Urho Kekkosen kansallispuisto on reiteiltään todella monipuolinen kansallispuisto ja se jaetaankin yleisesti retkeily-, luonto- ja matkailuvyöhykkeeseen ja toisaalta syrjävyöhykkeeseen, jota voi pitää todellisena erämaana.
Me olimme Saariselällä tutustumassa Urho Kekkosen kansallispuiston retkeily-, luonto- ja matkailumatkailuvyöhyke -osaan ja kiersimme Urho Kekkosen kansallispuistossa Ahopään polun, jonka lähtöpiste on Kiilopään lähtöportilla. Ahopään polku on 14 kilometrin mittainen ja se on pisin retkeily-, luonto- ja matkailuvyöhykkeen rengasreiteistä. Toisaalta alueella on paljon muitakin merkittyjä polkuja, jotka eivät ole osa mitään virallista rengasreittiä.
Urho Kekkosen kansallispuisto onkin kansallispuisto, josta varmasti löytyy jokaiselle sopivia reittejä lyhimmän ollessa vain kilometrin mittainen, mutta halutessaan voi itselle rakentaa useamman kymmenen kilometrin patikkaretken rengasreittien ulkopuolisista poluista. Näitä polkuja mekin aiomme tulevalla retkellämme tutkia tarkemmin. Oma lukunsa on sitten vielä syrjävyöhykkeellä olevat reitit, kuten kuuluisa Luirojärven vaellus, joka on reittivalinnasta riippuen 70-80 kilometrin mittainen useamman päivän vaellus. Myös Korvatunturi sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston syrjävyöhykkeellä.
Urho Kekkosen kansallispuisto onkin pinta-alaltaan valtava. Se on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kansallispuisto, vain hieman Lemmenjokea pienempi. Nämä kaksi ovatkin pinta-alaltaan aivan omassa luokassaan. Hieman ehkä yllättäen Urho Kekkosen kansallispuisto on kuitenkin selvästi muita pohjoisimpia kansallispuistojamme selvästi uudempi ja se on perustettu vasta vuonna 1983.
Monipuolisten ja vaativuustasoltaan hyvin vaihtelevien polkujen lisäksi Urho Kekkosen kansallispuisto on myös maastoltaan vaihteleva. Kansallispuistossa on useita mahtavia tuntureita, mutta sen lisäksi Urho Kekkosen kansallispuistossa on laajoja aapasoita sekä laajoja metsiä.
Urho Kekkosen kansallispuisto on kävijämäärältään mitattuna Suomen toiseksi suosituin kansallispuisto heti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston jälkeen. Vuonna 2020 kävijöitä oli kaikkiaan yli 370 000 henkilöä. Koska suuri osa näistä kiertää Saariselän ja Kiilopään lähtöporteilta alkavia rengasreittejä ovat, kannattaa näille mielestämme lähteä varhain aamulla auringon noustua tai vaihtoehtoisesti myöhemmin iltapäivällä. Näin ainakin me olemme saaneet patikoida ilman ruuhkaa ilman, että olisi tarvinnut lähteä kulkemaan omia polkuja kansallispuiston syrjävyöhykkeelle.
Ahopään polkua patikoimassa Urho Kekkosen kansallispuistossa
Ahopään polun sanotaan olevan keskivaativa ja korkeuseroa polulla on kaikkiaan 143 metriä. Reitti oli kuitenkin mielestämme varsin helppo, sillä polut olivat leveitä ja nousut melko loivia lukuun ottamatta reitin loppupuolella olevaa Luulammelta kohti Kiilopäätä lähtevää hieman jyrkempää nousua, joka hieman hengästytti. Nousun varrella oli poroja ruokailemassa, joten pidimme tauon poroja samalla kuvaten.
Toisaalta reitin loppuosa oli meidän mielestämme maisemiltaan koko polun kaunein osuus. Muutenkin Ahopään polku oli reitin puolivälissä olevaa muutaman kilometrin mittaista metsätiemäistä osuutta lukuun ottamatta oikein mukava patikointireitti.
Ahopään polkua kiertäessä kannattaa muuten huomata, että puurajan yläpuolella saattaa tuulla varsin navakasti, joten tämä kannattaa vaatetusta valitessa huomioida. Muutenkin tunturissa sää saattaa muuttua nopeastikin ja tähän on hyvä varautua.
Reitin varrella on muuten myös Luulammen Erämaakahvila, jossa voi halutessaan pitää lepo- ja taukohetken retkeilyn lomasta. Tarjolla on keittoa, leipiä ja makkaraa. Jälkiruoaksi voi valita marjapiirakkaa, letun tai jäätelöä. Erämaakahvila on auki heinä-syyskuun välillä kello 10-17. Kannattaa huomata, että netti ei erämaassa toimi, jonka vuoksi kahvilassa käy vain käteinen. Aiemmin rakennus toimi Metsähallituksen päivätupana. Saa nähdä, yleistyykö tämänkaltaiset ratkaisut Suomessakin entisestään.
Aiomme taas tänä vuonna palata näihin maisemiin. Onko sinulla suunnitteilla syksyinen matka Lappiin tai jopa Urho Kekkosen kansallispuiston upeisiin maisemiin?
26 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Onpa kaunista ja avaraa! UK-puisto onkin tuttu minulle vain Korvatunturin vaelluksesta. Siellä maisemat ovat kovin erilaisia kuin tuolla Saariselällä.
Reitti Korvatunturinmurustalle ja siitä eteenpäin (vain Rajavartiostosta anotun luvan haltijoille) kohti Korvatunturia onkin todellista erämaata. Korvatunturin reitti Rakitsanojan kammilta itään päin on oikeastaan ainoa reitti millä koskaan tosissani olen pelännyt törmääväni karhuun, kun jäin valokuvauksen takia muusta seurueesta jälkeen tiheikön keskelle….
Korvatunturilla olisi kyllä hienoa päästä käymään! Siellä on varmasti paljon erämaisempaa. Onneksi karhut pääosin väistävät ihmisiä, eivätkä lainkaan tule näyttäytymään. Piilokojuissa on saanut huomata, kuinka äänettömästi isokokoinen karhu liikkuukaan. Voin silti kuvitella sen jännityksen, kun jäit muusta seurueesta jälkeen!
En ole käynyt pohjoisen isoissa kansallispuistoissa ollenkaan, eikä ole oikein suunnitelmissakaan. Sen sijaan pienessä ja itäisessä Petkeljärven kansallispuistossa käytiin, ja siitä on juttua tulossa ensi viikolla.
Petkeljärven kansallispuisto on kiva! Kansallispuistoissa on kyllä huimia kokoeroja. Ja pienestä koostaan huolimatta Petkeljärveltä löytyy monipuolisesti kaunista maastoa.
Oletteko kiertäneet jo kaikki Suomen kansallispuistot vai onko joku vielä käymättä?
Tänä vuonna tuli käytyä kahdessa meille uudessa kansallispuistossa ja sen myötä olemme käyneet kaikissa Suomen kansallispuistoissa, ja kaikki niissä olevatrengasreititkin on jo käytynä. Siitä huolimatta edelleen tulee paljon patikoitua, pidämme luonnossa liikkumisesta.
Onpa kaunista, ja luonto on niin erilaista kuin täällä etelässä. Palkkioksi saa ihailla porojakin! Itse olen kierrellyt vain lähialueen kansallispuistot, mutta kyllähän pohjoisemmassakin olisi hieno käydä. Te valitsitte hyvän ajankohdan, ruska näyttää todella kauniilta.
Se on kyllä totta, Lapissa on aivan erilaiset maisemat kuin eteläisessä Suomessa. Ja nuo ruskan värittämä tunturimaisemat ovat kyllä uskomattomat, niitä ei varmaan ikinä lakkaa ihailemasta.
Todella kauniita ruskakuvia! Suomen kansallispuistoissa riittää kyllä paljon nähtävää. Onko jo seuraava kansallispuistokohde suunnitelmissa? Kävin viime syksynä Tiilikkajärven kansallispuistossa.Todella pieni, mutta mielestäni käynnin arvoinen.
Kiitos Katariina! Suomessa on kyllä mahtava kansallispuistojen verkosto. Mekin tykkäsimme Tiilikkajärven kansallispuistosta! Sinne on tullut tänä vuonna yhdysveneet, joten olisi kiva mennä sinne uudestaan käymään.
Me olemme jo käyneet kaikissa Suomen kansallispuistoissa, mutta olemme suunnitelleet käyvämme syksyllä joissakin pohjoisen kansallispuistoista. Lähempänä oleviin kohteisiin saatamme lähteä viikonloppuisin ilman sen suurempaa etukäteissuunnittelua.
Ompa upeita syksyisiä maisemia!
Tänä vuonna ei taida tulla palattua, vaikka viime vuonna ihastuttiinkin ikihyviksi Kiilopään alueeseen.
Ensi vuonna mahdollisesti taas…
Lapin syksy on kyllä vertaansa vailla! Luulen myös, että meidän tulee jatkossa aika ajoin vietettyä syksyä Lapissa, ovat nämä maisemat kyllä niin mahtavat.
Ihan kiva ruskan alku tuolla jo näyttää olevan. Ei olla UKK:n kansallispuistossa oltu mutta voisi kyllä kaavailla. Kiva, että noita kahviloita löytyy noista erämaista.
Nämä kuvat ovat viime syksyltä ja silloin ruska oli kauneimmillaan. Tällä hetkellä Urho Kekkosen kansallispuistossa ei vielä ole ruska huipussaan. Minun mielestäni on myös hienoa, että näitä erämaakahviloita löytyy, niissä on kiva pitää taukoa.
Olen usein käynyt urkkipuistossa, eikä siitä ole montakaan vuotta aikaa. Nimitys ”Syrjävyöhyke” on minulle uusi, mutta olen ollut myös siellä, vaikkakaan en Luirojärvellä saakka.
Sinä oletkin kiertänyt paljon myös luontokohteita! Me emme ole vielä käyneet Urho Kekkosen syrjäseudulla, mutta suunnitelmissa on käydä myös siellä tutustumassa.
Ruska on aina kaunista ja Kiilopään maastot. Mutta jostain syystä mua tökkii niin nää sorapolut. Toki ymmärrän, että vierailijamäärät niin isoja, että maasto kuluu muuten. Mutta siltikin.
Minäkin pidän eniten kapeista poluista, mutta Lapissa retkeillessä soraistetut polut eivät ole häirinneet. Maisemat ovat niin upeita, että huomio keskittyy täysin niihin. Osa retkeilijöistä varmasti pitää nimenomaan näistä tasaisista poluista.
En ole koskaan nähnyt kunnolla Lapin ruskaa, vaikka opiskelin aikoinaan Lapin yliopistossa Rovaniemellä neljä vuotta. Mutta eihän se ole mitään oikeaa Lappia, olis pitänyt lähteä jonnekin paljon kauemmas. Yks ruskaretki tehtiin opiskeluporukalla, mutta se muuttui ensilumen retkeksi.
Voi hitsit, ensilumi kyllä saattaa joskus yllättää. Olen itsekin tehnyt yliopistoporukalla syyspatikan, kun jo ekana iltana alkoi lunta leijailla. Lapin ruska on kyllä hienoa ja olen tykännyt kotimaan ruskamatkailusta, vaikka Lappiin pitkä ajomatka onkin.
Vau, mitä ruskakuvia! Pääsispä itsekin Lappiin kuvailemaan 🙂
UKK tuli tutuksi alkuvuodesta. Kaunis se oli talvellakin, mutta kyllä syksyn väreissä on oma taikansa!
Kiitos Eveliina. Lapin ruska on kyllä mahtavaa, kannattaa joku syksy suunnata sinne lomailemaan. Mekin kävimme lopputalvesta UKK:ssa, mutta syksy viehättää minua tällä hetkellä enemmän. Vastaavaa ruskaa ei kyllä etelässä pääse kokemaan.
No johan on upeat värit ollut luonnossa! Kivan näköinen reitti eikä ainakaan eksymään pääse kun polku on noin selkeä. Tuo Korvatunturihan olisi ihan klassikko, ja varmaan voisi kiikaroida onko pukki kotona… ha ha. Jännä että siellä on myös tuollainen kiva kahvila. Ilmeisesti väkeä on riittävästi, että se kannattaa.
Ruskan värit ovat kauniita! Paikan päällä vielä vakuuttavampaa, kun joka puolella loistaa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt. Noilla rengasreiteillä ei kyllä pääse eksymään, merkinnät ovat selkeitä ja risteyksissä on kartat ja tieviitat.
Voi että kun nää teidän kuvat on niin kutsuvia. Mun haaveena on ollut päästä Lappiin käymään ja samoilemaan luonnossa just ruskan aikaan, silleen sopivassa määrin kun en oo superpitkien vaellusten ystävä. Harmittaa pikkasen, että kaikki viikonloput on melkeempä kiinni ja arkena ei ole mahdollisuuksia nyt lomailla. Suunnitelma ruskaretkesta Lappiin siis on ja pysyy tässä vaiheessa suunnitelmana.
Uskon, että saisit räätälöityä itsellesi mukavan Lappi-loman. Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on lyhyitäkin reittejä kierrettävänä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin aamupäivän reippailun jälkeen rentoutua hotellin allasosastolla ja syödä rauhassa ravintolassa syysruskaa ikkunasta katsellen. Viikonloppu on turhan lyhyt aika Lappiin asti menemään, jokunen arkivapaa siinä kyllä tarvitaan. Viime vuonna ja tänä vuonna meidän on ollut helppo valita pohjoisen ruskaretki, mutta tulevina vuosina tulee puntaroitua Lapin ja kaukomatkojen välillä.