Olemme pitkään halunneet käydä Lemmenjoella, Suomen pohjoisimmassa ja suurimmassa kansallispuistossa. Ja vihdoin tänä vuonna pääsimme viimein toteuttamaan haaveemme ja käymään Lemmenjoella. Lemmenjoen kansallispuisto on perustettu vuonna 1956, joten se on yksi vanhimmasta kansallispuistosta.
Lemmenjoen kansallispuisto on pinta-alaltaan tosiaan valtava, kaikkiaan 2 860 neliökilometriä. Vertailun vuoksi esimerkiksi viimeksi kirjoittamamme Rokua on kooltaan 9 neliökilometriä. Rokua onkin yksi pienimmistä kansallispuistoistamme. Toisaalta Suomen eteläisimmät asukasluvuiltaan suurimmat kaupungit (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Turku) ovat pinta-alaltaan yhteensä alle 1 600 neliökilometriä, joten Lemmenjoen kansallispuiston alue on hämmästyttävän suuri. Wikipedia kertoo Lemmenjoen olevan yksi koko Euroopan suurimmista metsäerämaista.
Lemmenjoen kansallispuisto on myös varsin rauhallinen varsinkin kokoonsa nähden. Vuotuisia kävijöitä oli nimittäin vuonna 2019 vajaat 20 000 henkilöä. Wikipedian mukaan suurin osa kävijöistä on kesäisiä retkeilijöitä ja syyskuu meidän vierailuaikana oli myös rauhallinen. Luontoon.fi-sivusto kertoo vuotuisia kävijöitä olevan vain noin 10 000 henkilöä. Tieto taitaa olla muutaman vuoden takaa, joten Lemmenjoen kansallispuiston kävijämäärät taitavat olla nousussa.
Lemmenjoen kansallispuiston leimallisin ominaispiirre on kulta. Kultaa kaivettiin jo ennen kansallispuiston perustamista ja sen kaivaminen on jatkunut näihin päiviin asti. Kultaryntäyksen Lemmenjoelle aloitti myöhemmin kansallispuiston ensimmäisenä puistonvartijana toimineen Niilo Ranttilan ja hänen veljiensä löytämä kultaesiintymä 1940-luvun lopussa. Ensimmäisiä kullankaivajia kävi Lemmenjoella kuitenkin jo 1900-luvun alussa. Vielä nykyäänkin kullankaivajia on Lemmenjoella yhtä paljon kuin suuren kultaryntäyksen aikaan.
Kullankaivuun historia Lemmenjoella on mielenkiintoinen. 1950-luvulle saakka kultaa kaivettiin vain mies ja lapio -menetelmällä. Tämän jälkeen kaivinkoneet alkoivat yleistymään, kunnes 1980-luvulla koko konekaivaminen oli lyönyt itsensä lopullisesti läpi. 1990-luvulla käytiin lukuisia luonnonsuojelu- ja kaivoslakiin liittyviä kiistoja, kunnes nykyinen kaivoslaki tuli voimaan vuonna 2011. Laki lopettaa koneellisen kullankaivuun Lemmenjoen kansallispuistossa ja tänä vuonna konekaivuu loppuu viimein kokonaan. Kultaa kaivetaan kuitenkin edelleen lapioin.
Konekaivuun lopettaminen jakaa tietysti mielipiteitä runsaasti. Konekaivuilla Lemmenjoelta pystytään saamaan kultaa reilut 20 kiloa vuodessa, lapioin kaivettuna vain reilun kilon. Tällä on tietysti suuri vaikutus monen kullankaivajan elinkeinoon. Me olemme kuitenkin tästä huolimatta sitä mieltä, että kaivinkoneet eivät kuulu luonnonsuojelemiseksi perustettuun kansallispuistoon, joten konekaivuun kieltäminen oli meidän mielestämme positiivinen asia.
Lemmenjoen merkityt reitit
Me kävimme Lemmenjoella kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä patikoimme Jokivarren retkeilyreitin, Njurgulahti – Ravadasjärvi – Kultahamina. Reitti on pituudeltaan 22 kilometriä/suunta, mutta paluu oli mahdollista järjestää venekyydillä. Kesällä venekyytejä menee aamulla ja illalla, jolloin on mahdollista myös tehdä päinvastoin ja kulkea menomatka Kultahaminaan veneellä ja patikoida takaisin. Ruska-aikaan venekuljetuksia menee vain iltaisin.
Toisena päivänä kiersimme Lemmenjoen kansallispuistossa Joenkielisen kierroksen. Tuo reitti kulki Njurgulahdesta Joenkielisen tunturille ja on pituudeltaan 16 kilometrin rengasreitti. Tämä reitti oli ainakin ruska-aikaan kierrettynä uskomattoman kaunis. Huipulta 534 metrin korkeudelta oli myös hienot näkymät Lemmenjoen kansallispuistoon ja Hammastunturin erämaahan.
Lemmenjoen luontopolku on 4.5 kilometrin pituinen rengasreitti, joka kulkee metsässä nousten välillä joenvarren harjuille. Meidän vierailumme aikana luontotaulut olivat tyhjiä, pelkkinä kehikkoina.
Lemmenjoen Kultareitti on 25km pituinen puoliympyrän muotoinen reitti, joka alkaa Kultahaminasta. Reitti vaatii jo lähtöpaikkansa vuoksi yöpymisen, suositeltu matka-aika 2-3 vuorokautta. Reitti kulkee niin metsässä kuin tunturillakin ja heti alkuun pääsee kapuamaan 6 kilometrin pituista Hengenahdistuksen mäeksi kutsuttua nousua. Kultareitti kulkee nimensä mukaisesti Lemmenjoen keskeisten kulta-alueiden läpi. Reitillä käydään myös kansallispuiston alueella sijaitsevalla kirjastolla ja reitti päättyy Ravadasjärvelle.
Kultareitin kanssa osin päällekkäin kulkee rengasreitti Ravadasjärvi – Morgamojan Kultala – Kultasatama – Ravadasjärvi ja tämän reitin pituus on 26.5 kilometria. Reitillä pääsee metsän lisäksi avotunturiin ja tutustumaan Kultareitin opastetauluihin. Kirjastolle asti ei mennä, mutta sen sijaan retkeilijä pääsee ihailemaan Ravadaskönkään putousta. Reitti vaatii yöpymisen, suositeltu kulkuaika 2 vuorokautta.
Sallivaaran polku kulkee suoalueilla historialliselle poroerotuspaikalle. Reitti on 6 kilometriä suuntaansa ja sen lähtöpiste on Repojoelta Inari-Kittilä maantieltä. Reitille suositellaan kumisaappaita.
Retkemme Lemmenjoen kansallispuistoon parhaimpaan ruska-aikaan onnistui liki täydellisesti. Kirjoitamme seuraavaksi vielä kummastakin onnistuneesta päiväpatikasta erikseen.
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Mukava lukea erilaisista reittivaihtoehdoista. Hienoja kuvia! Varmasti käymisen arvoinen kohde.
Kiitos Siiri. Maisemat olivat niin upeita, että kuvia tuli räpsittyä paljon. Luontoihmisille suosittelemme ilman muuta käyntiä Lemmenjoella, vaikka puistoon etelästä pitkä matka onkin.
Upeasti ruska värjännyt maisemia, oli varmasti mahtava ajankohta patikointiin ja valokuvaukseen Lemmenjoella! Noille seuduille pitäisi itsekin joskus tehdä reissu, vaikkapa pidempi erämaapatikkakin. Joskus lapsena muistan käyneeni perheen kanssa tuolla kultamailla, mutta muuten tämä(kin) kansallispuisto on koluamatta.
Meillä tuntui olevan loistava ajoitus, oltiin siis syyskuun puolivälissä patikoimassa. Ruska oli todella kaunista.
Lemmenjoella tosiaan pystyisi tekemään vaikka kuinka pitkiä erämaapatikoita, puisto on valtava! Itseäni kiinnostaisi seuraavaksi tuo Kultareitti ja sen alussa oleva Hengenahdistuksen mäki. Onneksi Anne näihin Suomen kansallispuistoihin voi tutustua, kun itsellä elämäntilanne sen sallii ja retkeily tuntuu olevan vapaa-ajan haavelistan kärjessä. Maailmassa on niin paljon kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa. Tämä poikkeuksellinen vuosi on lisännyt ihmisten kiinnostusta kotimaan matkailusta ja se on hienoa. Meillä Suomessa on paljon upeita kohteita, joissa rentoutua.
Upealta näyttää Lemmenjoki myös ruskan väreissä! Kiva tunnistaa maisemia ravadakselta. Saadaan kyllä ens kerralla palata tuonne ruska-aikaan! Hyvä tietää, et siellä on tommonen kauhean pitkä nousukin 😀 Lemmenjoen reitit vaikutti kyllä tosi lupaavilta ja heinäkuussa oli Joenkielisen parkkipaikka aivan täynnä, moni lähtikin siitä rinkat selässä eteenpäin.
Ehdottomasti kannattaa käydä Lemmenjoella myös syksyllä. Syksy on siitäkin mukavaa aikaa, että hyönteiset eivät kiusaa ja lämpötila ei kohoa liian korkeaksi patikoimiseen. Mekin ollaan jo suunnittelu uutta reissua Lemmenjoelle, kuka ties nähtäisiin Elina patikkapolulla!
On kyllä legendaarinen kohde kultaesiintymineen kaikkineen. Hyvä, etteivät koneet enää kansallispuistoja runtele. Upeita kuvia sieltä!
Voi kiitos, maisemat olivat syysasussaan niin hienoja, että kelpasi valokuvata. Ensi kerralla täytyykin tutustua Lemmenjoen kullankaivuun historiaan paremmin ja kiertää tuo Kultareitti.
Super inspiroiva postaus, kiitos! Ja mielettömiä kuvia ☺ Lemmenjoki jäi mieleen, kun ennen omaa kesän Lappi-reissua kartoittelin mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Täytyy kyllä suunnata tuonne, kun saa tarpeeksi järkättyä aikaa, että ehtii noin pohjoiseen. Ruska-aika olisi kyllä makea. Mihin aikaan tarkalleen olitte ja missä tai miten muuten yövyitte?
Voi kiitos Emilia kauniista sanoistasi! Ilahduttaa, että tästä on sinulle inspiraatiota ja ehkä myös hyötyä oman reissusi suunnitteluun. Olimme Lemmenjoella syyskuun puolivälissä. Ruska oli todella kaunista. Yövyimme Inarin keskustassa, ajomatkaa Lemmenjoelle reittien lähtöpisteeseen oli 40 minuuttia.
Niin samaa mieltä konekaivuusta. Isot kaivinkoneet eivät niin mitenkään sovi maisemaan. Että vaikka olenkin itse yrittäjä, niin tällä kertaa uhraan mieluusti muutaman perheen elinkeinon…
Niin ja etenkin, kun kansallispuistojen myötä pyritään säilyttämään Suomen luonnon arvokkaimmat kohteet, niiden eliölajisto sekä maisemalliset erityispiirteet. Konekaivuu ei oikein sovi tähän yhtälöön.
Upea kokonaisuus mahtavine kuvineen palautti mieleeni kanoottiretken, jonka teimme noilla kulmilla 1980-luvulla. Laskimme Ivalojokea Kuttutasta Ivaloon kultamaiden läpi. Mahtava joki kanoottiharrastajalle. Kiitos!
Kuulostaa Asko aivan mahtavalta kanoottiretkeltä! Olen itse tänä vuonna alkanut innostua melontaretkistä. Olisi myös mielenkiintoista tutustua kansallispuistoihin vesistöjen kautta, nyt kun on tullut polkuja tallattua. Tänä vuonna muut asiat kiilasivat edelle, mutta ehkäpä ensi kesänä pääsen toteuttamaan melontaretken. Mukava, kun luit ja kommentoit.
Upea ruska ollut siellä teillä! Ja mielenkiintoinen historia tällä paikalla. Olen samaa mieltä, että suojellussa kohteessa olisi vähän ristiriitaista kaivaa koneellisesti maata. Joku syyhän siihen on, että alue on suojeltu, eli pidettäköön se sitten sellaisena. Täytyypä laittaa tämäkin paikka omalle suunnittelulistalle ehkäpä ensi vuodelle.
Ruska oli Paula kyllä todella kaunista. Minäkin koen Lemmenjoen kansallispuiston historian kiinnostavana. Kultaahan on kaivettu Lemmenjoella jo ennen kansallispuiston perustamista, joten päätös koneellisen kullankaivuun lopettamisesta on varmasti osalle kaivajista ikävä. Kuitenkin, kuten sanoit, on varsin ristiriitaisia sallia koneellinen kaivuu suojellulla alueella.
Heh, mehän saadaan koottua sinulle varsin pitkä vierailulista Suomen lomaasi! Näiden poikkeuksellisten aikojen jälkeen sitä varmasti suhtautuu eri tavalla lomamatkoihin ja mahdollisuuteen päästä näkemään läheisiään.
Tänä vuonna Suomen kansallispuistot ovat päässeet hyvin postausesittelyihin, mikä on hienoa, koska niihin mahtuu niin paljon erilaista suomalaista luontoa ja perinnemaisemaa. Lemmenjoesta itselläni ei ole kokemusta, mutta kaikkien muiden käymättömien kansallispuistojen tavoin se löytyy kyllä loputtoman pitkältä budget listaltani.
Olen Reeta kanssasi samaa mieltä, on hienoa, että Suomen kansallispuistoja on nostettu esille tänä vuonna. Meillä on Suomessa upea kirjo kansallispuistoja, joissa voimme käydä kiertämässä polkuja ja nauttia ylläpidetyistä taukopaikoista. On myös tärkeää, että eri tyyppisiä elinympäristöjä suojellaan. Esimerkiksi hakkaamatonta metsää on hyvin vähän jäljellä. Nyt olemmekin saaneet kuulla uutisia kahdesta mahdollisesta uudesta kansallispuistosta, hienoa!
Monella tuntuukin olevan suunnitelmissa kiertää kaikissa Suomen kansallispuistoissa, mielestäni tämä on hieno projekti. Samalla kun tutustuu Suomen luonnon erityispiirteisiin, tulee kierrettyä kattavasti ympäri Suomea.
Hienoja ruskakuvia. Lemmenjoella piti käydä kesällä mutta ”en ehtinyt” muuta kuin ajaa Pokasta tulee tietä pitkin Inariin. Ravadasköngäs näyttää upealta paikalta – kiitos reittien kuvauksista. Ehkäpä sitten ensi kesänä tuonne, jos tämä maailmantilanne jatkuu vielä tällöinkin.
Ruska oli kyllä kaunista. Suomessa on paljon kauniita ja kiinnostavia paikkoja. Lemmenjoki on kovin pohjoisessa, mutta vierailun arvoinen kansallispuisto. Niinpä, mikäli maailmantilanne jatkuu tämän kaltaisena, niin Suomi-matkailun vinkeille on kyllä käyttöä.
Upean näköistä! Lemmenjoki on kummitelllut omassakin mielessäni. Ehkä joskus. Kansallispuiston koon lisäksi juuri kultahistoria tekee siitä mielenkiintoisen.
Lemmenjoella oli kyllä upeita maisemia ja ruska oli meidän vierailumme aikaan parhaimmillaan. Minunkin mielestäni kullan historia tekee puistosta mielenkiintoisen. Seuraavalla kerralla kiinnostaisi mennä Kultareitti, sitä ei vain yhden päivän aikana ehdi kulkea.
Uusi yritys kommentoinnin suhteen. Muistaakseni ihailin kaunista maaruskaa ja mietin, onko reitit merkattuja niin ettei niille voi eksyä 🙂 Vaikuttaa todella levolliselta ja koskemattomalta luonnolta, ihana paikka!
Jes Cilla Maria, kommenttisi tuli perille! Meillä ei ollut vaikeuksia seurata reittejä. Niin metsässä kuin Joenkielisen tunturilla oli selkeät merkinnät. Maaruskaa voisi ihailla vaikka kuinka kauan! Rakastan punaisena hehkuvia varpuja.