Ngorongoro ei teknisesti ottaen ole kansallispuisto, vaan suojelualue. Joskus aiemmin se on ollut osa Serengetin kansallispuistoa, mutta konfliktit maasai-heimon kanssa ovat johtaneet siihen, että päätettiin perustaa erillinen suojelualue. Toisin kuin kansallispuistossa, suojelualueella on sallittua asua ja harjoittaa pienimuotoinen kotitarveviljelyä. Kyseessä on maailman suurin kraatteri ja sen pinta ala on 260 neliökilometriä. Kraatterin arvioidaan olevan 25 000 suuren eläimen koti.

Olimme päättäneet yöpyä teltassa Ngorongoron kraatterin reunalla. Tämä siksi, että järjellisen hintaiset majapaikat olivat läheisessä kylässä ja emme halunneet käyttää aikaa ajamiseen, vaan päästä kraatteriin mahdollisimman aikaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut kunnon majoitus kraatterin reunalla, mutta niiden hinnat olivat sellaisia, että päädyimme valitsemaan telttamajoituksen. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että kahden kraatterin reunalla vietetyn telttayön lisäksi jouduimme olemaan kaksi yötä teltassa myös Serengetissä. Näin ilmeisesti siksi, että meillä oli teltta tavarat ja kokki mukana, jota ei Ngorongoron jälkeen enää voida käydä viemässä kotiin.

Tavallaan muutama teltassa vietettävä yö kuulosti myös kiinnostavalta ja hieman jännittävältä. Nukkua teltassa villieläinten keskellä. Mitään raja-aitoja tai vastaavia alueilla ei ole. Ensimmäisenä iltana näimme alueella muun muassa seepran ja heräilimme useana yönä hyeenojen ulvontaan. Telttamajoitusta päättäessämme emme olleet osanneet ottaa huomioon lämpötilaa. Kraatteri on noin kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta ja siitä huolimatta, että olimme lähellä päiväntasaajaa, oli yöllä todella kylmä. Arvioisin, lämpötilan olleen nollan tuntumassa.

Ngorongoron kraatterissa voi nähdä norsuja, virtahepoja, seeproja, afrikanpuhveleita, gnuantilooppeja, vaippasakaaleja ja hyeenoja. Kuuluisa Ngorongoron kraatteri on leijonistaan, sillä leijonakanta siellä on yksi tiheimmistä sekä pensassarvikuonoista (black rhino), joita ei tosin montaa enää ole jäljellä. Safaribooking-sivuston mukaan yleisiä olisivat myös gepardit, ja leopardinkin voi hyvinkin nähdä. Wikipedia tosin kertoo, että gepardeja ja leopardeja nähdään Ngorongorossa harvoin emmekä mekään niitä nähneet. Villikoiriakin kraatterissa elää ilmeisesti muutama yksilö, mutta näköhavainnot lienee käytännössä lähellä mahdotonta.

Meillä oli Ngorongorossa varsin onnistunut päivä. Näimme heti aamulla, kun leijonat saalistivat ruoakseen gnuantiloopin. Päivän aikana näimme myös useita muita leijonia ja lisäksi muutamaan otteeseen vaippasakaaleja ja jokusen hyeenan.

Päivän aikana näimme myös virtahepoja, lukuisia norsuja, seeproja, villisikoja ja apinoita. Lisäksi näimme kuuluisan pensassarvikuonon, joskin se olisi voinut olla hieman lähempänä. Kohtuullisen kuvan siitä zoomilla (300mm) sai. Näimme lisäksi thomsonin- ja grantingaselleja sekä afrikanpuhveleita. Näimme Ngorongorossakin kirjoantiloopin (bushbuck) ja saimme siitä jotenkuten tunnistettavan kuvan.

Näimme falmingoja ja pikkuflamingoja ja monia muitakin lintuja. Näimme koirasstursin soidintanssin sen liehitellessä naarasstrutsia.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa