Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee Itä-Lapissa Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueella. Se on perustettu vuonna 1983, joten se on erityisesti Lapissa sijaitsevaksi kansallispuistosta varsin nuori. Se on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kansallispuisto ja sen pinta-ala on 2 550 neliökilometriä. Vain Lemmenjoen kansallispuisto on sitä suurempi. Nämä ovatkin pinta-alaltaan mitattuna aivan omassa luokassaan, sillä seuraavaksi suurin Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on reilusti yli puolet pienempi kuin kumpikaan näistä.
Urho Kekkosen kansallispuisto on Lemmenjoen kansallispuiston jälkeen myös Suomen pohjoisin kansallispuisto, joten se on hyvä paikka tutustua Suomen Lapin luontoon. Se onkin toiseksi suosituin Suomen kansallispuistosta selvästi suosituimman Pallas-Yllästunturin kansallispuiston jälkeen. Urho Kekkosen kansallispuistossa käy vuosittain yli 350 000 vuotuista kävijää (vuosi 2020).
Iisakkipään luontopolku
Iisakkipään luontopolku on mielestämme kiinnostavin Saariselän pysäköintialueelta lähtevistä lyhyehköistä rengasreiteistä. Pysäköintialue sijaitsee osoitteesta Lutontie 10-12, Saariselkä (Inari). Parkkipaikka on valitettavasti kooltaan harmittavan pieni ja tilaa on vain 20 autolle. Läheisyydessä on onneksi myös hotelleja kävelymatkan päässä, ja niissä yöpyessä autoa ei välttämättä tarvita. Meillä ei onneksi ole ollut suuria vaikeuksia löytää parkkipaikkaa, mutta toisaalta olemme olleet aina liikkeellä todella varhain. Pois lähtiessämme on parkkipaikka välillä vaikuttanut varsin täydeltä.
Iisakkipään polku lyhyenä ja pidempänä versiona
Iisakkipään polku on mahdollista kulkea joko pidempänä, 7 kilometrin versiona tai lyhyempänä 3 kilometrin versiona. Luontoon.fi-sivusto kertoo, että lyhyemmän reitin kulkee sulanaikaan 1-2 tunnissa, ja että pidempään 7 kilometrin polkuun olisi puolestaan hyvä varata aikaa enemmän, kahdesta tunnista eteenpäin. Talvella neuvotaan varaamaan aikaa enemmän, sillä kulku on hitaampaa.
Molemmat polut lähtevät tosiaan samasta kohdasta yhdessä lyhyen 2 kilometrin mittaisen Aurorapolun kanssa, josta 600 metrin jälkeen lähtöpaikasta erkanevat. Tästä 400 metrin jälkeen lyhyempi ja pidempi reitti erkanevat toisistaan. Lyhyempi Iisakkipään polku kulkee metsäisessä maastossa kurun reunalla. Polku piipahtaa korkeimmillaan puurajan reunalla.
Iisakkipään huipulle
Pidempi Iisakkipään reitti sen sijaan kipuaa Iisakkipäälle, 454 metrin korkeuteen. Sieltä matka jatkuu laskevana hienolta näyttävän Pääsiäiskurun reunassa. Näkymät Iisakkipäältä ovat erittäin hienot, jonka lisäksi edellä mainittu Pääsiäiskuru on näkemisen arvoinen, jonka vuoksi suosittelemme omien voimien riittäessä pidempää reittiä. Korkeuseroa Iisakkipään pidemmällä reitillä on maltilliset 160 metriä, joten sen patikoidakseen ei tarvitse olla huippukuntoinen. Reitti on myös todella selkeästi merkitty, joten eksyminen ei pitäisi olla mahdollista.
Iisakkipää talvella
Iisakkipään reitti on myös siinä mielessä mainio kohde, että sen voi kiertää lähes ympäri vuoden. Talvella reitti on usein niin tamppaantunut, että lumikenkiä ei tarvitse. Me olemme käyneet Iisakkipäällä menestyksekkäästi ilman lumikenkiä sekä maaliskuussa kevättalvella että sydäntalven aikaan joulukuussa.
Useimmiten Iisakkipäällä ollessamme huipulla on ollut varsin navakka ja kylmä tuuli, joten pukeutumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kannattaa lähteä liikkeelle hieman kevyemmässä varustuksessa, mutta lisätä lämmintä vaatetta tarpeen mukaan, kun puuraja tulee ylitettyä. Lisäksi sää muutenkin saattaa muuttua tunturissa hyvinkin nopeasti ja olemme saaneet tämän useampaan kertaan huomata.
Onko Iisakkipään reitti sinulle tuttu?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
36 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olipa mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia. Kun olin töissä Saariselällä 2019-20 sesongilla, oli se lumen kannalta ennätystalvi. Lunta satoi jouluun mennessä 80-100 senttiä, joten kaikki polut oli myös ummessa. Joitain lumikenkäjälkiä näkyi, mutta nekin katosi melko pian. Minulla oli siis tarkoitus lähteä kiipeämään Iisakkipäälle, mutta lähdin vahingossa tuosta yhdestä risteyksestä väärään suuntaan ja löysin itteni Vahtamapäältä. Hämärä oli jo laskeutumassa, kun tarvoin upottavassa lumessa takaisin kohti Saariselkää. Jossain vaiheessa mietin, selviänkö ollenkaan elossa perille, kun puhelimestakin oli akku loppumassa. Onneksi Saariselän valot kuitenkin näkyi tuonne melko hyvin. Oikaisin loppumatkan joidenkin puskien läpi ja tupsahdin sitten lopulta Aurorapolulle 🙂
UKK on ihana! Meillä on kokemusta siitä vain talvisaikaan (jolloin sai aina taistella pimeyttä vastaan), mutta ehdottomasti kiinnostaisi vierailla siellä myös syksyllä 🙂
Talvisaikaan saa tosiaan suunnitella aikataulun huolella, kun valoisa aika on niin rajallista. Syksy on upeaa aikaa Lapissa, ehdottomasti kannattaa käydä UKK:ssa myös silloin.
Huh, aikamoinen kokemus tuo sinun patikkareittisi. Onneksi pääsit takaisin perille ilman, että olisi käynyt huonosti. Myös talvisin sankassa sumussa voi näkyvyys olla huono, kun kaikkialla on valkoista. Sääilmiöt on hyvä huomioida, ennen kuin suuntaa ulos luontoon.
On ollut varmasti hieno kokemus työskennellä Saariselällä.
Olen kävellyt Iisakkipään samaten sekä ruskan aikaan että talvella – talvella ei saatu yhtä upeaa keliä kuin te. Ruska-aikaan ihana, mutta kyllä minua häiritsee vähän nämä metrin leveät urat, vaikuttaa itsellä luontokokemukseen. Ymmärrän maaperän kulumisen, mutta…
Minäkin tykkään valtavasti sellaisista kapeista metsäpoluista. Leveät sorastetut polut tekevät aivan erilaisen tunnelman. Osa puolestaan tykkää siitä, että polku on helppokulkuinen, makuja on monenlaisia. Välillä harmittelen, kun lähimetsän lenkkipolkuni on muuttunut kapeasta moninkerroin leveämmäksi. Toisaalta tämä kertoo siitä, että polku on suosittu muidenkin ulkoilijoiden keskuudessa ja hienoa, kun luontoreiteistä nautitaan.
Tuo reitti ei ole varsinaisesti tuttu, mutta UKK-puisto kylläkin. Teimme kaverin kanssa siellä noin viikon vaelluksen joskus 15 vuotta sitten Saariselältä Luirojärvelle. Lähdettiin suoraan parkkipaikalta maastoon ja ekaksi yöksi pystytettiin teltta poroaidalle. Aika vilpoisaa oli Luirojärven vesi jo syyskuun alussa, kun pulahdin siihen taukopaikan saunasta. Matkalta mieleen jäivät myös erityisesti karhun melko tuoreet raapimajäljet puun kyljessä ja rivi riekonpoikasia istumassa polun varrella rivissä vain parin metrin päässä, vähän kuin kuvaukseen asettuneina.
Oi, tykkään Ismo näistä sinun nuoruuden patikkamuisteluistasi. Kerran olimme Mikon kanssa aamulla patikoimassa ennen aamupalaa, ja reitin loppupuolella huomasin keskellä polkua karhun jäljet maassa. Siinä tuli jonkin aikaa vilkuiltua ahkerasti polun sivuille, mutta karhua ei näkynyt.
Kyseinen reitti ei ole tuttu, mutta jokunen vuosi sitten ruskareissulla juurikin Saariselällä pohdittiin tuota vaihtoehtona, mutta otettiin joku vähän pidempi reissu. Hitsit, kun en muista nimeä. Oli miten oli, niin nuo Saariselän ruskamaisemat ovat kerrassaan u-p-e-a-t.
UKK:ssa on monia todella kivoja reittejä. Ja tuohon ei voi kuin yhtyä, Saariselän ruskamaiset ovat upeat.
Nämä Lapin vaellusmaisemat ovat kyllä huikean hienoja. Kivalta kuulostaa tuo reitti, eikä mahdottoman pitkä lähteä vaeltelemaan päiväretkenä. On kyllä kaunista niin ruska-aikaan kuin talvellakin. Niin hienoja maisemia ja kuvia molempina vuodenaikoina!
Tämä on kivan pituinen päiväretkipatikka, tai pidempää ulkoilua kaipaavalle voi hyvin yhdistää johonkin toiseen patikkaan. Nämä Lapin tunturimaisemat ovat niin kauniita.
Hyvä vinkki, että tuon Iisakkipään pääsisi menemään myös lumiseen aikaan ilman suksia tai lumikenkiä. Ruska-aika on tietenkin upeaa, mutta haluaisin kokea Lapin nimenomaan talvella sitten kun sinne pääsen.
Oi, talvinen Lappi on ihana. On kiva, kun on sellaisiakin talvireittejä, joita voi mennä ihan vain talvikengissä. Vaikka meilläkin on reissuilla lumikengät mukana, mennään mielummin ilman niitä, jos polku vaikuttaa tamppautuneelta.
On kyllä niin erinäköinen syksyn väreissä ja talvella. Ei erota samaksi paikaksi.
Se on Sini totta, eri vuodenaikoina ja etenkin talvella maisemat saattavat olla hyvin erilaisia. Iisakkipään maisemat ovat kauniita molempina vuodenaikoina.
Talvinen Iisakkipään polku on lumoavat kaunis. Juuri sellaista kansallismaisemaa, josta Suomea tunnetaan maailmalla. Reitti on myös tarpeeksi helppo, että sen voi taittaa lumisenakin.
Tämä Iisakkipään polku on tosi kiva talvipatikkareitti. Ei voi kuin huokailla ihastuksesta, kun itsekin näitä kuvia katson ja meidän patikoitamme muistelen. Kaunis on Suomen luonto.
Ihanan näköisiä ruskamaisemia, vaikka punaiset sävyjä onkin vähemmässä kuin Etelä-Suomen lähiöissä, joissa kirsikka- ja vaahterapuut tuovat väriä tähän aikaan vuodesta.
Mutta onhan se kansallispuisto aina kansallispuisto 🙂
Tuo on Pirkko hyvä huomio. Lapissa punaisuus on usein maaruskassa ja puiden lehdet hehkuvat keltaisena ja oranssina. Lapissa viehättää se, kuinka avarilla alueilla ruskaa on silmän kantamattomiin ja juurikin tuo upea maaruska.
Taisimme kävellä tämän reitin pari kesää sitten, kun vietimme pandemian takia kesälomaa poikkeuksellisesti Suomessa. Muistaakseni käpöteltiin tuo lyhyempi mainittu reitti, kun piti ehtiä vielä muuallekin samana päivänä. Oli oikein kiva piipahdus! Hienoja, karuhkoja maisemia.
Iisakkipään polulla kannattaa ehdottomasti valita pidempi reitti, mikäli aikaa vain on. Mutta se on kiva, että lyhyempiäkin reittivaihtoehtoja on, jos aika on rajallinen.
Voi nyt tuli ikävä Suomen talvea kun näin nuo viimeiset kuvat! Kuulostaa hassulta mutta kun on ollut kauan Suomesta poissa niin näinkin voi käydä. Upeita nuo talvikuvat ja on kiva kuulla, että reitti on talvellakin auki. Ruska-aika on myös mukavaa patikoimiseen. Urho Kekkosen kansallispuisto on kyllä haavelistalla.
Voi kiitos Paula. Minä tykkään Suomen talvesta todella paljon ja rakastan hiihtämistä. Mikko on meistä se, joka haaveilee lämpimistä matkakohteista. Mutta nykyään molemmat innostumme myös niistä kylmemmistäkin matkavaihtoehdoista, kun niihin liittyy upeaa luontoa ja aktiivilomailua tai eläinten bongailua.
No nyt näyttää sellaiselta minulle sopivalta reitiltä kun on helppokulkuinen ja sopivan mittainen myös se pidempi. Tehtiin sellainen reippailukierros Kolilla parisen vuotta sitten ja valitettavasti kivisiä reittejä oli matkan varrella. Ei olisi onnistunut märällä säällä ko. kierros, mutta tuo tosiaan näyttää siltä, että pystyy kävelemään säällä kuin säällä ja myös talvella. Kauniita maisemia jälleen.
Urho Kekkosen kansallispuiston Saariselän reitit ovat helppokulkuisia, leveitä sorapolkuja. Kolilla maasto on haastavampaa, ja patikka varmasti raskaampi. Joten UKK:sta löytyy varmasti sinulle useampikin sopiva reitti.
Kauniita maisemia! Kansallispuistot eivät ole mulle ollenkaan tuttuja, tai olen kerran käynyt tuolla Pallas-Ylläksellä, mutta sekin oli koulun järjestämä neljän päivän retki – ei siis omasta tahdostani. Nyt kyllä kiinnostaisi jo joku kansallispuisto käydä katsomassa, sen verran upeilta aina kuvissa näyttävät.
Tulipa muuten outo olo nähdä noin lumisia maisemia. Oon viettänyt nyt kaksi talvea ihan täysin Tukholmassa, joten mitään suuria lumimassoja ei ole tullut nähtyä livenä todella pitkään aikaan. Lumimaisemat ovat kyllä upeita.
Lappimaisemat ovat kauniita! Ja on aivan eri suunnitella omien mieltymysten mukainen kansallispuistovierailu, kuin osallistua koulun useamman päivän retkelle. Oletan, että yövyitte tuolloin teltassa ja se ei kaikille missään nimessä sovellu. Me Mikon kanssa suosimme päiväretkiä ja minusta on ihanaa päästä lämpimään suihkuun ja kunnon sänkyyn ulkoilupäivän päätteeksi. Sitä voi myös kulkea oman kiinnostuksen mukaan pidemmän tai lyhyemmän patikan ja panostaa haluamansa verran taukoihin ja retkieväisiin, ja kansallispuistovierailuihin voi yhdistää muutakin kuin vain patikointia.
Piti palata tähän muutama viikko sitten julkaisemaanne juttuun, kun ensi kesän agilitykisareissujen suunnitelmat alkavat hahmottua. Rovaniemellä on juniori-, seniori- ja para-agilitaajien SM-kisat 16.-18.6. ja Saariselällä Yöttömän yön kisat 9.-11.6., joten samalla reissulla voisi käydä koirien kanssa kulkemassa myös UKK-kansallispuistossa kisaviikonloppujen välissä. Siellä en ole käynyt vaikka olenkin pieneltä osalta ollut vaikuttamassa kansallispuiston syntyyn nuorena Luonto-Liittolaisena. Vuonna 1971 keräsimme yli 101 000 nimeä Koilliskairan kansallispuiston puolesta. Adressi luovutettiin vuonna 1972 Rafael Paasiolle ja myöhemmin Urho Kekkonen saatiin hankkeen suojelijaksi. Kansallispuisto perustettiin vasta 10 vuotta adressin luovuttamisen jälkeen, kun Suomen luonnonsuojeluliitto esitti sen nimeämistä UKK-kansallispuistoksi.
Kiitos kommentista! Olenkin lukenut, että Urho Kekkosen kansallispuiston syntyminen ei ollut ihan helppo prosessi. Upea kansallispuisto on kyseessä, joten ihan mahtavaa, että olet ollut mukana edesauttamassa sen muodostumista!
Kiitos retkestä Iisakkipäälle! Komeaa maisemaa, toden totta!
Olen UK-puistossa käynyt vain Korvatunturilla, joten aika paljon on sieltä vielä näkemättä. Tämä Iisakkipää pitänee ottaa listalle tämän jälkeen.
Kiitos Johanna itsellesi, kun tulit mukaan virtuaalipatikalle ja kun jätit kommenttia, se ilahduttaa aina. Me olemme UKK:ssa kiertäneet päiväretkireitit, todella kiva kansallispuisto. Korvatunturi on toistaiseksi näkemättä.
Olipa kiva reittikertomus, kun kuvia syksyn ruskasta ja talven tykystä!
En ole kertaakaan tuolla vielä käynyt, sillä Saariselän alue on jostain syystä jäänyt omien reittien ulkopuolelle. Tuo varoitus tunturihuipun kylmästä tuulesta on kyllä todellakin paikallaan. Elokuussa koin Lemmenjoen Joenkielisen tunturihuipulla niin kovan tuulen, että se oli kerrassaan epämiellyttävää. Pisti jatkamaan matkaa, vaikka huipun näkymistä olisi muuten tehnyt mieli jäädä nauttimaan.
Pystyn Johanna hyvin samaistumaan tuohon kokemukseesi Joenkielisellä. Joskus itsekin olen kävellyt kylmissäni tunturin huipulla katsomassa nopeasti avautuvat maisemat ja sitten jatkanut matkaa alas tuulelta suojaan. Pitää malttaa ottaa reppuun lisää vaatetta näitä tunturiosuuksia varten, jotta voi nauttia kiireettä myös huipun maisemista.
Saariselkä on meille mieluisa kohde. Siellä on todella monipuolisesti patikkareittejä, myös niitä pidempiä patikoita.
Saariselän reissu koirien kanssa on alkamassa keskiviikkona ja piti palata näihin UKK-puiston patikkapolkujen esittelyihin. Kiva, että niitä löytyy täältä.
Oi, kivaa reissua Eila! UKK on todella kiva kansallispuisto. Siellä on paljon kauniita tunturimaisemia. Mukava, kun kävit lukemassa näitä meidän kansallispuistokirjoituksiamme.