Meillä oli ollut varsin onnistuneet päivät Masai Maran kansallispuistossa jo tähän mennessä, vaikka emme olleet nähneet gepardia tai leopardia Masai Marassa ollessamme. Viimeisenä kokonaisena päivänä toivoimme kuitenkin, että näkisimme kyseisiä kissapetoja. Masai Maran sanotaan olevan tähän yksi parhaista mahdollisista kohteista. Täällä uhanalaisten gepardien sanotaan olevan jopa verrattain yleisiä.

Päivämme olikin onnistunut. Yritimme aluksi nähdä erityisesti leopardia. Martin laittoi yhtäkkiä kaasun pohjaan ja lähdimme ajamaan varmaan lähes 100 km/h vauhtia. Martin ei sanonut meille mitään, mutta arvelimme ja toivoimme, että hän on kuullut leopardihavainnosta ja olisi lähtenyt ajamaan sitä kohti. Ja olihan hän. Harmiksemme välimatka oli pitkä ja kun pääsimme paikalle, näimme puussa vain leopardin sinne raahaaman antiloopin. Paikalle oli ennen meitä ehtinyt viitisen safariautoa ja ne olivat hölmösti ajaneet aivan liian lähelle leopardia ja leopardi oli sen vuoksi lähtenyt pois.

Olemme sitä mieltä, että safarit ovat olleet pelastus Afrikan kuuluisille villieläimille. Ilman niitä, suojelutyöhön ei olisi ollut riittävää motiivia. Tämän kaltaiset tilanteet kuitenkin ovat todella harmittavia. Safareilla pitäisi häiritä eläimiä mahdollisimman vähän. Nyt leopardi oli safariautojen takia päättänyt lähteä pois. Oppaamme Martin ei säästellyt sanojaan. Hän oli todella vihainen siitä, että jotkut toimivat näin vastuuttomasti.

Jatkoimme matkaamme. Martin kertoi, että leopardi saattaa tulla takaisin, jolloin mekin palaisimme. Puolituntia ehdimme ajaa poispäin, kun Martin sai tiedon, että leopardi on palannut. Kaasu pohjaan ja takaisin. Leopardi ei ollut saaliinsa kimpussa, mutta oli läheisessä puussa. Martin ajoi offroadia paikkaan, josta näimme vilauksen leopardista, antoi meidän yrittää ottaa kuvan, ja sen jälkeen jatkettiin matkaa. Saamastamme kuvasta huomaa, että kyseessä on leopardi, mutta kovin kaksista kuvaa emme lehtien seassa piileskelleestä leopardista saaneet.

Seuraavaksi lähdimme etsimään leijonia alueelle, missä niillä on tapana oleskella. Martin kertoi, että näkisimme niitä kymmenkunta. Olimme nähneet tällä reissulla jo useita leijonia, mutta emme kertaakaan niin montaa samassa paikassa. Vähän aikaa leijonien etsiminen kesti, mutta näimme kuin näimmekin puskassa useita leijonia. Pois lähdettyämme Martin yritti radiopuhelimella selittää niiden sijaintia safarioppaana toimivalle ystävälleen, mutta se ei oikein onnistunut. Näimme hänen ajavan toistuvasti väärään suuntan. Martin kysyi meiltä, käykö meille, että hän lähtee näyttämään leijonien sijainnin. Tietysti meille kävi, vaikka siinä tuhraantui aikaa 45 minuuttia. Meistä Martin oli hyvä safariopas: hän huomioi meidän kiinnostuksenkohteemme ja auttoi muita eläinhavainnoissa tai jos esimerkiksi jonkun jeeppi oli jäänyt jumiin.

Tämän jälkeen ei tarvinnut kovin pitkään ajella, kun näimme lähietäisyydeltä gepardin. Gepardi makasi kivellä, mutta nousi ylös aika pian. Gepardia katsomassa oli meidän lisäksi vain yksi auto. Huomasimme pian, että gepardi yrittäisi metsästää gasellin. Jäimme hieman kauemmas odottamaan, jotta emme häiritsisi sen saalistusta. Gepardi on savannin nopein eläin, mutta siitä huolimatta sen saalistaessa onnistuminen on epätodennäköisempää kuin onnistuminen. Ja epäonnistuminen tuli nytkin. Paetessaan gaselli teki väistöliikkeen ja gepardi juoksi kymmeniä metrejä ohi.

Tämän jälkeen ajoimme vain hetken, kunnes Martin kysyi haluatteko nähdä jotain hienoa? No totta kai haluamme! Mietimme, että nyt saattaisimme nähdä leopardin paremmin. Kyse ei kuitenkaan ollut leopardista. Viisi gepardia, kuulemma veljeksiä, olivat saaneet gnuantiloopin saaliiksi ja olivat ruokailemassa. Saimme otettua upeita kuvia, vai mitä olette mieltä?

Näimme päivän aikana myös muutamia vaippaskakaaleja. Näimme valtavan gnuantilooppilauman juoksevan jonossa, ilmeisesti oli jälleen jossain kohtaa joenylitys menossa. Odotimme hetken aikaa tiellä katsellen tien yli juoksevia gnuantilooppeja. Jos olisimme odottaneet koko jonon menevän, olisimme varmaan joutuneet odottamaan jokusen tunnin! Lopulta hivuttauduimme eteenpäin ja gnuantiloopit päästivät meidät jatkamaan matkaamme eteenpäin. Näimme vielä jokusia leijonia, mm. urosleijonan päiväunillaan.

Illan päätteeksi näimme vielä leijonapariskunnan. Odotimme hetken, jotta olisimme nähneet niiden parittelevan. Aurinko alkoi kuitenkin uhkaavasti laskea ja saimme niskaamme myös kaatosateen. Martin sanoi, että voimme odotella vielä muutaman minuutin, mutta sitten meidän pitäisi lähteä. Odotellessamme ei tapahtunut mitään ja niinpä jatkoimme matkaa takaisin ihanaan leiriimme nauttimaan illallista.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa