Petkeljärven kansallispuisto sijaitsee Ilomantsin kunnassa Pohjois-Karjalassa. Petkeljärven kansallispuisto on yksi Suomen vanhimmista kansallispuistoista ja se on perustettu jo vuonna 1956. Nykyisistä kansallispuistoista sitä vanhempia ovat vain vuonna 1938 perustetut Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ja Pyhä-Luoston kansallispuisto.

patikoimassa Petkeljärven kansallispuistossa
Petkeljärven kansallispuiston harjumaisemaa

Petkeljärven kansallispuisto – pieni ja rauhallinen

Petkeljärven kansallispuiston erityispiirre on se, että se on pienin Suomen kansallispuistoista, vain kuuden neliökilometrin kokoinen. Vertailun vuoksi suurin Suomen kansallispuistoista, Lemmenjoki, on 2 860 neliökilometriä. Lemmenjoen kansallispuisto on siis lähes 500-kertaa Petkeljärven kansallispuistoa suurempi. 

Petkeljärven kansallispuisto on myös Suomen itäisin kansallispuisto. Se on verrattain rauhallinen, vuotuisia (vuosi 2020) kävijöitä siellä on 32 100. Edelliseen vuoteen verrattuna (kävijöitä 19 400) nousua oli runsaasti, joten Petkeljärvellä kehitys on kävijöiden osalta samanlaista kuin monessa muussakin Suomen kansallispuistossa. 

Petkeljärven kansallispuisto
patikoimassa Petkeljärven kansallispuistossa
Petkeljärven kansallispuiston järvimaisemaa
patikoimassa Petkeljärven kansallispuistossa
opaskyltti Petkeljärven kansallispuistossa

Sotahistoriaa suomalaisessa harjumaisemassa

Komeat harjut reunustavat Petkeljärven kansallispuiston vesiä. Harjut muodostuivat yli 10 000 vuotta sitten, kun jääkaudenaikainen mannerjää suli. Petkeljärven kansallispuistossa on runsaasti myös harjumaisemalle tyypillisiä suppia.

Petkeljärven kansallispuistosta löytyy myös jatkosodan aikaisia taisteluhautoja ja varustuksia, joista osa on entisöity. Harjuluonto kuluu varsin helposti, jonka vuoksi Petkeljärven kansallispuistossa on toivomuksena, että retkeilijät pysyisivät poluilla.

Petkeljärven kansallispuistossa on sotahistoriallisia nähtävyyksiä
Petkeljärven kansallispuistossa on sotahistoriallisia nähtävyyksiä
Petkeljärven kansallispuistossa on sotahistoriallisia nähtävyyksiä

Petkeljärven kansallispuiston puusto

Suurin osa Petkeljärven kansallispuiston metsistä on yli 150-vuotiasta männikköä. Kansallispuiston parkkipaikan, Petraniemen, läheisyydessä on vielä vanhempia kilpikaarnaisia mäntyjä. Nämä männyt ovat jopa 200-vuotta vanhoja. Näiden tyvistä on mahdollista löytää palokoroja, jotka ovat merkkinä alueella aikoinaan roihunneista metsäpaloista. Vanhojen mäntyjen paksu kaarna suojaa niitä kuumuudelta, mutta sen sijaan kuuset ja lehtipuut usein kuolevat. Tämän vuoksi monet vanhat, aikoinaan palaneet metsät, ovat männiköitä.

Petkeljärven kansallispuistossa on vanhaa mäntymetsää
Petkeljärven kansallispuisto Korkeasärkkä
patikoimassa Petkeljärven kansallispuistossa
Petkeljärven kansallispuisto
Petkeljärven kansallispuisto
palanut puu Petkeljärven kansallispuistossa

Petkeljärven kansallispuiston eläimistö

Linnuista kuikka viihtyy hyvin Petkeljärven kansallispuiston kirkasvetisillä järvillä. Kuikka on taitava uimari ja se pystyy sukeltamaan jopa satoja metrejä. Toisaalta maalla kuikka liikkuu kömpelösti, jonka vuoksi kuikka rakentaa pesänsä aina rannalle lähelle vesirajaa.

Kuikka on myös Petkeljärven kansallispuiston tunnuseläin ja se löytyy kansallispuiston vaakunassa. Kesäisin ja syksyisin Petkeljärven kansallispuistossa voi nähdä jopa kymmenien kuikkien parvia, jotka kalastavat yhdessä. 

Petkeljärven kansallispuiston näkyvin nisäkäs on amerikanmajava. Niitä ei kylläkään yleensä pääse näkemään, mutta niiden jättämiä jälkiä on helppo havaita. Ne ovat kaataneet puita, kansallispuistossa on myös niiden pesä- ja patorakennelmia sekä vedessä on nähtävissä kuorittuja haapapalikoita. Majava on itse asiassa norsun lisäksi ainoa eläin maailmassa, joka voi kaataa täysikasvuisen puun! 

opaskyltti Petkeljärven kansallispuistossa
patikoimassa Petkeljärven kansallispuistossa
tikan jälkiä Petkeljärven kansallispuistossa
tupasvilloja Petkeljärven kansallispuistossa
lakka Petkeljärven kansallispuistossa

Petkeljärven kansallispuisto – reitit

Petkeljärven kansallispuistossa on kaksi rengasreittiä: 6,5 kilometrin Kuikan kierros ja 2,5 kilometrin mittainen Harjupolku. 0,7 kilometriä lukuun ottamatta lyhyempi Harjupolku sisältyy pidempään Kuikan kierrokseen. Todellisuudessa Harjupolulle päästäkseen pitää kulkea 400 metrin matka, jolloin reitin kokonaispituudeksi tulee 3,3 kilometriä. Molempien rengasreittien merkintä on keltainen ympyrä.

Näiden reittien lisäksi Petkeljärven kansallispuistossa mainitsemisenarvoinen reitti on 2 kilometrin mittainen polku Korkeasärkälle.

Petkeljärven kansallispuiston kartta

Kesäinen päivä Petkeljärven kansallispuistossa

Me päätimme tutustua Petkeljärven kansallispuistoon kattavasti ja kiersimme Kuikan kierroksen lisäksi siihen kuulumattoman 0,7 kilometrin mittaisen pätkän Harjupolusta janareittinä edestakaisin samoin kuin 2 kilometrin mittaisen reitin Korkeasärkälle.

Erityisesti meidän mieleemme jäi kapea Korkeasärkkä, jota kulkiessa vesi näkyi upeasti kummallakin puolella. Korkeasärkkä kannattaa ehdottomasti sisällyttää omaan reittisuunnitelmaan. Tämä janareitti on varsin helppokulkuinen, mutta juurakkoa oli jonkin verran ja välillä harjulta laskeuduttiin alas, jonka jälkeen kivuttiin taas ylös.

Petkeljärven kansallispuisto
Petkeljärven kansallispuiston järvimaisemaa
opaskyltti Petkeljärven kansallispuistossa
Petkeljärven kansallispuisto
Petkeljärven kansallispuisto
Petkeljärven kansallispuisto Korkeasärkkä
Petkeljärven kansallispuisto Korkeasärkkä

Petkeljärven kansallispuisto – nähtävyydet

Patikan jälkeen kävimme vielä katsomassa parkkipaikan läheisyydessä olevaa entisöityä korsua ja juoksuhautaa.

korsu Petkeljärven kansallispuistossa
korsu Petkeljärven kansallispuistossa
juoksuhauta Petkeljärven kansallispuistossa
juoksuhauta Petkeljärven kansallispuistossa

Majoitusta Petkeljärven kansallispuistossa

Me majoitumme aivan Petkeljärven kansallispuiston luontotuvan vieressä retkeilykeskuksessa luonnon keskellä. Mitään luksusta ei tietenkään ollut tarjolla, mutta majapaikka vastasi riittävästi tarpeitamme. Perusmajapaikka on tarjolla varsin edulliseen 45 euron hintaan. Pääsimme heti aamulla aloittamaan patikoinnin ilman, että olisi tarvinnut enää ajaa autolla.

Toinen majoitusvaihtoehto olisi hieman tyyriimpi puistonvartijan maja, jonka hinta on 260 euroa/2 yötä tai 330 euroa/3 yötä. Puistonvartijan majan pihasta löytyy rantasauna laitureineen sekä ulkokäymälä. Meidän perushuoneissa edellä mainittuun hintaan pystyy majoittumaan korkeintaan 4 henkilöä, puistonvartijan majassa jopa kuusi.

Petkeljärven kansallispuiston retkeilykeskus ja luontotupa
patikoimassa Petkeljärven kansallispuistossa
Petkeljärven kansallispuisto
veistospromenadi Kotka

Onko Petkeljärven kansallispuisto sinulle tuttu?

33 Kommentit

  1. Onpa kiva katsella kuvianne ja lukea juttujanne Suomen kansallispuistoista täällä Helsingin Kehä ykkösen sisäpuolella. Autottoman elämäntavan valinneena ei ole helppoa päästä enää tuollaisiin maisemiin. Onneksi nuorena tuli kuljettua luonnossa, joskus jopa liftaten.

    Vastaa
    • Voi kiitos Eila kommentistasi, se ilahdutti suuresti. Tuo on totta, autottoman on vaikeampi päästä tutustumaan kansallispuistoihin. Metsähallitus oli yhdessä VR:n kanssa koonnut listan kohteista, joihin pääsee ilman autoa, etsin vielä tuon linkin tähän sinulle:

      https://www.vr.fi/luontoon-junalla

      Vastaa
        • Kiva kuulla Sari, että Petkeljärvi ja muutkin kansallispuistot miellyttävät.

          Vastaa
  2. Hieno ja tuttu paikka kun kiersimme R&R tiestöä Itäisessä Suomessa. Ei ollut tuolla ruuhkaa ja Särkkä polku oli upea ja samalla sitten bongattiin niitä pesäkkeitä ja korsuja tuossa lähellä oli hauska paikka nimeltään – Möhkö.

    Vastaa
    • Möhköä mekin naureskelimme, hauska paikannimi. Korkeasärkkä on kyllä Petkeljärven kohokohta, kun vesi on niin lähellä molemmin puolin.

      Vastaa
    • Olipas kiva lukea tämä.
      Ollaan menossa Petkeljärven kansallispuistoon syyskuun puolessa välissä.

      Vastaa
      • Oi, kiva kuulla Anja! Syyskuun puoliväli kuulostaa hyvältä ajankohdalta. Syysilma on mukavan raikas. Oikein mahtavaa patikkareissua teille ja kiitos, kun jätit kommenttia. Se ilahduttaa aina.

        Vastaa
  3. Nyt kyllä täytyy myöntää, etten ole koskaan kuullutkaan tästä kansallispuistosta. Näyttää ihanalta paikalta. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä.

    Vastaa
    • Kiva kuulla Päivi, että pystyttiin esittelemään sinulle uusi kohde Suomessa. Petkeljärven kansallispuisto ei ole niitä tunnetuimpia, mutta todella kiva kohde, jos tuolla päin Suomea liikkuu.

      Vastaa
  4. Tuttuja maisemia kivasta kansallispuistosta, jossa viime vuonna kävimme myös!

    Vastaa
    • Muistan kun Ahti, kun kävit viime vuonna Petkeljärven kansallispuistossa. Me myös tykkäsimme Petkeljärvestä. Metsäpolku järven välittömässä läheisyydessä on kiva yhdistelmä.

      Vastaa
  5. Perkeljärvi on ihana, sen maisemat syöpynyt mieleeni. Miten, oliko siellä vielä kylttiä, jossa varoitettiin erasmuspennusta (mietin onko kyltti pysyvä)?

    Vastaa
    • Me kumpikaan emme huomanneet kylttiä karhusta, joten ehkäpä varoituskyltti on poistettu. Pysyvä varoituskyltti aiheuttaisi turhaa huolta varovaisimmissa retkeilijöissä. Niinhän se on, että useamman kerran jokin metsän eläin on meidät saattanut nähdä, mutta me harvemmin näemme niitä.

      Vastaa
  6. Todella pieni kansallispuisto, mutta varsin komeita maisemia, erityisesti tuo Korkeasärkkä näyttää hienolta! Piti vilkaista kartalta tarkempi sijainti, ja on tosiaan niin idässä, että ihan vahingossa ei satu reitille kovin helposti, mutta varmasti käymisen arvoinen paikka jos tuolla kulmalla reissaa.

    Vastaa
    • Petkeljärven kansallispuisto on tosi sympaattinen. Pieni, mutta mahtavat maisemat. Korkeasärkkä on myös meidän suosikki. Pelkästään Petkeljärvelle ei tule Etelä-Suomesta lähdettyä, mutta kiva pysähdys yhdistää muuhun kotimaanreissuun.

      Vastaa
  7. Harjumaisemat ovat kyllä jotenkin aina niin kauniita ja Itä-Suomi on kyllä muutenkin luonnoltaan sellaista, joka osuu omaan makuhermoon. Kävittekö muuten jo Virolahden Bunkkerimuseossa? Siellä on paljon lisää nähtävää noiden bunkkereiden muodossa.

    Vastaa
    • Ei olla vielä käyty Virolahden bunkkerimuseossa. Se olisi tosiaan mielenkiintoinen käyntikohde. Kiitos muistutuksesta. Ja harjumaisemat ovat meillekin mieluisia. On se huimaa, millaisia erilaisia merkkejä jääkausi on jättänyt jälkeensä.

      Vastaa
  8. Ei ole tuttu muuta kuin blogeista. Mutta näyttää tosi kauniilta ja olisi kiva joskus käydä. Jotenkin on aina pysäyttävää, että sodan jäljet näkyvät Suomessa myös kansallispuistoissa. Varsinkin nyt kun on seurattu sotaa niin läheltä, niin tulee ihan kylmät väreet. Ja harvemmin Suomessa näkee myös metsäpalon jälkiä. Valitettavasti sekin taitaa olla tulevaisuudessa yleisempää mutta toivon todella että ei.

    Vastaa
    • Siellä Kaliforniassa on ollut ihan kamalia maastopaloja. Toivotaan Paula, että maastopalot eivät yleistyisi. Satunnaiset palot ovat osa luonnon uusiutumista, mutta nämä laajat ja ihmisasutuksia uhkaavat palot ovat aina järkyttäviä. Muutamassa muussakin Suomen kansallispuistossa olemme nähneet metsäpalojen jälkiä. Ainakin Pyhä-Häkki ja Seitseminen tulevat äkkiseltään mieleen.

      Vastaa
  9. Ihanat vanamot! Pitäisi lakata lukemasta teidän kansallispuistojuttuja, kun juuri on tullut päätettyä (?) että näiden perässä ei enää ympäri Suomea ajella. Tämäkin voisi kyllä kuitenkin olla kiva kokea …

    Vastaa
    • Kiitos Pirkko! Vanamo on niin kauniin herkkä, olin itsekin aivan haltioissani niitä kuvailemassa. Ja on mukava kuulla, että innostamme teitä retkeilemään Suomen luontokohteissa. Mielestäni kotimaan luontokohteet ovat kiva lisä ulkomaan reissujen väliin, niillä on omanlaisensa anti. Mutta ymmärrän hyvin tuon, että pidemmät ajoreissut eivät houkuttele, onhan se ajoittain puuduttavaa ajaa pidempää matkaa. Silti aina innostumme uudelleen ja uudelleen lähtemään kauemmaskin patikoimaan. Meille reissut ovat aina olleet sen vaivannäön arvoisia.

      Vastaa
  10. Vaatimattomasta koosta huolimatta Petkeljärven kansallispuisto on varsin monipuolinen retkeilykohde. Sopivan kokoinen niille, jotka vasta lähtevät kotisohvalta 🙂 . Toisaalta helppoja luontoreittejä pitää olla paljon, niin kaikilla ihmisillä on mahdollisuus olla luonnossa hetken.

    Vastaa
    • Totta Nadine. On tärkeää, että kansallispuistoista löytyy erilaisia reittejä eri mieltymyksiin ja erilaisen kokemuksen omaaville. Ja eihän aina tarvitse koko reittiä kiertää. On ok mennä lähimmälle nuotiopaikalle evästelemään ja sitten palata takaisin. Kiva myös, että on pitkiä ja haastavampia reittejä. Petkeljärven kansallispuistossa saimme itsellemme kivan päiväretken, kun kiersimme molemmat rengasreitit ja hieman ekstraa.

      Vastaa
  11. No eipä ole tuttu tämäkään! Tuo pieni koko ois kyllä mulle passeli, samoin reittien helppous (näyttää ainakin) ja upeat järvimaisemat! Ois kiva tutustua johonkin kansallispuistoon, mutta ikinä ei vaan tuu lähdettyä.

    Vastaa
    • Eikä sinun Anna tarvitse koko reittiä kiertää, voihan sitä mennä vain jonkun pätkän, syödä eväitä ja palata takaisin. Eli älä turhaan ota liian suuria paineita kansallispuistovierailuun. Upeat nämä Petkeljärven järvimaisemat, samaa mieltä kanssasi.

      Vastaa
  12. Petkeljärvi oli ihan suosikki meidän 2020 kansallispuistokierroksella!
    Vieläkin harmittaa että jäi tuo Korkeasärkän polku käymättä, mutta ompahan yksi syy lisää palata takaisin 🙂

    Vastaa
    • Petkeljärvi on todella sympaattinen kansallispuisto. Vaikka se on pieni pinta-alaltaan, oli se mukavan rauhallinen. Tuo Korkeasärkkä oli minun lempparini, se on hyvä syy palata takaisin nauttimaan Petkeljärven neulaspoluista.

      Vastaa
  13. Ihana lukea näistä Suomen kansallispuistoista lisää.
    Mulla on hirveä halu mennä moniin, mutta kaikkialle ei kerkiä.. Keväällä miettii että tuonne, tuonne ja tuonne, sitten aika humahtaa etenkin täällä omakotitalossa asuessa kaikissa piha- ja talohommissa. Kesällä taas kun oli muutama vapaampi viikonloppu ja lämmin, niin halusi vaan nauttia omasta kodista, grillaamisesta ja uimisesta – olla tekemättä mitään.
    Nyt sitten kesäloma (autolla reissatessa ulkomailla) ohi ja syystyöt odottaa.. Ehkä pitäs kirjata johinkin kalenteriin vaan ja varata viikonloppu näillekkin reissuille.
    Mutta ainakin pääsen virtuaalivaelluksille, joten kiitos siitä ?
    Oli niin monta juttua taas, pistin kirjainmerkkeihin talteen.

    Petkeljärvi on nimenä tuttu, ja Pohjois-Karjala on tuttu kun mummon suku on sieltä päin, mutta eipä ole tuolla tullut käytyä. Kolilla kylläkin!
    Tuo historia puoli tuo lisäviehätystä ja kiva että on huollettu/entisöity, eikä vaan tuhottu pois alta.
    Kiva että löytyy eri reittejä, vähän jokaiselle jotakin.

    Tuo majoitus retkeilykeskuksessa kuulostaa just sopivalle, ei sen luksusta tarvitse ollakkaan.
    Tuo Puistonvartijan maja kuulostaa hieman liian tyyriille omaan makuun, mutta jos on monia jakamassa niin sitten voisi jo harkita.

    Vastaa
    • Kiva kuulla Mimmu, että tykkäät meidän kansallispuistovierailujen kertomuksista. Tunnistan hyvin tuon ongelman, että aika ei riitä kaikkeaan, mitä haluaisi tehdä. Omakotitalossa riittää kyllä niin ulkona kuin sisälläkin puuhailtavaa. Sekin on mukavaa puuhaa, ja kun tekemistä tasapainoittaa niillä kiireettömillä retkillä, niin into rikkaruohojen kitkemiseen pysyy paremmin yllä.

      Tuo on hyvä idea, että varaa kalenteriin valmiiksi vaikkapa viikonloppu tai pidempikin aika kansallispuistojen ja muiden retkeilyalueiden kiertelyyn! Kyllä puutarha sen aikaa odottaa.

      Mekin tykkäämme retkeillessämme perusmajoituksesta, emme kaipaa luksusta. Kuitenkin aamuvarhain lähdemme luontoon kävelemään, ja se on näillä reissuille se kohokohta. Kiitos vielä, että luit ja kommentoit.

      Vastaa
      • Näitä on kiva lukea ja mulla on useampi sivu auki mm. Hossa seuraavaksi lukulistalla 🙂 Siellä olen käynyt joskus todella nuorena, joten ei mitään muistikuvaa paikasta.
        Kiva lukea siis ”tutuista” kohteista, mutta oppia ja lukea lisää myös uusista.
        Tässäkin Petkeljärvessä mikään muu kuin nimi ei ollut tuttu.

        Sama ongelma tuon ajan kanssa on varmaan tuttua muillekkin, kun on niin paljon kaikkea.
        Vaikka kerrostalossa asuessa oli enemmän aikaa muuhun (ja oli stressittömämpää) niin silti en siihen takaisin vaihtaisi.
        Tilaa ja suht iso oma piha, oma niitty ja muutakin luontoa lähellä.. vaikka hommaa riittää läpi vuoden niin silti mielummin näin.
        Käytiin silloin enemmän esimerkiksi Sipoonkorvessa, eri kohteissa.
        Saatettiin ottaa laavuteltta mukaan ja olla päivä metsikössä, grillata ja palata illalla kotiin, välillä oli tuttuja koirineen mukana.
        Tänne muuttettuamme emme ole Sipoonkorvessa vielä käyneet.
        Tuntuisi hassulle lähteä kun metsikkö alkaa melkeen takapihalta, mutta silti välillä kutkuttelee joku lampikierros kotiseudulla..
        Ehkä nyt kun tuli puheeksi niin pitäisi se vaan päättää joku viikonloppu ja mennä!!

        Ollaan me varattu tänne muutettuamme vapaata viikonloppua mm. Porvoon reissulle ja sitten vaan ihan omille puuhille.
        Joskus on vain pakko tehdä noin, muuten jää helposti tekemättä/menemättä kun on niin paljon kaikkea ”pakko talo hommaa”.
        Vaikka se puuhailu onkin myös kivaa, maalaaminen, muu remppa, pihatyöt, kasvimaa jne. niin saa kyllä odottaa välillä. Ei sitä muuten jaksa.
        Ja tuo luonnossa retkeily on ihan parasta rentoutumista!!

        Vastaa
        • Voi, ihan mahtavaa kuulla Mimmu. Lämmittää todella paljon mieltä, että tykkäät lukea kirjoituksiamme.

          Se on kiva, että olet löytänyt itsellesi sopivan omakotiasumisen. Osa kaipaa omakotitalosta takaisin helpompaan ja vähätöisempään asumismuotoon. Tärkeää onkin löytää se oma juttu, niin asumisessa kuin muutoinkin tekemisissä. Toki käytettävissä oleva aika ja raha vaikuttaa. Meilläkin on luontoa aivan kodin lähellä, mutta silti olemme tykänneet kiertää ympäri Suomea patikoimassa. On kiintoisaa nähdä uusia paikkoja ja minä tykkään todella paljon pitkien patikkapäivien fyysisestä rasituksesta. Lähimetsän polut ovat rakkaita, mutta on kiva kiertää myös muitakin polkuja.

          Kerrostalossa asuessa sitä kaipasi silti eri tavalla kodin ulkopuolelle, tunnistan tuon kuvauksesi. Ja itsellenikin luonnossa retkeily on ehdottomasti parasta rentoutumista. Metsä on itselleni se mieluisin paikka ulkoilla ja mielellään päivittiän käynkin metsässä kävelemässä tai juoksemassa.

          Oli kiva lukea mietteistäsi.

          Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa