Queen Elizabethin kansallispuisto on Ugandan suosituin savannisuojelualue, ja siellä on laajin lajikirjo villieläimiä. Se on myös Ugandan vierailluin kansallispuisto. Queen Elizabethin kansallispuisto on monimuotoinen myös kasvilajistoltaan, sillä se pitää sisällään järviä, kosteikkoa, metsää ja ruohosavannia. Se on perustettu jo vuonna 1952 ja on pinta-alaltaan lähes 2 000 neliökilometriä.
Queen Elizabethin kansallispuiston sijainti
Queen Elizabethin kansallispuisto sijaitsee Kibalen kansallispuiston tapaan läntisessä Ugandassa, itse asiassa aivan maan lounaiskulmassa. Puisto sijaitsee varsin kauniilla paikalla, sillä mahtavat Ugandan ja Kongon demokraattisen tasavallan rajalla sijaitsevat Ruwenzorivuoret ovat taustalla.
Toisin kuin monet muut Afrikan korkeimmat vuoret, Ruwenzori ei ole vulkaaninen. Ruwenzorin korkein huippu, Margherita Peak, on jopa 5 119 metriä korkea.
Pääkaupungista Kampalasta ja kansainväliseltä lentokentältä Entebbestä ajomatka Queen Elizabethin kansallispuistoon on lähes 8 tuntia. Kibalen kansallispuistosta matka on lyhyempi, ja ajomatka sieltä on arviolta 4,5 tuntia. Tämän vuoksi moni yhdistääkin Kibalen kansallispuiston simpanssiretken ja Queen Elizabethin kansallispuiston safarit.
Queen Elizabethin kansallispuiston kohokohdat
Yleisesti Queen Elizabethin kansallispuiston sanotaan olevan Ugandan paras paikka nähdä leijona. Erityisesti leijonia näkee Kaseynin tasangoilla, mutta kuuluisimpana alueena taitaa olla Ishashan-alue, joka on tunnettu siitä, että leijonat kiipeävät siellä puuhun. Tämä ei ole lainkaan leijonille tyypillistä käytöstä eikä se ole täysin selvää, miksi leijonat kiipeävät Ishashan alueella puuhun.
Toinen erityisen kuuluisa alue Queen Elizabethin kansallispuistossa on Kazinga-kanava, johon tutustutaan veneretkillä. Mekin teimme Kazingan kanavalla veneretken ja kirjoitamme tästä myöhemmin oman jutun.
Mitä eläimiä nähdä Queen Elizabethin kansallispuistossa
Queen Elizabethin kansallispuistossa elää nisäkkäistä leijonien lisäksi afrikanpuhveleja, elefantteja, leopardeja ja virtahepoja. Eri antilooppilajeja on myös runsaasti ja Queen Elizabethin kansallispuistossa voikin törmätä topeihin, ugandangobeihin (Uganda kob) ja vesiantilooppeihin (waterbuck). Myös jättiläismetsäkarju (tunnetaan myös jättiläismetsäsikana ja jättisikana, giant forest hog), krokotiili, täplähyeena (spotted hyena) ja villisika (warthog) viihtyvät Queen Elizabethin kansallispuistossa.
Queen Elizabethin kansallispuisto – paras aika vierailla
Paras aika matkustaa Queen Elizabethin kansallispuistoon on kuiva kausi, joka on kesä- ja heinäluun välinen aika sekä tammi- ja helmikuun välinen aika. Eläimet ovat tällöin kerääntyneet enemmän jokien, järvien ja lampien lähelle, jonka lisäksi kasvillisuus on niukempaa. Tällöin eläimiä näkee luonnollisesti helpommin kuin tiheän ja pitkän kasvuston seasta. Myös tiet voivat olla todella huonossa kunnossa runsaiden sateiden aikaan.
Koska oma matkamme käsitti paljon muutakin kuin Ugandan, olimme Ugandassa kuivan kauden jälkeen elokuussa, jolloin sateita on tilastollisesti huomattavasti enemmän kuin parina aikaisempana kuukautena.
Kokemuksemme Queen Elizabethin kansallispuistosta
Kibalen kansallispuiston simpanssiretken jälkeen ajoimme Queen Elizabethin kansallispuistoon, jossa saimme ns. paikallisoppaan. Hän eli kansallispuiston lähellä ja kuulemma tunsi puiston erityisen hyvin. Niinpä siihen asti kuskinamme ja oppaanemme toiminut Peter oli edelleen kuski, mutta pääasiallinen oppaamme siis vaihtui.
Kiertelimme iltapäivän Kaseynin tasangoilla aina auringon laskemiseen asti. Näimme elefantteja, ugandankobeja, vesiantilooppeja, villisikoja ja virtahepoja.
Illan kohokohtana oli leijona, jonka näimme. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun safarilla ollessamme kuulimme leijonan karjumista. Naarasleijona oli yksinään ja pohdimme, kutsuiko se muuta laumaansa.
Illalla saimme myös tämän Ugandassa viettämämme ajan ensimmäiset ja ainoat sateet.
Aamulla auringon noustessa safariajomme jatkui. Havainnot olivat pitkälti samoja kuin illallakin. Näimme lukuisia afrikanpuhveleita, vesiantilooppeja sekä ugandakobeja. Pysähdyimme myös järven rannalle kaselemaan lintuja, jolloin näimme esimerkiksi afrikanhankia (Egyptian goose), jalohaikaroita (egret) ja kuningaskalastajia. Alla kuvia myös muista Queen Elizabethin kansallispuistossa näkemistämme linnuista.
Tämä oli meille toinen kerta Queen Elizabethin kansallispuistossa. Ensimmäisellä Afrikan matkallamme, gorillasafarin jälkeen ajoimme Queen Elizabethin kansallispuiston läpi. Nyt meillä oli mahdollisuus tutustua kansallispuistoon paremmin.
Queen Elizabethin kansallispuisto ei ole tarjonnut meille mitään järisyttäviä safarikokemuksia. Kansallispuistovierailu on kuitenkin kävetä yhdistää gorilla- tai simpanssisafariin, jotka ovat mielestämme Ugandan parasta antia.
Oletko sinä käynyt Ugandassa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
33 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ugandassa(kaan) ei ole tullut käytyä. Mutta tällainen safari kiinnostaisi ehdottomasti! Mikä teidän safarikokemuksenne perusteella on ollut paras? Jos siis haluaa nähdä mahdollisimman paljon nisäkkäitä (ei esim. pelkästään kissaeläimiä)? 🙂
Hyvä kysymys! Reilussa 20 puistossa ollaan tosiaan käyty safarilla. Kaikki paikat ovat olleet kivoja ja paljon on nähty. Paljon riippuu myös siitä, haluaako ajaa itse. Vaikea sanoa mikä olisi ollut paras.
Kansallipuistot on usein aika hankalasti saavutettavissa. Teki olette varmasti käyttäneet järisyttävästi aikaa kohteisiin päästäksenne. Tätä ei monikaan tiedä, kun ihania kuvia katselee
Tämä on aivan totta. Vaativat tosiaan paljon aikaa ja suunnittelua.
En ole Ugandassa käynyt, mutta safarit ovat kiinnostaneet minua hyvin pitkään ja joskus aion sen haaveen toteuttaa. On upeita kuvia eläimistä!
Safari tosiaan kannattaa toteuttaa. Ovat tosiaan upeita kokemuksia. Sekä itäisessä että eteläisessä Afrikassa on todella paljon vaihtoehtoja.
Aivan kuin jostain luontodokkarista! On varmasti elämys kuulla leijonan karjunnan livenä! Aika korkeita vuoria tuollakin päin on, huhuh, wau! 🙂
Joo, se leijonan karjunta oli tosiaan hieno kokemus. Vaikka olemme nähneet lukuisia leijonia, ei tuota karjumista ole muina kertoja tullut koettua. Ja on kyllä korkeita vuoria!
Loistavia kuvia taas! Olin itse viime helmikuussa simpanssi- ja gorillajäljityksillä ja samalla myös tuolla Queen Elizabethin puistossa. En ole vielä ehtinyt blogia sen kummemmin raapustaa. Reissu oli todella mielenpainuva ja gorillat oli yksi suurista unelmistani ja ylitti kyllä odotukset. Puuleijonista en löytänyt mistään tietoa, että miksi ne nimenomaan Ugandassa käyttäytyvät noin erikoisesti. Arvailuja oli, mutta faktaa ei missään. Pakenevatko kuumutta tai hyönteisiä? Leijonat varmaan itse ajattetelvat, että koska me voidaan;)
Kiitos! Ihan mahtavaa. Nuo ovat kyllä upeita kokemuksia. Ensimmäisellä reissulla käytiin itse katsomassa vain gorilloja, mutta jäi kaivelemaan erityisesti simpanssit, niin piti tehdä uusi reissu. Toki tuolla vieläkin olisi nähtävää. Ilmeisesti leijonat toimivat joissain Tansanian paikoissa samalla tavalla, mutta kieltämättä kiinnostava ilmiö.
Afrikan eläimiin ei kyllä hevin kyllästy, vaikka näin kuvina! Ugandasta noilta main muistan myös päiväntasaajan, jonkun tien varressa oli merkki, että tässä se on ja taisimme me sen puhelimen GPS-toiminnolla tarkistaakin, että olihan se siinä. Hienoja lintukuvia, ne kun eivät aina ole niin helppoja – juuri kun saat asetelman ja tarkennuksen kohdalleen, niin sitten se otus lennähtää pois 🙂
Ei kyllästy, ihan totta! Ja oikeastaan koko safarikokemukset ovat Afrikassa ihan mahtavia, vaikka havainnot jäisivätkin laihoiksi. Muistan myös tuon päiväntasaajan, ja sen, että noilla seuduin huomaa hyvin ilmiön, että vesi lavuaarissa kiertää eri suuntaan eteläisellä kuin pohjoisella puolella. Lintuja on aina haastava kuvata, ovat usein myös hieman kauempana ja jonkun oksan takana – ja tosiaan, nopeakin niiden kanssa pitää olla.
No nyt on paljon eläimiä! Jos joskus johonkin safarille päätän mennä, pitää kysyä teiltä neuvoa 🙂 En ole käynyt Afrikassa ollenkaan.
Kannattaa antaa safarille mahdollisuus. Olemme erityisesti Afrikassa käyneet todella monilla. Pyrimme nyt syksyn aikana kirjoittamaan niistä useampia juttuja. Pidämme itse niistä todella paljon!
No nyt on kattaus eläimiä laidasta laitaan! Onko kaikki Afrikan kansallispuistot ja safarit noin pitkien matkojen päässä? Jotenkin aina kuvittelee, että siellä herätään savannin laidalla bungalowissa, hypätään autoon ja kohta on norsut, kirahvit ja leijonat ylväinä silmien edessä.
Aika harva tosiaan on lähellä lentokenttää. Mutta eri Afrikan kansallispuistojen välillä välimatkat ovat suuria ja tiet huonoja. Niitä bungaloweja kuitenkin on noiden ympärillä, joten niin se meilläkin seuraavana päivänä meni!
Nuo puuhun kiipeävät leijonat itsekin yhdistän juuri tähän kansallispuistoon. Hyvin erikoista käytöstä, mutta samalla kyllä hyvin mielenkiintoista sellaista. Liekö otettu askel evoluutiossa eteenpäin ja todettu, että puussa on itse asiassa parempi päivystää.
Tuo on tosiaan mielenkiintoista! Liekö kyse vielä kaiken lisäksi vain yhdestä laumasta tuolla… Mutta voisi hyvin ajatella, että puussa on mieluisampi olla, jos alaspäin tuleminen vain onnistuu näppärästi, mikä voi joskus olla vaikeaa.
Hyvää Afrikka-menoa. Kirjokalastaja kiinnitti huomion ja mietin, missä minä olen nähnyt sen ja kävi ilmi, etten ole nähnyt missään. Kuitenkin maailman runsaimpiin kuuluva kalastaja. Kruunuhyyppäkin on hyvä ja panee miettimään, ettei minulla ole pahoja puutteita kahlaajissa enää. Noista olen nähnyt vain afrikanhanhen, joka on haitallinen vieraslaji EU:n alueella. https://vieraslajit.fi/lajit/MX.26317
Ugandan ihmisoikeustilanne on sellainen, että tuskin tulen maassa käymään, mikä on tietysti sääli.
Täytyi katsoa tuosta afrikanhanhesta myös Wikipediasta, enpä tiennyt että se(kin) on kunnostautunut vieraslajina ja näköjään Euroopan lisäksi muuallakin. En muista itse sitä Euroopassa nähneeni. Ugandan ihmisoikeustilanteessa olisi tosiaan parantamisen varaa ja sama toki taitaa koskea useimpia naapurimaitakin.
Kiinnitti huomiota seurantapanta / jäljityslaite leijonanaaraan kaulassa. Oliko oppaallanne laite, josta hän näki, missä pannalla varustetut eläimet liikkuvat. Muutenhan safareilla taitaa olla yleistä, että oppaat ovat radiopuhelinyhteydessä toisiinsa ja kertovat, jos jossakin näkyy mielenkiintoisia eläimiä, jotta muutkin autokunnat voivat ajella samoille seuduille.
Olen hieman yllättynyt, että muut eivät ole siihen kiinnittäneet huomiota tai eivät ainakaan kommentoineet. Oppaallamme ei ollut laitetta, josta sen olisi nähnyt. Leijonat liikkuvat käytännössä aina laumassa, ja muita lauman jäseniä emme nähneetkään. Tuo oli ainoa kerta, kun olemme nähneet yksittäisen naarasleijonan. Kyseisessä kansallispuistossa radiopuhelimiakaan ei käytetty. Niiden käyttö vaihtelee paljon eri paikkojen välillä. Joskus on niin, että kaikki ovat yhteydessä keskenään, joskus on niin, että tietyn lodgen oppaat ovat keskenään yhteydessä ja joskus sellaisia ei tosiaan ole lainkaan.
Wow miten upeita kuvia! Kiinnitin myös itse huomiota tuohon leijonan pantaan – kerrottiinko oliko suojelutarkoituksissa asennettu vai aiemman safaritoiminnan puolesta (jos nyt ei saanut enää radiopuhelimia käyttää puistossa)?
Kiitos! Täytyy nyt sanoa, että en muista. Todennäköisesti se kyllä kerrottiin. Jos pitäisi nyt arvata, niin arvelisin, että molemmat.
En ole käynyt muualla Afrikassa kuin Marokossa, Tunisiassa ja Egyptissä. Safarit kiinnostaa todella paljon, mutta niiden suunnittelu tuntuu tosi työläältä ja vaivalloiselta – kuten koko Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan matkustaminenkin. On myös sellainen mielikuva, että nämä safarit maksaa monta tonnia, enkä mielellään laita yhteen kohteeseen niin paljoa rahaa, vaikka toki se olisikin varmasti ainutkertainen retki. Jos joskus tulee eteen budjettiystävällinen matka, niin voisin hyvinkin sellaisen toteuttaa.
Suunnittelu ei loppujen lopuksi ole hankalaa eikä vaivalloista verrattuna muihin matkoihin. Monet safarit kuitenkin maksavat tosiaan paljon. Budjettiystävällisestikin on mahdollista safareilla käydä. Erityisesti Etelä-Afrikan Kruger ja Namibian Etosha ovat helppoja vaihtoehtoja, joissa voi liikkua omalla autolla. Ja huoli siitä, näkyykö eläimiä ilman opasta on turha – kyllä näkyy! Ollaan oltu molemmissa omatoimisesti ja tykättiin kovasti.
Hyvä tietää, täytyy laittaa nuo harkintaan jossain välissä. Namibia kiinnostaisi muutekin.
Ugandassa en ole käynyt. Olisi kyllä hienoa. Juuri keväällä kun ensimmäistä kertaa oltiin safarilla Krugerin kansallispuistossa ja se jäi positiivisena juttuna mieleen.
Kruger on kyllä mahtava kohde, sinne olisi mukavaa palata. Myös Itä-Afrikassa on kivoja kohteita, joten kannattaa pitää sekin alue mielessä!
En ole käynyt Ugandassa, mutta Queen Elizabethin kansallispuisto on kyllä tuttu esim. lehtijutuista. Muistin tuon erikoisuuden leijonien kiipeämisestä puuhun, sillä olen lukenut siitä aiemminkin. Tämä kansallispuisto vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Olisi hienoa joskus käydä!
Uganda on kiva maa, jossa on paljon nähtävää. Kannattaa pitää mielessä ja tämä tosiaan on kiinnostava kansallispuisto, jossa on myös tarjolla kiinnostava veneretki, josta ainakin me pidimme kovasti.
En ole Ugandassa käynyt, eikä se varmaan ihan heti listallakaan ole.
Eläinten valokuvaus on kivaa ja vielä mukavampaa on katsoa hyviä kuvia. Tuokin kuva, missä puhvelit on mutakylvyssä. Melkein voi kuulla niiden tuhinan.
Ugandaan on näppärät lennot esimerkiksi Dohasta. Se on meillä usein senkin vuoksi aloituspaikka afrikanretkille. Ja tosiaan, eläimiä on hienoa valokuvata!