Koloveden kansallispuisto sijaitsee Enonkosken ja Heinäveden kuntien ja Savonlinnan kaupungin alueella Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Koloveden kansallispuisto on uudehko kansallispuisto, ja se on perustettu vuonna 1990. Kansallispuistoa perustettaessa sen pinta-ala oli 23 neliökilometriä, mutta sittemmin sitä on laajennettu, ja nykyisin sen pinta-ala on 61 neliökilometriä. Koloveden kansallispuistossa käy vuosittain vähän vierailijoita, vain alle 20 000 (vuosi 2021).
Koloveden kansallispuiston ominaispiirteet
Koloveden kansallispuisto pyrkii suojelemaan erityisesti Saimaan saaristoluontoa, saimaannorpan elinympäristöä sekä eteläsuomalaista metsäympäristöä. Koloveden kansallispuiston maisemalle ominaista ovat jylhät vedestä nousevat jyrkät kalliojyrkänteet. Vettä Koloveden kansallispuiston alueella on syvimmillään 47 metriä.
Suureen osaan Koloveden kansallispuiston metsistä ei ole kajottu vuosikymmeniin. Niinpä esimerkiksi kääpälajeja esiintyy Koloveden kansallispuiston alueella runsaasti.
Koloveden kansallispuiston kalliomaalaukset
Koloveden kansallispuiston alueella on myös kalliomaalauksia ja Vierunvuoren kalliomaalaus esiintyy myös puiston tunnuksessa. Kalliomaalausten ikää on pyritty arvioimaan Saimaan pinnan korkeuden perusteella. Maalaukset ajatellaan tehdyn joko jäällä tai veneessä seisten. Tällä perusteella kalliomaalausten on arvioitu sijoittuvan joko kampakeraamiseen aikaan (noin 5 000-2 000 eaa.) tai varhaiselle metallikaudelle (1 500-200 eaa.). Kalliomaalauksia uskotaan tuhansien vuosien aikana hävinneen, mutta paljon uskotaan myös olevan vielä löytymättä.
Kalliomaalaukset ovat ilmeisesti nähtävissä vain vesiteitse. Koloveden kansallispuisto sopiikin loistavasti soutuvene- ja kanoottiretkeilyyn. Pääosassa kansallispuistoa moottoriveneily on kielletty.
Kalliomaalausten ohella niin ikään vesiteitse nähtävä Ukonvuori on Koloveden kansallispuiston kuuluisin nähtävyys. Ukonvuoren jylhien rinteiden sanotaan vesiltä katsottuna olevan uskomaton näky. Vuoren laelta näkyvyys ei kuitenkaan ole erityisen hyvä, sillä puusto peittää näkyvyyttä. Ukonvuoren kallioseinämässä on myös pieni punainen ihmishahmo. Kalliomaalauksesta voikin päätellä paikan olleen tärkeä kivikauden ihmisille.
Eläimiä alueella elää varsin monipuoliesti. Kalliojyrkänteillä pesivät sekä huuhkajat että korpit. Myös erityisesti vanhoissa metsissä viihtyviä lintulajeja, kuten pohjantikkoja, on alueella runsaasti. Koloveden kansallispuiston louhikkoisessa maastossa viihtyvät puolestaan muun muassa ketut ja mäyrät. Myös ilveksen tiedetään liikkuvan alueella.
Koloveden kansallispuiston reitit
Kovin paljoa merkittyjä retkeilyreittejä ei alueella ole. Koloveden kansallispuistossa on vain kaksi rengasreittiä: mantereen puolella oleva 3,3 kilometrin Nahkiaissalon luontopolku sekä 3,8 kilometrin mittainen Mäntysalon polku, jolle pääsee vain veneellä. Koloveden kansallispuistoon pääseekin tutustumaan parhaiten melomalla tai soutamalla.
Edellä mainittujen lisäksi kansallispuistossa on 1,5 kilometrin pituinen janareitti. Hirviniemen polku kulkee ensimmäiset 900 metriä metsäautotietä, jonka jälkeen loppuosa leveää metsäpolkua. Hirviniemen polku on vaativa esteetön reitti.
Nahkiaissalon luontopolku
Melominen tai soutaminen ei viileänä kevätpäivänä kiinnostanut, joten meidän kohteenamme oli Nahkiaissalon luontopolku. Tämä siis on ainoa merkitty rengasreitti, joka on mahdollista patikoida ilman, että tarvitsee kulkea veneellä. Luontoon.fi-sivustolla kerrotaan reitin olevan vaativa.
Ja melko vaativa reitti lyhyestä mitastaan huolimatta toki onkin. Aluksi pääsimme kulkemaan varsin helpossa maastossa, mutta myöhemmin nousuja oli varsin paljon. Sorastettua polkua ei missään vaiheessa kuljeta, vaan juuria ja kiviä on polulla runsaasti.
Reitti on selkeästi merkitty oransseilla ympyröillä. Suositeltu kulkusuunta on vastapäivään. Aikaa reitille sanotaan menevän noin kaksi tuntia ja lähes kaksi tuntia taisimme reitillä myös viettää. Reitiltä on mahdollista tehdä 70m pisto Lohilahden leirintäalueelle, jossa on hormillinen kotalaavu.
Koloveden kansallispuisto on monipuolinen retkikohde. Melomalla se tuntuisi varmasti vielä paljon vaikuttavammalta, mutta lyhyellä patikkaretkelläkin sai hyvän kuvan Koloveden kansallispuiston luonnosta. Ehkä tulevaisuudessa palaamme Koloveden kansallispuistoon tekemään pidemmän melontaretken, jollaista olemme miettineet myös Linnansaaren kansallispuistoon.
Oletko sinä käynyt Koloveden kansallispuistossa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Vieras on paikka, emme ole käyneet. Kalliomaalaukset kuulostavat kiinnostavilta, teidän kuvaamanne maisemat myös, mutta melojiksi meistä tuskin on ja kovin kiviset ja juurakkoiset polutkaan eivät ole kaikkein mieleisin juttu. Mutta ehkäpä tuokin paikka jotenkin poikkeamisen kohteeksi voisi valikoitua, kun varsinkin Savonlinnan suunnalla aina silloin tällöin kuljetaan. Kiva kirjoitus taas. Aila
Olisi ollut kiva päästä näkemään kalliomaalauksia ihan patikkareitillä, mutta ne taitavat olla vain vesitse nähtävissä. Minua viehättää ajatus melomisesta, lähellä rauhallista järven pintaa on itsekin rauhallisempi olo. Luonnossa olossa viehättää muun muassa se, kuinka kaikki kiire unohtuu ja mieli rauhoittuu. Koloveden kansallispuisto tuntui siitä omanlaiselta kansallispuistolta, että se oli selvästi enemmän melojien kohde. Kiva kuitenkin, että tällä patikalla pystyy tutustumaan kansallispuistoon jalkaisin.
Ei ole vielä käyty. Kesällä oli suunnitteilla yhden yön viikonloppureissu, jolla olisi käyty sekä Kolovesi että Linnansaari, mutta sateiden osuessa etelä-Savoon meidän retkemme suuntautuivat lopulta muihin maisemiin. Ehkäpä ensi kesänä voisi tämän reissun toteuttaa.
Kolovesi ja Linnansaari onkin helppo yhdistää samaan reissuun. Harmi, että suunnittelemallenne viikonlopulle sattui sateiset kelit. Ehkäpä ensi kesänä te käytte tutustumassa näihin kansallispuistoihin ja me palaamme Kolovedelle melomaan.
Enpä ollut kuullutkaan tuosta kansallispuistosta ja kaiken kukkuraksi olisi helposti saavutettavissa mökiltämme eikä tarvitsisi hakea majoituspaikkaa / istua pitkää aikaa autossa. Kiitti tuosta vinkistä. Kivasti vaihtelua maastossa (tykkään ”juurellisista” poluista) ja sopivan lyhyt reitti.
Hei, ihan mahtavaa, että pystyimme tarjoamaan näin kätevän vinkin mökkinne läheisyyteen. Minäkin tykkään juurellisista poluista. Niissä on kivaa metsän tuntua. Juoksulenkillä on kiva hypähdellä juurakoiden ylitse.
Kyllä, olen käynyt Koloveden kansallispuistossa. Olen kiertänyt tämän saman Nahkiaissalon luontopolun ja olimme siellä rannassa, leiripaikalla yötä teltassa. Saatiin upea sumuaamu.
Jos haluat, näet meidän retkikuvia täällä: https://maailmanaarella.com/linnansaari-ja-kolovesi-savonlinnan-upeat-kansallispuistot/
Olen myös käynyt melontaoppaan kanssa melomassa inkkareilla Kolovedellä. Käytiin juurikin Ukonvuorelle. Jos haluat vilkaista sieltä kuvia, niin niitä löytyy mun retkipostauksesta 🙂 : https://maailmanaarella.com/parhaat-paivaretket-savonlinnasta-top-7/
Haluisin kyllä joskus lähteä Kolovedelle vielä useamman päivän kiireettömälle melontaretkelle.
Oi, kiitos Heidi linkeistä. Sinun kuviasi on aina niin ilo katsella. Upean sumuinen aamu teillä Lohilahden telttailualueella. Tuo melontaretki Kolovedelle kiinnostaa todella paljon. Ihan jo pelkkä melominen on niin rauhoittavaa, ja Ukonvuoren kalliomaalaukset kiinnostavat. Jo näitä kuviasi katsellessa tulee innostunut ja inspiroitunut olo.
Nahkiaispolulta ihana muistot lokakuulta 2020. Rauhan tyyssija oli❤️
Nämä kirjoitukset kuvineen ovat kivoja muistoja myös itselle. Luontoretkiin liittyy meilläkin paljon hyviä muistoja.
Suomen kansallispuistot ovat parhaita. Hyvä, että noita kalliomaalauksiakin koitetaan säilyttää.
Se on hienoa, että Suomessa on näin kattava kansallispuistoverkosto merkittyine reitteineen ja taukopaikkoineen. Kalliomaalaukset ovat kiinnostavia ja toivottavasti säilyvät hyvinä jälkipolvillekin.
Tämä kansallispuisto on meillekin uusi tuttavuus. Näyttää kyllä tosi kauniilta paikalta tämäkin.
Kolovesi kiinnostaisi vielä meloen, siten saisi vielä kattavamman kuvan kansallispuiston hienouksista. Oli silti kiva päästä kiertämään kansallispuisto näin mantereen puoleltakin.
Tässäkään kansallispuistossa ei ole tullut käytyä. Nätiltä näyttää 🙂 Pitäisi kyllä ottaa asioikseen kiertää näitä Suomen kansallispuistoja!
Meille on ollut todella antoisaa kiertää Suomen kansallispuistoja. Samalla tulee nähtyä muutoinkin Suomea ja nämä kansallispuistoretket ovat ihanan rentouttavia. Sinullakin taitaa Eveliina olla jo useampi kansallispuisto käytynä.
Tuo reitti tuntui itsestäkin yllättävän pitkältä, ollakseen vaan reilu 3 km. Itsellekin tuli tuolta mieleen, että olisi kiva käydä tuolla nimenomaan melomassa, useita kajakkeja olikin rannassa leirissä kun ohi käveltiin. Tosi vähän on tänä kesänä tullut kierrettyä kansallispuistoja.
Niinpä, tuolla reitillä alkaa kaipaamaan kajakkia, jolla pääsisi tutustumaan kansallispuistoon vielä paremmin. Me emme nähneet yhtään kajakkia. Olisi hienoa vielä toteuttaa melontaretki Kolovedelle. Sen vuoro vielä varmasti koittaa.
Kolovesi on mulle lapsuudesta hyvinkin tuttu, mutta jostain syystä on mennyt nuo kalliomaalaukset kokonaan ohi tai sitten oon vaan unohtanut niiden olemassaolon. Mutta joka tapauksessa tuollaiset vanhat metsät on mulle tosi tärkeitä ja ne tuo aina lapsuuden mieleen <3
Minullekin metsä on lapsuudesta tuttu elementti. Tosin lapsuuteni metsä oli hoidettua talousmetsää, mutta siitä huolimatta metsässä samoilu on itselleni hyvin antoisaa. Tuntuu, että helposti ne kotialueen nähtävyydet jäävät huomaamaamatta, ja niihin havahtuu vasta myöhemmällä iällä. Kiva, kun pystyttiin Cilla Maria vinkkaamaan sinulle näistä kalliomaalauksista, jos palaat joku kerta Kolovedelle lapsuutesi maisemiin.
Eipä ole ennestään tuttu paikka, mutta voisi laittaa joskus käyntikohteeksi. Vaikutti mielenkiintoiselta.
Jes, kiva kuulla Krista, että sait tästä vinkin kotimaan luontokohteeksi. Kolovesi on kiva pienehkö kansallispuisto ja varmasti etenkin melojille erityisen mieluinen.Tällaiset vanhat metsät ovat myös kiinnostavia patikointikohteita.
Blogijuttu toi mieleen mukavia muistoja kesältä 1988, jolloin soutelimme ja retkeilimme teltoissa asuen tuttavaperheen kanssa Koloveden saaristossa. Silloin vietettiin Suomen luonnonsuojeluliiton 50-vuotisjuhlia alueella ja liitto teki kovasti töitä, jotta puisto sitten perustettiin kahden vuoden kuluttua. Muutama valokuvakin on muistona https://metkaamatkustelua.kuvat.fi/kuvat/Koloveden+kansallispuisto+1988/
Oi, miten ihania muistoja Eila! Ja miten upeita nuo valokuvasi ovatkaan. Minä pidän valtavasti melomisesta ja jossain vaiheessa varmasti teemme enemmän myös melontaretkiä Mikon kanssa.