Vaellus vuorigorillojen luokse Ugandassa oli upea kokemus! Ennen matkaa muutama asia oli meille hieman epäselviä. Tämän vuoksi ajattelimme kirjoittaa meidän vinkkimme vuorigorillavaellukselle Ugandaan, jos niistä olisi joillekin hyötyä. Aiemmin olemme kirjoittaneen kokemuksistamme vuorigorillavaelluksestamme Bwindin kansallispuistossa Ugandassa.

Vuorigorilla lajina

Vuorigorilla on kiehtova laji. Ihmisen ja vuorigorillan perimästä yli 98 % on samaa. Gorillat ovat todella kookkaita, urokset painavat noin 180 kg ja naarat suurin piirtein puolet siitä. Naaras saa yleensä poikasen joka neljäs vuosi ja vuorigorillat elävät noin 35-vuotiaiksi. Vuorigorillat eivät syö lihaa, vaan niiden ruokavalio koostuu hedelmistä, marjoista, juurista, lehdistä ja oksista. Vuorigorillojen ei pitäisi myöskään olla ihmiselle vaarallinen.

Missä vuorigorilloja elää?

Vuorigorillat ovat todella harvinaisia ja ne luokitellaan erittäin uhanalaisiksi, joka tarkoittaa sitä, että vaara niiden katoamiseen luonnosta lähiaikoina on erittäin suuri. Niitä elää maapallolla luonnonvaraisena käytännössä vain kahdessa paikassa. Positiivista on, että gorillojen eteen ollaan tehty laajamittaista suojelutyötä ja niiden määrät ovat nousseet. Virungan vuoristossa, Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan alueella vuorigorillojen määrän raportoitiin hiljattain nousseen 25 %:ia, jolloin niiden lukumäärä siellä on 604 gorillaa (alimmillaan vuonna 1981 luku oli 242 gorillaa ja vuonna 2010 luku oli 480 gorillaa). Ugandassa Bwindin kansallispuistossa on tällä hetkellä 400 gorillaa. Myös Bwindissä asuvien gorillojen lukumäärä on noussut, sillä 1997 niitä arvioitiin olevan 300 yksilöä ja 2006 vuonna 340 yksilöä. Huolimatta suotuisasta kehityksestä laji on siis luokiteltu tällä hetkellä erittäin uhanalaiseksi, kun se vielä 2002 oli äärimmäisen uhanalainen.

Mitä maksaa?

Kongon demokraattisessa tasavallassa gorillalupien hinta on normaalisti 400 $ / henkilö, mutta 15.3 – 15.5 ja 15.10-15-12 välisenä aikana vain 200 $ / henkilö.  Ruandassa luvasta joutuu pulittamaan peräti 1 500 $ / henkilö (toukokuussa ja marraskuussa hinta on halvempi, 1 050 $ / henkilö. Ugandassa hinta on nykyään kiinteä 600 $ / henkilö ympäri vuoden.

Jos on opastetulla retkellä, kuten suosittelemme (ks. jäljempänä), keskimääräinen kustannus gorillalupien päälle on noin 200 $ / henkilö päivää. Mutta tämä sisältääkin sitten kaiken (poislukien tippi) eli kuskin, kuljetukset, ruoat ja majoitukset. Jos osallistujia on enemmän kuin kaksi, saattaa hinta olla alempi. Tippiä suositellaan maksettavan esimerkiksi 10 $ / päivä.

Miksi valita Uganda eikä Kongoa tai Ruandaa?

Kongon demokraattisessa tasavallassa tehtyä gorillaretkeä ei oikeastaan voi suositella turvallisuusongelmien vuoksi, sillä puisto on juuri hiljattain ollut yli puoli vuotta suljettuna turvallisuustilanteen vuoksi. Puisto suljettiin, koska brittipariskunta kidnapattiin ja heitä suojellut puistonvartija tapettiin. Muutoinkin ainakin 12 puistonvartijaa tapettiin tuota kidnappausta edeltäneen 10 kuukauden aikana.

Ruandassa gorillavaellus saattaa olla aavistuksen miellyttävämpi, sillä se ei ole keskimäärin niin raskas ja lisäksi kasvillisuus ei ole keskimäärin niin tiheää kuin Ugandassa. Koska gorillalupien hinta Ugandassa on todella korkea, on Ruandan 2,5-kertainen hinta mielestämme aivan liian korkea.

Edellä mainittujen syiden vuoksi valinta oli meille lopulta todella helppo.

Itsenäisesti vai opastettu retki?

Ugandaan voi kyllä matkustaa omatoimisesti, mutta infrastruktuuri on varsin kehnossa kunnossa. Opastettu retki on myös hyvä sen vuoksi, että välttyy ylimääräiseltä säätämiseltä. Monet opastetut retket ovat kuitenkin yksityisretkiä eikä kyse ole ryhmämatkasta. Gorillavaellus tehdään kuitenkin aina kahdeksan hengen ryhmissä.

Milloin kannattaa mennä?

Vielä vuonna 2017 Bwindiin pääsi halvemmalla huhti-toukokuussa ja marraskuussa. Kuten edellä todettiin, enää näin ei ole, vaan luvat maksavat 650 $ / henkilö ympäri vuoden. Vaikkei hinta huhti-toukokuussa ja marraskuussa enää ole edullisempi, eivät ne silti ole parhaita mahdollisia kuukausia matkustaa Bwindin kansallispuistoon tai Ugandaan ylipäätään, sillä silloin siellä sataa eniten. Luonnollisesti vuorigorillojen kanssa vietetty hetki on mukavampi auringonpaisteessa kuin kaatosateessa, mutta tämän lisäksi monet tiet menevät Ugandassa todella huonoon kuntoon sadekaudella. Paras aika matkustaa Ugandaan ja Bwindiin onkin kuivakausi eli kesä-heinäkuu ja tammi-helmikuu. Me menimme itse elokuun lopulla, joka on vielä suhteellisen hyvä aika mennä, mutta ei paras enää mahdollinen. Meillä aamupäivän vuorigorillavaelluksen aikaan paistoi aurinko, mutta iltapäivällä vettä tuli kaatamalla. Itse valitsimme ajankohdaksi elokuun, koska yhdistimme matkan eteläisen Afrikan safarikohteisiin, jotka yleensä ovat parhaimmillaan loppusyksynä. On hyvä kuitenkin huomata, että kuivankin kauden aikana voi sataa ja sadekauden aikana paistaa aurinko.

Miten paljon kannattaa varata aikaa?

Jos Ugandaan saapuu varhain aamulla, on vuorigorillavaellus mahdollista tehdä kaksi yötä kestävällä retkellä. Matka Entebben lentokentältä Bwindin kansallispuistoon on kuitenkin todella pitkä. Joidenkin lähteiden mukaan matkan kesto olisi 9 tuntia, mutta tämä on pikemminkin optimistinen arvio matkan kestosta, sillä meidän matkamme kesti kauemmin. Kaksi yötä onkin aivan minimi ja matka on miellyttävämpi, jos siihen varaa vähän enemmän aikaa.

Majoitusten taso?

Hyvä. Valitsemalla vaihtoehdon ”basic”, saa hyvälaatuisen majoituksen. Kehitysmaissa matkustaneelle saattaa tulla yllätyksenä, miten hyvätasoinen majoitus on. Toki sillä on hintaakin (100 $ / yö), mutta taso ”basic” on oikeasti laadultaan sellainen, että siellä nukkuu mielellään. Vertailukohtana voisi käyttää esimerkiksi Yhdysvaltojen tavallisia motelleja; Ugandan ”basic” majoitus on paljon laadukkaampi. Toki tarjolla on myös luksusvaihtoehtoja. Ne todellakin ovat mallia luksus, mutta niistä joutuu myös maksamaan.

Pääseekö gorilloja katsomaan rajaton määrä ihmisiä?

Ei pääse. Vuorigorillavaellukselle pääsee vain hyvin rajattu määrä ihmisiä, 96 henkilöä / päivä. Tämä tarkoittaa maksimissaan 35 040 henkilöä vuodessa. Koska näin rajattu määrä henkilöitä pääsee suorittamaan gorillavaelluksen Bwindissä, tarkoittaa se myös sitä, että liikkeellä kannattaa olla oikeasti hyvissä ajoin. Me varasimme retken puoli vuotta etukäteen ja suosittelemmekin minimissään sitä. Yleisesti voi todeta, että mitä aiemmin, sitä parempi.

Millainen on itse vaellus?

Gorillavaellus tehdään 8 hengen ryhmissä. Gorillaperheitä, joita pääsee katsomaan, on Bwindissä kaiken kaikkiaan 12, eli kukin ryhmä menee siis tietyn perheen luokse. Gorillat liikkuvat paljon ja perheen sijainti vaihtelee päivittäin. Tämän vuoksi muutama jäljittäjä on lähtenyt etukäteen jäljittämään kunkin perheen, ja he ohjaavat ryhmän johtavine ja avustavine oppaineen, vartijoineen sekä lisäjäljittäjineen paikalle. Koska gorillojen paikka vaihtelee päivittäin, myös vaelluksen pituus vaihtelee sen mukaisesti. Me olimme oman retkemme jälkeen aivan poikki, joten vaellukselle osallistuvan tulisi omata vähintään kohtuullinen peruskunta. Kantajat on mahdollista palkata, mutta toisaalta pelkän päivärepun kantaminen ei ole mahdoton urakka, vaikka se sisältäisi pari litraa vettä. Aikaa gorillaperheen kanssa on tunti ja välimatka gorilloihin tulee pitää minimissään yhdessä metrissä. Käytännössä gorilloiden löytämisen pitäisi olla lähes, vaikkakaan ei aivan 100 %, varmaa.

Oppaille, jäljittäjille sekä vartijoille on syytä maksaa tippiä. Vähimmäishintoina henkilöä kohden voi pitää johtavalle oppaalle 20 $, avustavalle oppaalle ja kantajalle 15 $ ja muille 5 $.

Lopuksi on hyvä huomata, että osallistuilla pitää olla ikää vähintään 15-vuotta. Yleisesti mainostetaan, että lapsille voidaan järjestää vaihtoehtoista ohjelmaa, jolloin aikuisten on mahdollista suorittaa vuorigorillavaellus. Uskoisimme, että tämä on toimiva ratkaisu, vaikkakaan itse emme omaa lastamme jättäisi vieraalle henkilölle ylipäätään emmekä varsinkaan Ugandassa.

Ovatko gorillat vaarallisia?

Lähtökohtaisesti eivät ole. Itse asiassa vuorigorillat ovat varsin ujoja eläimiä. Ne vuorigorillat, joiden luokse pääsee vierailemaan, on jo aiemmin totutettu ihmisiin. Gorillauros hyökkää ihmistä kohti ainoastaan, jos kokee tilanteen uhkaavana tai ihminen käyttäytyy ohjeiden vastaisesti. Tällöin voi käydä niin, että uros alkaa karjumaan ja käyttäytyä ikään kuin hyökkäisi. Uros juoksee kohti ihmistä, mutta pysähtyy eikä tule päälle. Jos ihminen tämän jälkeen on rauhallinen ja katsoo maahan, menee tilanne itsestään ohi eikä mitään muuta tapahdu. Jos sen sijaan henkilö lähtee juoksemaan karkuun, saattaa gorilla lähteä perään ja purra, jolloin tuloksena on kunnon haava. Eli vaarallisuusasian voisi kiteyttää niin, että noudattamalla ohjeita, ei uhkaa ole.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli sinulle hyötyä gorillaretken suunnitteluun? Jäikö jokin vielä askarruttamaan? Kysymyksiä voi laittaa sähköpostiin tai kommenttiosioon!