Olimme eilen kiertäneet varsin raskaaksi osoittautuneen Jokivarren retkeilyreitin. Ilma oli ollut ajoittain sateinen ja olimme olleet varsin kylmissämme. Aamun säätiedotus ei myöskään näyttänyt lainkaan lupaavalta, vaan näytti Lemmenjoen kansallispuistoon koko päivän ajan kestävää runsasta sadetta.
Hetken aikaa pohdimme, että pitäisikö jättää päivän patikoinnit väliin. Päätimme kuitenkin lähteä kohti Lemmenjokea ja yrittää kiertää 16 kilometrin mittaisen Joenkielisen kierroksen. Perille saavuttuamme saimme huomata ihmeissämme, että aurinko teki nousua täysin pilvettömällä taivaalla.
Joenkielisen kierros lähti samalta parkkipaikalla kuin eilisen kierroksen varsinainen lähtöpiste. Varsinaista osoitetta parkkipaikalla ei ole, mutta reittiohjeet voisi kuvata seuraavasti: noin sata metriä ennen Lemmenjoentien parkkipaikkaa Lemmenjoenkylätie kääntyy vasemmalle ja siltä tieltä käännytään vielä kertaalleen vasemmalle. Tämän tien päässä puolestaan on parkkipaikka, josta kummatkin patikkareitit lähtevät.
Tälle parkkipaikalle kannattaa tulla melko aikaisin, sillä parkkipaikka on varsin pieni. Näytti siltä, että yönyliretkeilijöitä oli jälleen autojen perusteella jonkin verran, muuta aamulla saapuneita ei juurikaan ole. Parkkipaikka löytyi onneksi helposti, mutta iltapäivällä patikkamme jälkeen parkkipaikka oli tupaten täynnä ja autoja oli pysäköity tienvarteen useiden satojen metrien päähän.
Varsin nopeasti kierrokselle lähdettyämme huomasimme, että maasto oli varsin vetistä. Pitkävartiset vaelluskengät osoittautuivatkin aivan välttämättömiksi, mutta toisaalta niillä pärjäsi reitillä hyvin eikä saappaista olisi ollut lisäarvoa.
Reitti kulki aluksi 6 ensimmäistä kilometriä varsin loivassa ja helppokulkuisessa ylämäessä. Tämän loivan ylämäen jälkeen reitti jyrkkenee nopeasti. ja viimeiset 1,5 kilometriä ennen tunturin huippua ovatkin huomattavan jyrkkää nousua 534 metrin korkuisen Joenkielisen tunturin päälle.
Tunturille noustessa maisemat olivat mykistävän kauniita ja ruskan värit hehkuivat kauniina. Aurinko edelleen paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Muita retkeilijöitä ei myöskään reitillä näkynyt. Vähän väliä oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia.
Ohitimme puurajan ja pian myös pensasraja jäi taakse. Olimme haltioituneita kauniista maisemista, mutta innostuimme entisestään, kun näimme edessämme kanalintuja. Pohdimme, että ovatkohan linnut kiirunoita vai riekkoja. Aluksi ajattelimme niiden olevan selvästi yleisimpiä riekkoja. Wikipedia kuitenkin kertoo, että kiiruna sekoitetaankin tuntureilla usein riekkoon ja jopa harjaantunutkaan silmä ei lintuja ulkonäön perusteella helposti. Toisaalta Wikipedia jatkaa, että havaintopaikan perusteella kiirunan ja riekon erottaminen olisi jopa helppoa. Nyrkkisääntönä sanotaan, että puu- ja pensasrajan yläpuolella tunturipaljakalla esiintyvät linnut ovat kiirunoita ja alempana esiintyvät riekkoja. Kiiruna on luokiteltu silmälläpidettäväksi, ja se on Suomessa rauhoitettu laji. Pesimäkannan arvioidaan olevan Suomessa 4 000 – 9 000 paria ja eteläisimmät pesimäpaikat on löydetty Ylläkseltä. Kiirunaa voidaankin pitää aidosti arktisena lintulajina.
Joenkielisen tunturin päältä oli hienot näkymät paitsi Lemmenjoen kansallispuistoon niin myös Hammastunturin erämaahan. Vaikka sää muuten oli muuten todella lämmin, niin tunturin laella oli kylmä viima. Maisemia ei tullut sen vuoksi kovin kauaa ihailtua, vaan päätimme jatkaa patikkaa.
Joenkielisen huipulta laskua kertyy noin kolmen kilometrin matka, jonka aikana laskua on 300 metriä. Kun laskeuduimme kohti Lemmenjokea, oli hauskaa päästä katselemaan yläilmoista Lemmenjokea ja aluetta, jossa päivää aikaisemmin olimme patikoineet. Vaikka Ravadasgöngäs ei näkynyt, pystyi sen sijainnin päättelemään.
Ihasteltuamme kaunista syksyistä tunturimaisemaa, siirryimme jälleen metsään. Viimeiset 5 kilometriä olisi ollut määrä kulkea samaa Jokivarren retkeilyreittiä, jonka kuljimme eilen. Päätimme sen vuoksi poiketa viimeiseksi vajaaksi pariksi kilometriksi Lemmenjoen luontopolulle, jolloin tämäkin reitti tuli kuljettua kokonaan, sillä muu osa tuosta polusta oli yhteistä eilisen Jokivarren retkeilyreitin kanssa.
Joenkielisen kierroksen kulkuaika on luontoon.fi sivuston mukaan 8-9 tuntia. Me kävelimme tällä kertaa reitin viidessä ja puolessa tunnissa, vaikka usein pysähdyimme ihailemaan ruskaa. Edellinen päivä oli jostain syystä tuntunut todella paljon raskaammalta.
Joenkielisen kierros on yksi kauneimmista patikkareiteistä, jonka olemme Suomessa kiertäneet. Toki parhaimmillaan oleva ruska-aika sekä kaunis ilma vaikuttavat tietysti kokemukseen. Mutta uskomme kierroksen olevan kaunis milloin tahansa, joten sitä ei kannata Lemmenjoella käydessä jättää väliin! Muutenkin suosittelemme Lemmenjoen kansallispuistossa näitä pidempiä päiväpatikoita, jolloin valtavasta kansallispuistosta saa jonkinlaisen käsityksen.
Oletko sinä käynyt Lemmenjoen kansallispuistossa ja mitkä ovat siellä suosikkireittisi?
26 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olipa upeat maisemat ja monta hyvää valokuvaa! En ole käynyt Lemmenjoen kansallispuistossa, mutta nyt täytyy laittaa tämä Joenkielisen kierros korvan taakse.
Kiitos! Mekin ihastuimme Joenkieliseen. Syyskuussa upea ruska vielä kruunasi kokemuksen. Ja yhdistä ihmeessä vierailuun retki Ravadaskönkään vesiputoukselle, voi vaikka mennä molempiin suuntiin venekyydillä, tai patikoida toiseen suuntaan joen vartta pitkin.
Upeita maisemia ja kuvia! Hienosti onnistuitte bongaamaan myös noita lintuja.Odotan kyllä innolla, että pääsemme noihin maisemiin vaeltelemaan. Edellisestä kesäreissusta Lappiin taitaa olla jo muutama vuosikymmen.
Voi kiitos! Näitä maisemia mielellään kuvasikin. Tunturin rinteelle kun päästiin, niin vähän väliä tuli pysähdyttyä ihailemaan upeaa ruskaa ja räpsittyä valokuvia. Oli minun ensimmäinen pidempi ruskaretkeni Lappiin ja oli kyllä mahtavaa. Jaan siis innostuksesi Lapissa patikoinnista.
Oi miten kauniita ruskavärejä olette saaneet kuviinne vangittua! Ja nuo kanalinnut, oletetut kiirunat, niistä olisin ollut innoissani minäkin. Savukoskella on tullut riekkoja katseltua, ja ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, että näiden lajien erottaminen toisistaan on haastavaa.
Lemmenjoen kansallispuistoon haluaisin retkeilemään, mutta vielä ei ole onnistunut. Viime kesän matka tuli tehtyä autolla Pohjois-Norjan Lofooteille, ja sieltä ei sitten enää Lemmenjoen suuntaan ehditty. Mutta jos vaikka ensi kesänä? Jos nämä tunnusmerkit pitävät kutinsa, voi hyvin olla, ettei ensi kesästäkään tule mitään villiä ulkomaanmatkailuvuotta…
Kiitos Johanna! Ruska oli kyllä uskomattoman kaunista Joenkielisen rinteillä. Mekin näimme myöhemmin syysretkellämme riekkoja ja lajit ovat kyllä hyvin samankaltaisia.
Toivotaan, että epidemiatilanne alkaisi rauhoittua ja matkailua saataisiin turvallisesti käynnistettyä uudelleen. Moni saa kuitenkin elinkeinonsa matkailusta ja myös lajien suojelussa luontomatkailulla on merkittävä rooli. Pidetään siis peukut pystyssä ensi kesän matkailumahdollisuuksien osalta!
Ihanat värit. Saman puunrungon alta kävellyt. Tuossa kodassa kyllä kuivannut märät vaatteet. Ja noi luontoon.fi kulkuajat on aina liioiteltuja, itsekin keski-ikäisenä rinkan kanssa menen yleensä sen alaraja-ajan
Ihanaa Mari, että sinulle nousee tästä omia patikkamuistoja mieleen! Ruskaväritys oli valtavan kaunis, pidin Joenkielisen kierroksesta valtavasti. Ja parempi se noin päin, että luontoon.fi sivuston kulkuajat ovat enemmin reilun puoleisia, niin eipähän tule ongelmia aikataulujen kanssa. Jokivarren retkeilyreittiä kulkiessa patikka tuntui jostain syystä ihmeen raskaalta ja kulkeminenkin oli yllättävän hidasta. Hyvä siis, että aikaa oli varattu runsaasti.
Kauniita maisemia todellakin, ja hienosti vangittu kuviin paitsi ruskan värit, myös nuo suloiset kiirunat! Päästivät ilmeisesti aika lähelle? Nuo todella pitkät ohjeajat reiteille tuntuu olevan yleinen ilmiö muuallakin kuin Suomessa, mutta parempi tietysti noin päin, ettei kukaan yliarvioisi omaa vauhtiaan ja suunnittelisi pidempää päiväreittiä kuin minkä päivänvalon aikana ehtii.
Voi kiitos Anne! Lintuja kuvasin ihan innoissani. Oli onni, että ne sattuivat polullemme. Kiirunat tosiaan olivat keskellä polkua ja meidän lähestyessämme siirtyivät polusta syrjään. Minulla oli mukana 300mm zoom-objektiivi, mutta eivät linnut kovin kauaksi menneet, vaan jäivät tepastelemaan läheiselle kivikolle.
Upeat maisemat ja ruska ihan viimeisen päälle! Ja hieno bongaus nuo kiirunat tai riekot! Olisi ihana päästä Lappiin kiertämään kaikki kansallispuistoja, siellä saisi ajan kulumaan vaikka kuinka. Tunturi-Lapissa ei olekaan tullut käytyä sitten teiniaikojen, kun kävimme siellä hiihtolomilla perheen kanssa. Olisi jo korkea aika korjata se vääryys.
Tuo upea ruska kyllä kruunasi tämän patikan. Ja olimme kyllä todella innoissamme näkemistämme linnuista! Kovin taitava lintubonjaaja ei tarvinnut olla, sillä linnut olivat aivan keskellä patikkapolkua. Onneksi eivät menneet kovin kauas, vaikka meidät huomasivat, vaan tepastelivat läheisille kiville.
On kyllä Sonja totta, että Lapissa saisi aikaa kulumaan vaikka kuinka, kun kansallispuistoja lähtisi rauhassa kiertämään. Me Mikon kanssa tykätään tutustua kansallispuistoihin rauhassa, kulkea pidempiä patikoita. Ja Lapissa sitä kierrettävää tosiaan on. Sinun kansallispuistoretkesi lapsesi kanssa on lähtenyt mainiosti käyntiin ja hän näyttää nauttivan retkeilystä. Uskon kyllä, että Lapin patikkareissustanne tulisi upea kokemus. Toki, kun hän haluaa jatkossa itse kävellä eikä suostu kantorinkkaan, niin kävelymatkat voivat ollan jonkin aikaa melko maltillisia. Sinä tulet saamaan mahtavan reissukumppanin lapsestasi!
Reitti näyttää kuvien perusteella paikoitellen haastavalta: kiviä, juuria, mutaa 🙂 – mutta maisemat kyllä upeilta. Olemme kierrelleet vaan Etelä-Suomen kansallispuistoja ja niitäkin maltillisesti, mutta katsotaan nyt miltä ensi kesä alkaa matkailun osalta näyttää, jos vaikka kansallispuistot ovat taas enemmän tai vähemmän sittenkin paras vaihtoehto edelleen.
Hyvä huomio Pirkko! Etenkin kierroksen alkuvaiheessa maasto oli paikallisesti hyvin mutainen, ja vaelluskengät upposivat kunnolla. Vedenpitävät varrelliset jalkineet olivat kyllä ehdottomat. Muutoin Joenkielisen kierros ei tuntunut reitiltään haastavalta.
Tosiaan, saa nähdä, millainen vuosi matkailun osalta onkaan ensi vuodesta tulossa. Voi olla, että kotimaanmatkailu on ensi vuonnakin suuressa suosiossa. Mikäli innostutte kiertämään kanssallispuistoja, niin kierrettävää tosiaan riittää ympäri Suomea ja ajomatkojen varrelle varmasti osuu monenlaista muutakin kiinnostavaa.
Mä luulen, että nuo maisemat pitäisi nähdä itse luonnossa, että käsittäisi mittasuhteet paremmin. Esim. Hurtigrutenin risteilyillä ja matkalla Ivalosta Kirkkoniemeen olen nähnyt samantyyppisiä laajoja tunturimaisemia ja siellä ne sykähdytti. Näissä teidän kuvissa nuo ruskan värit loistaa upeina!
On totta, että paikan päällä tunturimaisemien laajuus hahmottuu eri tavalla. On ihmeellistä kulkea useamman tunnin näkemättä muita ihmisiä ja kun katsoo silmänkantamattomiin avautuvaa tunturimaisemaa, tuntee itsensä kyllä pieneksi. Ruskan värit olivat kauniita, ja ihastuin kunnolla syksyiseen Lappiin.
Kauniita ruskamaisemia! Alkureitti muistutti minua parin viikon takaisesta rämpimisestä suomaisemissa Orimattilassa. Pitkospuut painuivat veden alle ja reitti oli paikoitellen todella vaikeakulkuista kaatuneiden puiden ja kuravellin takia. Tuollainen koko päivän kestävä vaellus olisi tosi kiva. Lemmenjoen kansallispuisto taitaa olla niin iso, että siellä voisi kierrellä koko viikon. Miten pitkä reissu teillä oli?
Orimattilassa kulkemasi reitti vaikutti Merja kiinnostavalta! Tosin sinne kumisaappaat olisivat tarpeellinen varustus. On huomattavasti mukavampi olo, kun ei tarvitse murehtia mistä kohtaa voi kulkea saatikka sitten, että joutuisi patikoimaan märin jaloin.
Pidemmillä päiväpatikoilla todella rentoutuu, kun päiväohjelmassa on lähinnä kävelyä ja luonnosta nauttimista. Pidän myös siitä, kun saa mennä nukkumaan kunnon sänkyyn ja pääsee lämpimään suihkuun. Me teimme Lemmenjoella kaksi pitkää päiväpatikkaa, tämän Joenkielisen kierroksen ja Jokivearren retkeilyreitin 22km. Merkatuilla poluilla pystyisi hyvinkin kiertelemään viikon ja mikäli lähtisi kulkemaan omia polkuja, voisi tuolla olla useitakin viikkoja. Todellinen erämaapuisto.
Voi upeus jälleen kerran! Kiva kuulla, että Joenkielisen kierros oli yks parhaista! Harmitti niin kovaa, kun ei päästy sitä tänä kesänä kiertämään ja siksi liimauduinkin lähes kiinni näihin teidän kuviin, ”ai tällainen se olis ollut”, wau! Kunhan jossain vaiheessa ehdin, niin laitan omaan Lemmenjoki postaukseen (jossa viittaan Joenkielisen kierrokseen) linkin tähän teidän postaukseen! 🙂
Joenkielisen kierros oli kyllä upea! Jonain toisella kertaa Elina ehdit varmasti käymään Joenkielisen huipulla ja pääset itse nauttimaan näistä maisemista. Laita ihmeessä linkkiä omaan Lemmenjoen postaukseesi!
Voi, miten ikävä tulikaan Lappiin. Olemme joskus vuosia sitten kesäaikaan lähteneet patikoimaan tuonne Joenkielisen reitille, mutta valitsimme ihan liian kuuman päivän ja mukana oli ihan liian vähän juomista. Voimille kävi niin, että päätettiin jo hyvissä ajoin antaa periksi. Joku päivä ylös asti 🙂
Minäkin Annemaria todella ihastuin Lappiin tänä syksynä! Järkevä todeta, että olosuhteet ja varusteet eivät olleet kunnossa ja kääntyä takaisin. Ei ole mukava mennä janoisena tai väärällä vaatetuksella. Ensi kerralla pääsette varmasti mukavasti ylös Joenkielisen huipulle maisemia ihailemaan.
Onpas komea ruska ollut. Itse en ole patikka ihminen, tai siis sellainen, joka haluaisi kävellä läpi päivän, mutta pieniä reissuja on kiva tehdä, syödä eväitä ja ihailla maisemia.
Minun mielestäni onkin Anna hienoa, että tuntee itsensä ja tekee elämästään oman näköistään. Ja joskus voi kokeilla uutta, olisiko tämä sittenkin minun juttu? Osahan matkaa Lemmenjoella venekyydillä Ravadaskönkään vesiputoukselle ja nauttii taukopaikan nuotion äärellä eväistä ennen kuin palaa venekyydillä takaisin. Ehkä tällainen voisi olla enemmän sinun juttusi? Minä nautin siitä, kun saan yhdistää liikunnan ja kiireettömän luonnosta nauttimisen ja olen aina pitänyt pitkistä kävely/juoksulenkeistä. Ja onneksi lähiseuduiltakin löytyy kaunista luontoa, eikä tarvitse matkata kauas luonnosta nauttiakseen.
Lemmenjoki kuuluu ehdottomasti must see -kohteisiin Lapissa, jossa haluaisin käydä joskus. Näyttää kyllä kuviesi ja tarinasi perusteella juuri niin ihanalle kuin olen kuvitellut.
Me Mikon kanssa tykästyttiin Lemmenjoen kansallispuistoon, etenkin tämä Joenkielisen kierros ihastutti. Suunnitelmissa onkin palata jonain päivänä takaisin ja tutustua puiston kullankaivuun historiaan. Minua kiinnostaa myös kävellä ylös Hengenahdistuksen mäki. Ihania retkipäiviä sinulle Veera ensi vuoteen!