Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1938 ja se on Pyhä-Luoston kanssa Suomen vanhin kansallispuisto. Sittemmin kansallispuiston koko on laajentunut huomattavasti, kun Ylläs-Aakenustunturin suojelualue liitettiin osaksi kansallispuistoa ja kansallispuiston pinta-ala kaksinkertaistui. Kukastunturin kierros on pisin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ympyräreiteistä.
Käyntimäärältään mitattuna Pallas-Yllästunturi on selvästi Suomen suosituin kansallispuisto, sillä vuotuisia kävijöitä on yli puoli miljoonaa, kaikkiaan 563 100 henkilöä (vuosi 2020). Tähän vaikuttaa varmasti kansallispuiston monipuolinen luonto ja erinomaiset patikointireitit, mutta toisaalta myös Suomen tunnetuimmat ja suosituimmat laskettelukeskukset sijaitsevat kansallispuiston välittömässä läheisyydessä.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on pinta-alaltaan mitattuna Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto ja sen laajuus on 1 020 neliökilometriä. Sitä suurempia ovat ainoastaan kaksi muuta pohjoisimman Suomen kansallispuistoa, Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistot.
Syksyinen Kukastunturin kierros
Päätimme aloittaa Pallas-Yllästunturiin tutustumisen Kukastunturin kierroksesta, joka on hieman yli 20 kilometrin mittainen rengasreitti. Reitti Kukastunturille lähtee Äkäshotellin lähtöpaikalta. Yksi reitin kohokohtia on Kukastunturin huipulla on vuosisatoja elänyt mäntyvanhus, jota mekin tunturin huipulla ihailemme. Pidimme hetken taukoa mäntyvanhuksen luona. Kukastunturin laella käy viima ja vaatetuksen lisääminen oli tarpeen.
Reitin varrella puolivälin paikkeilla on Latukahvila Kotamaja. Kotamaja on Ylläksen vanhin latukahvila ja sieltä saa ostaa pannukahvia, leivoksia sekä mehua. Kotamaja tarjoaa patikoijille myös keittolounaan, joten eväitä ei Kukastunturin kierrokselle välttämättä tarvitse.
Erityisesti reitin loppupuolella oli myös soita, jotka tekivät osaltaan reitistä mukavan monipuolisen. Reitin loppupuolella oli myös opaskylttejä kertomassa alueen kasveista ja luonnon ilmiöistä.
Reitti tuntui olevan varsin rauhallinen eikä reitin varrella näkynyt juurikaan muita patikoijia. Arvelisimme tämän johtuneen siitä, että reitti pituutensa vuoksi ei välttämättä kaikkia retkeilijöitä kiinnosta. Toisaalta myös maastopyöräilijöitäkään ei näyttänyt juurikaan olevan, vaikka Kukastunturin kierros toimii myös maastopyöräilyreittinä.
Pidimme Kukastunturin kierroksesta, vaikka se ei Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosikkireitiksemme loppujen lopuksi noussutkaan. Siihen saattoi osaltaan vaikuttaa toisaalta se, että koko patikoinnin ajan sää oli hieman epävakainen, vaikka kaatosadetta emme niskaamme saaneetkaan. Kukastunturin kierros tarjosi joka tapauksessa monipuolisesti erilaisia maisemia, kun reitillä oli sekä metsää että suomaastoa ja Kukastunturin laella myös kaunista tunturimaastoa.
Onko Kukastunturin kierros sinulle tuttu?
28 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Upeita, vaihtuvia maisemia mutta täytyy kyllä myöntää, että on kyllä minulle hieman liian pitkä reitti. Alle viisi kilometriä on sellainen sopiva tälle kermaberberille, joten bongasin blogistasi postauksen Jussaröstä. Sen taidan pistääkin korvan taakse ja ottaa harkintaan ensi kesäksi. Ihania maisemia sielläkin.
Tunturimaisemat ovat kyllä kauniita, etenkin ruskan aikaan. Ymmärrän hyvin, että parinkymmenen kilometrin pituinen reitti voi tuntua liian pitkältä. Kukin omalla tavallaan, ja todella kiva kuulla, että löysit blogistamme sinulle sopivan retkiehdotuksen! Jussarö on kaunis ja mielenkiintoinen saari.
Kukastunturin kierros ei ole tuttu, mutta kuviesi värit ja maisemat toivat hyvin tuttuina mieleen sen yhden ainoan kerran, kun olemme olleet Lapissa ruskaretkellä. Viikon majoitus oli silloin Vuontisipirtillä ja sieltä lähdimme joka päivä eri suuntiin. Oli valtavan hieno kokemus ja juuri nuo ruskan värit, kivien ja rinteiden maisemat ja tunnelma tuntuivat niin tutuilta. Ehkäpä pitäisi joskus lähteä uudelleenkin, tuosta retkestämme on nyt neljä vuotta jo. Itselle jäi vahvasti sellainen tuntu, että juuri ruska-aika olisi meidän mielestämme paras aika siellä retkeilyyn. Hyttyset ja mäkäräiset eivät enää kiusaa, emmekä me toisaalta ole myöskään mitenkään hiihtelyn tai laskettelun faneja. Joten jäljelle nautinnoksi jäävät todellakin nämä ruskan värit. Aila
Me olemme puhuneet usein Mikon kanssa siitä, että meille kevät ja syksy ovat mieluisimpia aikoja retkeillä. Kesäisin kiusana on hyttyset, ja ne kyllä latistavat tunnelmaa paljon. Viime talvena tosin kävimme patikoimassa mm. Pienen Karhunkierroksen ja Riisitunturilla, ja innostuin talvipatikoinnista. Kun pukeutui kunnolla, ei ollut yhtään kylmä ja Lapissa talvimaisemat ovat niin kauniita. Itsekään en välitä laskettelusta, mutta hiihtämistä rakastan.
Toteuttakaa ihmeessä uusi ruskaretki Lappiin! Ja patikoinnin lisäksi voisitte nauttia siellä pyöräilystä.
Aika upeaa väriloistoa ja upeat maisemat Kukastunturilla! Lisäksi tuo kierros vaikuttaa ja näyttää hyvältä pyöräilyreitiltä, käytiin kyllä pyöräilemässä tämän kesän reissulla Ylläksellä, mutta vuokrattiin pyörät ja lähdettiin matkaan Ylläsjärven puolelta. Yritettiin vuokrata ensin Äkäslompolon puolelta pyörät, mutta ne oli jo loppuunvuokrattu siltä päivältä, mutta mikäli oltaisiin sieltä pyörät saatu niin oltaisiin varmaan Kukastunturille lähdetty. Tämä kierros jäi siis odottamaan seuraavaa kertaa. 🙂
Maastopyöräily Lapissa houkuttaisi minuakin. Harmi, että Äkäslompolossa oli pyörät jo menneet, mutta onneksi muualta löytyi vuokrapyörät ja pääsitte tutustumaan pyörillä Ylläksen maastoon. Olenkin miettinyt kunnollisen pyöränkuljetustelineen hankkimista, niin saisi Lapin reissulle omat pyörät mukaan. Se olisi huoletonta.
Näytti koko päivä olleen harmaa. Ainakin se itsellä vaikuttaa selkeimmin muodostuuko jostakin reitistä oma suosikki vai ei. Ihanat värit toki maastossa, mutta nekin näkee usein jälkikäteen kuvista parhaiten?
Meitä ei harmaus yleensä liioin haittaa, kunhan näkyvyys on hyvä. Itse asiassa kuvaamisen kannalta se on positiivinenkin asia, kun jää varjot pois. Kiersimme samana päivänä vielä Kiirunankiepin ja ei sää juuri kirkkaampi silloin ollut. Siitä reitistä kuitenkin pidimme enemmän, sillä sen reitin väriloisto oli uskomattoman kaunis. Hyvä puoli Ylläksellä on kuitenkin se, että valitsi minkä tahansa kansallispuistossa olevan tunturin kiertämisen tai huiputtamisen, ei maisemien puolesta ruska-aikaan varsinkaan kovin pieleen voi mennä!
Ihanan syksyisiä värejä. Vaikka vielä tietysti kaikilla on tuoreimpana kesä mielessä, mutta kyllä syksyn värit luonnossa ovat kauniit. Mielenkiintoista tuo, että tämä oli Suomen käydyin kansallispuisto. Vaikka miksei, onhan sitä itsekin tullut pyörittyä usein Ylläksellä. Piti ihan alkaa googlaamaan, että mitkä ne suosituimmat on ja sitten aloin pohtimaan, että mistä nämä tilastot oikein saadaan. Kansallispuistoihin kun ei tarvi mitään lippua tai rekisteröitymistä, niin kuinka tarkkoja nämä tiedot oikein on. No, kunhan tässä vain mietiskelen itsekseni. Kivan näköinen reitti siis on, ja mielelläni tuon lähtisin kiertämään.
Viimeisen viikon aikana sää on kylmentynyt niin, että ainakin minulla on jo mieli syksyssä. Tuntuu, että kesä loppui ihan yhtäkkiä! Pidän syksystä paljon. Ruskan värit ovat kauniita!
Joissain kansallispuistoissa olemme huomanneet pitkospuun alku/loppukohdassa joustavan kohdan ja tässä askel rekisteröidään kävijäksi. Keskustelimmekin tästä kerran erään henkilön kanssa, jonka tehtäviin kuului kyseisen kansallispuiston kävijälukujen ilmoittaminen Metsähallitukselle Muitakin kävijämäärien mittaustapoja on, mutta aivan tarkkoja kävijämäärät eivät tietenkään voi olla.
Komeetahan tuo syksyinen värimaailma on. Itselleni eivät luonnonpuistot ehkä ole kohteita, joita varten pelkästään lähtisin varta vasten kovin kauas. Mutta yhdistäisin niitä sitten muuhun.
Syksyn värit ovat kyllä kauniita. Ymmärrän hyvin tuon, että et lähtisi kauas vain liikkuaksesi luonnossa. Ja sehän on ihan ok, jokainen rakentaa omanlaisensa arjen ja loman. Halutessaan voi esimerkiksi kaupunkilomaan yhdistää kansallispuistovierailun. Itse nautin niin paljon luonnosta, että lähden mielelläni nimenomaan lomalle niin, että pääasia on luonnossa liikkuminen ja ulkoilu.
Upeita kuvia! Eipä olla juurikaan Lapissa käyty. Mieheni oli siellä armeija-aikana ja nyt vasta 30 vuoden jälkeen alkaa toipumaan. Mutta siis vielä joku syksy jonnekin tuonne suuntaamme.
Kiitos Sari! Suosittelen käymään Lapissa. Yhdessä luotte aivan erilaisia muistoja, kuin mitä miehelläsi armeija-ajalta on. Maisemat ovat kauniita, ja syksyllä ruska on upea.
Onpa upeat syksyiset maisemat! 🙂 Millä kuvauskalustolla nämä on ikuistettu?
Meillä on ensimmäinen ruskavaellus tänä syksynä edessä – paikkaa tosin ei ole vielä lyöty lukkoon. Odotan kuitenkin innolla 🙂
Syksyn ruska on niin kaunista, olen ihan innoissani tulevasta syksystä! Ihanaa kuulla Eveliina, että sinullakin on ruskavaellus tiedossa tänä syksynä. Lapin ruska on upeaa. Toivottavasti teidän reissulla säät suosii ja muutoinkin reissu on kaikin puolin onnistunut.
Runkona minulla on ollut Canon Eos D6 Mark II, objektiivina joko 16-35mm tai 24-105mm, en nyt muista kumpi sattui olemaan käytössä.
Olen ollut Kukastunturilla kauan ennen kuin ankallinen puisto levittäytyi sinne, vuonna 1983. Siitä on paikka muuttunut melkoisesti. 1983 sai etsiä reittinsä tunturissa itse ja olen männynkin unohtanut. Kivaa seutua se oli taivaltaa.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston reittejä on varmaankin kehitetty melko paljon sen jälkeen, kun Kukastunturilla kävit. Hauska kuulla Stacy, että olet 80-luvulla kulkenut samoja rinteitä. Nyt polut olivat leveät ja selkeästi merkitty. Olen kanssasi samaa mieltä, mukava tuolla oli taivaltaa.
Pallas ja Ylläs ovat minulle tuttuja lähinnä laskettelurinteistä. Patikoimassa ei juurikaan ole tullut käytyä. Aikoinaan kun meillä oli Pallaksen nurkilla mökki kävimme siellä joka talvi ja joitakin kertoja myös kesällä / syksyllä. Kauniita maisemia, mutta tietysti hieman harmi jos sattuu harmaa päivä kohdalle. Onko tuo latukahvila muuten ympäri vuoden auki?
Pallas ja Ylläs lienevät monelle tuttuja nimenomaan laskettelun kautta. Mikko pitää laskettelusta, itse olen tämän suhteen arka, mutta rakastan maastohiihtoa. Patikointi ruskaa ihaillen on minulle myös hyvin mieluista ja sen vuoksi syksy on meille selvä valinta. Kesällä käymme harvemmin patikoimassa hyttysten vuoksi.
Kotamaja ei taida olla auki ympäri vuoden, joten etukäteen kannattaa varmistaa aukioloaika heidän nettisivuiltaan https://kotamaja.fi/. Uskoisin, että sesonkiaikoina kahvila on auki.
Vaikka sää oli ehkä epävakainen ja harmaa, kuvat ovat kyllä upeita! Ja tuo sumuinen mystisyys tuo kiva tunnelman. 🙂 Kova Lapin-kuume tästäkin tulee. Tuo olisi kyllä makea pyöräillä. Jossain tuolla olen kyllä hiihtänyt teininä, upeaa sekin.
Kiitos Sonja! Olen tykännyt kuvata syksyistä luontoa, Suomessa on niin kaunista. Ja on totta, että myös esimerkiksi sumuinen sää tekee kivan tunnelman valokuviin. Itsekin odotan jo syksyisiä patikointeja Lapissa.
Onpa kauniita maisemia – tämä ei tosiaankaan mene sarjaan, johon monet eteläisemmät kansallispuistot menevät, eli melko samanlaista kuusirämettä 🙂 Ehkä pitää vielä joskus harkita uudelleen sitä, että viitsisikö sittenkin lähteä ajelemaan tuonne pohjoisenkin puistoihin, vaikka autojunan avittamana, vaikka pitkät automatkat ovatkin vähän tympeitä.
Lapin tunturimaisemat ovat kyllä aivan omanlaisensa! Ja etenkin syysruskan aikaan Lapissa on hurjan kaunista. Mielestäni se on jotain, mikä kannattaa ainakin kertaalleen kokea. Autojuna on hyvä ajatus, ajomatka on kyllä pitkä.
Linkitin blogistani tähän tekstiin, jos sallitte?
https://maapalloilija.com/suomen-kansallismaisemat/
Totta kai voit linkata postauksemme, kiitos Ahti!
Miksei kukaan ole huomannut, että Navettagalleriasta lähtiessä reitti on mukavan lyhyt?
Kiitos vinkista Aija. Hyvä vinkki, jos haluaa lyhyemmän kautta kulkea Kukastunturin laelle. Navettagalleriakin näyttää nettisivujensa perusteella oikein viihtyisältä.