Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla Ruoveden kunnassa. Helvetinjärven kansallispuisto on perustettu 1982, kuten niin moni muukin Suomen kansallispuistoista. Helvetinjärven kansallispuisto on kuuluisa miljoonia vuosia vanhoista rotkolaaksoista. Tunnetuin näistä on Helvetinkolu, jonne Helvetinjärven kansallispuiston tunnetuin reitti ja ainoa rengasreitti, Helvetistä itään, patikoijan vie.
Helvetinjärven kansallispuisto suojelee myös harvinaisia lajeja. Alueelta löytyy useampia alueellisesti uhanalaisia ja valtakunnallisesti silmälläpidettäviä sammal-, jäkälä- sekä kääpälajeja. Helvetinjärven kansallispuiston vanhimmissa metsissä viihtyy myös esimerkiksi liito-orava ja pohjantikka.
Päätimme lähteä käymään Helvetinjärven kansallispuistossa kesäkuisena viikonloppuna. Helvetinjärven kansallispuistossa on harmillisesti tosiaan vain yksi rengasreitti, Helvetistä itään luontopolku, joka lähtee Kankimäen parkkipaikan tuntumasta.
Koska Helvetistä itään luontopolku on ainoastaan nelisen kilometriä pitkä, halusimme ilman muuta tutustua Helvetinjärven kansallispuistoon perusteellisemmin. Luontoon.fi sivusto nostaa erikseen esiin Helvetinkolun ja Luomajärven väliset vanhat metsät. Toisaalta *Jouni Laaksosen Retkeilijän Kansallispuistot -kirjan mukaan Helvetinjärven kansallispuiston vanhimmat kuusikot löytyvät Helvetinkolun ja Haukanhiedan väliseltä osuudelta.
Halusimme kulkea Helvetistä itään kierroksen lisäksi janareitit Helvetinkolulta Luomajärvelle ja sen jälkeen Helvetinkolulta Haukanhiedalle, ja selvittää, missä osassa Helvetinjärven kansallispuisto todellisuudessa on kauneimmillaan.
Aloitimme patikoimalla Kankimäen parkkipaikalta Helvetinkolulle. Reitillä oli varsin paljon muita patikoijia ja myös Helvetinkolua ihailemassa oli useampi porukka. Päätimme jatkaa matkaamme heti kohti Luomajärveä, jonne oli matkaa 5,5 kilometriä. Tällä reitillä olikin huomattavasti rauhallisempaa ja koko matkalla kohti Luomajärveä taisimme nähdä ainoastaan yhden pariskunnan, joka käveli meitä vastaan. Reitillä oli muutamia kauniita yksityiskohtia, mutta kovin erityisiä näkymiä reitti ei varsin kivaa Luomajärveä lukuun ottamatta tarjonnut.
Takaisin Helvetinkolulle tullessamme huomasimme, että ihmisiä oli edelleen erittäin paljon. Niinpä päätimme jatkaa matkaa kohti Haukanhietaa, jonne oli matkaa Luomajärven tapaan 5,5 kilometriä. Aluksi saimme kävellä pitkät portaat alas rotkon pohjalle ja lähes heti perään ylös rotkon toiselle puolelle. Kun olimme kiivenneet portaat ylös, metsä muuttui täysin erilaiseksi. Se näytti koostuvan lähes kokonaan todella näyttävistä kuusivanhuksista. Muutenkin tämä reitti tuntui todella kivalta ja Haukanhiedan hiekkaranta oli myös näyttävä. Tällä reitillä ihmisiä oli hieman Luomajärven reittiä enemmän, mutta varsin rauhallinen reitti oli tämäkin.
Haukanhiedalta takaisin Helvetinkolulle saapuessamme saimme iloksemme huomata, että ihmisiä ei Helvetinjärven kansallispuiston suosituimmallakaan nähtävyydellä enää juurikaan ollut. Niinpä pystyimme rauhassa ihailemaan kolua aivan rauhassa. Helvetinkolulta takaisin Kankimäen parkkipaikalle oli pari kilometriä, jolloin päiväpatikan pituudeksi tuli noin 26 kilometriä.
Talvisempi vierailu Helvetinjärven kansallispuistoon
Aiemmin olimme käyneet Helvetinjärven kansallispuistossa myös varhain keväällä, jolloin maassa oli vielä hento lumikerros. Ohut lumikerros näytti metsässä oikein kauniilta ja kasvillisuuden ollessa hieman lumen peitossa, kiinnitimme huomiota tavallisuudesta poikkeaviin asioihin, kuten kauniisiin ja suuriin naavatuppoihin. Tuolla reissulla tyydyimme kävelemään Helvetistä itään -luontopolun ja 1,5 kilometrin piston Haukanhiedalle päin, jossa saimme ihastella upeita kuusivanhuksia naavapartoineen.
Helvetistä itään luontopolku on selvästi Helvetinjärven kansallispuiston suosituin reitti. Tämä johtuu siitä, että se lähtee kansallispuiston pääparkkipaikan tuntumasta ja on Helvetinjärven kansallispuiston ainoa rengasreitti. Helvetinkolun upean rotkojärven lisäksi hienoimmat maastot löytyvät mielestämme kuitenkin Helvetinkolun ja Haukanhiedan väliseltä polulta, joten suosittelemme tekemään vähintään muutaman kilometrin piston kyseiselle reitille. Toki pelkästään Helvetistä itään luontopolkuakin pitkin oli kuitenkin ihan mukava patikoida. Polku tarjoaa hyvin monipuolisia maisemia metsä-, rotkojärvi- ja suomaisemiin.
Oletko sinä käynyt Helvetinjärven kansallispuistossa?
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Haukanhieta on minusta aivan ihana. Viime kevättalvena kävelin siellä jäällä ihanassa auringonpaisteessa.
Haukanhieta on kyllä kaunis ja varmasti kesäaikanakin erityisen viihtyisä, mukava upottaa tauolla varpaat rantahiekkaan.
Kattava kuvaus alueesta. Kiitos. Kävin itse tuolla viikko sitten marraskuun viimeisenä päivänä kun lähdin pois Etelä-Suomen ruuhkasta muutamaksi päiväksi Pirkanmaalle ja Pohjanmaalle. Oli todella paljon väkeä liikenteessä mitä ajattelin – parkkipaikalla yli 20 autoa ja polulla riitti kävelijöitä. Päivänvaloa ei pitkälle kävelylle ollut riittävästi jotenka pyrähdin vaan Helventinkolulla. Pitkospuut olivat petollisen liukkaat kun vesi oli jäätänyt niiden päälle – lähellä oli etten pudonnut suohon.
Mukava Jani kuulla, että pidit kirjoituksestamme. Usein ihmisiä näkyy eniten kansallispuistojen lyhyillä reiteillä. Helvetinjärven kanssallispuistossa moni kulkee ainoastaan tuon Helvetistä itään kierroksen. Kokemus olisikin aivan erilainen, jos olisi aikaa lähteä rauhallisemmille reiteille. Sinun marraskuinen kansallispuistovierailusi olikin ilmeisesti erilainen kuin olit odottanut. Toivottavasti kuitenkin sait jonkinlaista hengähdystaukoa ja pääsit nauttimaan luonnon rauhasta, muista retkeilijöistä huolimatta. Ja toivottavasti pääsit takaisin autolle kuivin jaloin! Meilläkin on käynyt Helvetinjärven kanssallispuistossa vieraillessa niin, että lopun suo-osuudella pitkospuut ovat olleet lähes kokonaan veden alla. Märät jalat kyllä latistavat tunnelman tehokkaasti. Kunnolliset vaelluskengät ovatkin nykyään ehdoton varustus.
Upeita kuvia. Mukava tietää mitä harvinaisia lajeja alueelta löytyy.
Kiitos Siiri. Harvemmin eläimiä kansallispuistoretkillä tulee nähtyä. Taitavat eläimet nähdä meidät ihmiset, mutta pysyvät itse syrjemmällä.
Kivoja maisemia niin kesä- kuin talviaikaan. Hauskaa nimellä leikittelyä myös harrastettu. Kotiteollisuudellahan on tunnettu albumi sekä biisi Helvetistä itään, mutta tarina ei kerro, onko tällä kansallispuistolla ollut osuutta asiaan nimeämisen kanssa.
Maisemat olivat kyllä kauniita ja oli yllättävä huomata, kuinka erilaisiin asioihin sitä kiinnitti huomiota eri vuodenaikaan. Olemme Mikon kanssa ajoittain pohtineetkin tätä, onko kesä meille ollenkaan mieluisin vuodenaika patikointiin. Keväisin monet metsien ja soiden piirteet tulevat paremmin esille, kun heinät ja puiden lehdet eivät peitä näkyvyyttä.
Hauska huomio yhtenäisyys Kotiteollisuuteen. Helvetistä itään -reitti on itse asiassa saanutkin nimensä Kotiteollisuuden biisistä/albumista, tämä tieto käy ilmi kansallispuiston facebook-sivuilta.
Pysähdyin tuohon yksittäiseen kuvaan punaisena kukkivista jäkälistä. Vai sanotaankohan jäkälistä, että ne kukkivat? Hienoa, että olette malttaneet pysähtyä myös katsomaan ja kuvaamaan tällaisia pieniä yksityiskohtia. Toisaalta kameran mukanaolo kyllä aina joskus itseänikin houkuttelee pysähtelemään oikeastaan enemmän kuin ilman sitä!
Koen Pirkko samoin kuin sinäkin, että kameran ollessa mukana sitä tulee pysähdyttyä enemmän ihailemaan yksityiskohtia! Etenkin suo-osuuksilla etenen hitaasti suokasveja tutkien ja kuvaten. Nämä pienet punahattuiset jäkälät kiinnittivät myös huomioni.
Pitäisi kyllä taas käydä Helvetinkolulla, ja kesällä tuolla hienolla rannalla uimassa! Lapsuudessa olen siellä ollut telttailemassakin.
Kesällä on varmasti hienoa pulahtaa patikoinnin välissä uimaan. Ja Haukanhieta on komea ranta, siellä kelpaisi viettää kesäpäivää.
Olipa kiva päiväpatikka ja kauniita kuvia! Joskus nuorempana, kun vielä asuin Pälkäneellä, niin kävin vierailulla Helvetinkolulla. Näemmä muistan retkestä harmittavan vähän, kun mikään kuva ei tuntunut herättävän mitään vanhoja muistoja. Pitääkin siis käydä uudemman kerran näin vanhempana! 🙂
Helvetinkolun seutu oli muuttunut huomattavasti ainakin oman nuoruuden vierailuni jälkeen. Helvetistä itään – reitti onkin perustettu vasta 2010. Joten ei Eveliina kannata harmistua, vaikka kuvien näkymät ovatkin vieraita. Mukava retkikohde, ja hyvä valinta kesäreissulle!
Kävin patikoimassa Helvetinkolulle ja takaisin vuosikymmeniä sitten aikana jolloin tietokoneet olivat ylellisyyttä eikä digikameroita oltu vielä keksitty. Mieleeni (ja filmille) sieltä jäivät juurikin itse kolu, näkymät alas kallionjyrkänteeltä, puunjuurien koristelemat patikkapolut sekä mukava kesäinen piknikpaikka kolun juurella kirkkaan veden äärellä. En ihan heti kyllä talvisaikaan sinne lähtisi liukastelemaan.
Vierailusi jälkeen Helvetinkolun ympäristöä on kehitetty. Yllätyin itsekin alueella olevista tukiaidoista ja näköalatasanteesta, joita ei nuorempana Helvetinkolulla käydessäni ollut. Portaat ja kulkureitit ovat kunnolliset, enkä kokenut mitenkään vaarallisena liikkua alueella kevyen lumipeitteen ollessa maassa. Toki harkintaa kannattaa käyttää, lähteekö polkujen ulkopuolelle kiipeilemään.
Tosi kaunis Suomi-maisema taas kerran! Harmittaa kun nämä Suomen kansallispuistot on pääosin itselle niin tuntemattomia. Ihan hyvän matkan tekin olette patikoineet kun 26 kilsaa tuli mittariin. Mutta mikäs on noissa maisemissa. Täytyy tämäkin laittaa listalle kun ollaan taas Suomessa.
Meillä on kyllä Suomessa kaunista luontoa. Me pidämme Mikon kanssa pitkistä kävelyretkistä ja välillä tulee käveltyä pidempään, kuin olisi aikomus. Viihdymme luonnossa ja nautimme, kun saamme liikkua omassa rauhassamme, joten siinäkin mielessä pidemmät reitit ovat meille sopiva valinta. Nimittäin usein ihmisiä näkee lähinnä taukopaikoilla ja lyhyiden reittien varsilla, kun taas pitkillä reiteillä saa kävellä aivan rauhassa.
Sinulle Paula riittää uusia vierailukohteita Suomi-lomallesi, mutta sehän ei ole huono asia! Kansallispuistot eivät täältä onneksi poistu ja voit tutustua kiinnostaviin kohteisiin pikku hiljaa.
Jee, kansallispuistoja! Helvetinjärven kansallispuisto on ollut monta kertaa mielessä ja kesällä oltiin jo menossa tänne Tampereelta, mutta päädyttiinkin toiseen paikkaan retkeilemään.
Tampereen seudulla on kyllä monia kiinnostavia luontokohteita, joissa käydä. Ja sehän on vain hyvä, että välillä valinnanvaikeus iskee. Kävin kesällä ensimmäistä kertaa Kintulammella, ja siellä oli komeat taukopaikat.
Helvetinjärven kansallispuisto on itsellekin tuttu ja mieluisa patikointipaikka jo lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta viime vuosina en ole siellä käynyt. Viimeksi olen tainnut käydä siellä, kun asuin Alavudella viitisen vuotta. Siitä oli kätevä lähteä puistoon vaikka päiväretkelle, kun ajomatka ei ollut älyttömän pitkä. Paljon hienoja kuvia olet mahduttanut juttuun, ihania metsäisiä maisemia! 🙂 Talvella en ole koskaan alueella käynytkään.
Kuulostaa Sonja ihanalta, että olet voinut ilman erityisiä panostuksia lähteä lyhyen ajomatkan päähän kansallispuistoon. Kansallispuistoissa voisi tosiaan käydä itsekin monipuolisemmin ympäri vuoden. Tänä vuonna kävimme jo helmi-maaliskuussa kansallispuistoissa retkeilemässä, kun talvi oli etelässä lumeton. Oli todella piristävää kulkea pitkospuita pitkin ja nauttia luonnosta. Kiinnostaisi enemmän käydä myös pohjoisemmissa kansallispuistoissa talvella, tosin silloin täytyy olla varusteet kohdillaan.