Queen Elizabethin kansallispuiston Ishasha-alue on erityisen kuuluisa puihin kiipeävistä leijonistaan. Olemme aiemmin kirjoittaneet Queen Elizabethin kansallispuiston Kaseynin tasangoilta ja risteilystä Kazingan kanavalla.
Ishashan leijonat
Kaseynin tasangot ovat Queen Elizabethin kansallispuiston vierailluin alue, ja myös Kazingan kanava sijaitsee samalla alueella. Ishasha-alue on edellä mainittujen kanssa varmasti yhtä kuuluisa, mutta se sijaitsee hieman syrjässä verrattuna edellä mainittuihin alueisiin, ja sen vuoksi siellä vierailee huomattavasti vähemmän ihmisiä.
Ishasha-alue on siis kuuluisa leijonista, jotka kiipeävät puihin. Afrikan kissaeläimistä leopardit ovat ainoita, jotka yleisestikin kiipeävät puihin. Leijonille puihin kiipeäminen ei ole lainkaan lajille tyypillistä, jonka vuoksi Ishasha-alueesta onkin tullut kuuluisa. Vastaavaa käytöstä leijonilla on havaittu myös Tansanian Serengetin ja Lake Manyaran kansallispuistoissa, mutta muualla leijonat eivät yleisesti kiipeä puuhun.
Kohti Ishashaa
Me lähdimme Ishasha-alueelle Kazinga-kanavalla tekemämme veneretken jälkeen. Ishasha-alueelle ajoi Kazinga-kanavalta pari tuntia, ja matkalla pysähdyimme muutamaan kertaan kuvailemaan näyttäviä lintuja. Näimme matkalla muun muassa afrikansatulahaikaran (saddle-billed stork) ja palmukorppikotkan (palm-nut vulture). Saavuimme Ishasha-alueelle siis varsin myöhään, mutta ehdimme kuitenkin tekemään lyhyen kierroksen tässä osassa Queen Elizabethin kansallispuistoa.
Puihin kiipeäviä leijonia, tai leijonia ylipäätään, emme onnistuneet illalla näkemään. Näimme kuitenkin muun muassa topiantilooppeja ja ugandangobeja. Onneksi meillä oli seuraavana aamuna uusi yritys leijonien kanssa. Toisaalta, se että tulisimme tekemään safarin vielä aamupäivällä, tarkoitti sitä, että pääsisimme Kampalaan vasta yöllä.
Aamusafarilla meillä ei valitettavasti ollut kovin paljoa parempaa tuuria puihin kiipeävien leijonien kanssa. Leijonia kyllä näimme, mutta ne eivät näyttäneet siltä, että olisivat pian kiipeämässä puuhun. Kuten leijonat yleensä päivisin, tuntuivat nämäkin enemmän lepäävän, vaikka välillä vaihtelivat paikkaa. Pari tuntia odottelimme, josko ne olisivat intoutuneet kiipeämään puuhun, mutta näin ei tapahtunut. Niinpä aloimme pohtimaan aikataulua ja päätimme lähteä kohti Ugandan pääkaupunkia, sillä seuraavana aamuna meillä oli aikainen lento.
Uuvuttava ajomatka Kampalaan
Meillä alkoi itse asiassa olemaan ajomatkan kanssa kiire, jonka vuoksi kuskimme Peter ajoi varsin kovaa. Matkalla näimme nopeasti upean gueretsan (black-and-white colobus monkey), mutta emme valitettavasti ehtineet edes pysähtyä sitä kuvaamaan. Huonolla tiellä Peter ajoi valitettavasti vielä kuoppaan, joka tuhosi automme vanteen. Tämän vuoksi jouduimme pysähtymään huoltoasemalle pariksi tunniksi, mutta onneksi rengas saatiin lopulta kuntoon.
Ja niinhän siinä kävi, että kiire meille tosiaan tuli. Loppujen lopuksi taisimme olla hotellissamme Kampalassa kello yhden aikaan yöllä. Peter ajoi hienosti läpi koko yön, vaikka selvästi häntä väsytti – ja meitä pelotti. Kampalaan päästyämme hän kuitenkin halusi ajaa kaupungin keskustassa ylimääräisen kierroksen ja esitellä meille kaupunkia.
Aamulla oli aikainen herätys lentokentälle lähdön vuoksi. Meidän lentomme lähti ennen kahdeksaa Johannesbourgin kautta Namibian Windhoekiin. Lentokentällä sain kuulla, että kadoksissa olevat matkatavarat olivat löytyneet, mutta niitä oltiin lähdetty kuljettamaan majapaikkaamme, jossa olimme nukkuneet edellisen yön. Näin siitä huolimatta, että olimme esittäneet toiveen saada matkatavaremme lentokentällä. Aluksi meille kerrottiin, että tavarat eivät enää ehdi takaisin ennen lentoa, mutta onneksi ne kaikesta huolimatta tulivat juuri viime hetkellä. Tässä vaiheessa voin kuitenkin jo mainita, että ei ollut tämän matkan viimeinen kerta, kun matkatavaramme jäivät saapumatta lennolta…
Ovatko sinun matkatavarasi joskus jääneet lennolta tulematta ja saitko ne lopulta takaisin?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
38 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olen lentänyt maailmalla aika paljon – yli 400 lentoa. Vain kerran matkalaukku on muistaakseni jäänyt tulematta (Frankfurt – Wien jatkolento) mutta laukku tuli tunnin päästä saapuneella lennolla ja taksilla hotelliin. Oudoin tapaus oli myös se että kerran laukku on tullut edeltävällä lennolla Helsinkiin. Menimme Berliinissä kysymään että onko aiemmalla lennolla tilaa kun saavuimme autolla kentälle etuajassa. Ottivat check-in deskillä laukut ja sanoivat että käykää kysymässä lipun myynnistä voiko lennot vaihtaa. Ei voinut. Laukut lensivät Suomeen pari tuntia aiemmin..
Pyrin mitigoimaan riskiä matkatavaroiden suhteen siten että matkustan käsimatkatavaroilla 90% matkoista.No viimeksi Etelä-Amerikkaan tuli ruumalaukku kun oli talvivaatteita mukana. Hämmästyttävää että jopa Amsterdamissa se ehti lennolle vaikka vaihtoaikaa oli vähän päälle tunti ja me juoksimme koneesta toiseen..
mutta koska eteen aika paljon roadtrip matkoja niin matkatavaroiden jääminen pois vaikuttaisi aika paljon matkojen tekoa vaikka on vakuutukset ja luottoa millä pyrkiä ostamaan uudet tavarat kadonneiden tilalle
Meillä on usein ruumatavaroita mukana johtuen jo mukana kulkevasta kamerakalustosta. Tuntuu ihmeelliseltä, että minun laukkuni jää niin usein tulematta – selvästi olen jollain ”mustalla listalla”. Olen myös saanut ”nauttia” lukemattomista lisätarkastuksista. Ärsyttävää, mutta olen jo tottunut ja osaan asennoitua asiaan. Tutkivat aina laukun läpikotaisin. Nykyään meillä usein yksi ruumalaukku, aina Marikan nimiin ja ei mitään ongelmia.
Koomista tämä sinun mustalle listalle pääseminen. Minulta on kerran jäänyt tavarat tulematta. Kahta päivää myöhemmin sain. Matkavakuutuksen piikkiin sain onneksi ostaa tavaroita, kun ei ollut vaihtoalusvaatteita, hammasharjaa, hiusharjaa yms
Se on oikeasti varsin ärsyttävää, vaikka samalla tosiaan koomista. Vakuutus kuitenkin on tavarat aina korvannut.
Onneksi näitte kuitenkin upeita lintuja.
Pari kertaa on matkalaukku jäänyt tulematta. Toisen kerran lakon vuoksi ja toisen kerran nopean vaihdon vuoksi.
Kun yleensä matkailen pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa niin katoamisen mahdollisuus on rajallinen.
Upeita lintuja tuolla tosiaan oli. Tuo käsimatkatavaroilla matkustaminen olisi varmasti mainio idea, pitäisi opetella ottamaan kamerajuttuja vähemmän mukaan.
Olipa teillä vaiherikas päivä ja näitte kuitenkin leijonia vaikka eivät kiivennetkään puihin. Näyttää oudolta, että samassa kuvassa on leijona ja taka-alalla rauhallisesti seisovia antilooppeja, välimatkaa eläimillä taisi kuitenkin olla.
Minulla on vain kerran jäänyt matkalaukku saapumatta, kun konetta vaihdettiin työmatkalla Madridissa matkalla Valenciaan. Sain onneksi laukun seuraavana päivänä. Sen jälkeen on käsimatkatavaroissa ollut ainakin yhden päivän vaihtovaatteet, sillä aina ei ole aikaa lähteä vaate- yms. ostoksille, jos laukku ei tule perille.
Itsekin mietin, että on ihan hauska kuvakulma. Välimatkaa on tosiaan enemmän kuin kuva näyttää, mutta ei kuitenkaan mahdottoman paljon.
Tämä on tosiaan kiinnostavaa. Kuten Janillekin kirjoitin, niin ei tämä voi olla sattumaa, että itselleni on käynyt tuo niin monta kertaa…
Harmi, ettette päässeet paikan päällä todistamaan, miten leijonat kiipeävät puihin :/ Upeita kuvia ja kokemuksia olette silti kuitenkin saaneet!
Mulla ei ole koskaan (*kopkop*) jääneet matkalaukut saapumatta. Usein onneksi pärjään käsimatkatavaroilla (joista 99 % on kamerakalustia), koska pelko on aina olemassa…
Olisin ollut jo tyytyväinen, että leijonia olisi nähty puussa – mutta aina ei voi onnistua.
Hienoa, että ei ole jäänyt matkalaukku tai rinkka saapumatta, se on tosissaan varsin ärsyttävää. Korostuu vielä tilanteessa, kun on road tripillä, ja oma sijainti vaihtuu jatkuvasti.
Upeita eläinkuvia jälleen! Puihin kiipeävät leijonat taitavat tosiaan olla melko erikoinen näky, harmi että ette päässeet sitä todistamaan. Mutta hieno retki varmasti siitä huolimatta. Meidän hienoimmat leijonahavainnot ovat Nairobin kansallispuistosta, jossa päästiin tarkkailemaan niitä todella läheltä. Matkatavoroiden välille jääminen todellakin on harmillista ja voi aiheuttaa melkoista vaivaa, jos reissu on suunniteltu nopeatahtiseksi. Meilläkin on rinkat jääneet muutaman kerran välilaskun yhteydessä. Yleensä ne on saatu suhteellisen nopeasti, mutta joulukuussa Keniassa toisen rinkan ”löytyminen” kesti useita viikkoja, ehdittiin jo luopua toivosta että nähdään sitä enää koskaan.
Joo, se tosiaan oli harmillista, kun tuonne oikeastaan mentiin vain sen takia. No, aina ei voi onnistua.
Joo, usein hukkunut rinkka saapuu nopeasti, mutta oma liikkuminen paikasta toiseen hankaloittaa asiaa. Myös paikalla on vaikutusta, Ugandassa virkailija kohautti olkapäitään ja totesi ”this is Africa”. Niinpä…
Enpä ole kuullutkaan noista puihin kiipeävistä leijonista vaikka Ugandassa safareilla olenkin käynyt – en sitten ilmeisesti tuolla alueella, kun en edes muista oppaiden niistä puhuneen.
Helmikana on muuten yksi suosikkini – olen rajannut matkamuistojen ostoa jääkaappimagneetteihin ja joskus lintuihin ja taitaa meille jo olla päätynyt tuolla ”säännöllä” parikin helmikanaa.
Matkalaukku jäi viimeksi matkasta matkalla iguassulle, vaihdolla Sao Paolossa, mutta tuli sitten seuraavana päivänä, mutta sen perässä kyseleminen haittasi kyllä ensimmäisenä päivänä vähän fiilistä.
Helmikanat ovat veikeitä. Matkalaukun tulematta jääminen on tosiaan vähän ärsyttävää, mutta näin se välillä menee.
Upeita eläinkuvia! Millainen kamera teillä mahtaa olla? Itse pyrin aina matkustamaan käsimatkatavaroilla ja siksi kamera linsseineen jää yleensä kotiin. Kännykkäkameralla ei oikein tee mitään vähänkään kauempana olevia eläimiä kuvatessa… Toisaalta, pelkillä käsimatkatavaroilla matkaamisessa on se hyvä puoli, että laukku pysyy aina mukana. On minulta kerran hukkunut laukku, mutta tästä on pian 20 vuotta (ja silloinkin se tapahtui kotimatkalla).
300mm objektiivilla on nämä kuvat otettu. Mutta niinhän se on, että kamera linsseineen tosiaan tuo kyllä painoa huomattavasti lisää, ja käsimatkatavaroilla matkustaminen vaikeutuu. Meillä viime aikoina on ollut mukana yksi yhteinen ruumalaukku, kätevänä olen kokenut senkin, vaikka tietysti kentällä sitten joutuukin odottamaan.
Ajattelin ensin, että ei ole koskaan laukku jäänyt minnekään, mutta sitten muistin että yli 20 vuotta sitten Helsingistä Ouluun laukku ei ehtinyt mukaan. En muista kauanko sitä piti odotella…
Tykkään noista savannikuvista, missä on tuo tietty puu, olisko akaasia? Vai apinanleipäpuu? Kun en ole koskaan käynyt Afrikassa, niin en tiedä.Ja helmikanat on ehdottomasti minun makuun myös!
Eli ilmeisesti vasta kotimatkalla? Itsellä on tainnut kotimatkalla jäädä laukku tulematta vain kerran, muuten on aina tapahtunut menomatkalla tai kesken reissun, jonka koen kyllä vielä ärsyttävämpänä. Akaasioita tuolla tosiaan taisi olla.On muuten kiinnostavaa, miten kirahvit pystyvät niiden lehtiä popsimaan piikeistä huolimatta.
Juuri tänään miehelle sanoin, että entäs jos lähdettäisi joulukuussa safarilomalle, sillä edellisestä Afrikan safarista on jo vierähtänyt useampi vuosi. Edellisellä kerralla oltiin muuten Tansaniassa, ja Serengetissä pääsin kuvaamaan puissa makoilevia leijonia. En jotenkin sillon edes ajatellut, että se olisi niin harvinaista. Mutta näinhän se toki on.
Oletteko te olleet muualla safareilla kuin Ugandassa? Mikä on ollut suosikki safarikohteenne? me on oltu Tansanian lisäksi Etelä-Afrikassa ja Botswanassa ja mietin, pitäisi nyt miettiä jokin uusi kohde… jos päädytään lähtemään safarille. Mies kyllä ehdotteli myös Lappia joulukohteeksi. No, ei sekään kai huono olisi…
Muistinkin, että pääsitte niitä näkemään, ihan mahtava juttu! Safarit ovat kenties suosikkilomiani, joten aina on mielestäni hyvä aika sellaiselle! Olemme olleet myös muualla, jopa parissakymmenessä kohteessa. Vaikea sanoa mikä on ollut suosikki, teille ehkä voisin suositella Tansanian Ruahaa. Rauhallinen ja kiva paikka. Hieman tosin hankalasti saavutettavissa. Jos itse ajaa, Namibian Etosha on todella kiva – siitä kirjoitetaankin lähiaikoina. Ja ei tosiaan Lappikaan huonolta kuulosta, päinvastoin.
Sambia on itse asiassa ainoa noista kuuluisimmista kohteista missä emme ole varsinaisesti käyneet. Se kiinnostaa itseäni tällä hetkellä todella paljon ja uskon, että se on hyvä paikka. Siitä ei kuitenkaan ole kokemusta, joten ei uskalla suositella.
Olen käynyt Lake Manyaran kansallispuistossa, mutta leijonia ei puissa näkynyt. Matkatavarat ovat jääneet muutaman kerran kotimatkalla saapumatta, mutta se ei ole haitannut, koska laukku on ollut täynnä lähestulkoon vain likaisia vaatteita. Perun Limasta lensin kotiin Madridin ja Brysselin kautta (alkuperäinen lento peruttiin ja sen vuoksi tuli ylimääräinen pomppu lisää). Olin varma, että matkatavarat eivät tuossa pysy mukana, mutta niin ne vain hihnalta ilmestyivät.
Lake Manyarassa me emme nähneet leijonia ylipäätään, vaikka kiva paikka sekin oli. Kotimatkalla laukun tulematta jääminen tosiaan haittaa huomattavasti vähemmän.
Hui mikä hurja kyyti teillä ollut, muakin olis pelottanut. Harmi että ette nähneet puihin kiipeäviä leijonia, mutta näitte leijonia kuitenkin 🙂 mulla ei oo koskaan jääny laukku tulematta, mutta nykyään matkustan lähes aina käsimatkatavaroilla, niin pysyy helposti tavarat kasassa.
Kyllä, yöllä ajaminen ylipäätään yhdistettynä Afrikkaan on pelottava yhdistelmä. On ollut mielenkiintoista huomata näissä kommenteissa, että olen tuossa laukkuasiassa selvästi ollut poikkeus.
Aikamoinen seikkailu teillä ollut! Upeita kuvia, ja varsinkin nuo leijonat ja peurat tai antiloopit samassa kuvassa on hauska näky 🙂
Itsellä on myös kauan sitten matkalaukku myöhästynyt lennolta vaihdossa, onneksi tosin kotimatkalla. Tutuilla on myös kokonaan hävinnyt matkalaukku, niin ettei koskaan palautunut. Tämä on yksi syy, miksi tykkään matkustaa käsimatkatavaroilla suurimman osan reissuja.
Yllättävän lähellä tosiaan olivat toisiaan. Ei olla taidettu vastaavaa aiemmin todistaa, paljon varovaisempia antiloopit yleensä olevat. Itsellä matkalaukku on tosiaan jäänyt tulematta useita kertoja, mutta kertaakaan ei ole käynyt niin, että olisi kokonaan kadonnut.
Jäin miettimään suuresti nyt sítä, miksi leijonat eivät kiipeä yleensä puihin, mutta en löytänyt lyhyellä googlettelulla tälle vastausta. Kiva, että kuitenkin leijonia näkyi vaikkei kiipeilemässä.
Matkalaukkujen kanssa on onneksi ollut itsellä tuuria ja ovat pääsääntöisesti saapuneet perille. Kerran tosin työmatkalla jäi laukku saapumatta ja samalla illalliselle varatut vaatteet, joten oli hieman tiukka puristus kasata 30 min kokoon uusi asu kaupasta, käydä suihkussa ja ehtiä vielä tapaamiseen.
En minäkään suoranaista vastausta tuohon tiedä, että miksi. Eivät varmaan ole niin ketteriä tulemaan puusta alas verrattuna vaikka leopardeihin. Ylväitä eläimiä ovat joka tapauksessa.
Tuo teiden huonokuntoisuus Afrikassa ja tilanne, jossa kuljettajan pitää ajaa kovaa, ovat huono yhtälö. Kun viimeksi olin bussilla liikenteessä, ei pelottanut lainkaan. Jani, meidän huippukuljettaja ajoi niin järkevästi ja varovasti, mutta silti jouduimme kolariin. Pysähtyneen bussin kylkeen vaan peruutettiin ?! Afrikka 😀
Joo, tiet Afrikassa eivät yleensä ole kovin hyvässä kunnossa ja vielä kun pitää ajaa kovaa – ei kiva. Yhdistettynä siihen, että tämä tapahtuu yöllä. Ja kyllä, Afrikka on ihan omalaatuinen manner.
Ai että mitä ihania eläimiä! 🙂 Kyllä luonto on vaan niin mahtava. Tällaiset kokemukset tekee matkoista niin paljon rikkaampia.
Luonto tosiaan on mahtava. Ja kyllä itselle kaikki luontokolemukset ovat niitä, jotka parhaiten jäävät matkoilta mieleen.
Eipä ole ikinä jäänyt matkatavarat tulematta perille, mutta kerran oli hauska tilanne, kun mentiin Köpiksessä pitkän vaihdon aikana kylille ja matkatavarat näyttivät pyörivän hihnalla, vaikka niiden oli tarkoitus mennä perille Tampereelle asti. No, ei tehty asialle mitään ja Tampereelle tulivat kuin tulivatkin samalla Blue1:n koneella.
Harmi, kun leijonat eivät olleetkaan menneet puihin, mutta lohdutuspalkintona kaiken tuon muun luonnon näkeminen ei varmaan kovin paljon harmita lopulta. Menkää joskus Marokkoon katsomaan puihin kiipeileviä vuohia, sekin oli aika hupaisa näky 🙂
Tämä on hämmästyttävää, ettei sinulla(kaan) ole matkatavarat jääneet tulematta, kun olet matkustanut vaikka missä.
Hauska tilanne tuo Köpiksen juttu tosiaan, varsinkaan Marika ei olisi toiminut noin, mutta mahtava juttu, että tulivat.
Puihin kiipeilevät vuohia on tosiaan pakko joskus mennä katsomaan.
Hassua, itse jotenkin luulisin, että leijonat kiipeävät puihin tuosta vain, jos riista sattuu olemaan siellä. Ilmeisesti leijonilla ei sellaiselle ole tarvetta, koska ruokakin juoksee yleensä pitkin maata. Toisaalta, monessa paikassa ei varmaan ole puitakaan niin paljon ja niin vahvoja, että ne kestäisi leijonan painoa.
Itselläni eivät matkatavarat ole koskaan kadonneet lennolta. Toivottavasti tuuri ei käänny vielä 😁 .
Niin, enpä oikeastaan tiedä, miksi eivät kiipeä. Makoilevat ja pötköttelevät vain savannilla, elleivät sitten metsästä.
Hienoa, että eivät ole kadonnut. Se on varsin ärsyttävää…
Onpa hienoja kuvia -Afrikka olis kyllä upea nähdä livenäkin enemmän!
Minulla on kerran mennyt matkalaukku väärään osoitteeseen ja silloin sen saaminen kesti useampia päiviä. Sittemmin en ole enää ottanutkaan mukaan ruumaan menevää laukkua mihinkään (ei kestäisi hermo sellaista kentälläkään odotella :D)
Nämä eteläisen ja itäisen Afrikan paikat on kyllä ihan mahtavia, suosittelen lämpimästi! Kun itsellä on se laukku ollut niin lukuisia kertoja jäänyt tulematta, niin aina sitä odottaessa tosiaan miettii, että ”joko taas”. Onneksi parin viime vuoden aikana on pitkälti aina tullut.