Repoveden kansallispuisto on tunnettu jylhistä kallioistaan ja upeista järvimaisemistaan. Kansallispuisto sijaitsee Kaakkois-Suomessa Kouvolan ja Mäntyharjun kuntien alueella.  

Repoveden kansallispuistossa on reilut 40 kilometriä erilaisia patikointireittejä. Viime vuonna siellä kävi 230 000 vierailijaa. Kansallispuistoon on mahdollista lähteä tutustumaan kolmesta paikasta: eteläisen Lapinsalmen (Riippusillantie) ja Tervajärven (Kivisilmäntie 720) sekä pohjoisen Saarijärven (Kuismantie 990) sisääntulojen kautta. Näistä Saarijärvi on suosituin ja sen läheisyydessä on kuuluisa Repoveden uusittu riippusilta, sekä Repoveden kansallispuiston suosituin reitti, Ketunlenkki, joka on 3,5 kilometrin pituinen. Muita Repoveden kansallispuiston rengasreittejä ovat Korpinkierros, jonka sanotaan olevan 4,3 kilometrin pituinen, Koppelon kierros, joka on 8,3 kilometrin pituinen sekä Repoveden kansallispuiston pisin rengasreitti, 26 kilometrin pituinen Kaakkurinkierros. 

Repoveden kansallispuiston kartta

Repoveden kansallispuiston parasta antia ovat korkeat ja jyrkkäreunaiset rantakalliot. Tunnetuimpia niistä ovat Katajavuori, Mustalamminvuori sekä Olhavanvuori. Muita tunnettuja nähtävyyksiä ovat edellä mainittu Lapinsalmen riippusilta sekä Ketunlossi, joka on Ketunlenkin varrella. Veden ollessa korkealla sekä talvisin lossi ei ole käytössä. Näiden lisäksi Kirnuhuoko mainitaan usein tunnetuimpien nähtävyyksien joukossa.

Kirnuhuoko on paikka, jossa on ennen vanhaan keitelty pontikkaa. Kirnuhuoko ei etukäteen vaikuttanut mielestämme kaikkein kiinnostavimmalta paikalta, mutta 10 – 15 metrin korkeuteen nousevien kalliopaasien muodostama katto oli varsinkin keväällä erittäin kaunis paikka.

Repoveden kansallispuistossa sijaitsee myös Kuutinkanava, joka on vanha puinen uittoränni. Kuutinkanava oikaisi tukkien uittomatkan Tervajärveltä suoraan Repoveteen. Se rakennettiin vuonna 1912 ja se on kaikkiaan 270 metriä pitkä.

Olhavanvuori Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
Kirnuhuoko Repoveden kansallispuistossa
Kirnuhuoko Repoveden kansallispuistossa
Kuutinkanava Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa

Kansallispuiston nimikkoeläin kettu, on Repovedellä varsin yleinen. Se ei myöskään ole aivan yhtä arka kuin useimmat muut Suomen petoeläimistä, jonka vuoksi erityisesti illan hämärässä siihen on mahdollista törmätä. Ketun lisäksi Repoveden kansallispuistossa liikkuu myös hirviä, liito-oravia ja metsäjäniksiä. Myös erilaisia lintuja löytyy Repoveden kansallispuistosta. Erityisesti kansallispuiston kaakkoisosassa, jossa on kansallispuiston vanhimmat metsät, löytyy Suomen suurin tikka, palokärki. Repoveden kansallispuistossa viihtyvät myös pohjantikka ja harmaapäätikka. Myös erilaisia pöllölajeja on Repoveden kansallispuistossa runsaasti. Kuuluisin Repoveden kansallispuiston linnuista on kuitenkin kaakkuri ja Repovedellä onkin Suomen tihein kaakkurikanta. 

Me ehdimme ensimmäisenä päivänämme paikalle vasta puolenpäivän jälkeen. Mikäli olisimme olleet paikalla aikaisin aamulla, olisimme valinneet pitkän Kaakkurinkierroksen. Nyt kuitenkin päädyimme Korpinkierrokseen, jonka kerrotaan olevan 4,3 kilometriä pitkä. Pituus on kuitenkin mielestämme hieman harhaanjohtavasti ilmoitettu, kun reitille päästäkseen on käveltävä useampi kilometri metsäteitä. Kävelimmekin aluksi Kaakkurinkierrosta pitkin muutamia kilometrejä, jonka jälkeen pääsimme varsinaiselle Korpinkierrokselle.

Korpinkierrokseen sisältyy kuuluisa Olhavanvuori, josta on hienot näkymät lammelle. Olhavalla on myös kaunista sammalmetsää ja lisäksi vastaan tuli maanalainen soliseva puro. Lammen toiselta puolelta jyrkkäseinäinen Olhavanvuori näkyy puolestaan upeasti. 

Repoveden kansallispuisto
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
Olhavanvuori Repoveden kansallispuistossa
Olhavanvuori Repoveden kansallispuistossa
Olhavanvuori Repoveden kansallispuistossa
sammalmetsää Repoveden kansallispuistossa
sammalmetsää Repoveden kansallispuistossa
Olhavanvuori Repoveden kansallispuistossa

Korpinkierrokselta on mahdollista tehdä myös koukkaus Mustalamminvuorelle. Mustalamminvuori sijaitsee Kuutinkanavan läheisyydessä ja laskeutumalla Mustalamminvuorelta alas pääsee käymään kuutinkanavalla. Näkymät Mustalamminvuorelta Kuutinlahdelle olivat vaikuttavat ja Kuutinkanava itsessäänkin on kiinnostava kohde.

Huonona puolena Korpinkierroksessa oli se, että jouduimme palaamaan usean kilometrin samaa reittiä takaisin. Se ei kuitenkaan haitannut turhan paljoa, koska maisemat olivat kauniita. Lisäksi merkinnät olivat paikoitellen hieman epäselviä jo senkin vuoksi, että osittain päällekkäin kulkevat kaakkurinkierros ja Korpinkierros on merkitty samanlaisin merkinnöin, oransseilla täplillä.

Mustalamminvuori alhaalta katsottuna Repoveden kansallispuistossa
Mustalamminvuoren näköalatorni Repoveden kansallispuistossa
Mustalamminvuoren näköalatorni Repoveden kansallispuistossa
Mustalamminvuoren näköalatorni Repoveden kansallispuistossa
Mustalamminvuoren näköalatorni Repoveden kansallispuistossa
Kuutinkanavan ranta Repoveden kansallispuistossa

Olimme kaiken kaikkiaan varsin tyytyväisiä retkipäiväämme. Päätimme kuitenkin palata viikon päästä uudelleen ja tutkia myös loppuosan Repoveden kansallispuistosta. 

Toinen retkipäivä Repoveden kansallispuistoon

Toisella kerralla aloitimme Tervajärven parkkipaikalta ja lähdimme Koppelonkierrosta / Kaakkurinkierrosta kohti Lojusalmea. Tämä oli aluetta, jossa kasvaa Repoveden kansallispuiston vanhimmat puut. Lisäksi reitti kulki hipoen Pahkajärven ampuma-alueen rajaa, joten reitillä joutui olemaan tarkkana, ettei mene väärälle puolella rajaa.

patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa

Lojusalmelta matka jatkui kohti Kirnukangasta ja Kirnuhuokoa. Korkeuseroja oli Kirnukankaallakin varsin paljon. Kirnukankaalta päätimme lähteä käymään Saariselällä, josta lähdimme samaa reittiä takaisin Lojukoskelle ja sieltä kohti Kuutinkanavaa. Kuutinkanavalta matka jatkui kohti Katajavuorta, jonne oli aikamoinen kiipeäminen, mutta maisemat olivat jälleen palkitsevat.

Kirnuhuoko Repoveden kansallispuistossa
Kirnuhuoko Repoveden kansallispuistossa
Kirnuhuoko Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
Katajavuori Repoveden kansallispuistossa
Katajavuori Repoveden kansallispuistossa

Katajavuorelta lähdimme katsomaan kuuluisaa Lapinsalmen riippusiltaa ja olihan se varsin hieno. Riippusillalta matka kulki kohti lossia, joka ei pettymykseksemme ollut toiminnassa, vaikka lampi ei lossin kohdalta enää ollutkaan jäässä. Jouduimme siis palaamaan samaa reittiä takaisin, jonka jälkeen kävimme kiertämässä vielä Ketunlenkin toisen puoliskon. Lossilta matka jatkui takaisin Tervajärven parkkipaikalle, jolloin tulimme kiertäneeksi kahtena päivänä koko Kaakkurinkierroksen ja vähän muutakin.

Lapinsalmen riippusilta Repoveden kansallispuistossa
Lapinsalmen riippusilta Repoveden kansallispuistossa
Repoveden kansallispuiston lossi
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
patikoimassa Repoveden kansallispuistossa
auringonlasku Repovedellä
auringonlasku Repovedellä

Repoveden kansallispuisto jättikin varsin positiivisen kuvan itsestään.  

Oletko sinä käynyt Repovedellä?

20 Kommentit

  1. Repovesi on tuttu kahdelta eri reissulta, mutta kettuun en ole törmännyt. Kotoa yläkerran ikkunasta talviaikaan näin, kun kettu hyppeli virran toisella puolella lumihangessa selkeästi jokin eläin tms. kiikarissa. Ei onneksi saanut kiinni😏

    Vastaa
    • Vau, kuulostaa ihan mahtavalta, että näit ketun koti-ikkunasta! Ja ihan eri nähdä kettu tien reunassa jolkottelemassa, kuin metsästyspuuhissa. Mekään ei nähty Repovedellä kettua, mutta luonnossa liikkuessa on aina hienoa nähdä eläimiä.

      Vastaa
  2. Olen käynyt pariin otteeseen, mutta molemmat kerrat olivat vanhan riippusillan aikaan. Jälkimmäisellä kerralla oltiin veneretkellä ja rantauduimme lähelle Mustalamminvuoren näköalapaikkaa. Kapusimme ylös ja näkymä oli kyllä jokaisen askeleen arvoinen.

    Repovedelle pitää palata pian. Tuo pisin reitti kiinnostaisi erityisesti, pitääkin laittaa se taas paremmin muistiin.

    Vastaa
    • Oih, veneretki Repovedelle kuulostaa ihanalta! Minua houkuttaisi melontaretki, se olisi kyllä mahtavaa. Repoveden kansallispuiston kallioiden näkymät olivat kyllä komeat. Tästä kansallispuistosta tykkäsin.

      Vastaa
  3. Näyttääpä hyvältä! En muistaakseni ole käynyt Repovedellä koskaan, mutta selvästi kannattaisi mennä. Näitä teidän juttuja kun lukee, tulee aina hinku päästä Suomen luontoon.

    Vastaa
    • Voi kiitos Tanja, kommenttisi ilahdutti kovin. Tykkäsin Repoveden kansallispuistosta. Etelä-Suomesta helposti saavutettavissa, ja silti erämaan tuntua. Kalliot ja vesi ovat lyömätön yhdistelmä. Ja kun patikkapolkuja on runsaasti, niin saatiin ihan rauhassa kävellä.

      Vastaa
  4. Repovesi on itselläni kesän to do -listalla – ja mieluusti niin, että siihen saisi melontaretken yhdistettyä 🙂 Keväällä piti suunnata sinne jo pariin otteeseen, mutta aina retkipäivä siirtyi muiden kiireiden tieltä.

    Oliko tuolla muuten kummallakaan kerralla ruuhkaa?

    Vastaa
    • Patikka + melontaretki Repovedelle kuulostaa ihanalta! Toivottavasti reissu toteutuu, tuollaisen reissun toteuttaisin mielelläni itsekin. Luonnossa liikkuessa sitä rentoutuu niin kokonaisvaltaisesti. Pitääkin tänä vuonna käydä melomassa, viime vuonna se ikävä kyllä jäi.

      Repovesi oli ihanan rauhallinen ja erämainen kansallispuisto. Ketunlenkki on suosituin reitti ja sen reitin varrella oli vähän ruuhkaa, mutta muualla oli todella rauhallista.

      Vastaa
  5. Kulmilla on tullut autoiltua, joten ehkä olen käynyt ”ohiajamalla” 😀
    Suomesta löytyy hienoja patikointipaikkoja. Hyviä kuvia olet ottanut Repovedestä.
    Suomessa ollessa ei tullut paljoa patikoitua. Tarvitsi näemmä muuttaa toisenlaiseen ympäristöön, jotta luonto alkoi kiinnostamaan.

    Vastaa
    • Kyllä on komeat maisemat! Aina ei todellakaan tarvitse lähteä kauas nähdäkseen kaunista ja kokeakseen hulppeita luontoelämyksiä. Valitettavan vähiin on itselläni kyllä jäänyt Suomi-matkailu. Syytän siitä autottomuutta…

      Vastaa
      • Tuo on totta Maarit, läheltäkin löytyy upeita luontoelämyksiä. Ja luontoreissut voi räätälöidä omien mieltymystensä mukaiseksi. Osa tykkää pitkistä tauoista ja ruokahetkistä, me tykkäämme liikkua pitkiäkin matkoja, mutta suosimme päivämatkoja. Auto kyllä helpottaa huomattavasti luontoretkiä, siinä olet valitettavasti oikeassa.

        Vastaa
    • Voi kiitos. Repovedellä on paljon hienoja kuvauspaikkoja. Ja siellä Keski-Euroopassa vasta upeita patikkareittejä ja maisemia onkin! Ei siis ihme, että kiinnostuksesi luontoon on lisääntynyt muuton myötä.

      Vastaa
  6. Repovesi on itselleni ihan tuntematon, joten oli mielenkiintoista nähdä millaista siellä on. Nimen olen tietenkin kuullut mutta ei ole tullut liikuttua tuolla suunnalla. Taas kerran, niin kauniit maisemat! Ja tuo silta on hieno, harmi kun lossi ei ollut käytössä. Odotan kyllä, että pääsen joskus Suomessa kiertämään kansallispuistoja.

    Vastaa
    • Mekin Paula ensin harmiteltiin, että Ketunlenkin lossi ei ollut käytössä. Mutta sen vuoksi kiersimme järven vastarannan kautta, ja kyseinen reitti oli hieno! Kuvassa näkyykin, kuinka aivan kapeaa kivipolku kallion ja järven välissä on, auringonlasku vielä sai valon upean kullankeltaiseksi. Repoveden maisemat olivat muutoinkin upeat.

      Vastaa
  7. Ehkäpä tämä on vähän erilainen kuin viime aikoina kiertämämme suot 🙂 Olemme valinneet, toistaikseksi, vain pääkaupunkiseutua suht lähellä olevia kansallispuistoja ja vaikka nekin ovat ihan kivoja, niin välillä kyllä käy mielessä ehkä kerettiläinen ajatus, että ovatko nämä kaikki sen verran samanlaisia, soita ja pitkospuita ja rämettä, että kannattaako näissä kovin monessa käydä … ehkä pitäisi laajentaa reviiriä.

    Vastaa
    • Kansallispuistoja on kyllä erilaisia, reviiriä laajentamalla mieluisia varmasti löytyy. Repovedellä pääset tosiaan nauttimaan kallioista ja järvistä. Yhtenä esimerkkinä nostaisin esimerkiksi Rokuan, joka on kaunis, jäkälämattopohjainen metsäpuisto. Muutakin siis löytyy kuin suota ja rämettä. Ymmärrän silti sen, että välttämättä ei halua lähteä kauemmas ulkoilemaan. Näitä kansallispuistoretkiä voi myös hyvin yhdistää muun kotimaanmatkailun oheen.

      Vastaa
  8. En ole käynyt, mutta näiden kuvien jälkeen ajattelen, että pitäisi. Näin on, etenkin, kun sinne menee bussiyhteyskin. Harvempaan ankallispuistoon on sellaista ylellisyyttä. Pohjantikka on tietysti aina sellainen, mikä kiinnostaa. Kaakkureiden huuto kuuluu taas kauempaakin.

    Vastaa
    • Kannattaa Stacy käydä! Repovedellä on upeat maisemat, ja toki eläinten näkeminen on aina bonusta retkipäivään.

      Se onkin hyvä, jos Repoveden kansallispuiston lähelle pääsee bussillakin. Autottoman on selvästi hankalampi kiertää kansallispuistoja, sen verran kaukana isommilta teiltä osa on.

      Vastaa
    • Kiitos Sini! Näissä maisemissa oli mukava kuvailla. Molempina päivinä sääkin suosi.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa