Valkmusan kansallispuisto sijaitsee Kotkan ja Pyhtään alueella. Valkmusa on toistaiseksi säilynyt verrattain rauhallisena retkikohteena, sillä vuotuisia vierailijoita on alle 20 000 henkilöä. Tämä onkin tärkeää, sillä suomaisemissa on vain yksi reitti, Simonsaaren parkkipaikan läheisyydestä alkava vajaan 2,5 kilometrin pituinen Läntisen keitaan lenkki. Tämän lisäksi Valkmusan kansallispuistossa on myös toinen, 2 kilometrin pituinen Moronvuoren tuvalle vievä reitti, joka kulkee suon vieressä kansallispuiston metsäisemmässä osassa. Vaikka Valkmusan kansallispuistossa ei edellä mainittujen reittien lisäksi ole muita reittejä, voisi talvella tutustua periaatteessa vaikka koko Valkmusan kansallispuiston alueeseen, mutta sulan maan aikana soiden vetisyys estää kansallispuiston laajemman tutkimisen.

Vaikka kävijöitä onkin vuositasolla suhteellisen vähän, meitä vastaan tuli useampi retkeilijä. Simonsaaren parkkipaikalla taisi olla arviolta kymmenisen autoa. Suuri osa kansallispuistossa vierailleista tuntui olevan koiran tai perheen kanssa liikkeellä. Vaikka kansallispuistoa oli siis ihailemassa muitakin henkilöitä, oli se silti todella rauhallinen, jos sitä vertaa viikkoa aiemmin vierailemaamme Nuuksion kansallispuistoon, joka oli paikoitellen varsin ruuhkainen. Toisaalta Valkmusan parkkipaikka-alueet ovat niin pieniä, ettei sinne kovin montaa lisäautoa olisi edes mahtunut.

Aloitimme retkemme siis Läntisen keitaan suoreitillä. Pääosin reitti kulki pitkospuilla ja ne olivat erinomaisessa kunnossa. Reitti on saanut nimensä Valkmusasta löytyvistä keidassoista. Reitin voi aivan yhtä hyvin kiertää niin myötä kuin vastapäiväänkin. Me valitsemme myötäpäivään kiertämisen. Valkmusan kansallispuisto muistutti monilta osin Kanta-Hämeessä Tammelassa sijaitsevaa Torronsuota, mutta ainakin Läntisen keitaan reitillä oli Torronsuota enemmän puita. Valkmusa ei myöskään ollut aivan yhtä värikäs kuin Torronsuo, vaikka todella vaikuttava ja kaunis kansallispuisto se onkin.

Valkmusa on tunnettu myös laajasta eläimistöstään. Valkmusan kansallispuistosta löytyy useita harvinaisia ja uhanalaisia perhoslajeja. Niin ikään Valkmusan kansallispuisto on monien lintujen suosiossa. Sopivaan aikaan Valkmusan kansallispuistossa vieraillessa voi nähdä näyttäviä, lähes pelkästään kalaa syöviä kalasääskiä. Kalasääsket lentävätkin säännöllisesti verrattain pitkiäkin matkoja pesimäpaikaltaan Valkmusan kansallispuistosta kalavesien äärelle hakemaan syötävää. Kalasääskien lisäksi Valkmusan kansallispuisto on erinomainen paikka nähdä esimerkiksi hanhia, kurkia, punasotkia ja pikkukuoveja. Maaliskuun alku ei kuitenkaan valitettavasti ollut otollisin aika perhosten ja lintujen tarkkailuun, mutta saatiinpa hyvä syy palata Valkmusan kansallispuistoon kevään ollessa pidemmällä!

Läntisen keitaan lyhyen rengasreitin jälkeen halusimme käydä tutustua myös Valkmusan kansallispuiston muihin osiin. Lähdimme ajamaan kohti Suolinnantien päässä olevaa parkkipaikkaa, josta meidän oli tarkoitus käydä Moronvuoren tuvalla, jonne oli 2 kilometrin matka. Yhteensä reippailua tällä reitillä tulee siten 4 kilometriä. Ajomatka oli yllättävän pitkä ja siihen kului yli puoli tuntia. Lisäksi viimeisten 7 kilometrin ajan tie oli erittäin huonossa kunnossa, jonka lisäksi se oli erittäin kapea ja vastaantulevien autojen ohittaminen oli hankalaa.

Reitti Moronvuoren tuvalle osoittautui valitettavasti hieman pettymykseksi. Olimme ajatelleet sen tarjoavan metsän lisäksi suonäkymiä, mutta varsin vähäisiksi ne jäivät. Välillä suo tosin hieman pilkisti puiden välistä. Suonäkymien vähäisyyden lisäksi iso osa ”polusta” oli todellisuudessa sellaista, että siinä olisi periaatteessa voinut ajaa vaikka autolla. Tämä teki näkymistä paikoitellen hieman tylsiä, sillä pienet mutkittelevat polut ovat paljon viihtyisämpiä. Ihmisiä täälläkin oli kuitenkin jotakuinkin saman verran kuin Läntisen keitaan lenkillä, joten varsin suosittu reitti Morontuvalle paikallisten keskuudessa taitaa kaikesta huolimatta olla. Ja oli tällä reitillä myös kauniita maisemia, kuten mahtava Moronvuori.

Jos Valkmusaan lähtee päiväretkelle, kannattaa kuitenkin vierailla molemmilla reiteillä jo senkin takia, että ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Sen lisäksi molemmat reitit on helppoa kiertää päiväretkellä niiden lyhyyden ja helppokulkuisuuden vuoksi. Jos jostain syystä on kuitenkin aikaa vain toiselle näistä, on valinta mielestämme varsin helppo: Valkmusan kansallispuistossa Läntisen keitaan lenkki tarjoaa upeaa avosuomaisemaa, jonka vuoksi sitä ei kannata missään tapauksessa jättää väliin.

6 Kommentit

  1. Mielenkiintoista lukea ja nähdä kuvia tuosta Moronvuoren polustakin, vaikkei se ollutkaan Läntisen keitaan lenkin veroinen kokemus. Mukavaa että näitä kansallispuistoja riittää useampia sopivan päiväretkimatkan päässä. Teillä on nyt hyvä kansallispuistovauhti päällä 🙂

    Vastaa
    • Meille oli tosiaan yllätys, että Moronvuoren polulla ei päässyt nauttimaan suomaisemasta juuri lainkaan. Oli se silti mukava lisä tähän päiväretkeen. Suomessa on monipuolisesti kansallispuistoja ympäri maata. 🙂

      Vastaa
  2. Rakastan soita ja pitkospuita, ja tämän jutun perusteella täytynee ottaa Valkmusa ensi kesän vierailukohteeksi. Vaikka eipä nuo maisemat tuolla Moronvuorellakaan huonoja olleet, mutta tosiaan, kovin erilaisia keskenään!

    Vastaa
    • Minäkin rakastan soita! Mukava kuulla Johanna, että sinä jaat tämän ihastuksen. 🙂 Kevät oli loistava aika käydä suolla, sillä silloin ei vielä ole hyttysiä riesana ja saa ihailla upeaa punervaa väristystä.

      Vastaa
    • Valkmusa on oiva kohde nauttia suomaisemasta! Pidempää taivaltamista kaipaavalle suosittelemme Torronsuota. Ja tosiaan, suoretken voi hyvin toteuttaa myös näin varhain keväällä. 🙂

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa