Tänään oli meidän viimeinen kokonainen päivämme Krugerin kansallispuistossa, sillä huomenna iltapäivällä meillä oli lento Johannesbourgista Kapkaupunkiin. Olimme olleet eri safareilla yhtäjaksoisesti kolmisen viikkoa ja silti oli tunne, että olisimme erittäin mielellämme olleet pidempäänkin!

Heti aamulla näimme näyttävän afrikanibishaikaran (yellow-billed stork). Näimme aamupäivällä myös jälleen kerran lukuisia leijonia. Ensin tiellä käveli vastaan yksittäinen naarastiikeri ja sen jälkeen näimme kivellä makoilevan naarasleijonan. Havainnot vain paranivat, sillä näimme naarasleijonan pentunsa kanssa ja seuraavaksi vastaan tuli kokonainen leijonaperhe, jonka toimia saimme yksinämme katsella. On uskomatonta, millaisia hetkiä safareilla pääsee kokemaan!

Leijonien jälkeen näimme sadoittain afrikanpuhveleita ja hieman myöhemmin näimme vihdoin sihteerin (secretary bird), josta todella iloitsemme, vaikka nämä kaksi yksilöä olivatkin hieman kauempana. Emme osanneet arvata ennen safarimatkaamme, kuinka paljon olemme kiinnostuneita myös linnuista, varsinkin suurimmista ja näyttävimmistä.

Seuraavaksi vastaan tuli mahtavan kokoinen niilinvaraani (nile monitor), muutama kiljumerikotkia, afrikanibishaikara ja Sabie-joella oli jälleen näkyvissä satoja afrikanpuhveleita. Koska näimme tänään komean niilinvaraanin, ei eilen missattu havainto niilinvaraanista enää harmittanut lainkaan.

Hetken päästä vastaan tien yli käveli kaksi njalaa. Aiemmin olimme nähneet njaloja lähinnä puskissa, nyt saimme ihastella tätä näyttävää antilooppia kunnolla. Lisäksi näimme joitain niilinkrokotiileja vain hetkeä myöhemmin.

Krugerissa ajaessamme tien yli meni tosiaankin jos jonkinlaista eläintä. Yleisin kokemus lienee, että lähestyessäsi impalalaumaa, lähtee juuri kohdallasi jokunen impala ylittämään tietä. Tämä on varmaan tuttua myös muille Krugerissa kävijöille? Vähän väliä sai jarrutella ja pysähdellä teitä ylittävien impaloiden vuoksi.

Ja näimme jälleen vilauksen kirjoantiloopista! Se kuitenkin, tälläkin kertaa, katosi nopeasti metsän uumeniin. Kirjoantilooppia on erittäin vaikea nähdä, sillä se viihtyy pusikoissa ja on arka eläin. Safarimatkallamme näimme muutamaan eri kertaan vilauksen kirjoantiloopista, aina aika lailla metsikön suojassa.

Kun lähdimme Skukuzan leiristä kohti Berg-en-Dalia pysähdyimme hetkeksi lammella, jossa oli muutamia villieläimiä. Paikalle saapui myös kirahvi pariskunta. Huomasimme pian, että kirahvit olivat janoisia. Emme olleet aiemmin nähneet juovia kirahveja! Olimme aikaisemmin lukeneet kirahvien hassusta juomistavasta. Kirahvit juovat nimittäin niin, että ne levittävät jalkansa mahdollisimman leveälle ja laskeutuvat pitkän kaulansa kanssa alas juomaan. Tämä on äärettömän vaivalloisen näköistä ja sitä se varmasti todellisuudessakin on.

Kun katsoimme kirahveja, huomasimmekin juomisen vaikeuden. Naaraskirahvi pyrki juomaan ensin. Uroskirahvi jäi tarkastelemaan tilannetta ja katseli ympärilleen. Kirahvit lienevät juomisasennon hankaluuden vuoksi olevan erittäin haavoittuvaisia juodessaan, ja ehkä leijonat voisivat kirahvin tällaisessa tilanteessa yllättää. Naaraskirahvi epäröi useita kertoja, kun ympäristöstä kuului pienikin ääni. Kirahvin juomisasentoon pääsemiseen menee arviolta vähintään 30 sekuntia, ja jos sinä aikana tapahtuu pienikin häiriö, juomisyritys keskeytyy.

Viimein naaraskirahvin juominen onnistui ja olihan se todella hauskan näköistä. Kun naaraskirahvi oli saanut juotua, oli uroskirahvin vuoro. Varovaisesti uroskirahvikin alkoi ryhtyä juomiseen. Juuri silloin tilannetta kauempana seurannut safarirekka ajoi alueelle. Harmittelimme, että kuinka ajattelematonta! He näkivät pitkään, että kirahvit ovat juomapuuhissa ja totta kai oppaat tietävät, miten varovaisia kirahvit ovat. Siitä huolimatta safarirekka päätti ajaa juomapaikalle. Lopputuloksena kirahvit pelästyivät ja lähtivät pois. Tämä harmitti meitä todella paljon, miten kokenut safariopas voi toimia näin? Ensinnäkin siinä pilattiin kirahvin vedensaanti, joka tietysti on tärkein asia. Lisäksi siinä pilattiin myös muutamien hiljaa odottaneen katsojien hetki.

Kirahvihetken jälkeen meillä alkoi olla jälleen kiire. Enää montaa pidempää pysähdystä emme voineet tehdä. Lähdimme ajamaan kohti Berg-en-Dalia. Matkalla näimme upean hyeenaperheen pentuineen. Sitä jäimme hetkeksi kuvaamaan. Poikaset olivat aivan valloittavia!

Kun aloimme olla lähellä leiriä, vastaan tullut eläkeläispariskunta kertoi meille. että lähistöllä alle 200 metrin päässä oli leopardi. Meillä oli todella kiire leiriin, koska kello läheni kuutta, mutta toisaalta emme halunneet jättää väliin mahdollista leopardihavaintoa. Lähdimme katsomaan leopardia, mutta emme nähneet sitä. Todennäköisesti leopardi oli lähtenyt kauemmas tiestä, sillä todella tarkkaan yritimme sitä katsoa.Olimme kuitenkin jälleen kerran tyytyväisä päiväämme.

Lisäksi päätimme tehdä tänään yösafarin, mutta siitä teemme kokonaan oman postauksen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa