla, että muistan aivan väärin! Jotakin erikoista oli jossain keskellä erämaata 😀 Aakenustunturit kiinnostaa kovasti, vielä en oo sinne päässy mutta vielä joskus ! Tuo tunturin päällä kävely on aina niin parasta <3 pitää muistaa tuo moloslaen kierros.
Ainakin Kaldoaivin erämaassa, mutta ne lentokoneen jäänteet eivät ole minkään merkityn reitin varrella. Jos muistat Elina vielä jonkun muun, vinkkaa meille ihmeessä. Tuntureilla on ihana kävellä, kun näkee kauas eteenpäin ja vielä näin syksyllä ruskan sävyjä laajalla alueella.
Hieno ruska. Saanan rinteiden takana löytyy myös lentokoneen jäänteitä. Löytyy kun seuraa polkua ylös niin siinä puolivälissä.
Kiitos Jani tästä vinkistä! Pitää ehdottomasti käydä katsomassa. Haaveilenkin ensi syksynä Kilpisjärvelle palaamisesta.
Onpas mielenkiintoinen reitti lentokoneen osineen ym. Ja miten kauniita ruskakuvia! Kyllä Suomessa on lukuisia paikkoja mihin haluaisi ja kannattaisi matkustaa. Harmi, että tämäkin on sen verran kaukana, että ihan päiväretkeä ei meikäläisen kulmilta Lappiin voi ajatella. 🙂
Kiitos Virpi. Tämä oli mielenkiintoinen reitti, monipuolisesti ihailtavaa ja ihmeteltävää. Kauniin ruskan lisäksi tykkään noista kivikkoisista osioista. Lappi on sen verran kaukana, että ihan lyhyeksi aikaa sinne asti ei viitsi lähteä. Mutta esimerkiksi viikon loma ruska-aikaan on todella rentouttavaa ja syksyiseen Lappiin onkin moni meistä suomalaisista ihastunut.
Upea ruska ja kuvat! Aakenustunturi on jonkin verran tuttu, mutta itse reittiä en ole vielä kiertänyt, mielenkiintoinen yksityiskohta tuo lentokone!
Kiitos Petra. Moloslaen kierros oli meidän suosikkimme Aakenustunturilta. Kaunista siellä toki muutoinkin on. Lentokone on kiinnostava nähtävyys reitin varrella ja on hienoa, että se on jätetty paikoilleen muistoksi sota-ajalta.
Nyt on värejä! Ajoittain mietin, kun tuota Lapin ruskaa hehkutetaan, että onhan sitä ruskaa etelässäkin, etenkin alueilla, jossa on vaikka erilaisia punaiseksi syksyllä muuttuvia kirsikkapuita tai vaahteroita, mutta kieltämättä tuo maassa laajalla alueella oleva ruska on erilaista.
Nyt taisi tällä viikolla jo osa ruskaretkistä muuttua lumiretkiksi, mutta ehditte ajoissa!
Lapin maaruska on niin kaunista ja sellaista näkymää ei muualla ole. Tuntureilla vielä näkyy niin laajoja alueita, maisemat ovat ruska-aikaan huikeita. Tänä vuonna lumisade yllätti monet ruskaretkeilijät, nämä Moloslaen kuvat ovat aiemmalta vuodelta. Laajat vaahtera- tai kirsikkapuualueet ovat kauniita syksyisin, ja on hienoa, että esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa tällaiseen panostetaan.
Vautsi mikä ruska! Eipä ole juuri noilla reiteillä tullut käytyä, mutta olisihan tuota koneen hylkyä kiva päästä katsomaan. Hyvin on maastoutunut maisemaan ja toisaalta ihme, ettei kone ole päätynyt turistien repuissa ympäri Suomea. Ei taida olla kovin suosittu reitti siis!
Onneksi lentokoneen jäänteet ovat saaneet olla rauhassa, eivätkä ole kadonneet retkeilijöiden ja turistien mukana muualle Suomeen tai ulkomaille. Olisi kurja, jos näin kävisi. Lentokoneen jäänteet ovat aivan reitin varrella, ja siten helposti nähtävissä. Tämä Lapin ruska on kyllä upea, kerta kaikkiaan kaunis.
Voi miten ihania ruskamaisemia! Meille tuo reitti ei ollut tuttu, eikä juuri Lapin ruska muutenkaan. Kerran olimme, siitäkin on jo kuusi vuotta ja se oli ryhmälle järjestetty viikon matka. Mutta tulipa edes jotain tutuksi, esim Kiklpisjärvi ja Saana, kuuluvat ikään kuin yleissivistykseen. Aila
Kilpisjärven alue on todella kaunista! Sinne haluan ehdottomasti seuraavalla Lapin syksyreissullamme palata. Me olemme kiertäneet varsin kattavasti Lapin kansallispuistojen päiväreitit ja Kilpisjärven alueella on joitain kiinnostavia reittejä odottamassa. Se on kiva, että ryhmämatkojakin järjestetään. Siten Lapin luonto on useamman meidän saavutettavissa, kun kaikille omatoimireissu Lappiin ei tule kyseeseen.
Ompahan upea ruska! En ole ollut syksyllä Lapissa varmaan sitten lapsuusaikojen. Olisi kiva mennä pienelle ruskaretkelle joskus. En ole koskaan kuullut tuosta hylystä, aika mielenkiintoinen juttu. Ja sekin, ettei sieltä ole korjattu niitä pois vaan se on jätetty sinne luontoon. Toisaalta ihan jännä kohde käydä katsomassa mutta kuitenkin.
Kannustan Paula menemään ruskaretkelle. Ollaan tällä viikolla puhuttu Mikon kanssa, että olisi upea kokea ruskaloisto Yhdysvalloissa. Itäosien vaahterametsät ovat varmasti huikean näköisiä syksyllä.
Se on hieno, että sota-aikainen lentokoneen hylky on jätetty tunturin rinteelle. Liittyyhän siihen monenlaisia ajatuksia. Tällaisia kuitenkin on vain yksittäisiä Suomen luonnossa nähtävissä, joten mielenkiintoinen lisä reitille.