Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on varmasti meidän yksi suosikeistamme Suomen kansallispuistoista. Se on Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto Lemmenjoen kansallispuiston ja Urho Kekkosen kansallispuiston. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee Länsi-Lapissa Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kuntien alueella. Sen maisemaa hallitsevat noin sadan kilometrin pituinen tunturien ketju sekä pohjoisen havumetsävyöhykkeen taigametsät.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto – Suomen suosituin kansallispuisto
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1938 yhdessä Pyhä-Luoston kansallispuiston kanssa, ja nämä ovatkin Suomen pisimpään kansallispuistoina olleet paikat. Luontoarvo on osattu huomioida jo tuolloin. Tänäkin päivänä monet osaavat arvostaa alueen luontoa, sillä Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituin kansallispuisto 584 000 vuotuisella kävijällään (vuosi 2023). Pallastunturien maisema onkin muuten valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista, joten suosion kyllä ymmärtää. Erilaisia reittejä on kuitenkin todella paljon ja rauhallisiakin paikkoja kyllä löytää.
Rauhallinen Aakenustunturi
Yksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rauhallisia reittejä on ilman muuta Totovaaran tunturireitti. Se ja Moloslaen kierros sijaitsevat itse asiassa vierekkäin ja kulkevat osin matkasta samaa reittiä, kunnes Moloslaen kierros jatkaa oikealle ja Totovaaran tunturireitti puolestaan suoraan. Näistä suosikkimme on Moloslaen kierros, jonka olemme kulkeneet pariinkin kertaan, mutta Totovaaran tunturireitti tarjoaa myös kaunista katseltavaa. Reitit ovat osa Aakenustunturia, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Ylläksen tunnetuimmista reiteistä, josta rauhallisuus todennäköisesti johtuu.
Lähtöpaikka molemmille reiteille sijaitsee osoitteessa Totovaarantie 165, Kittilä. Parkkialue on yllättävän iso, ottaen huomioon, että meidän ruska-aikaan käydessämme paikalla oli vain muutama auto. Rauhallisuudesta pitäville Totovaaran tunturireitti ja Moloslaen kierros ovatkin hyviä reittejä.
Totovaaran tunturireitti
Totovaaran tunturireitti on merkitty selkeästi oranssein maalimerkein. Myös kylttejä on riittävästi ja tunturissa on vielä erikseen erilaisia tolppia, joita on helppo seurata.
Totovaaran tunturireitti on pituudeltaan reilut 13 kilometriä ja se on luokiteltu keskivaativaksi. Näin mekin sen luokittelisimme, eli reitti ei tosiaan ole aivan helppo. Aluksi kivutaan 3 kilometriä Vasalaen huipulle. Tuo osuus on ajoittain varsin jyrkkä ja kivikkoinen, joten tukevat kengät ovat hyödylliset. Myös Luontoon.fi-sivusto kehottaa varoivaisuuteen tällä osuudella – kiviä ja juuria löytyy. Sen jälkeen loppuosa onkin pääasiassa loivaa laskua ja muutenkin huomattavasti helpompaa.
Vasalaen maisemat ovat hienot. Itse tykkään tosin eniten kävellä tunturien rinteillä ja ihastella sitä väriloistoa, mutta kyllähän noitakin kelpaa katsella. Vasalaelta tosiaan näkee Ylläksen muillekin tuntureille yli soiden ja metsien. Juuri tämä suo- ja metsäalue on sitä aluetta, jossa tunturien eläimet viihtyvät.
Hauska yksityiskohta muuten on, että tunturin laella on myös kaksi lepotuolia. Sellaisia ei ole itselleni tullut missään muualla vastaan, vaikka aika paljon olen Suomessa patikoinut.
Vasalaen huipulta laskeuduttua kuljetaan tunturin rinteen myötäisesti. Paikoitellen maaruska oli erittäin näyttävää.
Lähtöpaikalle paluu tapahtuu metsätietä pitkin, josta itse en niin paljoa ikinä pidä. Toisaalta sellaista on helppo kulkea, mutta mieluummin haluaisin kulkea tunturissa tai ”oikeaa” metsäpolkua.
Kuitenkin ennen metsätielle siirtymistä suosittelen ilman muuta tekemään kahden kilometrin piston Iso-Totovaaralle (Haavepalo), reitin nimikkopaikkaan. Siihen sisältyy jonkin verran nousua ja kivikkoa, mutta maisemat Iso-Totovaaralta ovat todella kauniit – ja erilaiset kuin muualta reitin varrelta. Siellä on myös kota, jossa on mukava pitää taukoa. Me olisimme varmasti olleet pidempäänkin, jos olisimme olleet paikalla aikaisemmin eikä aurinko olisi alkanut jo laskea.
Kaiken kaikkiaan Totovaaran tunturireitti mukava, paikoitellen upeita maisemia tarjoava patikointireitti. Onko Aakenustunturi sinulle tuttu paikka? Tai mikä on sinun suosikki päivävaellusreittisi Lapissa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Myös minun suosikkikohteeni Lapissa. Jos johonkin menisin etätöihin Lapissa, niin Ylläs-Pallas ilman muuta!!!
Ehkä itselleni tämän edelle menee vielä Kilpisjärvi, mutta Pallas-Ylläs tulee kyllä ilman muuta seuraavana! Kertakaikkiaan upea ja monipuolinen paikka!
Kaveri oli käynyt kiertämässä Totovaaran tunturireitin ja hehkutti sitä todella paljon! Pitäisi itsekin alkaa ottaa Lapin reittejä (ja Lappia ylipäätään!) paremmin haltuun 🙂
Mahtava kuulla, että kaverisi tykkäsi tästä reitistä – enpä yhtään tosin ihmettele. Lappi on tosiaan upea paikka, pahinta räkkäaikaa en suosittele, mutta maisemat siellä ovat kyllä vertaansa vailla. Laita ihmeessä harkintaan, suosittelen! 🙂
Pallas on aivan ihanaa seutua! Kakarana oltiin monena pääsiäisenä Hotelli Pallaksessa yötä ja hiihdeltiin keväthangilla auringon paisteessa. Ihania muistoja!
Eniten pidän Pallaksen ja Kilpisjärven seudusta ehkä juuri lapsuuden muistojen vuoksi ja toisaalta siksi, että ne eivät ole niin lasketteluturismin keskuksia kuin vaikkapa Ylläs tai Saariselkä. Toki tämä ei sinänsä vaikuta kesä-syksy-matkailuun, mutta ne ovat silloinkin jotenkin ”intiimimpejä” (onko toi edes oikea sana…?) paikkoja.
Niin on! Ja olen aivan samaa mieltä, Länsi-Lappi ylipäätään on kertakaikkisen upeaa aluetta. Itse en ole lapsuudessa ollut Lapissa, vaan ihastunut siihen vasta aikuisiällä. Lasketteluturismi tosiaan pilaa maisemallisesti paljon, mutta Ylläkselläkin on kivoja ja rauhallisia paikkoja, kaukana laskettelukeskuksesta, kuten vaikka Totovaara.
Olen kerran ollut Aakenustunturilla ja se oli ehkäpä jotain 1983. Silloin ei siellä kyllä mitään lepotuoleja ollut. Kuljin suunnilleen puolivälistä selännettä Pyhäjärvelle eli en ollut Totovaaran päässä tunturiselännettä.
Heh, vuoden 1983 jälkeen retkeilyrakenteita lienee varsin paljon kehitetty… Koska muuten olet viimeksi ollut Lapissa? Kun Suomea paljon kierrät, olisiko taas pian (Länsi-)Lapin vuoro? Häkellyttävän upeaa seutua.
Viimeksi kesällä, suunnalla Savukoski-Lokan tekojärvi. https://maankiertaja.blogaaja.fi/2024/07/07/lintuatlasretki-ita-lappi/
Hullua ei pidä yllyttää. Olihan tuossa kesällä tarjolla myös Länsi-Lappi, mutta valitsin idän.
Se onkin Lapissa hyvä puoli, että ei ole väliä, suuntaako itään vai länteen – aina pääsee hienoihin maisemiin!
Kaunis ruska! Nuo lepotuolit ovat tosiaan hauska lisä, vaikka jännä tietysti että tuotu rauhallisemman reitin osiolle. Mutta mikäs sen parempaa kuin omassa rauhassa ihailla maisemia 🙂
Joo, kivat oli ruskan värit tuolla. Ja lepotuolit tosiaan tulivat isona yllätyksenä, mutta mukavahan siinä oli hetki istua. Toisaalta, jos olisi erityisen suositun reitin varrella, varsin harva noille pystyisi pysähtymään. Tuolla sen sijaan käytännössä kaikilla on siihen mahdollisuus, kun on niin vähän ihmisiä! 😀
Kaunista ruskaa, aavoja maisemia ja ryhdikäs penkki! Taitaa tuolla istumiskelpoiset kivet olla vähän harvinaisempia, joten penkkikin voi olla paikallaan.
Joo, penkki tosiaan oli kiva, ja varsin mainiossa paikasta, josta oli hyvät näkymyät. Ihan totta, eipä tuolla oikein mukavia istumakelpoisia kiviä tainnut olla, ja joka tapauksessa penkillä on viileässä syksyilmassa mukavampi istua.
Ihania kuvia ja tunnelma! Itse en ole koskaan lapissa vaeltanut, joten ei varmaankaan kannata aloittaa tästä. Mielenkiintoista luettavaa!
Kannattaa joskus miettiä Lappia matkakohteena. Muistan kun olimme siellä ensimmäistä kertaa, niin olin maisemista kyllä täysin lumoutunut!
Täytyy taas sanoa, että en ole ollut Lapissa, vaikka lappilainen olenkin. Hienoja nuo maisemat ovat, mutta ennemmin menen jonnekin muualle 🙂
Voi että Raija! Kyllä joskus kannattaa harkita reissua myös Lappiin, maisemat tosiaan ovat upeita!
Upeaa ruskaa teillä siellä on ollut. Nuo Lapin kansallispuistot kiinnostaisivat kovasti nimenomaan näin syksyllä mutta harmittavasti ei olle silloin koskaan Suomessa. Kesällä taas itikat ovat sen verran riesana, että en ole uskaltanut vielä tällaista suomalais-amerikkalaista perhettä sinne syötäväksi. Itse kun on itikoihin tottunut ne ei niin vaivaa mutta muu perhe tuntuu kärsivän jo alempanakin Suomessa.
Itsellekin nimenomaan syksy (ja talvi) ovat niitä mieluisimpia vuodenaikoja vierailla Lapissa paitsi maisemien niin myös itikoiden puuttumisen vuoksi. Joskus tosin on kesälläkin ollut tuuri ja itikoita ei kovin paljoa olekaan ollut.
Mahtavaa olisi tuollaisiin maisemiin päästä vaeltamaan! Onpa ihanat nuo lepotuolit tuolla tunturin laella. Niissähän voisi istuskella vaikka miten pitkään ihailemassa maisemaa. 🙂
Maisemat tosiaan olivat hienoja! Ja lepotuolit olivat hauskat, lämpimänä syyspäivänä niissä tosiaan oli ihan mahtava istua! Oli kyllä hieno idea ja yllätyttiin, kun sellaiset tulivat eteen.