Hossan kansallispuiston tunnetuin luontonähtävyys on Julma-Ölkyn rotkojärvi. Toinen Hossan kansallispuiston kiinnostava nähtävyys on ilman muuta Värikallion kalliomaalaukset. Ja meidänkin mielestämme ne kuuluvat yhdessä Astuvansalmen kalliomaalausten kanssa koko Suomen komeimpiin.
Monipuolinen Hossan kansallispuisto
Hossan kansallispuisto sijaitsee Suomussalmen kunnan pohjoisosassa, ja on Sallan kansallispuiston jälkeen Suomen uusin kansallispuisto. Hossan kansallispuisto on perustettu vuonna 2017. Se sai nopeasti suuren suosion, ja kansallispuistossa kävi vuonna 2022 peräti lähes 78 000 kävijää. Toisaalta, Hossa oli tunnettu retkeilyalue jo ennen kansallispuistoasemaansa.
Toki Hossassa on Julma-Ölkyn rotkojärven ja Värikallion kaarroksen lisäksi runsaasti muitakin reittejä. Olemme käyneet syksyllä tutustumassa upeisiin Kokalmuksen ja Laukkujärven kierroksiin sekä Hakokosken hujaus ja Huosiuksen huikonen -reitteihin, jotka ovat kaikki hienoja reittejä myös. Erityisesti nämä neljä muuta reittiä esittelevät Hossan kansallispuiston kirkasvetisiä lampia.
Hossan kansallispuisto on myös siinä mielessä hieno kansallispuisto, että se tarjoaa patikointiretittien lisäksi runsaasti maastopyöräily- sekä melontareittejä, joita tulevaisuudessa varmasti lähdemme vielä kokeilemaan. Myös talviretkeilyyn Hossan kansallispuisto tarjoaa paljon tekemistä, kuten hiihtämistä ja lumikenkäilyä.
Värikallion kaarros
Värikallion kaarros -reitti on 8 kilometrin mittainen rengasreitti, jonka lähtöpaikka on Lihapyörteen pysäköintipaikka, Pistonlehdontieltä pohjoiseen erkanevan tien päässä. Julkisilla kulkuneuvoilla ei Värikalliosta pääse nauttimaan, joten oma auto on käytännössä välttämättömyys.
Luontoon-fi-sivusto kertoo reitin olevan keksivaativan ja vaativan väliltä, ja neuvoo, että aikaa on hyvä varata noin kolme tuntia. Suositeltu kulkusuunta on vastapäivään, me kuljimme tällä kertaa myötäpävään. Mielestämme kuvaus vaativuudesta on hieman ylimitoitettu eikä reitti ole kovinkaan vaativa. Erityisesti reitin alkuosa on tasaista, mutta ei loppupuolellakaan kovin paljoa korkeuseroja ole. Myöskään reitin kulkemiseen meiltä ei mennyt aivan kolmea tuntia, vaan reilut kaksi tuntia siitä huolimatta, että pidimme useita kuvaustaukoja ja muutenkin ihailimme reitin tarjoamia maisemia.
Värikallion kaarros on merkitty keltaisin ympyrämerkein. Matkan varrella on kaksi laavua ja Värikallion keittokatos sekä tulentekopaikka. Lisäksi reitiltä löytyy teräksinen katselulava, josta kalliomaalauksia pääsee katsomaan todella läheltä.
Värikallion kalliomaalaukset
Hossan kansallispuiston Värikallio on ainutlaatuinen ja poikkeaa muista Suomen kalliomaalauksista. Hossan Värikallio pitää sisällään pieniä, tikkumaisia hirvikuvioita, joita ei juuri tunneta muualla. Myös ihmishahmo kolmiosaisine kasvoineen, johon on merkitty silmät ja nenä, on omalaatuinen. Toisaalta harvinaista on myös, että maalauksiin ei sisälly venekuvia.
Värikallion kalliomaalaukset ajoitetaan kivikaudelle, noin 3 500–4 500 vuoden päähän. Kokonaisuudessaan Värikallion kalliomaalausten sarja on Suomen suurimpia esihistoriallisen ajan kalliomaalauksia. Värikallion pinnasta on tunnistettu kaiken kaikkiaan 61 erillistä kuviota, jotka liittyvät metsästykseen tai shamanismiin.
Värikallion kaarros – meidän kokemuksemme
Me pidimme Värikallion kaarroksesta. Alkuun reitti kulki lähinnä metsässä eikä tarjonnut erityisempiä näkymiä. Reitin kohokohta oli luonnollisesti Värikallio. Reitin loppupuolella oli myös hienoja kanjoninäkymiä, jotka jäivät Värikallion kalliomaalausten ohella mieleemme.
Värikallion kaarros oli Julma-Ölkyn tapaan todella rauhallinen reitti, emmekä kauniina kesäpäivänä tainneet nähdä reitillä lainkaan muita kulkijoita. Aloimme jopa hieman ihmettelemään, että mihin kaikki Hossan kansallispuiston 78 000 vuotuista kävijää ovat oikein hävinneet, kun reiteillä ei tule vastaan muita ihmisiä.
Oletko käynyt katsomassa Hossan kansallispuistossa Värikalliota tai muita kalliomaalauksia Suomessa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
31 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ohhoh, aika jännä, ettei siellä ole ollut muita! Minusta ainakin jossain vaiheessa oli jossain maininta, että Hossassa juuri tämä Värikallion kaarros olisi kesäaikaan todella ruuhkainen. Mutta mahtavaa, että olette saaneet nauttia luonnosta ja upeista maisemista ihan rauhassa! 🙂
Vähän tosiaan porukan vähäinen määrä yllätti. Helppo sinällään uskoa, että ruuhkaa voi useasti olla – kuuluisa paikka ja melko helppo reitti.
Mä en tiennytkään, että Hossassa näkee kalliomaalauksia muuta kuin veneestä käsin. Eli onko nämä veden päällä menevät kävelysillat suht just tehty? Kiinnostaisi kyllä!
En ole varma, koska kävelysillat on tehty. Ei ne kuitenkaan ihan uusia ole, vaan ovat olleet useamman vuoden. Sanoisin, että ainakin siitä saakka, kun Hossasta tuli kansallispuisto eli vuodesta 2017.
Olen samaa mieltä reitin vaatimustasosta – ei se nyt kovin raskas ollut. Minusta Ölökyn ylitys oli maisemiltaan vaikuttavampi reitti Hossassa, mutta kyllä tämä Värikallion kaarroskin ihan kiva reitti oli! Nuo ritilä-/ponttoonisillat kalliomaalauksille ovat kätevät ja tukevat.
Joo, ne tosiaan olivat erittäin tukevat! Ehkäpä Ölökky tosiaan oli vaikuttavampi, mutta ilman muuta käymisen arvoinen tämäkin!
Ihania kuvia. Mua kiinnostaa myös ne maalaukset. Miten ne oli niin alhaalla, lähellä vedenpintaa? Oliko sille joku selitys siellä?
Lukemamme mukaan Värikallion maalaukset on tehty aikoinaan veneestä käsin tai jään päältä, mutta emme tiedä, miksi ne ovat tuolla korkeudella. Paikka on ilmeisesti ollut vesireitin varrella ja Hossa on ollut aikoinaan vesireittien solmukohta. Kiinnostava ehdottomasti ja opas osaisi varmasti kertoa kalliomaalauksista enemmän.
Hossa jäi väliin viime syksynä. Erityisesti nuo kalliomaalaukset haluaisin nähdä. Missäköhän väki on reitiltä häipynyt?
Kannattaa pitää Hossa mielessä, on kyllä kaunista aluetta. En kyllä tiedä, miksi ihmisiä oli niin vähän. Oli vieläpä viikonloppu.
Itse en ole käynyt tuolla, mutta joka kerta kun näen juttuja tuolta mua naurattaa Insta-päivitys, jonka veljeni vaimoke laittoi, kun he olivat käyneet siellä. Oli satanut ja hän ei ilmeisesti tiennyt kuinka pitkä matka oli ja päivitys oli tyyliä: ”Kävelin sateessa tuntitolkulla nähdäkseni punaisen töherryksen kalliossa…” 😀
Meilläkin on muuten tullut Hossassa kunnolla vettä niskaan. Oli vieläpä kylmä päivä eikä oltu varauduttu sateeseen. Ei se kävely silloin kovin mukavaa ollut!
Hienoja kalliopiirroksia. Olen itse käynyt katsomassa tässä lähellä olevia kalliopiirroksia, joiden sanotaan löytäneen itse herra Jean Sibelius kun hän vieraili tunnettujen arkkitehtien rakentamassa ateljeessa ja kotona. Toinen paikka missä olen niitä nähnyt on Kolovedellä kun meloin siellä – ja samalla matkalla bongailin norppia. Tuo nimi Lihapyörre on hauska – mistäköhän nimi juontaa juurensa?
Kalliomaalaukset ovat kiinnostavia. Voi vitsit, melonta Kolovedellä olisi mahtavaa! Erityisesti Marika olisi innoissaan, mutta kyllä minäkin siitä nauttisin. Lihapyörteen nimi on tosiaan hauska. Vesi on siinä melko viileää, jonka vuoksi siinä on aikoinaan säilötty ilmeisesti lihaa – siitä nimi.
Ehdottomasti pitäisi alkaa tutustumaan näihin kansallispuistoihin ja maisemiin. Hauskaa lukea näitä, kun paikkojen nimet ovat niin mainioita! 🙂
Joo kannattaa, maisemat ovat hienoja. Ja reittejä on hyvin eri tasoisia, Hossassa jopa useampi esteetön reitti, joten kauniisiin maisemiin pääsee ilman urheilusuoritustakin. Hossassa on tosiaan nimetty paikkoja ja reittejä hauskasti!
En ole käynyt enkä ole nähnyt, mutta kuvien perusteella reitti näyttäisi mieluisalta. Nuo kävelysillat kallion kyljessä on kiva juttu, itse tuskin jaksaisin erillistä veneretkeä kalliomallauksia näkemään.
On mieluisa reitt. Kävelysillat oli oikein kivat ja varsin tukevat, joita pitkin oli mukava kävellä. Toisaalta veneretket ovat muutenkin mukavia ja veneestä käsin on kiva katsella ylipäätään maisemia.
Oikeasti olen nähnyt Verlan kalliomaalaukset ja pidin Verlaa hyvänä kohteena. Olen nähnyt myös Julma-Ölkyn kalliomaalaukset, mutta joo, nähnyt ja nähnyt, eipä niistä paljoa näe veneestä. Minä myös kävin Hossassa joskus 1980-luvulla, joten se oli retkeilyalueena tunnettu jo silloin.
Verla on mukava kohde ja pidin kalliomaalausten lisäksi tehdasmuseota erittäin kiinnostavana. Vaikka Julma-Ölkyn kalliomaalauksia ei veneestä hyvin näkisikään, voisin kuvitella, että itse veneretki kanjonissa on mukava.
Kalliomaalaukset ja -kaiverrukset ovat kyllä upeita! Ulkomailla on niitä tullut reissattua katsomaan pariin otteeseen, mutta Suomessa en ole vielä niitä päässyt näkemään. Näyttää mukavalta päiväpatikkakohteelta tämä kyllä! 🙂
Ovat upeita tosiaan, ja niihin liittyvä historia kiehtoo. Mekin ollaan niitä käyty ihmettelemässä ulkomailla, mutta muutamia kertoja myös Suomessa. Kannattaa pitää nämä kohteet mielessä!
Kiva tuo Hossan puiston merkki, johon on juuri otettu noita samoja symboleja mitä tuossa kalliossa. Itsekin olen aina nuo merkit etsinyt johonkin kansallispuistoon suunnatessani – monesti niihin on aika hyvin kiteytetty se oleellinen.
Totta! Itsekin pidän tuosta Hossan kansallispuiston merkistä, on yksi suosikkejani. Ja tosiaan, usein merkeissä on se kansallispuiston kuuluisin juttu.
Tämän luin jo heti tuoreeltaan, mutta nyt kommentoimaan: pitäisi kyllä ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä vihdoin Hossaan katsomaan nuo kalliomaalaukset, kun nyt vain kuljettu ympäri Afrikkaa vastaavien perässä. Saisi vähän vertailuaineistoa, että miten ovat säilyneet. Suomen oloissa noinkin vanhojen kalliomaalausten säilyminen on aikamoista! Kauniilta Hossa toki muutenkin näyttää.
Juu, kyllä Hossa on sellainen paikka, että siellä kannattaa ilman muuta joskus piipahtaa. Nämä kalliomaalaukset ja Öljyn kun käy katsomassa, niin saa alueesta jo hyvän kuvan. Joskus pitäisi itsekin käydä jossain päin Afrikkaa tällaisia katsomassa.
Itsellä suunnitelmissa mennä taas viikonloppuna Hossaan ja reittisuunnitelmia laaditaan. Mites nuo sillat, onko ne reitillä pakko ylittää vai ovatko vain pistona varsinaiselta lenkiltä noille maalauksille? Sillä kysyn, kun itsellä pari koiraa matkassa enkä ole ihan varma suostuvatko tuollaselle sillalle tulemaan..
Moikka Saara, ja kiiitos kommentista! Hossaan meno viikonloppuna kuulostaa ihan mahtavalta, syksy on parasta retkeilyaikaa! Enpä tiedä ylipäätään ovatko nuo sillat ihan parhaita mahdollisia koirille, mutta on tosiaan (lyhyt) pisto varsinaiselta reitilä. Luulen, että tuo reitti on todella kiva kulkea koirien kanssa.
Suomen kalliomaalaukset ovat jääneet tarkemmin tutkimatta. Ruotsissa niitä paljon bonganneena olen usein miettinyt, että miten meillä täällä ei ole saman tyylisiä, laakeille kallioille maalattuja kuvioita. Vai onko vaan niin, ettei niitä vielä ole löydetty?
Hmm… Osaatko tarkemmin laittaa jotain kuvaa Ruotsin maalauksista? Koitin nopeasti Googlen kuvahaulla katsoa, mutta ei oikein kovin hyviä esimerkkejä tullut vastaan. Jotenkin kyllä luulen, että suurin osa on kyllä löydetty, ellei sitten ole jotenkin maa-aineksen alla piilossa. Kiinnostava yksityiskohta joka tapauksessa, nimittäin Yhdysvalloissakin vastaan tulleet ovat pitkälti olleet samankaltaisissa paikoissa kuin Suomessa.
Täältä löytyy mm. Norrköpingin kalliomaalauksista tietoa
https://kulturbilder.wordpress.com/2013/08/10/himmelstalunds-hallristningar/
Täältä löytyy tietoa ja kuvia länsirannikon Tanumista
https://kulturbilder.wordpress.com/2020/08/31/fossums-hallristningar-tanum/
Näm äehkä runsaimmat.