Kirjoitimme viime viikolla Urho Kekkosen kansallispuistossa olevasta Ahopään polusta. Tällä kertaa on vuorossa Luulammen polku, jonka kiersimme seuraavana aamuna.
Pidimme Ahopään polusta kokonaisuudessaan, lukuun ottamatta reitin puolivälin paikkeilla olevaa muutaman kilometrin metsätiemaista osuutta. Ahopään polun parasta antia olivat kuitenkin reitin viimeiset kilometrit, Luulammen erämaakahvilalta Kiilopään lähtöportille. Nämä kilometrit ovat yhteisiä Luulammen polun kanssa. Kartan perusteella vaikutti lisäksi siltä, että Luulammen polulla vastaavia maisemia olisi luvassa muutenkin. Pituudeltaan Luulammen polku on 11 kilometrin mittainen, joten se on muutaman kilometrin Ahopään polkua lyhyempi.
Luulammen polku kulkee pääasiassa tunturimaastossa ja Kiilopään lähtöportilta lähdettäessä aletaankin heti kipuamaan. Polun sanotaan yleisesti olevan keskivaikea. Sillä on korkeuseroa kuitenkin maltilliset 140 metriä ja lisäksi polku on tehty helppokulkuiseksi, kivikkoa ja juurakkoa ei ole. Niinpä polun kulkeakseen ei tarvitse olla huippukuntoinen, vaan normaalikuntoinen kiertää polun ongelmitta.
Urho Kekkosen kansallispuiston eläimistö
Kuten viime viikolla Ahopään polusta kirjoittaessamme totesimme, on Urho Kekkosen kansallispuisto pinta-alaltaan valtavan suuri ja sieltä löytyy monenlaista maastoa. Myös eläinlajisto on rikas, sillä Urho Kekkosen kansallispuistossa elää yli 20 nisäkäslajia mukaan lukien kaikki neljä suurpetoamme eli ahma, ilves, karhu ja susi. Nämä kuitenkin pyrkivät aina välttämään ihmistä, jonka vuoksi niihin ei käytännössä kansallispuiston suosituissa osissa törmää, tuskin muuallakaan. Sen sijaan poroja näkee säännöllisesti ja hyvällä tuurilla voi nähdä esimerkiksi hirven, jäniksen tai ketun.
Myös Urho Kekkosen kansallispuiston linnusto on monipuolinen. Tunnuseläin on ylväs maakotka, joita kansallispuiston alueella elelee parikymmentä paria. Lisäksi puiston vanhoissa metsissä viihtyvät kuukkeli ja pohjantikka. Me onnistuimme taannoin Lemmenjoella Joenkielisen tunturin puurajan yläpuolella näkemään ja kuvailemaan kiirunoita ja nyt vastaan tuli niitä ulkonäöltä paljon muistuttavia riekkoja, joita kuvailimme innoissamme! Vaikka ne ovat huomattavasti kiirunoita yleisempiä, emme olleet niihin aiemmin törmänneet.
Luulampien alue Urho Kekkosen kansallispuistossa
Luulammen polun kohokohdan sanotaan olevan erämaakahvilan kohdalla oleva Luulampien ympäristö, josta on löydetty kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä. Samasta syystä tällä alueella retkeilijöiden toivotaan pysyvän merkityillä poluilla. Vaikka kulttuurihistoriallisset nähtävyydet yleisesti ovat patikoidessa mukava lisä ja sinällään kiinnostavia, oli meille polun kohokohtia ilman muuta riekkojen näkeminen sekä useissa väreissä kauneimmillaan hehkunut ruska.
Luulammen polusta muodostuikin meidän suosikkimme Urho Kekkosen kansallispuiston retkeily-, luonto- ja matkailumatkailuvyöhyke -osan patikointireiteistä. Se olisi todennäköisesti ollut sitä jo pelkän väriloiston ansiosta, sillä kansallispuiston muilla rengasreiteillä ei aivan vastaavaa tullut vastaan. Riekot kuitenkin ilahduttivat myös.
Onko Urho Kekkosen kansallispuisto sinulle tuttu ja mikä sen reiteistä on suosikkisi?
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Blogistani löytyy teille haaste koskien vähän erilaisia matkamuistoja. Käyttehän katsomassa! 🙂
Kiitos Laura blogihaasteesta!
Ei ole UKk tuttu lainkaan 🙂 Itselleni tulee vähän väkinäinen lähtö, jos pitäisi kansallispuistoja lähteä ympäri Suomen bongailemaan. Mutta jos matkalle osuus ja aikaa on, niin aina ne ovat olleet mukavia paikkoja. Riekko olikin hyvä bongaus tuolta!
Joo, ymmärrän, että kaikille luontokohteiden ympärille rakennettu loma ei ole se oma juttu. Itselleni luonto/aktiiviloma on se mieluisin valinta. Osalle Lappi saattaa kesäisin olla välipysähdys matkalla Norjaan ja Lofooteille. Ja kansallispuistot ovat kyllä kivoja välipysähdyksiä!
Oi että, onpa siellä jo ihanan väristä.
Nämä kuvat ovat itse asiassa viime vuodelta, mutta nyt Lapissa ruska on jälleen todella upeaa. Tuo väriloisto on kaunista.
Mietin tässä sellaista, että miten hitsissä te voitte samanaikaisesti tehdä yleisesti tosi pitkiä päivävaelluksia ja pongata riekkoja sun muita???!!!! Mä en ikinä näe mitään???
Komppaan Maria! Miten jotkut onnistuu kaikessa (myös noissa täydellisissä kuvissa), kun itse en tyyliin koskaan edes ehdi minnekään, kamerasta on aina akku loppu ja kun vihdoin pääsen pelipaikoille, sataa tyyliin vettä (tai on muuten kurjaa ja pimeää, haha) 😀
Voi kiitos Eveliina kehuista!
Voih, tuo akkuongelma on tuttu! Meillä on kameraan 2 vara-akkua, jotka otan usein reissuille mukaan. Silti jossain vaiheessa usein vara-akutkin unohtui ladata matkan
jälkeen. Kun kameran akkulaturi simahti Indonesiassa pistorasiasta tulleen sähköpiikin vuoksi, piti hankkia uusi laturi ja päädyin ostamaan Hähnelin proCube 2 tuplalaturin, jossa saa kaksi akkua ladattua samanaikaisesti ja laturin saa myös auton tupakansytyttimeen. Ja olen yrittänyt luoda rutiineja helpottamaan tällaisia toistuvia ”ongelmatilanteita”. Pyrin aina matkan jälkeen laittamaan akut lataukseen, ennen kuin siirrän ne omalle paikalleen muiden kameratarvikkeiden kanssa samaan hyllyyn.
Ja kun itse olen kiinnostunut niin monesta asiasta ja arjessa on omat velvollisuutensa, niin kyllähän sitä joskus tuntuu, että aika ei meinaa riittää. Onneksi luonnossa liikkuessa kiireen tuntu poistuu ja mieli todella rentoutuu.
Luulisin, että syy riekkojen ja muiden eläinten näkemiseen on juurikin pitkissä päivämatkoissa. Me tykkäämme lähteä varhain aamulla kävelemään ja kun kierrämme useita tunteja luonnossa on suurempi todennäköisyys nähdä eläimiä. Kuljemme usein myös niillä rauhallisemmilla, pidemillä poluilla, joissa ihmisvirta ei ole ehtinyt säikyttää eläimiä. Vaikka riekot näimme Luulammen reitillä, olimme lähteneet aamulla patikoimaan, kun muita ihmisiä ei samanaikaisesti ollut juurikaan liikkeellä.
Upeita syysmaisemia! Mukavaa, että teette juttuja samankin kansallispuiston eri reiteistä niin lukijat voi sitten valita itselleen mieluisan, lisää näitä 🙂
Voi kiitos palautteesta Katariina! Se olisikin mukavaa, jos kirjoituksistamme olisi muille ihmisille hyötyä. Ajatuksenamme onkin kirjoittaa hieman tarkemmin näistä pohjoisen laajojen kansallispuistojen reiteistä, kun niitäkin olemme paljon kulkeneet. Ja Lapin ruska on kyllä kerrassaan upea.
Tässä olikin monta hyvää reittivinkkiä, kiitos niistä! Juuri tässä yksi päivä pohdin, että olisi kiva joskus mennä tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole mitään kymmeniä kilometrejä käveltävänä. En siis ole pahemmin vaellellut ja vain täällä etelässä olevat kansallispuistot on jotenkin tuttuja. Kovin tehnyt muutaman vuoden ajan mieli lähteä. Tosin niitä varusteita pitäisi ensin kovasti hankkia.
Onko tuolla jossain jotain laavuja, tulipaikkoja tai saako niissä miten telttailla?
Kiitos Katri! Ei kannata liikaa jännittää Lappiin lähtemistä. UKK:n rengasreitit ovat selkeästi merkittyjä, polut ovat leveähköjä ja erottuvat selvästi maastosta. Ruska-aikaan kulkijoita on runsaasti liikkeellä (sen vuoksi suosimme varhaista aamua tai myöhempää iltapäivää).
Luulammen reitin varrella olemme nähneet telttailijoita Luulammen erämaakahvilan lähettyvillä. Alue on kaunista. Sieltä löytyy ulkotulipaikka ja hieman siitä etäämmällä kota. Lisäksi tietenkin erämaakahvilan palvelut sen aukioloaikoina. Alue on myös vilkas, sillä päiväretkeilijöitä on runsaasti syksyisin, mutta iltaisin varmasti rauhoittuu. Toki rengasreitit ovat maltillisen pituisia, jos haluaa lähteä ulkoilemaan vähemmillä kantamuksilla ja nukkua yön hotellissa.
Kiilopään lähtöpisteen aivan vieressä on hotelleja, joten myös ilman autoa on mahdollista lähteä reissuun.
Kannattaa harkita retkeilyvarusteiden vuokrausta! Kokemuksen myötä ehkä tulee varmuutta siitä, minkälaisia varusteita haluaa itselleen hankkia. Esimerkiksi Lapland hotelli Riekonlinnan yhteydessä toimiva Lapland safaris vuokraa kattavasti eri retkeilyvarusteita. Näin ei tarvitse niin paljon kuljettaa tavaroita mukanaan etelästä asti.
https://www.laplandsafaris.com/fi/vuokrakohteet
Kysy ihmeessä, jos jokin jäi askarruttamaan. Autamme mielellämme.
Vitsi miten satumaisen kaunista! En ihmettele yhtään, että tästä tuli teidän suosikki. Todella kauniita kuvia saitte riekoista, olisin itsekin ollut niistä ihan tohkeissani. UKK ei ole vielä ollut meidän kohteena, oikeastaan kaikki Lapin kansallispuistot odottavat vielä käyntiään. Luulammen polun kävelisin kyllä mielelläni tämän perusteella. Ja kiva, että maasto näyttää noin helppokulkuiselta, voisi kuvitella lapsenkin kävelevän omin jaloin.
Kiitos Sonja! Me olimme aivan tohkeissamme riekoista. Etenkin, kun ne eivät välittäneet läsnäolostamme vaan antoivat kuvailla rauhassa. Ja Lapin ruskamaisemat ovat tosiaan häkellyttävän kauniit.
Luulammen rengasreitin polku on helppokulkuista, reitillä kuitenkin on nousuja.
Nyt voin sanoa, että UKK on tuttu, kun tulin sieltä juuri muutama päivä sitten 🙂 Me kiersimme vain lyhyitä päiväpatikoita, koska meillä oli iäkäs äiti mukana eikä hän olisi jaksanut lähteä yli 10 km reiteille. Mutta lyhyemmilläkin rengasreiteillä pääsi jo nauttimaan Lapin luonnosta sekä kauniista ruskasta.
Mahtavaa Merja, että sinäkin pääsit nauttimaan UKK:n ruskasta! Ehkäpä olimme siellä samaan aikaan? Urho Kekkosen kansallispuistossa on kivasti eripituisia reittejä, jokaiselle kulkijalle sopivia.
Tämä polku näyttää helppokulkuiselta ja leveältä, erikoista että on luokiteltu keskivaikeaksi. Sulla on näkäjään jalassa vaelluskengät, mutta voisko lähteä ihan lenkkareilla tälle reitille?
Polku tosiaan on varsin helppokulkuinen, mutta kulkee koko ajan tunturin rinteillä. Tasaisia kohtia reitillä ei juuri ole. Erämaakahvilan lähellä oli joitain märkiä kohtia, jotka vaelluskengillä on helpompi ylittää. Mutta myös lenkkareilla pärjää mainiosti.
Ihana lukea näin kivoista ja kauniista paikoista, kyllähän tuolla kelpaa todellakin retkeillä ja kulkea. Upeat ruskan värit ja raikas luonto. En tiedä mikä reiteistä olisi suosikkini, mutta eiköhän se selviä sitten kun tulee aika kokeilla käytännössä paikan päällä! 🙂 kiitos hyvistä vinkeistä.
Lapin ruskamaisemissa todella kelpaa kävellä! Olemme tykänneet kiertää eri reittejä, ja olisihan se hienoa, jos näistä kirjoituksistamme olisi muille ihmisille hyötyä. Kiitos Johanna, kun luit ja kommentoit.
Näyttääpä upealle ruskan aikaan! Olen itse vain kerran käynyt Saariselällä ja silloin sydäntalven aikaan kierrettiin vain pieni osuus UKK:sta lumipuiden katveessa. Kaunista sekin! 🙂
UKK:ssa on kivasti myös talvireittejä kävelijöille ja lumikenkäilijöille, mekin olemme joitain niitä kiertäneet. Ja onhan talvella siellä upeat hiihtoladut ja laskettelurinteet. Talvella maisemat ovat upeat etenkin ennen kuin kevätaurinko alkaa pudottelemaan puista lumet. Monipuolinen kansallispuisto ympäri vuoden.