Jurmo on karu, ja silti valloittavan kaunis ja monipuolinen pieni saari Saaristomeren alueella. Tänä vuonna halusimme juhlistaa vuosipäiväämme ainutlaatuisessa kohteessa luonnon helmassa ja valintamme osui oli retki Jurmoon. Kyseinen saari on hurmannut monet ja on helppo ymmärtää miksi. Vastaavaa saarta ei muualta löydy.

Merimatka Jurmoon

Jurmo on osa Korppoota, entistä Suomen kuntaa, joka on vuonna 2009 liitetty Paraisten kaupunkiin. Jurmo sijaitsee 13 kilometriä Utön kuuluisasta majakkasaaresta koilliseen. Saari on kooltaan pienehkö, noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Vakituisia asukkaita Jurmossa on kymmenkunta, mutta kesällä asukkaita on reippaasti enemmän.

Jurmoon pääsee m/s Utö yhteysaluksella Nauvon Pärnäiseltä. Yhteysaluksella kulkeminen on ilmaista ja sen aikataulut löytyvät Finferriesin sivuilta. Ensimmäinen pysähdyspaikka Jurmoon matkatessa on tavanomaisesti Nötö ja seuraava Aspö, joissa pysähdytään tarvittaessa. Kesällä matkustettaessa suurin piirtein kolmen tunnin kuluttua merimatkan alusta saavutaan Jurmoon ja yhteysaluksen viimeinen pysähdyspaikka olisi viiden tunnin matkanteon päässä oleva Utö. Ajat ovat suunta antavia ja vastatuulessa matkustus on hitaampaa kuin myötätuulessa. Niin ikään talviaikaan matkustus on huomattavasti hitaampaa.

Yhteysaluksella matkustaminen itsessäänkin on elämys ja sen aikana pääsee ihailemaan upeita maisemia. Yhteysaluksella pääsee nauttimaan upeista merellisestä maisemasta joko ulkona kannella tai sisätiloista ikkunan läpi. Buffetlounasta on tarjolla vaihtelevaan hintaan. Meidän matkoillamme hinta oli molempiin suuntiin 17 euroa.

Jos aikoo ruokailla, on hyvä pyrkiä ruokailemaan alkumatkan aikana, sillä loppua kohden osa ruoista saattaa loppua. Lisäksi on mahdollista ostaa pientä suolaista tai makeaa syötävää sekä juotavaa. Me valitsimme m/s Utön kahviosta leivät ja omassa katkarapuleivässäni ei oltu katkaravun määrässä säästelty.

Jurmon ainutlaatuinen luonto

Muodoltaan pitkulainen Jurmo syntyi jääkaudella ja se on III Salpausselän kaukainen jatke. Jurmon maaperä on hyvin kivistä ja kivisyys jatkuu myös merenpinnan alle. Tälle sora- ja kivisaarelle on kehittynyt niin erikoisen rikas kasvi- ja eläinlajisto, että sitä pidetään yleisesti Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena, vaikka kansallispuistoon kuuluukin vain osa Jurmosta.

Jurmon historia on mielenkiintoinen. Nykyisin Jurmo on enimmäkseen puuton, mutta sen ajatellaan aikoinaan olleen metsän peitossa. Tarinan mukaan Jurmon metsä poltettiin asuimistoineen Kustaa Vaasan käskystä, sillä jurmolaiset sytyttivät öisin tulia, joita ohi kulkeneet laivat luulivat majakan valoksi ja purjehtivat niiden ohjaamana karille jurmolaisten ryöstettäväksi. Tämä polttotarina selittäisi myös Jurmon karuuden ja mullan puutteen. Nykypäivänä Jurmon kylän läheisyydessä on kuitenkin 1930-luvulla istutettu mäntymetsä ja saaren etelärannalla kasvaa merellinen tervaleppälehto, jossa kataja muodostaa läpipääsemättömiä tiheikköjä.

Jurmon luonnosta ja historiasta voi lukea lisää vierasvenesataman yhteydessä olevasta Metsähallituksen luontotuvasta.

Jurmon nähtävyydet

Jurmon saarta kiertää reilun 7 kilometrin pituinen kulttuuripolku, joka kulttuurikohteiden lisäksi esittelee kattavasti myös saaren luontoa. Polku kulkee muun muassa saaren itäpuolella ja polulta voi tehdä piston Jurmon itäosan särkälle, Grundvikille.

Yksi Jurmon päänähtävyydestä on merimieskirkko eli kappeli. Tiedetään, että kappelissa riippuvan votiivilaivan veisti 1700-luvulla saarelle jäänyt merimies. Nykyisessä muodossaan kappeli on ollut olemassa vuodesta 1846 lähtien, mutta osa kappelin kalustoa, kuten saarnatuoli, on myöhempää perua. Vanhoja esineitä ovat myös Pyhää Annaa esittävä puuveistos sekä postilla, jonka kirjanpainaja Peter Hansson on painanut Turussa jo vuonna 1661. Kannattaa myös katsoa kappelin sisällä oven yläpuolelle – siellä oleva relikvaario on ajoitettu valmistetun 1200–1300 -lukujen vaihteessa. 

Jurmon kulttuuripolun varrella tulee vastaan myös muita kiinnostavia nähtävyyksiä, kuten neljä munkinkehää, jotka ovat noin 10 metriä halkaisijaltaan olevia kivikehiä. Luultavasti ne ovat olleet metsästäjien yöpymispaikkoja, jotka on rakennettu viimeistään 1400-luvulla.

Grundvikin särkältä kulttuuriluontopolkua kulkien matkalla takaisin kylään vastaan tulee lisäksi luonnonterassi, jonka myrskyt ovat muotoilleet. Tämä oli laajojen kanervakenttien ohella meille yksi Jurmon kauneimpia osuuksia.

Jurmon länsipuolella on myös kivinen särkkä, Västerrevet. Se on rajoitusosaa eikä siellä saa kulkea 1.4.–31.7. välisenä aikana. Jos Jurmossa vierailee muuna aikana vuodesta, kannattaa ilman muuta sielläkin käydä. Jurmon molemmat särkät ovat erittäin kivisiä ja niillä kävely on melko hidasta. Ne ovat kuitenkin sen verran ainutlaatuisia, että suosittelemme ilman muuta tekemään retket näille. 

Jurmon polkuja kiertäessä voi paikoitellen nähdä, miten jäkälä on kasvattanut paksuja peitteitä ja kauniita kuvioita kivien pintaan. 

Jurmon majoitusvaihtoehdot

Mikäli ei halua yöpyä teltassa, on Jurmossa tällä hetkellä vain kaksi majoitusvaihtoehtoa: Klas Mattssonin autenttiset mökit sekä Jurmo Inn. Me yövyimme Klasin pienessä Fjäderkammare-mökissä, johon mahtuu kaksi ihmistä. Kyseisen mökin hinta on 70 euroa yöltä. Lisäksi maksoimme petivaatteista 12 euroa/henkilö. Tämä Jurmon vanhin mökki on yksinkertainen, mutta siellä on kaikki tarpeellinen, kuten jääkaappi pakastelokerolla, kahvin- ja vedenkeitin, liesi ja mikro. Lisäksi mökistä löytyy valaistus ja sähkölämmitys. Roskapussi on hyvä ottaa itse mukaan.

Klasin mökeissä majoittuville majoituksen hintaan kuuluu saunavuoro. Oma saunavuoro varataan saapumisen jälkeen varausvihosta. Pieni sähkölämmitteinen sauna sijaitsee rauhaisalla paikalla kallion suojissa. Osassa vuokramökeistä on oma sauna.

Majoitukset Jurmossa kannattaa varata todella hyvissä ajoin etenkin kesäkaudelle. Me varasimme omamme tammikuussa, yli puoli vuotta ennen matkaamme ja suurin osa päivistä olivat jo varattuja. Palveluja ei paljoa ole, mutta majoituksen lisäksi on kotiruokaa saatavilla Jurmo Innissa. Ruokailut pitää yleensä varata etukäteen. Vierasvenesatamassa on myös kauppa ja kesäkahvila, mutta omat eväät ovat Jurmossa suositeltavia.

Kannattaa huomioida, että Suomessa on toinenkin Jurmo-niminen saari, joka kuuluu Ahvenanmaan saaristoon. Kannattaa siis olla tarkkana majoituksen ja oikean kulkureitin suhteen.

Jurmo on hyvä paikka rauhoittumiseen, ja meitä kiinnosti erityisesti sen ainutkertainen luonto, jollaista emme ole nähneet missään muualla. Jäniksiä Jurmossa tuntui olevan valtavat määrät, samoin näimme muutaman kyyn, joten niiden kanssa on hyvä olla tarkkana. Marika pelästyi toden teolla, kun kivikkoisella länsipuolen särkällä kulkiessamme meidän välistämme luikerteli kookas kyykäärme.

Myös punkkeja todennäköisesti on Jurmossa melko paljon, kuten saaristossa muutenkin. Jurmon alueella sanotaan olevan runsaasti myös merikotkia. Me emme onnistuneet sellaista Jurmossa näkemään, mutta merimatkalla näimme muutaman yksilön.

Odotuksemme olivat Jurmoa kohtaan varsin korkealla, ja saari onnistui kyllä täyttämään ne. Oletko sinä vieraillut Jurmossa tai kiinnostaisiko se?