Sipoonkorven kansallispuisto on varsin uusi, sillä se on perustettu vasta 2011. Se on itse asiassa Suomen 36. kansallispuisto, joten Suomessa on tällä hetkellä vain neljä uudempaa kansallispuistoa. Sipoonkorven kansallispuisto sijaitsee Helsiongin, Vantaan ja Sipoon alueella, mutta puiston molemmat rengasreitit sijaitsevat Sipoon puolella.
Sipoonkorven kansallispuisto on luonnoltaan yllättävänkin monipuolinen. Sipoonkorvessa on runsaasti geologisia muodostumia, suuria korkeuseroja sekä muodokasta kalliomaastoa. Sipoonkorven kansallispuistosta löytyy myös monipuolisesti eri lintulajeja. Luonnollisesti Sipoonkorvessa asustelee sen tunnuseläin huuhkaja, mutta myös useita uunilintu- ja kerttulajeja.
Sipoonkorven kansallispuistossa on kaksi tunnettua rengasreittiä, Byabäckenin luontopolku (1,4 km) ja Kalkinpolttajanpolku (4,8 km). Luontopolku on varsin helppo, mutta Kalkinpolttajanpolku on yllättävän raskas lyhyestä pituudestaan huolimatta, sillä korkeuseroja on paljon.
Koska reitit ovat noinkin lyhyitä, päätimme yhtenä sunnuntai-iltapäivänä kiertää molemmat. Aloitimme pidemmästä Kalkinpolttajanpolusta. Huomasimme äkkiä, että parkkialue oli täällä täysin riittämätön. Arviolta parkkipaikkoja oli ehkä jonkin verran toistakymmentä, mutta autoja oli moninkertainen määrä. Kylteissä varoitettiin yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ja 60 euron mahdollisesta sakosta, mutta parkkipaikat oli tosiaan tupaten täynnä ja tienvarressa oli kymmenittäin muita autoja. Niinpä päätimme mekin parkkeerata automme tienviereen ja lähdimme kohti puistoa.
Aluksi reitti kulki tylsästi pitkän matkan tietä pitkin. Ehkä kilometrin jälkeen reitti kuitenkin kääntyi metsään ja heti reitin alussa löysimme sinivuokkoja.
Reitti oli kuitenkin pääasiassa varsin tylsästi soraistettu leveä polku. Luonnolliset metsäpolut ovat mielestämme aina mukavampia. Myöskään maisemat eivät pääosin kovin kummoisia olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi muutamat kauniit sammaloituneet metsäalueet ja jylhät kalliot olivat kieltämättä hienon näköisiä.
Reitin upein paikka oli kuitenkin reitin korkein kallio, Högberget. Paitsi että näkymät olivat upeat oli myös kasvillisuus hyvin ainutlaatuisen näköistä eikä sellaista ollut tullut reitillä aiemmin vastaan. Hyvin karua ja lisäksi kalliolta löytyi jopa muutama kelopuu. Högbergetiltä laskeutumisen jälkeen kivuttiin vielä toisen nyppylän päälle, jonka jälkeen laskeuduttiin alas ja ylitettiin tie, jota pitkin olimme paikalle tulleet. Tien toisella puolella maasto oli varsin erilaista, sillä havupuuvaltaisuus oli muuttunut lehtipuihin. Myös lintujen viserrystä oli erittäin mukava kuunnella.
Vaikka reitti ei ehkä noussutkaan aivan suosikiksemme, oli se silti mukavan monipuolinen. Löytyi jylhää kalliota, upeaa sammalmetsää, kelopuita ja lehtipuumetsää. Myös kukkia oli paljon ja lintujen viserrys oli äänekästä. Ihmisiä oli toki paljon, mutta ei aivan liiallista määrää.
Autolle päästyämme huomasimme, että pysäköintifirman auto pyöri paikalla. Kokeilimme juosta autollemme ennen kuin saamme sakkoa, mutta autollamme huomasimme, että sellainen oli jo ikkunassa. Tarkemmin lappua tutkiessamme huomasin, että se oli tullut jo vajaat pari tuntia aiemmin eli juuri auton parkkeerattuamme. Tästä voisi päätellä, että pysäköinninvalvontaa harjoitetaan varsin aktiivisesti, ainakin viikonloppuisin. Jos siis suunnittelet Kalkinpolttajanpolkua, lienee viikonpäivä parempi kuin viikonloppu tai jos paikalle tulee viikonloppuna, on hyvä tulla todella aikaisin.
Kalinpolttajanpolun jälkeen kävimme kävelemässä vielä Byabäckenin luontopolku. Täällä parkkitilaa on enemmän eikä parkkipaikan löytäminen ollut hankalaa. Kovin erityisiä elämyksiä reitti ei tosin tarjonnut, mutta sinivuokkoja oli täälläkin. Hieman harmittavasti takaisin täytyi kävellä tietä pitkin, mutta matka oli lyhyt ja tarjosi toisaalta ihan mukavia maalaismaisemia.
Ihan mukava kohde Sipoonkorvenkin kansallispuisto on, mutta ei nouse aivan suosikiksemme.
32 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Harmillista, että satuitte jättämään autonne Sipoonkorvessa sellaiseen paikkaan, josta saitte muistoksi sakkolapun. Kuusijärvellä taitaa parkkipaikkoja olla eniten ja sieltä lähtee ehkä parhaat esteettömät kävelyreitit, jotka eivät toki ole hyväjalkaisille kaikkein mielenkiintoisimpia. Sieltäkin pääsee siirtymään valtaväylien jälkeen merkittyille kapeille poluille, joita pitkin voi tehdä pidempiäkin lenkkejä, kuten Mikko huomasikin blogistani viime syksynä. https://metkaamatkustelua.blogspot.com/2020/10/sipoonkorven-kansallispuisto.html
Hyvä Eila, että mainitsit Kuusijärven pysäköintialueen. Me kävimme Sipoonkorvessa viime vuoden keväällä, paljon on kertynyt reissuja niin kotimaasta kuin ulkomailtakin, joista olisi kirjoitettavaa. Pitääpä seuraavalla kerralla, mikäli Sipoonkorpeen uudelleen suuntaamme, katsastaa Kuusijärven pysäköintialue.
Noista parkkipaikkojen vähyydestä olenkin Sipoonkorven osalta kuullut. Harmillinen on varmasti tuo sakko.
Olen pohtinut kävisikö Suomen kaikissa kansallispuistoissa. Vielä en ole lukkoon lyönyt asiaa.
Sipoonkorpi näytti ainoastaan osittain mielenkiintoiselta. Nuo tieosuudet ei, polut kyllä.
Kansallispuistoissa kiertäminen tuntuu olevan tällä hetkellä suosittua. Usealla tuntuu olevan suunnitteilla kaikissa kansallispuistoissa käyminen. Meidän on tullut käytyä jo monessa, 38:ssa, joten pian taitaa kaikki olla läpikäytynä. Siinä samalla näkee monipuolisesti Suomea ja upeaa luontoamme.
Sipoonkorvessa oli tosiaan myös noita tylsempiä tieosuuksia. Kaunistakin reittiä siellä oli, esimerkiksi Kalkinpolttajanpolun kalliot. Ja sinivuokot ihastuttavat aina.
Ajattelen vähän samoin, ihan mukava kohde, mutta ei ykkössuosikki. Mukavampi kohde on kyllä silloin, kun paljon muita ei ole liikkeellä. Olemme kävelleet siellä joitain kertoja esimerkiksi syksyisinä arkipäivinä, jolloin tuota parkkiongelmaakaan ei ole ollut. Viime kesänä teimme yhden kävelyn niin, että lähdimme Kuusijärveltä Bisa-järven suuntaan. Sama parkkiongelma näkyi. Me olimme liikkeellä tosi aikaisin, taisi olla jo ennen kahdeksaa, jolloin Kuusijärven parkkipaikalla tai uimarannalla ei näkynyt vielä oikeastaan ketään. Mutta kun palasimme metsästä, pysäköinninvalvojia ja parkkipaikan etsijöitä riitti täpötäydellä paikalla ja meidän automme viereen tuli muita heti jonottamaan, kun näkivät, että palasimme autolle. Tuli kiire pois. Aila
Kiitos Aila, että kerroit kokemuksistasi! Harmi, että parkkipaikat on tehty niin pieniksi. Luontoretket ovat kyllä parhaita, kun saa olla rauhassa eikä muita ihmisiä näy. Me Mikon kanssa tykätään yleensä lähteä retkeilemään aamuvarhain ja tämä on yksi osasyy siihen. Sipoonkorpeen lähdettiin ex tempore, päivän jo ollessa pidemmällä.
Onpa ärsyttävää saada sakot siitä hyvästä, että lähtee luontoon liikkumaan. Parkkitilat on tietysti tiukassa, kun on suosittuja paikkoja ja nyt ihmiset ulkoilee paljon.
No joo, tälle päiväretkelle tuli hieman enemmän hintaa. Osassa kansallispuistoja on reilut parkkipaikat, mutta osassa taas ihmeen pienet. Onhan Sipoonkorven kävijämäärät oletetustikin suuret kansallispuiston sijainnin vuoksi, joten ihmetyttää, että parkkialueita ei alkujaan rakennettu suuremmiksi.
Ilmaisen asiat vähän jyrkemmin, mielestäni Sipoonkorpi Suomen tylsin tai jopa turhin kansallispuisto. Ainakin päivävaeltajan näkökulmasta. No hienoa pääkaupunkiseudulla asuville, että lähistöllä useampi kansallispuisto
Sipoonkorvessa ei pääse samanlaiseen ihanaan erakkomaiseen tunnelmaan, mistä pidän, kun on ihan omassa rauhassa keskellä luontoa. Uskon Mari sinunkin pitävän sellaisesta. Monipuolista maisemaa sieltä silti löytyy, kun taas jotkin talousmetsien alueella kulkevat ulkoilualueet ovat yksipuolisia maisemiltaan.
Olen niiiiin samaa mieltä Marin kanssa! Sipoonkorpi ei tehnyt täälläkään vaikutusta, ja ainakin välillä piti oikein muistuttaa itseään, että tässä ollaan ihan oikeassa kansallispuistossa 😀 Ja jotenkin nuo saamanne parkkisakot vielä kruunaa kurjuuden…
Heh, ymmärrän tuon tunteen, että pitää muistuttaa itseään, että Sipoonkorpi on kansallispuisto. Kommenttien perusteella valtaosa pitää Sipoonkorven kansallispuistoa tylsänä, mutta onneksi puistoja on erilaisia.
Tällaisena automatkailijana, joka kyllä vierailee myös monissa luontokohteissa, paikoitusasiat kismittävät useinkin. Ehkä kymmenen vuotta sitten ei ymmärretty, että tulee vielä aika, jolloin ihmiset todellakin haluavat kiertää näitä kohteita. Ehkä pääkaupunkiseudulla olisi mahdollista käyttää myös julkisia näihinkin retkiin, mutta meille ei sitä vaihtoehtoa ole. Ja se, että matkustaa mahdollisesti kymmeniä, ehkä satoja kilometrejä luontopolulle, jossa ei ole paikoitustilaa, se kyllä kismittää. Mutta kaunista metsäpolkua näköjään oli tarjol,la.
Juurikin näin Mari. Usein luontokohteisiin tarvitsee oman auton, ja on kyllä harmillista, jos perille saavuttaessa parkkipaikat ovatkin täynnä. Hienoa on, että meillä on upeita reittejä, joita kiertää luonnosta nauttien, mutta välillä kyllä ihmetyttää parkkipaikkojen pienuus.
Harmillista, että saitte pysäköintisakot. Hyvä kuitenkin tietää, että jos tuonne mielii, kannattaa lähteä aikaisin aamulla. Silloin varmasti parhaimmat mahdollisuudet saada auto parkkiin sellaiseen paikkaan mistä ei sakot napsahda. Sipoonkorpi olisi aika kohtuullisen matkan päässä ja se on mielessä käynytkin, mutta en vielä ole sinne asti päässyt. Kieltämättä polku näyttää hieman tylsältä.
Varhainen aamu tai myöhäinen ilta voisivat olla varmimmat ajankohdat parkkipaikan saamiseksi. Sipoonkorpi ei ainakaan meille tarjonnut niin rauhallista luontokokemusta, kuin mitä olisin toivonut, vaan ihmisiä oli melko paljon liikkeellä. Itse kun olen metsään lähtiessäni aika erakkohenkinen, ja tykkään nauttia omasta rauhasta.
Olen käynyt Sipoonkorven ankallispuistossa ennen kuin siitä sellainen tuli, laskennoissa. Toisin sanoen, minulla on ehkä ollut oma osuus siitä, että se on päätetty rauhoittaa. Minun laskenta-alueesta on siivu mukana Fiskträskin suunnalla. Minulla oli taianomaisia hetkiä siellä yöllä kehrääjien kanssa. Kehrääjä paukutti siipiään yhteen selän takana. Myös kurki laskeutui uimaselleen Fiskträskiin.
Moni voikin olla käynyt Sipoonkorvessa ennen kuin siitä tuli kansallispuisto. Hienon hetken olet nähnyt, kun kurki on laskeutunut veteen. Lintujen ja muiden eläinten näkeminen ilahduttaa aina.
Itsekin sain tänä vuonna jo parkkisakon Pyynikillä, kun en huomannut laittaa parkkikiekkoa autoon. Siinä oli sitten luontoretkelle ja munkkikaakolle hintaa kerrakseen…
En ole käynyt Sipoonkorvessa ja tarkoitus sekin on käydä katsastamassa jossain vaiheessa. Tämän postauksen jälkeen odotukset eivät ole kovin korkealla, sillä inhoan noita leveitä polkuja luonnossa. No postaushan oli itselle siis varsin hyvä, niin ei tule tämä sitten tulevaisuudessa yllätyksenä.
P.S. Aloituskappaleesta sen verran, että neljä uudempaan kansallispuistoa on, jos Sipoonkorpi on 36.
No voih, nuo kyllä harmittaa, kun toimisi ohjeiden mukaisesti, mutta esimerkiksi epähuomiossa unohtaa parkkikiekon. Itsekin olen joskus vahingossa laittanut parkkikiekon pari tuntia väärään aikaan, jo menneeseen.
Minäkin Rami pidän enemmän kapeista ja juurakkoisista poluista, niissä on enemmän metsän tuntua. Toisaalta on hyvä, että polkuja on erilaisia, erilaisille kulkijoille. Mutta itsekin tosiaan valitsen mieluummin ne kapeat metsäpolut.
Suurkiitos, kun huomautit laskuvirheestä, korjasin tekstiin!
Esteettömyyden kannalta noi polut on varmaan hyvät noin mutta muuten luonnonvaraisemmat tai ”vähemmän laitetut” tuntuu itsestäni mielekkäämmiltä. Et antanut kovin hyvää kuvaa tästä paikasta eli ei varmastikaan ihan alkupäähän käyntipaikoista loksahda. Varsinkaan jos täältä Varsinais-Suomesta asti lähtee, niin toi parkkiongelma on melko tympeä.
Totta Miika, on hyvä, että luontoreittejä on erilaisille kulkijoille. Itsekin tykkään ehdottomasti kapeammista juurakkoisista metsäpoluista, niissä on aivan eri tunnelma kuin tällaisissa leveissä poluissa.
Hassua, kun Sipoonkorvessa ei olla panostettu parkkipaikkoihin tämän enempää. Joissain muissakin kansallispuistoissa olemme kohdanneet saman ongelman, ja kauempaa paikalle lähtiessä auto on lähestulkoon välttämätön.
Kiitos taas kun pääsin teidän mukana ihastelemaan Suomen luontoa. Vaikkei nyt ehkä mitään erityistä ollutkaan, niin luonto on aina ihanaa. Harmi, että siellä on noin vähän parkkipaikkoja. Onkohan ne kuitenkin olleet riittävä määrä ennen tätä pandemiaa?Nyt kun tuntuu olevan oikea kansallispuisto buumi valloillaan.
Voi kiitos Paula itsellesi, kun tulit virtuaalisesti mukaan luontopolulle. Luonnossa on aina ihanaa, ja Sipoonkorvessa sinivuokot saivat minussa aikaan riemunkiljahduksia. Minusta tuntuu vaikealta ajatella, että Sipoonkorven parkkipaikat olisivat muutoinkaan riittäviä. Kun ottaa huomioon puiston sijainnin, on oletettavissa, että siellä käy paljon väkeä. Nyt tosiaan tuntuu olevan kansallispuistobuumi valloillaan ja se on hienoa, että ihmiset ovat löytäneet luonnon pariin.
… tylsästi sorainen polku … 🙂 Kevään kosteilla keleillä parissakin puistossa olisin mielelläni valinnut tämän luonnonmukaisemman polun sijaan. Ehkä pitäisi liikenneruuhkapeloitteluista huolimatta harkita täälläkin käymistä, vaikka lännessä asuvana harvemmen tulee idän suuntaa lähiretkeilyssä ajateltua.
Tämän vuoksi onkin hyvä, että luontokohteita on erilaisia! Parasta on, kun kansallispuiston sisällä on erilaisia polkuja, kaikille omanlaisensa. Ymmärrän hyvin, että osa tykkää tällaisista leveistä poluista, etenkin märällä kelillä. Ja etenkin keväällä nuo Sipoonkorven sinivuokot ihastuttivat. Mukava kuulla Pirkko, että sinä tykästyit.
Aika vaatimattomat maisemat, ihan ensimmäisenä en tänne olis lähdössä. Plussaa kuitenkin siitä, että alue on lähellä Helsinkiä ja julkkareillakin ehkä pääsis melko lähelle? Toisaalta Nuuksio taitaa olla täällä se parempi vaihtoehto jos haluaa helposti luontoon.
Julkisilla tosiaan pääsee melko lähelle Sipoonkorven reittien lähtöpisteitä. Luontoon.fi-sivustolle on hyvin koottuna bussilla tuleville ohjeet. Nuuksiossa on kyllä kauniita reittejä, vaikka paikoitellen ruuhkaa sielläkin on.
Sipoonkorven kansallispuisto on kyllä mitä mainioin retkeilykohde näin pääkaupunkiseudulla asuvalle, lyhyt matka ja ihana luonnon rauha.
Sipoonkopi on varmasti mainio kohde pääkaupunkiseudulla asuvalle! Itse en kokenut Sipoonkorven kansallispuistossa sellaista luonnonrauhaa, mitä kansallispuistoretkiltä (tai luontoretkiltä ylipäätään) haen, vaan kansallispuisto oli minulle turhan ruuhkainen. Tosin taidan olla melko erakkohenkinen luontoon lähtiessäni, monia vastaava ihmismäärä ei varmasti häiritsisi. Tosin sitä osasikin odottaa, että ihan yksinään siellä ei voi kävellä. Kuten aiemmin Anna kirjoittikin, mainiota on myös, että paikalle pääsee pääkaupunkiseudulta julkisilla.
Just mietin seuraava kohdetta ja googlettamalla löysin teidän kirjoituksen 🙂
Hienoa että on tälläisiä leveitä sorapolkuja, varsinkin siitä näkökulmasta kun teen töitä kehitysvammaisten lasten kanssa, mutta itse en myös niin tykkää näistä. Tämä voisi olla siis ensi kesän kohde työlasteni kanssa 🙂
Sipoonkorpi on mulle vielä tuntematon paikka, vaikkakin on noin lähellä… lähellä olevat paikat jää välillä huomioimatta 🙁 Ehkä ensi kesänä tutustun tähän työn merkeissä, mutta etsin itselleni jonkun vähän haastavamman paikan, missä on ”normaaleja” metsä polkuja.
Kivaa kun voi lukea toisten kokemuksia ja näin päästä ”retkelle” 🙂
Sipoonkorpeen on tullut tämän jälkeen uusiakin reittejä, joissa emme ole vielä käyneet tutustumassa. Ehkä sieltäkin voisi löytyä metsäisempiä polkuja. Se on silti hyvä, että on myös helppokulkuisia ja esteettömiäkin reittejä tarjolla. Kiva kuulla Katja, että nautit tästä virtuaalisesta kansallispuistoretkestä kanssamme. Toivomme sinulle rentouttavia metsäretkiä tulevana kesänä!