Meidän ensimmäinen päivämme Krugerissa oli menestys. Emme olleet nähneet meidän suosikkejamme kissapetoja. Uskoimme kuitenkin, että jatkossa näemme vielä upeampia asioita. Ja näimmehän me.

Ensimmäinen kokonainen aamupäivämme Krugerissa oli nimittäin uskomaton. Näimme aluksi muutaman leijonan makoilemassa savannilla. Katselimme niitä jonkin aikaa, kunnes jatkoimme matkaamme. Seuraavaksi törmäsimme useampaan tien molemmalla puolella olevaan leijonaan ja tilanne näytti siltä kuin heillä olisi ollut aamuinen metsästys mielessä. Vaanimisesta huolimatta emme kunnon metsästysyrityksiä nähneet, mutta sen sijaan useita leijonia tuli kadulle tallustelemaan aivan meidän automme viereen. Olimme aikaisemmin ajaneet varsin lähellä makoilevia leijonia, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme näin lähellä aktiivisia leijonia! Leijonia oli kymmenkunta, yksi nuorehko uros, useita naaraita ja yksi hieman vanhempi pentu. Välimatka meidän ja leijonien välillä oli parhaassa tapauksessa alle metri. Tavallaan tilanne hieman pelotti, vaikka enemmän olimmekin innoissamme.

Puolisen tuntia leijonia lähietäisyydeltä seurattuamme päätimme jatkaa matkaa. Eipä aikaakaan, kun huomasimme njalanaaraan ja -uroksen lähellä tien reunaa. Ihastelimme niitä aikamme. Njala on erittäin näyttävä antilooppi!

Hetken kuluttua näimme auton pysähdyksissä, jonka kuljettaja tiiraili kovasti metsikköön. Päätimme kysyä, että mitä hän katsoo. Kuulemma siellä oli kaksi leopardia! Epäilimme sitä aluksi vähän, mutta päätimme kuitenkin jäädä seuraamaan tilanne. Kahdesta leopardista emme tiedä, mutta yksi leopardi siellä varmasti oli ja saimme siitä kohtalaisen kuvankin. Tämä oli toistaiseksi paras havaintomme leopardista ja mietimme, että nyt olemme nähneet ne kuuluisimmat Afrikan kissapedot. Toki aavikkoilves (caracal) olisi varmasti upea näky, mutta kovinkaan realistisena sen näkemistä ei voida ehkäpä pitää.

Leopardin jälkeen huippuaamupäivämme jatkui. Seuraavaksi vastaan tuli pari gepardia. Ne olivat kuitenkin todella kaukana, mutta kiikareilla niitä oli mukava katsella. Olimme melko lähellä Orpenin sisäänpääsyporttia, joten päätimme jatkaa melko nopeasti jatkaa matkaamme ja ajattelimme, että portilta takaisin kääntymisen jälkeen tarkastaisimme tilanteen uudelleen.

Tämä oli hyvä päätös, sillä emme ehtineet juurikaan jatkaa matkaa, kun näimme leveähuulisarvikuonon, joka oli varsin lähellä tietä. Jäimme katselemaan sitä hetkeksi ja suureksi onneksemme se päätti lähteä ylittämään tietä. Emme olleet aikaisemmin olleet niin lähellä sarvikuonoa! Oli upea katsoa tuota mahtavaa otusta niin lähietäisyydeltä. Todella kurjaa oli kuitenkin miettiä kyseisen nisäkkään tilaa Afrikassa tällä hetkellä. Miten voikaan olla mahdollista, että aiemmin niin yleinen nisäkäs on ensin ihan metsästetty ja sitten salametsästetty sukupuuton partaalle? Tai siis, toki tiedämme miksi, mutta emme halua hyväksyä asiaa.

Takaisin tullessamme pysähdyimme uudestaan gepardien luona toivoissamme, että ne olisivat tulleet hieman lähemmäs. Eivät valitettavasti olleet. Emme silti voineet olla muuta kuin äärimmäiseen tyytyväisiä ensimmäiseen aamupäiväämme Krugerissa. Olimme ajaneet Satarasta Orpeniin, eli noin 50 km ja tämän kahden tunnin ajomatkan aikana näimme lukuisia leijonia, njalapariskunnan, leopardin, kaksi gebardia ja aivan lähietäisyydeltä leveähuulisarvikuonon! Krugerin kansallispuisto oli tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa