Kirjoitimme viikko sitten Pyhä-Luoston kansallispuiston vaellusluontopolusta. Nyt on vuorossa Pyhä-Luoston kansallispuiston Pyhätunturin puolella olevat reitit. Haasteita reittivalinnan osalta aiheutti se, että kaksi kolmesta rengasreitistä, eli 10 kilometrin Karhujuomalammen reitti ja 14,5 kilometrin Noitatunturin valloitus -reitti kulkisivat Isokurun kautta, mutta kyseinen reitti oli poikki remontin vuoksi. Ainoastaan 7 kilometrin mittainen Tunturiaavan luontopolku oli kuljettavissa sellaisenaan. Lisäksi sateinen keli aiheutti hieman haasteita varsinkin valokuvauksen kannalta. Päätimme kuitenkin lähteä säästä huolimatta patikoimaan.
Kaikki edellä mainitut reitit lähtevät samasta paikasta, Luontokeskus Naavalta. Keksimme mielestämme varsin näppärän reittivaihtoehdon. Lähtisimme kulkemaan Tunturiaavan luontopolkua, ja siitä kohdasta kun reitti lähtisi takaisin Luontokeskus Naavalle, tekisimme piston Isokuruun, koska Isokurun remontissa olevat portaat sijaitsevat Isokurun vastakkaisessa päässä. Tällöin pääsisimme näkemään myös Pyhänkasteen putouksen.
Pyhänkasteenputouksen kohdalla kääntyisimme takaisin ja sitten kohdasta, josta Isokuruun lähdimme, alkaisimme seuraamaan Noitatunturin valloitus -reittiä. Sitä seuraisimme Uhriharjulle asti, josta emme siis pääsisi remontissa olevien portaiden vuoksi takaisin Isokuruun. Sen sijaan kävelisimme loppureitin Karhujuomalammen reittiä pitkän takaisin Luontokeskus Naavalle, jonka parkkipaialla automme olisi. Tämä oli hyvä suunnitelma siinä mielessä, että tällä tavalla Pyhä-Luoston kansallispuiston kaikki Pyhän puoleiset reitit tulisi kuljettua, vaikka patikasta aika raskas tulisikin.
Tunturiaavan luontopolku
Olimme aamulla varsin aikaisin liikkeellä. Säätiedotuksen mukaan sateen piti alkaa neljän tunnin kuluttua, joten oli todennäköistä, että jossain vaiheessa patikoidessamme saisimme vettä niskaamme. Valitettavasti sade kuitenkin alkoi lähes heti lähdettyämme, ja itse asiassa muuttui hyvin pian varsin runsaaksi. Sen vuoksi upea Tunturiaavan luontopolun osuus ei aivan päässyt oikeuksiinsa. Säästä huolimatta Tunturiaapa oli vaikuttava ja tuota osuutta voi suositella kaikille Pyhä-Luoston kansallispuistossa vieraileville. Tunturiaavan luontopolku on merkitty maastoon sinisin neliöin.
Tunturiaavan luontopolun kohokohta on upeat suomaisemat. Lintutornilta avautuu näkymät laajalle ja tunturit kohoavat suon reunamilla. Reitin varrella olevan Tiaislaavun lähettyvillä on merkitty pieni lähde.
Karhujuomalammen reitin Isokuru
Tunturiaavan luontopolku -osuuden jälkeen matkamme jatkui Isokuruun. Ja olihan se vaikuttavaa kulkea niin massiivisen kurun pohjalla. Iloksemme myös sade taukosi tässä vaiheessa. Pyhänkasteenputous sen sijaan jäi hieman vaisuksi, mutta Isokuru oli maineensa veroinen! Täällä kannattaa kaikkien Pyhä-Luoston kansallispuistossa olevien vierailla, kunhan retkeilyrakenteet ollaan saatu kuntoon. Karhujuomalammen reitti on merkitty maastoon punaisin neliöin.
Noitatunturin valloitus
Isokurun jälkeen siirryimme vihreillä merkeillä merkittylle Noitatunturin valloitus -reitille. Täytyy myöntää, että varsinainen kipuaminen pääsi hieman yllättämään. Se nimittäin oli aikamoista kivikkoa. Toki tähän oli saatu hyvää esimakua aiemmalla Luoston vaellusluontopolulla. Kokemukseen vaikutti varmasti hurjana puhaltanut tuuli ja uudestaan alkanut voimakas sade, joka tuulen vuoksi satoi vaakasuoraan. Huipulle päästyämme vaatteet olivat täysin märkiä ja olimme varsin kylmissämme. Sanomattakin on myös selvää, että huipulta ei näkynyt yhtään mitään.
Kun lähdimme huipulta alaspäin, sade kuitenkin loppui äkistä ja sää muuttui osin jopa aurinkoiseksi, jolloin saimme nauttia myös Noitatunturin tarjoamista hienoista näkymistä ympäristöön. Tuli todistetuksi, että sää tunturissa toden totta voi muuttua nopeasti! Tällä puolella kivikkoakaan ei samalla tavalla ollut, vaan ruskan väreissä olevat tunturikoivut ja varpukasvit hallitsivat maisemaa. Vaikka aurinko lämmitti mukavasti, päätimme jäädä kauniilla paikalla olleelle Karhunjuomalammen päivätuvalle kuivattelemaan itseämme. Matkaa jatkettuamme loppuosuus osoittautui hieman tylsäksi ja se kulki pääasiassa kansallispuiston ulkopuolella.
Suositukset Pyhän retkeilyreittihin
Pyhä-Luoston kansallispuiston Pyhän puolen reiteistä suosittelemme ensisijaisesti Tunturiaavan luontopolkua sekä Noitatunturin valloitusta, kunhan Isokurun portaat on saatu korjattua. Jälkimmäinen on kuitenkin kieltämättä varsin vaativa patikka. Edellä mainittu reitti pitää kuitenkin sisällään alueen upeimmat paikat ja kaikki kuuluisat nähtävyydet.
Kokonaisuutena reitti oli mielestämme joka tapauksessa upea ja tarjosi upeaa aapasuomaisemaa, tunturinäkymiä ja näin syksyllä myös ruskan väriloistoa.
Oletko sinä käynyt Pyhä-Luoston kansallispuiston kummallakin puolella? Kumpi on suosikkisi?
28 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ihan kunnon siipaleen olette taivaltaneet. Joskus vuosia sitten tuli kivuttua Noitatunturille tietämättämme yhtään, miten haastava reitti oli kyseessä. Välillä tuntui, että sai könytä nelinkontin rakkakivikossa, mutta näkymät kyllä palkitsivat. Harmi, että teille sattui noin sateinen keli.
Me oltiin Pyhällä kolmisen viikkoa sitten ja ihmettelemimme kovasti, että Isokuru oli suljettu vielä ruskasesongin aikaan. Ilmeisesti isompikin remppa siellä menossa. Te olittekin tehneet hienon reittisuunnitelman ja pääsitte kurun sittenkin näkemään. Täytyy myöntää, että myös itselleni Pyhänkasteenputous oli pettymys. Kauniita nuo suot ruskaväreissä.
Noitatunturille on kyllä kipuamista, rakkakivikkoinen rinne ei ole helppoa edetä. Alkuun kyllä harmitti, että päivä oli niin sateinen ja Noitatunturi oli ihan sumun peitossa, mutta oli myös oma elämyksensä olla sumun keskellä. Ja onneksi tunturilta alas lähtiessämme sää selkeni. Tuonne voisi kyllä mennä uudelleenkin, silloin toivottavasti aurinkoisella säällä.
Ilmeisesti tosiaan kyseessä on isompi remontti, kun näin kauan kestää. Hyvä kuitenkin, että kansallispuistojen reiteistä pidetään huolta. Mikko oli tehnyt hyvän reittisuunnitelman, näin päästiin näkemään kaikki kiinnostavat paikat ja saatiin hyvä käsitys Pyhän reiteistä.
Suomessa polkuja ja patikoitavaa piisaa. Onkohan tätä aspektia osattu tarpeeksi markkinoida ulkomaalaisille turisteille? Mitä tuossa viime talvena haastattelin Lapin matkailualalla toimivaa ihmistä, niin ainakin aasialaiset kiertävät niin kovalla höökillä bussilla paikasta toiseen, että ei paljon omilla jaloilla maastoja tarkastella.
Voin hyvin kuvitella, että aasialaiset turistit viettävät lomansa Suomessa bussilla paikasta toiseen siirtyen. Olemme kuulleet Lapin matkailuyrittäjältä, että ulkomaalaiset turistit eivät välttämättä lähde omatoimisesti retkeilemään, vaan monet ostavat opastettuja retkiä. Suomessa on kaunista ja erämaista luontoa ja varmasti monelle ulkomaalaiselle kunnollinen patikkaretki olisi ikimuistoinen kokemus.
Mun thaimaalainen ystävä on perusaasialainen citygirl. On ilmoittanut minulle, että metsiin ei lähde! Ei edes mun kanssa😂 Ja tietää kyllä luontojutut, kun ollaan Usassa vuosi vietetty. Ehkä tilanne on toinen vaikka 10 vuoden päästä, mutta uskon, että tää saattaa olla aika perusnäkemys nykyaikana
Ehkä tulevaisuudessa erilaiset cityihmisten luontopalvelut tulevat yleistymään, oppaan kanssa tehdyt luontoretket luksustyylillä tai nämä aiemmin mainitsemani etäluontokokemukset. Meillä kyllä luontovierailut tulevat jatkossakin olemaan osa arkea, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että kaikille se ei ole oma juttu.
Kaunis näky tuo Isokuru! Rakastan kansallispuistoja, joten aina tämän tyyliset postaukset ovat super inspiroivia likea. En olekaan käynyt Pyhä-Luoston kansallispuistossa, mutta toivottavasti tulee tutuksi lähivuosien aikana.
Onpa kiva kuulla Veera, että inspiroiduit lukemastasi! Pyhä-Luoston kansallispuisto on kiva käyntikohde. Ja Isokuru on vaikuttava näky, todella kaunis. Sinä saatkin nauttia uusituista retkeilyrakenteista vierailullasi.
Pyhä on erittäin hieno paikka. On tullut aikoinaan kierrettyä Noitatunturin ja Tunturiaavan reitit, ja toissa kesänä tuo Karhunjuomalammen kierros vaikkakin ne portaat olivat ns. remontissa kesäkuussa 2020, niin hyppelin ylöspäin kuitenkin. Isossa Kurussa on hauska tukia niitä kiviä ja mitä muodostelmia niissä näkyykään. Myös Luostolla olen käynyt huiputtamassa tunturin. Mielestäni Pyhä on näistä hienompi.
Mekin tykkäsimme Pyhätunturin reiteistä enemmän. Isokurun kiviä oli tosiaan hauska tutkailla, veden jättämät aaltoimaiset uomat kivissä olivat jänniä. Mieleen jäi myös mukulamaiset kivet, joita sileä massamainen kiviaines ympäröi ja sitoi yhteen. Vastaavaa en ole muualla havainnut.
Ihania ruskakuvia! Ja kiitos, että pääsin postauksen avulla ”retkelle” itselleni uuteen ja vieraaseen kansallispuistoon 🙂 Toivottavasti pääsisi itsekin pian valloittamaan taas uusia puistoja…
Kiitos Eveliina! Mahtavaa, että nautit kirjoituksen ja kuvien myötä Pyhätunturin reiteistä. Toivon sinulle kivoja retkiä uusiin kansallispuistoihin.
Jösses noita upeita kivimaisemia ja reittejä veden äärellä! Mä olen niin sadetta ja kylmää inhoava nainen, että hienoa kun pääsin ruskaretkelle näiden kuvien myötä omalta, lämpöiseltä kotisohvalta.
Sanopa muuta! Isokuru on todella näyttävän näköinen. Oli mukava tarjota sinulle virtuaalimatka kansallispuistoon. Muistan nähneeni korona-aikana uutisen palvelusta, jossa japanilaisille tarjottiin virtuaalista matkaa Suomeen ja juurikin erilaisia luontokokemuksia. Ehkä tätä voisi siis markkinoida myös kotimaan tutustumiseen.
Huh minkä päiväreissun olette taas tehneet! Paljonko tuosta tuli kilometrejä?
Pyhä-Luosto on hyvin omalaatuinen kansallispuisto. Kävin siellä samalla reissulla, jolloin olimme patikoineet UK-puistossa Korvatunturille. Korvatunturilla oli ollut hyvin rauhallista, ja Pyhän reiteillä vilisi porukkaa. Kaiken yllä Pyhällä loistaa ”Mordorin torni”, joka mielestäni häiritsee kansallipuistofiiliksiin pääsemistä aika lailla.
Isokuru, Pyhänkasteenputous ja Karhunjuomalampi ovat todella upeita paikkoja, mutta kun olin juuri tullut ihan oikeasta erämaasta, jäi Pyhästä jotenkin aikuisten puuhamaa -fiilis. Kaikki moninaiset rakenteet ja retkeilijöiden määrä ja kovaääninen melskaus etenkin Karhunjuomalammen lähettyvillä saivat sen aikaan.
Tunturiaavan reitti oli tosi upea, patikoimme sen kahteen kertaan, sekä illalla että yhtenä aamuna. Patikoimme myös Noitatunturin valloituksen, ja se nousu louhikkoa ylös oli kyllä ikimuistoinen! Siinä oli paikoin todella suuria hankaluuksia pysyä reitillä, kun louhikkoa jatkui minne silmä kantoi, eikä reittimerkintä oikein erottunut.
Välillä on kiva ihan vain koko päivän kävellä ja nauttia maisemista, ilman muita suunnitelmia. Emme edes laskeneet, minkä verran kilometrejä tuli, mutta olemme tottuneet pitkiinkin päiväreissuihin.
Meillä taisi siis olla tuuri siinä, että oli luvattu huonoa ilmaa. Ehkä sen vuoksi saimme patikoida niin rauhassa. Meille nimittäin Pyhätunturi vaikutti rauhalliselta. Tunturiaavan reitillä ei ollut ketään meidän lisäksemme ja Noitatunturin kierroksella ohitimme yhden isomman porukan, joka oli juuri päättänyt kääntyä huonon sään vuoksi takaisin. Voin silti kuvitella, että hyvällä säällä reiteillä on paljon enemmän väkeä. Ja Korvatunturin vaelluksella väkimäärä on varmaan eri luokkaa, kuin Pyhätunturin päiväreiteillä.
Minä ainakin haen luonnosta rauhaa ja hiljaisuutta, ja onneksi olemme saaneet kansallispuistoretkillämme luonnon rauhasta nauttia. Tähän varmaan vaikuttaa se, että usein lähdemme kävelemään aamulla tai vasta iltapäivällä.
Tunturiaavan reitti on kyllä upea. En yhtään ihmettele, että menitte sen kahdesti. Menisin mielelläni itsekin uudelleen, olisi kiva nähdä aurinkoisella säällä. Meillä ei ollut vaikeuksia pysyä reitillä Noitatunturissa. Tosin siitä täytyy kiittää Mikkoa, sillä hän käveli edeltä ja minä vain seurasin häntä.
Upeita ja jylhiä maisemia. Ei ole tuolla tullut käytyä. Olen niitä, joita ahdistaa olla keskellä metsää ilman ihmisiä lähellä, joten on tullut aika vähän käytyä kansallispuistossa. Lähinnä lyhyitä reittejä. Kerran jopa uskaltauduin yöpymään Seitsemisessä teltassa. 🙂
Telttayö Seitsemisessä on kyllä ihan kunnon retkikokemus! Jos olet viettänyt teltassa yön Seitsemisessä, niin pystyt varmasti patikoimaan muissakin Suomen kansallispuistoissa. Ja mekin teemme päiväretkiä, tykkäämme niistä enemmän. Silloin on vähemmän kannettavaa ja päivän päätteeksi pääsee lämpimään suihkuun ja yöksi kunnon sänkyyn nukkumaan. Rohkeasti vain kokeilemaan muitakin kansallispuistoja, monista löytyy kivoja lyhyehköjä päiväretkiä. Pyhätunturilla iso suositus Tunturiaavan luontopolulle.
Upeita kuvia sateesta huolimatta ja mieletön tuo väriloisto. Tähän mennessä ollaan nautittu vasta kuvien kautta näistä Lapin upeista kansallispuistoista. Olisi kyllä upeaa toteuttaa reissu sinne jossain vaiheessa.
Pyhällä oli kyllä todella kaunista. Lapin syksyn väriloisto on jotain, mikä kannattaa ehdottomasti jossain vaiheessa kokea. Maaruska ja laajat avarat tunturimaisemat ovat kauniita. Ja onhan se kiva nauttia syksyn kauneudesta myös kuvien kautta, tekin olette nauttineet nyt ulkomaanreissuista ja Suomessa pyöräretkistä, syksyinen Lappi odottakoon toista kertaa.
Vau. Aivan uskomattoman kauniita maisemia, niin hienot kuvat! Täytyy myösntään, etten tiennyt Pyhä-Luoston olevan noin upea. Tuo Isokuru kivineen, nuo aapasuot, tunturimaisemat ja smaragdinvihreä vesi. Olen melkeinpä sanaton, miten hienolta nämä reitit näyttivät.
Kiitos Sonja! Pyhä-Luoston reitit ovat upeat, tykkäät varmasti. Isokuru on ihan mahtava. Meillä taisi olla sittenkin hyvä tuuri sään kanssa, kun saimme nauttia Isokurun jylhyydestä ihan kahdestaan sateisen sään säikytettyä muut retkeilijät. Kokemus olisi varmaan ollut erilainen, jos retkeilijöitä olisi jonossa etenemässä. Isokurussa oli paljon ihailtavaa. Jo nuo upeat kivikkoiset rinteet ja smaragdinvirheät lammet, mutta myös pieniä geologisia yksityiskohtia. Tämä oli tosi kiva patikka, kun maisemat olivat niin monipuoliset kolmen rengasreitin yhdistelmällä.
Huh. Täytyy nostaa hattua aikamoisesta patikasta. Vaikka sade varmasti haittasi kuvausta ja näkymiä, niin kyllä kuvista välittyi tuo maisemien jylhyys. Oli todella monipuolista maastoa ja ruskan aika itsessään juuri täydellinen!
Tämä patikka oli mahtava, saimme nauttia niin monipuolisista ja upeista maisemista. Ja ehkäpä tuo sateinen päivä oli loppujen lopuksi meille hyvä, sillä näin saimme nauttia tästä kauneudesta omassa rauhassamme. Muita retkeilijöitä ei juurikaan näkynyt. Ja kun sade oli ajoittaista ja pahimman sateen jälkeen saimme vielä kuivatella itseämme kodan lämmössä, ei ilmakaan loppujen lopuksi niin paljoa haitannut.
Kauniita kuvia oot kyllä napsinut vaikkei sää ollutkaan puolella! Ruska-aikana varsinkin värit oikeen pomppaa esiin sateella.
Tuo Iso-kurun reitti käytiin itekin viime vuonna siihen saakka mihin sen pääsi, jotenkin olin kuvitellut että se olis jo saatu valmiiksi.
Noitatuntrille pitää kyllä vielä joskus päästä.
Kiitos Katja! Ruska tuli kauniisti esiin ja sumuisuus ja sateisuus teki oman rauhoittavan tunnelmansa päivään. Isokurun talviolosuhteet ovat ilmeisesti ankarat ja reittirakenteita on jouduttu joka kevät kurussa uusimaan. Tämän kertainen remontti onkin sitten ollut isompi, kun päädyttiin uusimaan reittirakenteet kokonaan kestävämmiksi. Remontti taisi tosiaan kestää kaksi vuotta, 2020-2021. Kunnostustyöt ovatkin nyt jo syyskuun puolella valmistuneet, mukavasti ennakoitua nopeammin. Jatkossa retkeilijät siis pääsevät kulkemaan kurun läpi kokonaan, mahtavaa!
Paljon oli kuvia ja tarinaa! Kohde kiinnosti, sillä mies kävi siellä fatbike-lenkin viime kesän reissullamme.
Miehelläsi oli komeat maastot fatbike-lenkille! Pyhätunturilla on useampi kiinnostava reitti ja toivottavasti näistä meidän reittikuvista ja -kuvauksista on joillekin apua omaa reittisuunnitelmaa pohtiessa. Kiitos Terhi, kun luit ja jätit kommenttia.