Aamulla väsytti aivan mielipuolisen paljon. Jaksoimme kuitenkin kömpiä sängystä ylös herätyksen soitua, sillä meille olisi tulossa upea päivä. Ensin vilkaisu ulos, että ei kai ilma ole sateinen? Ei ollut. Sitten aamiaiselle ja sen jälkeen Bwindin kansallispuiston uumeniin kohti vuorigorilloja.
Vuorigorillojen luokse Bwindin kansallispuistossa pääsee päivittäin rajoitettu määrä ihmisiä, yhteensä vain noin 60. Kokoonnuimme samassa paikassa, jossa meidät jaettiin ryhmiin. Kukin ryhmä tulisi vierailemaan eri vuorigorillaperheen luona. Näytti siltä, että ryhmiä muodostuttaessa otettiin huomioon ryhmäläisten fyysinen kunto, sillä meidän ryhmän kaikki jäsenet olivat silmämääräisesti varsin hyvässä kunnossa olevia nuorehkoja henkilöitä. Retkelle vuorigorillojen luokse Bwindin kansallispuistoon olisi ollut mahdollista palkata kantaja, mutta ajattelimme, että muutamien kilojen päivärepun kantamiseen se olisi ollut turhaa. Samoin näyttivät ajattelevan myös muut ryhmämme jäsenet.
Ryhmä toisensa jälkeen lähti liikkeelle ja jonkin ajan kuluttua meidän ryhmä oli viimeinen, joka vielä odotti lähtöä vuorigorillojen luokse. Jossain vaiheessa meille tultiin kertomaan, että MEIDÄN, siis minun ja Marikan, luvissa oli jotain epäselvyyttä. Olimme samaan aikaan yllättyneitä, jännittyneitä ja vihaisia, sillä olimme kuitenkin maksaneet luvista 650 dollaria henkilöä kohden; miten tämä on mahdollista? 20 minuutin odottelun jälkeen meille tultiin kuitenkin sanomaan, että luvat ovat kunnossa ja matka kansallispuiston siimekseen voi alkaa.

Lyhyen ajon jälkeen nousimme pois autosta ja lähdimme kävelemään kohti vuorigorilloja. Jäljittäjät olivat lähteneet aamuvarhain liikkeelle löytääkseen vuorigorillat, sillä ne vaeltavat ruoan perässä pitkiäkin matkoja. Oppaamme puhuivat jäljittäjien kanssa radiopuhelimien välityksellä. Jäljittäjät eivät olleet vielä löytäneet vuorigorilloja, mutta jäljillä he kuulemma olivat. Odottelimme hetken paikallaan, kunnes aloimme pudottautumaan jyrkkää rinnettä alas. Jossain vaiheessa radiopuhelimet eivät enää toimineet, eivät myöskään kännykät. Hetken mietimme, että voiko olla mahdollista, että emme näekään vuorigorilloja?
Ei onneksi voinut. Yllättäen kohtasimme jäljittäjät, jotka kertoivat vuorigorillaperheen olevan lähellä. Olimme todella innoissamme; vihdoinkin! Tämän takia olemme matkustaneet todella pitkän matkan, viimeinkin pääsemme vuorigorillojen luokse!





Vuorigorillojen luona oli aikaa tunti. Se kului todella nopeasti. Saimme katsella johtajaurosta, muita uroksia, naaraita, vauvoja ja näimmepä myös, kun yksi naaras imetti poikastaan. Vuorigorillapoikasten leikkimistä oli upea katsella. Kokemus oli kokonaisuudessaan aivan upea! Muutaman metrin väli piti jättää vuorigorilloihin, mutta välillä tämä kävi hieman haasteelliseksi, sillä vuorigorillat eivät itse noudattaneet tätä!










Paluu oli todella raskas. Oli kuuma ja aurinko paistoi taukoamatta. Rinne oli todella jyrkkä, mutta siitä huolimatta etenemistahti oli kova ja maasto jyrkkyyden lisäksi hankalakulkuista. Ylös kuitenkin päästiin, mutta voimamme olivat kyllä aivan lopussa. Ehkä viimeaikaiset lyhyet yöunet vaikuttivat asiaan, vaikka toisaalta myös ryhmämme muut jäsenet olivat todella uupuneita.
Vuorigorillaretken jälkeen lähdimme ajamaan kohti Queen Elisabethin kansallispuistoa. Tajusimme olleemme vuorigorillavaelluksella erittäin onnekkaita, sillä noin tunti retken jälkeen alkoi sataa kaatamalla. Me saimme katsella vuorigorilloja auringonpaisteessa, mutta tuntia myöhemmin olisi vallinnut kaatosade.
Bwindin kansallispuisto ja sen vuorigorillat oli aivan kertakaikkisen upea luontokokemus, jota voimme suositella kaikille luontokohteista pitäville!








10 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Vau, kuulostaa upealta kokemukselta vuorigorillojen luona! Ja aivan superihania kuvia olette saaneet 🙂
Kiitos kommentistasi! Kokemus oli kyllä ikimuistoinen. 🙂
Kiitos kommentista blogissani: löysin sitä kautta teidän seikkailut! Olen käynyt Afrikassa vain Etelä-Afrikassa, joten mielenkiinnolla seuraan teidän reissukuvausten etenemistä. 🙂
Tervetuloa blogiimme! Ja kiitos kommentista 🙂. Etelä-Afrikka onkin upea kohde. Kapkaupunki oli todella viihtyisä kaupunki ja Kruger on upea kansallispuisto, kävimme matkan aikana myös noissa paikoissa. Ugandan jälkeen on seuraavaksi kuitenkin luvassa Tansaniaa ja Keniaa. Toivottavasti viihdyt myös tulevien matkakertomustemme parissa 🙂.
Vau, ihanaa!!! Varmasti upea elämys!
Miten hankitte gorillasafariluvat ja mitä kautta tuon retken? Meidän pitäisi varmaan asua jossain siinä lähellä jos mennään peräkkäisinä päivinä katsomaan gorilloja. Jonkin verran olen tutustunut majoitusvaihtoehtoihin, mutta mikä on teidän näkemys alueen hotellehin/lodgeihin?
Kyllähän tuo oli upea kokemus. Seuraavassa Queen Elizabethia koskevassa postauksessa on muutama kuva majapaikasta. Hyvin samankaltainen oli myös meidän Bwindin alueella ollut majoitus ja tarvittaessa voidaan siitä lähettää kuvat myös vaikka sähköpostilla. Ei luksusta, mutta siistejä, tilavia ja oikein viihtyisiä.
Tavanomaisesti gorillaluvat sisältyvät aina retken hintaan. Tullaan tästä kirjoittamaan erikseen hieman kattavampi infopostaus, mutta me siis käytimme firmaa Mamalandsafaris. Vaikka oppaamme oli ystävällinen ja monet asiat menivät kivasti, emme kuitenkaan voi suositella kyeistä firmaa johtuen matkan aikana kokemistamme ongelmista. Netin arvioiden mukaan moni on kuitenkin ollut kyseiseen firmaan erittäin tyytyväinen. Ensi syksynä, kun menemmä jälleen Ugandaan, käytämme firmaa nimeltä Kibaletours, joka siis järjestää meille muun muassa simpanssiluvat. Voimme sitten myöhemmin kertoa ko. firmasta kokemuksiamme, jos haluat. Olemme pyrkineet käyttämään matkoillamme paikallisia retkenjärjestäjiä, emmekä kansainvälisiä toimijoita, kuten G Adventures. Täten vierailun kohteena oleva maa hyötyy enemmän turismista. Jos ja kun varaa retken jonkun paikallisen toimijan kautta, uskaltaisin sanoa, että heidän ehdottaman majoituksen laatua ei tarvitse jännittää.
Ugandan gorillaluvat maksavat $600 (Ruandassa nämä ovat $1500) henkilöä kohden. Eli kallista, mutta ei ne tulevaisuudessa tule halpenemaan, päinvastoin. Niin pieni määrä ihmisiä tuonne pääsee päivittäin vierailemaan ja Ruandakin hiljattain korotti tuota hintaa selvästi. Sadekaudella hinta on himan edullisempi, mutta tässä on mielestäni huono paikka säästää, sillä kokemus ei todennäköisesti ole kovin miellyttävä, jos vettä tulee kaatamalla niskaan.
Tosi hienoa saada teiltä tietoa, varsinkin kun tuo alue tuntuu olevan jostain syystä vaikeasti suunniteltavissa. Jos suunnitelmat toteutuvat niin olisimme ensi vuoden kesä-heinäkuussa menossa. Eli varauksia pitäisi sitten kai alkaa jo syksyllä tekemään. Majoituksissa tosiaan tärkeintä on siisteys, turvallisuus, käytännöllisyys. Minulle saa laittaa privaattina kuvia ym. tietoa mailiin minna.mantysalo@gmail.com
Kesä-heinäkuu on erinomainen aika käydä Bwindissa ja Ugandassa ylipäätään. Oletteko miettineet, mitä muuta tekisitte Ugandassa? Me siis menemme syyskuussa jälleen Ugandaan.
Torstaina uutisoitiin Ugandan Queen Elisabethissa tapahtuneesta turistien kidnappauksesta: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/bf48546d-7892-44f1-9094-76663327b81c
Kannattaa tosiaankin olla varovainen, mutta me emme ole muuttaneet suunnitelmiamme Ugandan matkan suhteen. Toki seuraamme tilannetta.
Laitamme sinulle vielä sähköpostia.
Juu tuosta kidnappauksesta luin myös. Meillä ei ole vielä muita suunnitelmia mietittynä Ugandaan kuin Bwindi. Jos käydään jossain isommassa kaupungissa, niin Entebbessä.
Otan mielelläni sähköpostia vastaan. 🙂
Moi Minna! Koostamme osin sinuakin varten opaspostausta gorillaretkiin liittyen. Ilmestyy aivan lähiaikoina. Kuvia Ugandan majoituksista löytyikin hieman heikonlaisesti, ilmeisesti univelassa jäivät ottamatta… Tansanian ja Kenian safarimajoituksista on kuvia ja majoitusten taso oli melko vastaava kuin Ugandassa. Laitan sinulle tämän viikon aikana joitain kuvia sähköpostiin.