Salamajärven kansallispuisto on upea luontokohde Keski-Pohjanmaalla. Se on perustettu niin monen muun Suomen kansallispuiston tapaan vuonna 1982. Salamajärven kansallispuisto on pinta-alaltaan pienehkö, 62 neliökilometriä, mutta reittejä on varsin paljon.
Salamajärven kansallispuisto on erityisen tunnettu metsäpeuroistaan. Me emme nähneet Salamajärven kansallispuistossa metsäpeuroja, mutta olemme onnistuneet näkemään niitä Kuhmossa, josta alle olevat kaksi kuvaa on otettu. Metsäpeuroja on Kainuun lisäksi nimenomaan lähinnä Salamajärven kansallispuiston alueella, jossa niitä elää yli tuhat. Salamajärven kansallispuisto on myös Suomenselän vedenjakaja-aluetta.




Salamajärven kansallispuisto koostuu aarnimetsistä, metsäjärvistä, pirunpelloista ja soista. Soista merkittävin on Heikinneva, jossa on myös lintutorni. Metsähanhet, laulujoutsenet ja kurjet elävät nevalla, joskaan niiden havainnointi ei ole helppoja. Hyvällä tuurilla on kuitenkin mahdollista nähdä näiden lisäksi yksi Suomen ylväimmistä petolinnuista, maakotka. Niitä voi lennellä alueella etsimässä saalista.






Alkukesän patikkaretki Salamajärven kansallispuistoon
Päätimme tutustua Salamajärven kansallispuistoon kiertämällä ainakin 18 kilometrin mittaisen Vaatimen kierroksen (merkitty yllä olevaan karttaan punaisella). Heti Koirasalmen luontotuvan parkkipaikalla meitä kohtasi yllätys. Autoja oli kymmenittäin. Aiemmilla kansallispuistomatkoillamme autoja on ollut vain kourallinen. Emme antaneet asian kuitenkaan haitata, vaan lähdimme matkaan.
Luontotuvan kohdalla reittejä ei ollut vielä kovinkaan hyvin merkattu ja olimme epävarmoja, mihin suuntaan meidän olisi pitänyt aluksi lähteä. Lopulta päätimme lähteä oikealle ja se oli oikea ratkaisu. Luontotuvalta kannattaa lähteä viitan suuntaan, joka osoittaa ”Peurojen polut” -suuntaan. Alun hankaluuksien jälkeen reittiä oli kuitenkin helppoa seurata eikä eksymisen vaaraa ollut.







Salamajärven kansallispuiston reitin sanotaan olevan helppo. Emme ole asiasta kuitenkaan aivan samaa mieltä. Korkeuseroja ei kylläkään ole paljoakaan, mutta reitti on silti varsin vaikeakulkuinen, sillä se oli paikoin todella kivikkoinen.





Maisemat kuitenkin ovat joka tapauksessa monipuoliset ja vaikuttavat. On metsää, suota ja pirunpeltoja. Päätimme käydä osana Vaatimen kierrosta Salamajärven kansallispuiston kuuluisimmalla suolla, Heikinjärnennevalla ja sen lintutornilla. Lintuja ei juurikaan näkynyt, mutta maisemat olivat muutoin kivat. Muutoinkin maisemat olivat kivoja, mutta tekisi mieleni sanoa, että ylimääräinen 2,5 (x2) kilometrin taivallus ei ehkä maisemien puolesta kuitenkaan kannata, sillä erityistä lisäarvoa tuo osuus ei tuonut.









Maisemat Salamajärven kansallispuistoissa olivat vaihtelevia. Oli ”tavallista” metsää, suota ja paikoitellen kaunista sammalmetsää. Varsin näyttävää maastoa. Reitin varrella on myös yksi upeimmista näkemistämme pirunpelloista. Pääsimme reissun varrella näkemään myös lukuisia sammakoita sekä kyykäärmeen.










Suurin osa ihmisistä taisi olla parkkipaikan ja luontotuvan läheisyydessä matkailuautoineen, mutta reitilläkin tuli vastaan useampi kulkija makuualustan kanssa. Tämä tuntui olevan Salamajärven kansallispuistossa erittäin yleistä, kansallispuistoon oli tultu yöpymään. Reitin varrella eniten ihmisiä näkyikin nimenomaan taukopaikoilla.
Vaatimen kierros oli mukava reitti. Se sisälsi erittäin monipuolisia maisemia. Varsinkin reitin alku ja loppu oli kuitenkin kivistä ja vaikeasti kuljettavaa.







Salamaperän luonnonpuisto Salamajärven kansallispuiston kupeessa
Meillä oli hieman aikaa Vaatimen kierroksen jälkeen. Päätimmekin kiertää vielä 7 kilometrin mittaisen Pahapuron lenkin. Tämä oli siinä mielessä kiinnostava, että se kiersi myös Salamajärven kansallispuiston ulkopuolella, Salamaperän luonnonpuistossa. Luonnonpuistossa merkityltä reitiltä ei saa poiketa. Alue oli muutenkin erilainen verrattuna Vaatimen kierrokseen. Ensinnäkin kuusimetsää näytti olevan enemmän ja metsä näytti myös vanhemmalta. Muutoinkin luonnonpuistona paikka oli varsin koskematon. Aiomme kirjoittaa Pahapuron lenkistä erikseen vielä myöhemmin.

Me suositellelemme Vaatimen kierrosta. Se tarjoaa todella hienot näkymät Salamajärven kansallispuistoon. Pahapuron lenkki on kuitenkin hyvä lisä, sillä Pahapuron lenkin maasto ja maisemat olivat erilaisia kuin Vaatimen kierroksella ja samalla pääsee tutustumaan myös tarkemmin suojeltuun Salamanperän luonnonpuistoon.
26 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Nämä teidän jutut ovat kyllä ihan mahtavia! Kiitos siis Salamajärven kansallispuiston esittelystä, voi kun pääsisi itsekin ajan kanssa kiertämään nuita maisemia. Kyllä vain sielu lepää. Ja ihanan kuvan sammakosta olit myös saanut. 🙂
Maakotka olisi aivan huikea bongata tuolla. Laitoin juuri ensimmäinen ”lintuputken” tilaukseen, 150-600 millisen Sigman. Se on tosin niin painava, että luulen käyttäväni sitä enemmän merenrannoilla, ellen sitten saa päähäni roudata sitä päiväretken verran repussa.. Jää nähtäväksi. 🙂 Mutta maakotkan kuvaaminen olisi kyllä hieno elämys!
Kiitos Marinella! Tykkäämme kierrellä luonnossa ja tutustua uusiin kohteisiin. Samalla tulee monipuolisesti nähtyä Suomen luontoa. Ihan mahtavaa, että meillä on näin kattava kansallispuistojen verkosto. Sammakkoja näkyi tällä reissulla todella paljon. Eräs sammakko oli pitkospuullakin, eikä väistynyt vaikka ohi kävelimme.
Vautsi, tilasit ihan kunnon putken! Itse kannan usein ehkä turhankin paljon kameratarvikkeita mukana retkillämme, joten olen yrittänyt tyytyä tähän 70-300mm teleen. Useita kertoja olemme Mikon kanssa keskustelleet siitä, jos ostaisimme isomman telen. Olemme kuitenkin päätyneet siihen, että pysymme nykyisessä juurikin painon vuoksi.
Olemme käyneet kuvaamassa maakotkia piilokojusta. Todella huikea kokemus, suosittelen! Me kävimme talvella, jolloin sai upeita kuvia lumista taustaa vasten.
Olipas kiva lukea tästä, sillä olen suunnitellut päiväretkeä Salamajärvelle lasten kanssa. Tosin en ole kerinnyt perehtymään reitteihin ja siihen kuinka sopivia ne ovat perheen pienimmille. Ilmeisesti siellä on myös joku lasten reitti.
Salamajärvi on tuttu lapsuudesta ja siellä nimenomaan oltiin aina yötä. En tosin itse puistosta paljoa muista mutta telttailun ym. Metsäpeuran bongasimme tänä kesänä ihan kesämökin pihalta täällä Keski-Pohjanmaalla. Ilmeisesti niitä sitten näillä alueilla on.
Mukava Paula kuulla, että pidit kirjoituksesta. Salamajärveltä löytyy tosiaan monenlaisia reittejä. Meidän kulkema Vaatimen kierros on varmasti liian pitkä perheen pienimmille. En myöskään suosittele 6,2 kilometrin mittausta Metsäperäläisen taivalta, sillä kyseinen reitti on varsin kivikkoinen. Muuten Salamajärveltä kyllä löytyy useampi 1,5km – 7 km pituinen reitti, joka mielestäni sopii hyvin myös lapsille.
Hienoja kuvia. Juuri pohdimme mieheni kanssa, että emmepä ole juurikaan luontoretkelle et johtuen helteistä. Ehkäpä syksyllä taas starttaamme.
Kiitos Sari! Näillä kovilla helteillä ei ainakaan pitkiä päiväpatikoita tule niin tehtyä, vettä saisi olla mukana valtavat määrät. Syksy on todella kivaa aikaa luontoretkeilyyn! Syysruskan lisäksi intoilen sienistä, lämpötila on mukavampi kävelyyn ja hyttysiä ei ole. Ihania patikkapäiviä teille syksylle!
Todella kauniilta näyttää teidän hienoissa kuvissa, etenkin järvi- ja suomaisemat ovat upeita!
Tarkistin juuri sijaintia vielä kartasta ja näyttää olevan samalla korkeudella kuin meidän mökki, mutta saaristosta näyttää tulevan parisataa kilometriä kuitenkin matkaa sinne. Olisi kiva käydä tuolla!
Kiitos Arja! Parisataa kilometriä on luontoon kohdistuvalle päiväretkelle kieltämättä varsin paljon. Jos kuitenkin yöpyy lähellä Salamajärven kansallispuistoa, voisi mukava retki olla toteutettavissa. Me löydettiin kiva majapaikka noin 20 minuutin ajomatkan päästä Salamajärveltä!
Ette sitten tyytyneet mihinkään lyhyeen vaellukseen. Kivikkoinen polku voi olla todella raskas kulkea, hienosti olette kuvanneet polun varren eläimistöä ja maisemia.
Tämä Vaatimen kierros oli meille helppo valinta, sillä tykätään tutustua retkikohteisiin laajemmin. Ja on kiva viettää päivää rauhassa kävellen ja rupatellen, samalla luonnosta nauttien. On totta, että kivikkoinen polku voi olla hyvinkin raskas kulkea! Toisaalta taas leveä sorastettu polku on tylsähkö, vaikkakin helppokulkuinen. Mukavaa, kun reitti on vaihtelevaa.
Vähän olen katsellut tuota Suomen kansallispuistokarttaa sillä silmällä, että jos vaikka näitä eteläisimpiä kävisi jossain vaiheessa katsastamassa ja tämä taisi sillä kartalla olla ”pohjoisin, jonka laskin eteläisimmiksi” 🙂 Eli ehkä vielä jonain tulevana kesänä löydän itseni näiltäkin poluilta – ei luultavasti olisi turha reissu sekään!
Voin Pirkko suositella Salamajärveä! Todella monipuolinen maasto ja kaunista järvi- ja suoluontoa löytyy runsaasti. Alueella on myös lukuisia eri reittejä, joista valita se itseä eniten kiinnostava. Tuossa Paulalle jo aiemmin kirjoitin, että 6,2 kilometrin mittaista Metsäperäläisen taivalta ei kuitenkaan kannata valita, sillä reitti on varsin kivinen ja sen vuoksi varsin hankalakulkuinen.
Kauniin näköistä, upea keväinen valo! Tuo pirunpelto on kyllä tosi hieno, ja hauska sammakkokuva. 🙂 Salamajärvi oli hieman mietinnässä viime syksyisellä road tripillä, koska se ei olisi ollut kovinkaan kaukana Pyhä-Häkistä, mutta sen lyhyin reitti ei kuulostanut kovinkaan kiinnostavalta. Vauvan kanssa tämä Vaatimen kierros olisi ollut liian pitkä. Ehkä täytyy säästää Salamäjärvi siihen, kun tämän pystyisi kiertää.
Kiitos Sonja! Vaatimen kierros on vauvan kanssa varmasti liian pitkä ja paikoitellen myös ikävän kivikkoinen ja sen vuoksi hankalasti kuljettavissa. Toinen vaihtoehto ”säästämisen” ohella on, että valitsee jonkun muun reitin. Salamajärvellä nimittäin on useampi lyhyempikin reitti, joka on helposti kierrättävissä myös vauvan kanssa.
Hyvät kuvat. Tuli hieman mieleen Torronsuon kansallispuisto. Sen verran kaukana tuo paikka kuitenkin on Helsingistä että viikonloppua varten sinne ei välttämättä ehti / viitsi ajaa, mutta 3-4 päivän matkaan se sopisi.
Kiitos! Joo, suo-osuuksista tosiaan tulee mieleen Torronsuo. Kuitenkin, siinä missä Torronsuolla nimenomaan suo on se juttu, niin Salamajärvellä on paljon myös metsä- ja järvimaisemia. Hienoja kansallispuistoja joka tapauksessa kummatkin. Kieltämättä matkaa Helsingistä kertyy aika paljon eikä Salamajärven kansallispuisto oikein ole matkan varrella mihinkään, vaan sinne olisi melkein varta vasten lähdettävä. Omaan matkustustyyliin viikonloppuretki sopisi Helsingistäkin käsin hyvin. Perjantaina töiden jälkeen ajaminen lähiseudulle yöpymään ja sitten lauantai ja sunnuntai-aamupäivä kansallispuistoon tutustumista.
Olette te kyllä kovia kuntoilijoita. Hienoa lukea kokemuksianne ja katsella vinkkejä. Teillä on hyvä vinkkipankki vaeltajille.
Tykätään kovasti tosiaan patikoinnista ja luonnossa liikkumisesta. Mukava kuulla, että jutuistamme on vinkkejä vaeltajille. Ollaan yritetty kirjoittaa mitkä reitit ovat maisemiltaan meidän suosikkeja ja toisaalta mitkä ovat olleet vähemmän hienoja.
Onpa Suomessa paljon näitä kansallispuistoja, joista en tiedä yhtään mitään. Kuten tämä Salamajärvi. Johtunee varmaan myös siitä, että myös koko Pohjanmaa on minulle aika tuntematonta aluetta. Mietin tänä kesänä, että pitäisikö laittaa tavoitteeksi kiertää kaikki Suomen kansallispuistot. Sitä kun on maabongareita, niin voisiko olla kansallispuistobongareita 🙂 Mikä ihme muuten on pirunpelto?
Varmasti on moniakin kansallispuistobongareita. Ja viime aikoina joukko on todennäköisesti kasvanut huomattavasti, luontoretkeily tuntuu olevan nyt kovin suosittua.
Pirunpelto on kuvissa näkyvä kivien peittämä alue. Merkkinä muinaisesta rannasta. Laajat pirunpellot ovat todella näyttäviä! Ja pirunpelloista on puhuttu, että piru olisi viskonut kivet sinne tai että vain piru pystyy kyntämään noin kivistä maastoa.
Erittäin mielenkiintoinen postaus ja hyvillä eläinkuvilla varustettu elämys Salamäjärven kansallispuistosta! Salamäjärvi on itsellä vielä kokematta, mutta eiköhän sinne tule tässä lähivuosina lähdettyä.
Tänä vuonna olen käynyt itselle kolmessa uudessa kansallispuistossa ja ensi viikolla on neljäs eli Hiidenportti vuorossa. Mikäli syksylle tulisi sopivia työreissuja Salamajärven suuntaan, niin mielelläni siellä kävisi näillä vinkeillä retkeilemässä. Ja eihän tosiaan sinne yksi reissu riitä alkuunkaan!
Kiitos Rami! Kannattaa ilman muuta vierailla, jos yhtään kohdalle sattuu. Me tykkäsimme paikasta ja myös tuo luonnonpuiston alue kannattaa pitää mielessä. Se oli todella rauhallinen ja tykättiin sen metsä- ja suomaisemista paljon. Tietysti siellä pitää pysyä merkityillä reiteillä, joten kulkeminen on siellä vähän rajoitetumpaa.
Olemme käyneet Hiidenportissa kahdesti, kevättalvella ja kesällä. Se on yleensä mukavan rauhallinen kansallispuisto, jossa olisi hauska joskus käydä ruska-aikaan. Meillä on tänä vuonna tullut yksi uusi kansallispuisto ja ensi viikonloppuna on tarkoitus lähteä käymään Tammisaaren kansallispuistossa, jonka jälkeen olemmekin vierailleet kaikissa 40 kansallispuistoissa.
Ei niin tavanomaisia pohjanmaalaisia maisemia tuolla olekaan. Jotenkin sitä mieltää siellä suunnalla olevan vain lakeuksia.
Salamajärvellä maasto oli tosiaan hyvin monipuolista! On kiinnostavaa, kun on erilaista maisemaa ja täällä etenkin pirunpellot ilahduttivat minua. Ne ovat kuitenkin harvinaisempia ja jotenkin aina niin mystisen näköisiä.
Todella upeat kuvat, käärmekuvaa oikein säikähdinkin! 🙂 Tämä kansallispuisto olisi viereisessä maakunnassa, joten ehkäpä joskus tulee sinne itsekin mentyä.
Heh, minäkin olen muutaman kerran säikähtänyt kyykäärmeitä, jos olen ensimmäisenä kävellyt. Mikko onneksi havaitsee käärmeet nopeasti ja varoittaa minua. Välillä käärmeet jäävät kokonaan minulta havaitsematta, vaikka Mikko niistä varoitteleekin. Toivottavasti sinua onnestaa ja näet metsäpeuroja omalla Salamajärven kansallispuistovierailullasi.