Serengetin kansallispuisto Tansaniassa lienee yksi maailman tunnetuimmista safaripuistoista. Serengetin kansallispuisto sijaitsee Tansanian ja Kenian rajalla ja on kooltaan 15 000 neliökilometriä. Rajan toisella puolella Keniassa on Masai Maran suojelualue, joka niin ikään on yksi maailman tunnetuimmista kansallispuistoista. Safari Serengetin kansallispuistossa onkin mahdollista yhdistää safariin Kenian Masai Marassa.

Serengetin kansallispuisto on kuuluisa eläimien määristä, joita puistossa on. Serengetin kansallispuistossa sanotaan olevan esimerkiksi 2 miljoonaa gnuantilooppia, puoli miljoonaa thomsonin- ja grantingaselleja, 250 000 seepraa ja 50 000 afrikanpuhvielia. Lisäksi Serengetin kansallispuistossa on tuhansia norsuja, punalehmäantilooppeja (hartebeest), vesiantilooppeja (waterbuck), impaloita, pahkasikoja ja virtahepoja. Serengetin kansallispuistossa on lisäksi joitain hieman harvemmin nähtyjä antilooppeja kuten hirviantilooppeja (eland), kalliohyppijöitä (klipspringer), isohevosantilooppeja (roan), kirjoantilooppeja (bushbuck), pikkukuduja (lesser kudu), keihäsantilooppeja (fringe-eared oryx) ja kärsäantilooppeja (dik-dik). Näiden lisäksi Serengetin kansallispuistossa elää 3 000 leijonaa, 1 000 leopardia ja lukuisia gepardeja, sakaaleja sekä hyeenoja. Lisäksi Serengetin kansallispuistossa on jokusia pensassarvikuonoja (black rhino) ja villikoiria, mutta näitä nähdään todella harvoin.

Meidän aamumme alkoi hyvin aikaisin Ngorongoron kraatterin reunalta. Aamu oli jälleen hyvin kylmä. Ajomatka Serengetin kansallispuistoon kesti parisen tuntia. Matka oli todella pomppuinen ja hidasvauhtinen. Itse asiassa matka oli niin pomppuinen, että autommekin hajosi. Pääsimme kuitenkin leiriimme, kun oppaanne saivat automme siihen kuntoon, että sillä pystyi juuri ja juuri pääsemään leiriin. Automme oli kuitenkin siinä kunnossa, että safarille lähtö oli täysin mahdotonta automme rikkoutumisen vuoksi. Suureksi onneksemme leirin lähellä, keskellä Serengetiä, oli autokorjaamo!

Oppaamme neuvoi, että voisimme syödä lounaamme sillä aikaa, kun hän käy korjauttamassa automme. Hänen mukaansa siinä kestäisi noin 30 minuuttia. Kuitenkin olimme leirissämme vielä kahden tunnin kuluttua. Kaiken kaikkiaan oppaallamme taisi kestää noin kaksi ja puoli tuntia, mutta sen jälkeen pääsimme vihdoin safarille! Auton hajoamisesta tullut harmitus haihtui nopeasti pois ja olimme erittäin iloisia, kun auto tuli kuntoon ja pääsimme lopulta matkalle. Erityisen iloisia olimme siksi, että aloimme jo odotellessamme pelkäämään, että pääsemmekö matkalle ylipäätään.

Yllättävän kauan siirtymisiin ja odotteluihin jne. meni aikaa, joten kovin montaa tuntia meillä ei enää ollut aikaa. Ehdimme kuitenkin näkemään useita leijonia ja leikkiviä pentuja. Eräs hetki oli erityisen mieleenpainuva: Saavuille tienpätkälle, johon oli pysähtynyt muita safariautoja seuraamaan lähellä olevia norsuja. Mekin katselimme niitä hetken, kunnes havaitsimme aivan lähellä kaatuneessa puussa olevan leijonan! Muut eivät olleet leijonaa huomanneet, vaan olivat norsujen lumoissa. Seurasimme leijonaa ja jonkin ajan kuluttua selvisi, miksi leijonanaaras oli kiivennyt puunrungolle: se seurasi heinikossa olevaa pientä pentuaan ja turvallisen hetken tullen ohjasi sen kauemmaksi norsuista.

Näimme myös useita norsuja, virtahepoja, kirahveja, afrikanpuhveleita ja erilaisia antilooppeja. Emme olleet etukäteen täysin ymmärtäneet suuren vaelluksen (Great Migration) vaikuttavuutta. Emme nimittäin nähneet Serengetissä ainoatakaan gnuantilooppia ja vain viisi seepraa. Arvelimme niiden olleen siirtyneen Masai Maran puolelle, ja myöhemmin meille selvisi, että näin myös oli. Norsuja ja kirahveja Serengetissä sen sijaan oli paljon.

Antiloopeista näimme impaloita, topeja, hirviantiloopin (eland), punalehmäantiloopin (hartebeest) ja kärsäantiloopin (dik-dik). Kerran todistimme, kun norsulauma alkoi kokoontua suuren puun alle tiiviiksi ryppääksi. Tähän emme saaneet kuskiltammekaan selitystä. Näimme myös norsun, jonka kärsä oli tynkä. Se oli ilmeisesti aikoinaan joutunut kissapetojen hyökkäyksen kohteeksi.

Linnuista näimme mm. afrikanmarabun (marabou stork) ja etelänkalkkunasarvekkaan (southern ground hornbill).

Päivällisellä sattui jälleen hassu episodi. Marika näki kokkimme grillaamassa kalaa. Nuotiossa oli kuitenkin suuret liekit ja kokki yritti parhaansa saada niitä pienemmiksi. Mietimme, että mitähän saamme tänään ruoaksi. Tunnin kuluttua saimme vastauksen: kasvispastaa. 😊

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa