Jälleen saimme herätä eläinten ääniin, lähinnä hyeenojen ulvontaan. Tänään meillä oli ohjelmassa koko päivän safariajo Serengetin kansanpuistossa.

Tänään meillä oli toiveissa nähdä leopardi. Hieman harmittavasti sää oli harmaa ja hieman sateinen. Sateisella säällä ei välttämättä näe eläimiä yhtä paljon ja lisäksi kuvaaminen on haastavampaa, koska ikkunat pitää olla tällöin suurimman osan ajasta kiinni.

Ja toden totta, leopardit pysyivät piilossa. Muutaman gepardin kyllä näimme, joskin ne olivat hieman kaukana. Leijonia näimme onneksi useampi kuten myös kirahveja, virtahepoja sekä norsuja. Sitten näimme useamman ei-niin-tavanomaisen antilooppilajin, nimittäin hirviantiloopin (eland), kirjoantiloopin (bushbuck) ja punalehmäantiloopin (hartebeest). Lisäkesi näimme myös kärsäantilooppeja (dik-dik) sekä taistelevia impaloita.

Yleisesti sanotaan, että Serengetiin on paras mennä kuivan kauden aikaan Suomen syksyllä, kun kasvillisuus on lyhyttä ja eläimiä on mahdollisesti kerääntynyt juomapaikoille. Me emme ole ihan varmoja pitääkö tämä täysin paikkaansa. Osittain varmasti pitää, mutta tällöin valtavat gnuantilooppi- ja seepralaumat ovat Masai Marassa. Voisi kuvitella, että jokunen kissapetokin siirtyy paremmille saalisapajille Masai Maraan. Meillä ei ainakaan ollut paras mahdollinen tuuri gepardien kanssa, ja leopardeja emme nähneet ollenkaan.

Onneksi kuitenkin näimme monia muita mielenkiintoisia eläimiä. Kerran näimme norsulauman kulkevan jonossa ja välillä yksi, välillä useampi norsu piti kärsäänsä ylöspäin, ikään kuin merkkiviiriä.

Serengetissä oleva virtahepolampi tuoksahti varsin voimakkaasti! Oli mukava katsella virtahepojen telmimistä, oli joukossa jokunen pienokainenkin.

Leijonia näimme Serengetissä lukuisia kertoja, myös leijonan pentuja. Pennut olivat leikkisiä: nahistelivat keskenään, kiipeilivät kaatuneille puille ja harjoittelivat saalistamista.

Yllätyksemme kiinnostuimme myös lintujen bongailusta. Safareilla näkee uskomattoman kauniita lintuja, tässä joitain kuvia. Auringon laskeutuessa taivas alkoi värjäytyä punertavaksi, ihastelimme vielä  norsulaumaa pienokaisineen ennen palaamistamme takaisin leiriimme.

Ainiin, lopuksi vielä päivällisestä. Söimme jälleen kasvisruokaa. Ihan maukasta se oli, mutta proteiini puuttui täysin. Päättelimme, että koska kaksi viimeistä päivää oli kasvisruokaa, oli kokkimme sählännyt kahden ruoan valmistuksen, kuten aikaisemmin olimme arvailleet. Ei tämä kuitenkaan haitannut lainkaan, lähinnä nauratti. ?