Olimme tässä vaiheessa olleet Afrikassa neljä päivää. Olimme olleet ja tulisimme olemaan tulevat päivät alueella, jossa sanotaan olevan erittäin suuri malarian riski, jonka vuoksi estolääkityksen sanotaan olevan välttämätön. Tämän vuoksi mekin söimme estolääkkeitä. Emme kuitenkaan olleet nähneet koko matkalla ainoatakaan hyttystä niin aloimme hieman pohtimaan estelääkityksen tarpeellisuutta, sillä käyttämämme Malarone on varsin kallis. Otimme kuitenkin taas tabletit ennen kuin lähdimme kohti Lake Manyaran kansallispuistoa.

Lake Manyara on pieni kansallispuistoja. Maisemaltaan se on erilainen moneen muuhun kansallispuistoon verrattuna, sillä Lake Manyaran kansallispuisto on varsin metsäinen, jonka lisäksi siellä on rantaa. Lake Manyaran kansallispuisto on ilmastonsa vuoksi tavanomainen Afrikassa oleva kansallispuisto, johon paras aika matkustaa on Suomen syksyllä, joka on kuivan kauden loppua Lake Manyaralla.

Lake Manyaran kansallispuistossa on mahdollista nähdä norsuja, kirahveja, virtahepoja, afrikanpuhveleita, seeproja, gnuuantilooppeja, oliivipaviaaneja, sinimarakatteja, kirjoantilooppeja (bushbuck) ja kalliohyppijöitä (klipspringer). Lake Manyarassa sanotaan olevan myös leijonia, jotka kiipeävät puihin. Tämä on hyvin poikkeuksellista eikä kuulu lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Leijonan pennut toki kiipeilevät leikkiessään, mutta täysikasvuiset eivät tavanomaisesti puuhun kiipeä. Lake Manyaran kansallispuiston lisäksi ainoastaan Queen Elizabethin kansallispuistossa Ugandassa leijonat kiipeävät puihin. Me emme Queen Elizabethin reunalla ajaessamme niitä nähneet, mutta ensi syksynä menemme Ugandaan uudestaan, jolloin menemme Queen Elizabethisssa alueelle, jossa todennäköisyys nähdä puuhun kiipeäviä leijonia on kaikkein suurin. Uganda onkin paras paikka näiden näkemiseen, Lake Manyaran kansallispuistossa niitä on paljon vähemmän. Edellä mainittujen eläinten lisäksi Lake Manyaran kansallispuistossa on harvinaisena leopardeja, hyeenoja, gepardeja sekä villikoiria. Näiden harvinaisten eläinten näkeminen on käytännössä erittäin poikkeuksellista, lähes mahdotonta.

Me vietimme Lake Manyaran kansallispuistossa yhden kokonaisen päivän ja meillä oli pakattuna lounas mukaan. Me onnistuimme näkemään norsuja, virtahepoja, afrikanpuhveleita, seeproja, gnuuantilooppeja, impaloita, oliivipaviaaneja, sinimarakatteja sekä kirjoantilooppeja. Kirjoantiloopeista on hankalaa saada kuvia, sillä ne ovat tavallisesti puskien suojassa ja muutenkin arkoja. Täten englanninkielinen nimi bushbuck on kuvaava nimi kyseiselle antiloopille. Alla kuva kirjoantiloopista.

Järven luona virtahepot välillä nahistelivat. Kansallispuistossa näimme myös paviaaniemon kantavan poikasta vatsansa suojissa. Lisäksi näimme yksin jätetyn afrikanpuhvelin, jonka oppaamme mukaan muu lauma oli jättänyt yksin kuolemaan. Lisäksi vastaamme tuli norsu, jolta puuttuin toinen syöksyhammas.

Puihin kiipeileviä leijonia me emme nähneet emmekä leijonia muutenkaan. Lake Manyaran kansallispuisto oli mukava paikka, mutta sen osalta voi sanoa samalla tavalla kuin Tarangiren osalta eli Lake Manyara on vierailemisen arvoinen paikka, jos on muutenkin Tansanian pohjoisosissa, mutta Lake Manyaran vuoksi ei sinne mielesstämme kannata lähteä. Mutta sekä Tarangire että Lake Manyra on molemmat näppärästi yhdistettävissä Serengetiin ja Ngorongoroon. Sekä Tarangire että Lake Manyara ovat keskenään täysin erilaisia, joten mielestämme on hyvä idea sisällyttää ne molemmat ohjelmaan, jos vain aika riittää.

Meitä kiinnostaa muiden kokemukset Lake Manyarasta mutta myös tuosta hyttysasiasta? Oletteko olleet kuivalla kaudella safarilomalla ja onko silloin ollut hyttysiä? Toisaalta malarian kanssa tietysti on niin, että parempi on syödä estolääkettä varmuuden vuoksi mieluummin kuin olla syömättä ja katua myöhemmin.