Ugandan jälkeen siirryimme Namibiaan, Afrikan lounaisrannikolle. Namibiassa meitä kiinnosti etenkin Etoshan kansallispuisto ja Sossusvlein autoamaa. Etoshan kansallispuisto on tunnettu siitä, että siellä on helppo käydä itsenäisesti, ilman opasta, Krugerin kansallispuiston tapaan.
Epäonnea matkatavaroiden kanssa
Kuten aiemmin vihjailimme, laukkuni jäi jälleen tulematta Windhoekin lentokentällä. Olo oli jopa hieman epäuskoinen, ja mietin, että miten näin voi tapahtua taas. No, asia oli pakko vain hyväksyä. Ongelma oli (jälleen) se, että emme tulisi olemaan yhdessäkään majoituksessa yhtä yötä pidempään, joten miten ihmeessä tulisin laukkuni saamaan? Lisäksi tarkoituksenamme oli lähteä varhain aamulla pääkaupunki Windhoekista kohti Etoshan kansallispuistoa, joten emme tällä kertaa ehtineet edes etsimään korvaavia vaatteita.
Lähdimme tosiaan kohti Etoshaa Windhoekista varhain aamulla. Ajomatka Windhoekista Etoshaan on nelisen tuntia, ja halusimme ehtiä viettämään ensimmäisenäkin päivänä Etoshan kansallispuiston alueella mahdollisimman kauan aikaa, joten lähdimme hyvin varhain, vielä pimeän aikaan aamulla liikkeelle.
Emanya@Etosha Lodge
Ennen Etoshan kansallispuistoon siirtymistä kävimme kuitenkin jättämässä tavarat majapaikkaamme, koska se oli käytännössä matkan varrella. Ensimmäisen yön majapaikkamme oli nimeltään Emanya@Etosha Lodge. Majapaikka oli todella viihtyisä, ja ”lomamökkejä” on hotellissa 20, joten paikka on myös kohtuullisen pieni eikä vieraita ei ole turhan paljoa. Majapaikassa on myös pari uima-allasta. Lisäksi on hyvä mainita, että myös Wi-Fi toimi majapaikassa hyvin.
Ainakin meidän huoneemme oli todella siisti. Se sisälsi parisängyn ja suihkun, josta tuli myös lämmintä vettä. Alue on todella kuuma, päivisin lähellä 30 astetta, joten tärkeänä asiana oli myös se, että huoneissa on ilmastoinnit. Ajomatka Etoshan kansallispuistoon oli myös varsin lyhyt, vain noin 20 minuuttia.
Majapaikan pihassa on myös rakennettu juomapaikka eläimille, joten majapaikankin pihalla on mahdollista tarkkailla eläimiä, erityisesti erilaisia antilooppeja. Näimmekin heti tullessamme alueella vaarantuneita mustanaamaimpaloita (black-faced impala).
Ensitunnelmat Etoshan kansallispuistosta
Tavaroiden jättämisen jälkeen lähdimme kohti Etoshan kansallispuistoa. Menimme sisälle kansallispuistoon Von Lindequist -portin kautta, joka on Etoshan itäisin portti. Portilla oli hieman jonoa, mutta se kulki nopeasti. Pääsymaksu on kahdeksan euroa/henkilö, joka mielestämme on varsin edullinen. Maksu maksettiin portilla. Puiston aukeamisaika ja sulkemisaika lukee portilla, joka siis vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Meidän vieraillessa aukeamisaika oli kello 6.50 ja sulkemisaika 18.30. Se onkin tärkeää, että ehtii Etoshan kansallispuistosta pois ennen sulkemisaikaa suurten sakkojen uhalla.
Huomasimme heti, että Etoshan kansallispuisto taisi olla kuivin kansallispuistoista, missä olemme toistaiseksi Afrikassa käyneet. Hiekka oli lähes valkoista ja eläimet tuntuivat hakeutuvan paljon kärsiviltä näkyvien puiden alle varjoon elleivät sitten olleet juomapaikoilla juomassa.
Heti Etoshan kansallispuiston alueelle saavuttuamme huomasimme, että eläimiä on ainakin näin kuivankauden aikaan runsaasti. Näimme pian Etoshan kansallispuistoon ajaessamme kirahveja ja seeproja, jossa mukana myös nuori seepra. ”Vauvaeläimiä” on aina mukavaa päästä näkemään ja Etoshan kansallispuistossa pääsimme eri lajeilta näkemään näitä useampia.
Näimme myös ”tavallisia” impaloita, mustanaamaimpaloita, gnuuantilooppeja ja pieniä kirkindikdikantilooppeja. Niin ikään elefantteja näimme runsaasti, joista osa oli värjäytynyt vaaleiksi kuivasta hiekkapölystä.
Safaripäivän kohokohta
Päivän kohokohta oli kuitenkin ilman muuta gepardiemo neljän hiljattain syntyneen pörröisen pennun kanssa. Erityisesti emo yritti levätä pienehkön puun alla, mutta pennut leikkivät jonkin verran alueella. Meillä kävi tuuri, sillä saimme kuvata emoa ja pentuja pitkän aikaa aivan lähietäisyydeltä. Tällaista pääsee harvoin näkemään, joten päätimme viettää aikaa näitä tarkkaillessa pidemmän aikaa, ja odotella iltapäivää, ja sitä, että perhe lähtee liikkeelle. Gebardiperhettä oli mahtava päästä tarkkailemaan ja aika kului nopeasti.
Meillä kävi hyvä tuuri, sillä toisin kuin muutamalla muulla tarkkailemassa olleella autolla, automme nokka sattui olemaan siihen suuntaan, johon gepardit lähtivät lopulta tallustelemaan. Näin pääsimme myös seurailemaan hetken aikaa tiellä tallustelevia gepardeja. Varmasti yksi upeimmista kokemuksista Afrikan safareilla!
Kirahvit ovat myös kivoja eläimiä. Ne ovat hiljaisia eivätkä siinä mielessä juurikaan häiritse. Uskomatonta on myös se, miten ne pystyvät syömään piikikkäitä akaasia-pensaita ja -puita. Niin ikään huvittavaa on myös päästä näkemään millä tavalla kirahvit juovat vettä – se näyttää aivan äärettömän vaikealta, ja toisaalta hauskalta!
Yksi päivämme kohokohdista oli myös Etoshan kansallispuistossa ensimmäiset sarvikuonot, jotka näimme. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näimme sarvikuonopienokaisen. Valitettavasti nämä olivat hieman kaukana.
Näimme myös vastasyntyneen norsuvauvan.
Etoshan kansallispuistosta poislähtiessämme näimme vielä erään erikoisen antilooppilajin. Tämä nimittäin oli ensimmäinen (ja toistaiseksi) ainoa kerta, kun olemme nähneet valkopäätopin (blesbok). Majapaikkamme pihassamme saimme vielä katsella gnulaumaa, joka oli majapaikan juomapaikalla.
Oletko käynyt Etoshan kansallispuistossa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
42 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olipa teillä onnistunut päivä Etoshassa varsinkin gebardiperheen touhujen seuraamisessa. On hauskaa nähdä myös erivärisiä norsuja riippuen siitä minkä väristä maaperä on niiden asuma-alueella.
Olen nähnyt ”punaisia” norsuja Kenian Tsavo-East kansallispuistossa.
Tosi harmillista laukun myöhästyminen tai jopa katoaminen lennon jälkeen. Tänään satuin huomaamaan yksinäisen punaisen matkalaukun Pariisin kentällä. Oli selvästi pudonnut kuljetuskärrystä. Mietiskelin prosessia miten ja milloin laukku ja omistaja mahtavat kohdata toisensa.
Joo, gepardiperhettä oli tosi kiva katsella. Kenian osalta Tsavot ovatkin meiltä vielä kokematta. Hienoa olisi nekin päästä näkemään. Laukku onneksi tuli parin päivän päästä, joten ei kadonnut lopullisesti.
Wau mikä saldo! Yllättävää, että eläimet poikii tuollaisen kuivuuden keskellä ja että niitä oli noin runsain mitoin paikalla. Etosha on ehdottomasti yksi varteenotettava vaihtoehto, kun joskus lähdemme Afrikan luontoon. Tuo majapaikka vaikuttaa myös tosi viihtyisältä. Jään odottelemaan, kuinka matkalaukkuepisodi etenee tulevissa postauksissa!
Petoeläimet varsinkin taitaa poikia milloin tahansa. Yllätyin itsekin, että myös esim norsut ja kirahvit näyttivät poikivan tuohon aikaan. Majapaikka oli tosi kiva ja väittäisin, että Etosha ja Etelä-Afrikan Kruger ovat sinulle ja veljellesi parhaat safarikohteet.
Pääkuva sulattaa sydämeni. Niin ihana. Muutoinkin kiva puisto, kun pääsee itsenäisesti. Mietin vaan sitä, että kun käytössä on vuokra-autossa vakuutus luottokorttiyhtiöltä niin korvaavatko vahingot jos tulee safarilla?? Vai tartteeko tällaista edes miettiä?
Joo, tuo itsenäisesti meneminen on kivaa. Aika monta päivää ollaan safareilla oltu, ja eipä siellä ole mitään ongelmia ollut. Rohkeasti menisin vakuutusasioita enempää miettimättä.
Olipa taas ihana juttu ja ihania kuvia, mutta voi pirskatti tota laukku hommaa. Toivottavasti se laukkukin seikkailee ja seuraavassa postauksessa.
Tuo on kyllä käsittämätöntä, miten voi olla niin huono tuuri tuon laukun kanssa. Itse asiassa yllätyin positiivisesti, että laukku tuli kuin tulikin seuraavan päivän iltana, niin pääsi vaihtamaan puhdasta vaatetta päälle. Mutta ei ollut tämän reissun viimeinen kerta, kun se jäi tulematta.
Vautsi, näyttää ja kuulostaa tosi upealta paikalta! Myös tuo majoitus vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Nämä itsenäisesti kierreltävissä olevat kansallispuistot kiinnostavat minua eniten, koska tykätään kulkea omaan tahtiin ja omassa rauhassa (vaikka toki opastetuille kierroksillekin on paikkansa, ei siinä). Mahtavia eläinbongauksia pääsitte kyllä kokemaan!
Joo, Etosha sopisi teille Jenni varmasti hyvin. Itse asiassa sanoisin, että Namibia ylipäätään olisi teille varmasti mainio kohde, jossa on todella helppoa liikkua itsenäisesti.
Olettepa päässeet näkemään paljon! Upeita kuvia.
Tuuri laukkujen kanssa on kyllä käsittämättömän huono, on kyllä vahvat hyvät puolensa myös yhden repun taktiikalla matkailussa.
Oli tosiaan hyvä tuuri eläinhavaintojen kanssa. Ja laukun kanssa oli tuolla matkalla tosiaan käsittämättömän huono tuuri, kun oli useampia kertoja kateissa.
Tuolla ei ole tullut käytyä. Mutta onpas teillä ollut hieno päivä! Noin paljon eläimiä ja gepardi pentuineen. Varmasti unohtui kadonnut matkalaukku. Innolla odotan juttuasi siitä, miten laukkasi saat.
Gepardi pentuineen oli tosiaan päivän kohokohta. Ja olet oikeassa, päivän aikana kadonnutta laukkua ei kyllä tullut mietittyä.
Olipa söpöjä gepardin pentuja! Afrikkaan hurahtaneena tätä blogia oli ilo lukea.
Pennut oli kyllä toden totta söpöjä. Itsekin olen hurahtanut Afrikkaan, niin kiva näitä kuvia tosiaan on käydä läpi.
On kyllä huono onni noiden laukkujen kanssa! Hyvä asia, että ei tule kylmä kuitenkaan vaikka vaatteita puuttuu 🙂
Tämä näytti hienolta paikalta, paljon eläimiä ja saa mennä omatoimisesti. Tykkäisin ehkä juuri tällaisesta paikasta, jos jonnekin safarille lähtisin. Majoituskin oli kivan näköinen, ja varmasti ihana katsella siellä myös eläimiä.
Tuolla matkalla oli kyllä huonoa tuuria laukun kanssa. Ja itse asiassa aikaiset aamut oli yllättävänkin viileitä, vaikka päivisin olikin suorastaan kuuma.
Monissa muissakin paikoissa saa kyllä mennä omatoimisesti, mutta tuolla se on tehty erittäin helpoksi ja suurin osa taitaakin liikkua tuolla omatoimisesti.
Oltiin joka päivä eri majoituksessa ja kaikki olivat todella kivoja, vaikka eivät ihan edullisimmasta päästä.
Namibia on tuttu paikka 8,5 vuoden takaa, vaimo oli ollut siellä 90-93 töissä ja oppi kieltä, tuolloin meidän käydessä kun valkoinen osasi puhua ndongaa, niin herätti ihmetystä. 😊 Mun blogin Namibia-maininnat löytyy täältä: https://blog.kytta.net/search/label/Namibia – alussa heti vähän surullista mutta aiemmat matka-asiaa. ❤️
Namibia voisikin olla varsin miellyttävä asuinpaikka. Varmasti, jos eurooppalainen osaa kieltä, herättää se varmasti ihmetystä. Todennäköisesti ei tule koskaan muutettua Namibiaan, mutta eihän sitä tiedä
Afrikan safarit ovat itsellä suunnitelmissa jossakin hamassa tulevaisuudessa, mutta pitää ehdottomasti laittaa Etoshan nimi muistiin! Kuulostaa aivan upealta päivältä! Pitää muutenkin lukea näitä teidän seikkailujanne muistilehtiön kanssa.
Kiitos, Mikko, ahkerasta kommentoinnista blogissani! Vastailin kommentteihisi, mutta valitettavasti blogissani on jokin häikkä. Vastaukseni rikkoo sivun eikä koko artikkelitekstiä enää näy, joten jouduin poistamaan kommenttini. Ilmeisesti vika on jossain muualla kuin minussa, joten toivon, että se korjaantuu nopeasti. Mutta kaikki kommentit on ilolla luettu. 🙂
Etosha on mainio vaihtoehto, jos haluaa mennä safarille itsenäisesti. Toinen hyvä vaihtoehto on Etelä-Afrikan Kruger. Sinulla on kiinnostavia juttuja, ja selvästi meillä on paljon samoja kiinnostuksenkohteita.
Wau, varmasti hieno kokemus nähdä gepardi ja vielä pentujen kanssa. 🙂 Minä en ole onnistunut sitä vielä safareilla näkemään. Etoshassa en ole käynyt, mutta Namibia kiinnostaisi kovasti. Harmillista, että laukku jäi matkan varrelle. Kotiinpäin tultaessa se ei niin haittaa, mutta reissuun lähtiessä on tylsää, jos laukku ei tule.
Oli kyllä hieno kokemus ja yllätyin kyllä, että oli pentuineen aivan tien vieressä. Gepardit ovat nykyään harmittavan uhanalaisia ja niitä on harmittavan vaikeaa nähdä. Ja kyllä, on kyllä harmittavaa, kun laukku ei reissussa tule. Pariin kertaan on tullut korvaavia vaatteita ostettua, hyvin on kyllä vakuutus aina korvannut.
Liikuttavan ihania kuvia.
Olen ollut safarilla vuosia sitten Keniassa ja Namibian puolella, kun kiipesimme Kilimanzarolle. Kuvista tulee mieleen elämykst ja tuoksut. Tekstisi muistuttaa pienistä matkahankaluuksista – eli ehkävähän vain on muuttunut. Muistan myös kuivuuden ja hiekkapölyn, joka tunkeutui vaatteiden saumoihinkin. Ja sen ylellisyyden mitä nuo hotellit Afrikassa tarjoavat. Emme nähneet yhtä läheltä suuria kissaeläimiä. Pentujen ja emon näkeminen noin läheltä oli varmasti elämys!
Kilimanjarolle kiipeäminen on varmasti hieno kokemus. Tykätään kovasti patikoinnista ja Kilimanjaro on yksi upeimmista näyttävistä vuorista – sinne olisi hienoa päästä joskus kiipeämään. Tuo gepardikohtaaminen on kyllä jäänyt mieleen.
Olipa mahtava määrä eläimiä heti ensimmäisenä päivänä! Upeita ovat ne kaikki mutta tuo gepardiäiti poikasineen on kyllä mahtava löytö.
Toivottavasti laukku tuli perässä jollakin tavalla. Täytyy lukea seuraavakin postaus että näen miten kävi. Meillä on ollut vähän samanlaista tuuria nyt kaksi vuotta peräkkäin mutta onneksi ollaan oltu aina menossa Suomeen. Siellä on sentään mahdollisuus mennä kauppoihin ja lainata perheeltä vaatteita.
Kivasti tosiaan näkyi eläimiä heti, Etosha on ihan huippupaikka. Ja hyvin sen laukun kanssa lopulta kävi, ja on lopulta itse asiassa aina käynyt, mutta ei se ikinä mukavaa ole, kun jää tulematta. Suomen päässä meille on käynyt noin vain kerran, silloin molempien jäi tulematta. Se haittasi huomattavasti vähemmän ja parin päivän päästä laukut toimitettiin kotiin.
Uskomatonta, että noin suuret eläimet pystyvät löytämään ravintoa tuon kuivuuden keskeltä.
Kyllä tuolla on runsaasti ruohonsyöjiä, eli ravintoa siinä mielessä riittää. Suurin osa gepardienkin pennuista menehtyy, olisiko selviytymisprosentti n. 20 %. Hurjaa on eläinmaailma.
Harmillisia nuo matkalaukkujen jäämiset matkasta ja ihme, että lopulta se löysi teidät – kommenteoista päätellen – ajatellen, että olitte liikkeellä koko ajan. Nyttemin yhä useammin matkaamme pelkillä käsimatkatavaroilla, lentolaukkuun + pieneen reppuun mahtuu yllättävän paljon ja toisaalta matkamme ovat useimmiten max kaksiviikkoisia, joten siihen riittää melko pienikin vaatevarasto, etenkin kun ei erityisia urheiluvarusteita tarvita.
Joo, itse asiassa asennoiduin siihen, että laukku ei Namibiassa löydä perille – mutta tosin kävi, ja hyvä niin. Kaksiviikkoisile matkoilli kävitavarat voisivatkin riittää hyvin, jos suuntautuvat maihin, joissa ei tarvita lämpimiä vaatteita. Meillä on valitettavasti yleensä kamerakalustoa varsin paljon mukana, ja se vie suuren osan käsimatkatavaroiden painosta.
Onpa ollut mieletön päivä ja mitä eläinbongauksia! Ihan erityisen söpöjä kyllä nuo eläinvauvat, etenkin karvaiset <3 Meillä se safari vielä odottelee vuoroaan, tämä laitetaan myös ehdottomasti korvan taakse.
Joo, tuo oli tosiaan hyvä eläinpäivä. Kannattaa ilman muuta pitää Etosha mielessä Krugerin kanssa. Rohkenen sanoa, että Namibiassa saattaa jopa olla niin mielenkiintoisia kohteita, että suosittelisin matkaa sinne.
Sisareni ja hänen miehensä ovat käyneet monilla safareilla ja sisarellani on aina todella huono tuuri matkatavaroidensa kanssa. Tuolla keskellä puskaa ei paljoa auta vaikka matkavakuutus korvaisikin ostoksia, koska ei ole mistä ostaa. He käyvät vielä tosi kaukaisissa puistoissa keskellä ei mitään. Hän on sitten kierrellyt safareita miehensä kamoissa ja jakaen saman hammasharja ja dödön 😀
Heh, voisi tosiaan olla niin, että Marika voisi jossain määrin käyttää minun vaatteita, mutta toisin päin se on hieman vaikeampaa. Suositus sinullekin Anna safareille, upeita paikkoja!
Tuntuu, että monella ollut huonoa tuuria matkalaukkujen kanssa! On tosiaan hankalaa, jos laukku hukkuu menomatkalla ja on heti siirtymiä tiedossa. Vaikea antaa mitään tiettyä osoitetta, jonne lähettää laukku. Upeita kuvia kuitenkin jälleen kerran!
Se tosiaan on vähän hankalaa. Tuolla kyseisellä matkalla laukku jäi muuten tulematta vielä kolmannenkin kerran ja sen sain vasta lentokentällä, kun lähdimme takaisin Suomeen. Mutta Etosha tosiaan on hieno paikka, kannattaa ilman muuta käydä Namibiassa ollessa.
Voi juku, miten onnistunut päivä teillä onkaan ollut! Ihan mielettömiä bongauksia ja upeita kuvia!
Oli kyllä onnistunut päivä. Etosha on upea kansallispuisto ja Namibia todella kiinnostava maa. Iso suositus Namibialle!
Wau, mikä matka teillä! Namibia olisi mulle niin suuri haave. Olitte ilmeisesti ihan omatoimimatkalla? Oliko turvallisuuden kanssa mitään ongelmia? Entä liikenteen? Näittekö matkalla kaikki ”big five” eläimet?
Joo, oltiin ihan omatoimimatkalla. Turvallisuuden kanssa ei ollut mitään ongelmia ja kaikki toimi muutenkin hyvin. Maassa on vain 2,7 miljoonaa ihmistä ja pinta-alaa yli tuplasti Suomeen verrattuna, joten liikenne on rauhallista. Hankaluutta saattaa tuoda vasemmanpuoleinen liikenne, mutta itse olen tottunut siihen. Lisäksi Nabiassa on aika paljon päällystämättömiä teitä, mutta ne ovat hyvässä kunnossa. Etoshassa ei ole mahdollista nähdä puhveleita, mutta neljää muuta eli elegantteja, leijonia, leopardeja ja sarvikuonoja nähtiin. Big fivesta leopardeja ja sarvikuonoja on yleisesti huomattavan vaikea nähdä, kolmea muuta selvästi helpompi. Niitä näkee hyvin monissa paikoissa muualla.