Syötteen kansallispuisto, joka on saanut nimensä Suomen eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen mukaan, sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien alueella ja levittäytyy Pudasjärven kaupungin sekä Posion ja Taivalkosken kuntien alueelle. Teerivaara on osa Syötteen kansallispuistoa, ja kuuluu siis varsinaisen kansallispuiston alueeseen toisin kuin moni muu Syötteen alueen reiteistä.
Syötteen kansallispuisto koostuu useasta alueesta
Syötteen kansallispuisto on varsin uusi kansallispuisto, joka on perustettu vasta vuonna 2000. Vuotuisia kävijöitä kansallispuiston alueella on lähes 120 000 henkilöä (vuosi 2021). Tällä kävijämäärällä Syötteen kansallispuisto on Suomen yhdeksänneksi suosituin kansallispuisto. Syötteen kansallispuisto on pohjoisen Suomen kansallispuistoksi alueeltaan varsin hajanainen ja sen yhteenlaskettu pinta ala 142 neliökilometriä.
Syötteen kansallispuisto muodostuukin neljästä erillisestä alueesta, Syötteestä, Maaselästä, Latva-Korte-Kärppävaarasta ja Salmitunturista. Teerivaara on osa Syötteen aluetta.
Syötteen kansallispuiston monipuolinen luonto
Syötteen kansallispuiston voidaan katsoa sijaitsevan pohjoispohjalaisen suomaaston sekä koillismaalaisen vaaramaiseman raja-alueella.
Kansallispuiston alue on maisemiltaan ja luontotyypeiltään moninainen. Sen alueelta löytyy vaaroja, ja niiden rinteellä olevia soita, aapasoita, vanhoja kuusimetsiä ja aarnimetsiä. Erilaisia patikointireittejä on puiston alueella yhteensä 122 kilometriä. Näiden lisäksi on paljon erilaisia maastopyöräilyreittejä ja Syötteen sanotaan olevan erityisesti maastopyöräilijöiden suosiossa.
Syötteen kansallispuiston vanhoissa metsissä asustelee runsaasti lintuja. Alueella viihtyy niin maakotkia kuin myös esimerkiksi kuukkeleita, metsoja ja Suomen suurimpia tikkoja palokärkiä. Myös liito-oravia on alueella, mutta tämä lähinnä hämäränaikaan liikkuva pieni nisäkäs on äärettömän vaikea nähdä.
Teerivaaran kierros – lähtöpiste
Teerivaaran reitille pääsee kätevästi Syötteen luontokeskuksen parkkipaikalta osoitteesta Erätie 1, 93280 Syöte. Parkkipaikka on suuri ja vapaata tilaa pitäisi löytyä. Parkkipaikalla on myös talvikunnossapito ja sinne on helppoa ajaa myös talviaikaan. Ennen Teerivaaran kierrokselle lähtemistä kannattaa käydä tutustumassa Syötteen luontokeskukseen. Siellä myydään esimerkiksi postikortteja ja erilaisia kirjoja, ja lisäksi luontokeskuksen tiloissa on kahvila.
Teerivaaran kierros on kuljettavissa ympäri vuoden
Teerivaaran kierros on pituudeltaan 4,5 kilometrin mittainen. Sen sanotaan olevan vaativa reitti, jonka kulkuajaksi arvioidaan vähintään kolme tuntia. Reittiä sanotaan talviaikaan lumikenkäreitiksi, mutta ainakin meidän reittiä kulkiessa tavallisilla vaelluskengillä pärjäsi hyvin. Reitti oli kauttaaltaan hyvin tamppautunut eikä upottanut missään kohtaa. Lumipyryn jälkeen lumikengille tosin voi olla tarvetta.
Reitti on selkeästi merkittynä keltaisella maalimerkinnällä. Jos koko reitin kulkeminen kuulostaa suurine korkeuseroineen turhan haastavalta, on mahdollista kulkea eteläisen huipun päivätuvalle kulkevan janareitin, jolloin vaativampi pohjoisrinteen kautta kulkeva takalenkki jää pois. Eteläisen huipun päivätuvalla oleva taukopaikka on reitin ainoa paikka, jossa on mahdollisuus tulentekemiseen.
Teerivaaran kierros talvella
Koko Teerivaaran kierroksella näimme yhden toisen pariskunnan, joten kovin ruuhkainen reitti ei näyttänyt olevan. Mielestämme ”vähintään 3 tunnin” aika-arvio on hieman liioittelua, vaikka varsin paljon ylämäkeen kulkemista reitillä onkin. Lisäksi reitillä on muutamassa paikassa varsin hankalasti kuljettavaa louhikkoa, jossa saa olla tarkkana, erityisesti talviaikaan.
Maisemat reitin varrella olivat hieman pettymys. Vaaran päälläkin puut blokkaavat maisemia varsin tehokkaasti niin, että avautuvia maisemia joutuu yksittäistä näköalapaikkaa lukuun ottamatta kurkkimaan puiden välistä. Siitä huolimatta reitti tarjoaa miellyttäviä maisemia tykkylumisine puineen. Syötteen alue nimittäin on yksi Suomen runsaslumisimmista paikoista.
Samana päivänä kävimme myös Iso-Syötteen huipulla. Vaikka päivä oli hyvin sumuinen, olivat maisemat todella vaikuttavat. Tykkylumisia puita ja kauniita talvimaisemia etsivien kannattaa ehdottomasti suunnata ainakin tänne.
Oletko käynyt Syötteen kansallispuistossa talviaikaan? Mikä on sinun suosikkireittisi?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
34 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Syötteen kansallispuistossa ei ole vielä(kään) tullut käytyä, vaikka se on mielessä pyörinytkin. Kiva, että sieltä löytyy reittejä, jotka voi talviaikaan kulkea ilman lumikenkiä 🙂
Joo, nämä talvisin ihan vaelluskengillä kuljettavat reitit ovat kivoja. Toki jos juuri on satanut runsaammin lunta, on lumikengille tarvetta.
Ei ole tuttu paikka, eikä vaikuta sellaiselta kohteita, minne tällainen ei-niin-retkeilijätyyppi talvella suuntaisi. Tänne menisin mieluummin syksyllä tai kesäaikaan.
Syksy on varmaan sinulle Kati paras aika. Kesällä hyttysiä voi olla paljonkin ja ainakin itselläni se vie paljon retkeilynautinnosta.
Olin Syötteellä syksyllä (taisi olla tämä sama reitti) ja sama ongelma: näköalapaikalta ei näkynyt, kun puusto niin tiheä. Jotenkin muutoin metsä oli siellä niin ihana, koin olevani yhtä metsän kanssa, maadoitti.
Jep, näköalapaikoilta ei juuri näy laajemmalle tiheän puuston vuoksi. Kuulostaa siltä, että olet kiertänyt saman reitin. Sulan maan aikaan reitti ehkä onkin kivempi, kun metsä tulee paremmin esille. Syksy on kivaa patikointiaikaa.
Syötteellä en ole käynyt, mutta tästä saa kyllä hyvän kuvan, millaista siellä on. Itsekin vierailisin ehkä mieluiten talvella, etenkin kun polku näyttää olevan ihan ok kunnossa.
Olemme kiertäneet Syötteellä paljon syksyllä ja myös talvella olemme käyneet parina vuonna. Talvella tällaiset lumikenkävapaat reitit ovat kivoja. Ja aina on pakko mennä ihailemaan myös Iso-Syötteen huipun mahtavia tykkylumia.
Upeat talviset kuvat❄️?️⛄En ole käynyt Syötteellä, mutta olisi kyllä mukavaa käydä tuolla joskus. Hyvää tulevaa viikkoa sinulle.
Kiitos Jaek. Syötteellä on monenlaisia patikkareittejä hyvien laskettelumahdollisuuksien lisäksi. Syötteen reissu on helppo yhdistää myös vaikka Rukalla käymiseen, jos aikaa riittää. Mukavaa kuluvaa viikkoa myös sinulle.
En ole käynyt. Ehkäpä kesällä tai syksyllä alue olisi huomattavasti kiinnostavampi kohde käydä kuin talvella – no eipä ole itikoita talvella pörräämässä.
Syksy on meidän mielestämme loistava aika retkeilyyn. Ei liian kuuma patikointiin. Eikä hyttysiä enää ole, hirvikärpäsiä saattaa olla. Harvemmin nekään kuitenkaan ovat meitä kiusanneet. Talviretkeily on myös kivaa, siinä maisema näyttäytyy niin erilaiselta. Se on hienoa, että retkeilyä ei sinänsä tarvitse rajoittaa vain johonkin vuodenaikaan, vaan retkeillä voi halutessaan ympäri vuoden.
Mietinkin, että miten 4,5 km voi olla suositus vähintään 3 tuntia :O mutta täytyy olla paljon nousua sitten ja vaikeaa maastoa… En kyllä silti itsekään usko tuohon ja hyvä että vahvistitte, että ei pidä paikkaansa 😀 Iso-syöte / Syöte on ollu meillä jo pitkään bucket listalla, mutta vielä ei olla sinne asti päästy käymään. Maastopyöräily kiinnostaisi siellä, joten se puoltaisi reissua sulan maan aikaan, mutta myös talvella olisi kiva käydä siellä laskettelemassa.
Heh, tuo etenemisnopeus olisi kyllä hyvin hidas. Tosin, Etelä-Konneveden kansallipuiston Kolmen vuoren vaellus -reitti on 16km pituinen ja suositeltu kulkuaika on 6-12 tuntia. Runsaasti nousua sisältävällä reitillä kulkuaika voi sinänsä olla hyvinkin hidas.
Maastopyöräily kiinnostaisi itseäkin. Onneksi sitä voi valita jonkin ajankohdan, ja ajatella, että tulee kokeilemaan toista vuodenaikaa sitten joskus tulevina vuosina.
En ole minäkään käynyt. Mutta kyllä noissa lumisissa luontomaisemissa olisi kiva käydä kulkemassa.
Talviretkeily on kivaa. Ollaan tykätty kiertää reittejä myös talvella. Etenkin keskitalvella, kun puissa on usein kaunis lumikerros.
Syötteellä on joskus lapsena tullu oltua moneenkin otteeseen. Pudasjärvellä sen sijaan on haudattuna isäni perheineen. Mummi vaari ja sedät.
Oi, Syöte onkin sinulle Laura tuttu paikka, kun sukusi on sieltä. Pudasjärvelle ja Syötteelle liittyy varmasti monia muistoja.
Ei olet tuttu paikka, muuten kuin nimeltä. Hauska siis nähdä, millaista siellä on. Jännä, että se on noinkin suosittu, vaikka onhan se toki Lapin kansallispuistoista suunnilleen ensimmäinen etelästä tullessa. Tykkylunta tosiaan tuntuu riittävän, mutta katselin kuvistakin, että tuolla ei kovin hienoja ja avaria maisemia ole luvassa.
Niin se valitettavasti oli, että Teerivaaran kierros ei tarjoa avaria maisemia, vaan siltä tältä osin jouduimme pettymään. Iso-Syötteen huipulle on aina mentävä ihailemaan tykkylumia, ne ovat mielettömät.
Johan on lumista ja samalla sinistä – sininen hetki näköjään siellä koko vaelluksen ajan… Itselleni aivan tuntematon paikka ja sellaiseksi varmaan jääkin, mutta kiva lukea ja katsella muiden kuvia. On myös kiinnostavaa, miten erilaisissa paikoissa ja maisemissa ihmiset reissaavat. Jotkut ehtivät joka paikkaan ja jotkut keskittyvät vain tietynlaiseen matkustamiseen. Oma matkustushistoriani on aikamoista sillisalaattia pääasiassa ulkomailla – kotimaan komeat maisemat ovat jääneet sivurooliin.
Tuo on Maarit totta. Matkustuskohteet ja -tyylit eroavat paljon ja se on minunkin mielestäni mielenkiintoista. Ja omakin matkustustapa voi hyvinkin tulevina vuosina muuttua, omien mieltymysten mukaan.
Me olemme kiertäneet aika paljonkin Suomessa erilaisissa luontokohteissa. Ulkomaillakin meidän matkat keskittyvät pitkälti luontokohteisiin. Ja hei, kotimaassa ehdit matkustelemaan varmasti vielä myöhemminkin, mikäli haluat. Minusta on hienoa, että olet reissannut monipuolisesti ulkomailla ja kerännyt hienoja muistoja matkoilta.
Minä taisin jäädä kahville ?. 4.5 km lumisia maisemia ja vaikeakulkuista polkua, jos lumikenkiäkin tarvitaan, voi olla hieman liikaa. Lumi on postikortilla huomattavasti söpömpää myös.
Itse lähtisin Syötteen kansallispuistoon juuri ruskan aikana, se olisi mielestäni aivan huippuhetkiä siellä.
Onneksi retkeillä voi juuri sillä tavalla, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta. Lyhyet ja helpot reitit ovat suosittuja, usein retkeillessämme parkkipaikalta lähimmässä taukopaikassa on eniten väkeä evästelemässä. Ruska-aika olisi sinulle Nadine selvästi talvea parempi valinta. Joskus kannattaa myös talviretkeilyä, saatat yllättyä.
Olen kyllä vähän kade nyt Krakovasta 🙂 Olen kirjoittanut aika monta postausta Krakovasta (varsinkin Kazimierzista), joten jos haluat vinkkejä, niin käy selaamassa noita postauksia. Kaikki löytyy tuosta linkistä ja Krakova tagin alta 🙂 https://villananna.vaikuttajamedia.fi/tag/krakova/
Toivotan ihanaa matkaa kun sinne lähdette <3
Voi kiitos paljon Melissa. Käydään tutustumassa vinkkeihisi. Kiva päästä viimein tutustumaan Krakovaan ja Tatra-vuoriin.
En ole käynyt edes kesäaikaan. Kartasta olen katsonut, että se on niin hajanainen, että pelkää välillä, ettei osu koko puistoon. Olen katsellut maastopyörävideoita sieltä ja kyllähän se on kiinnostava puisto pelkästään jo luontonsa takia.
Niinhän se on, Syöte on kovin hajanainen. On ollut kiintoisa kiertää kansallispuistossa, juurikin luonnon puolesta. Maastopyöräilijöitä on tullut meillä useampia vastaan, muita kävelijöitä harvemmin.
Brrr… näyttää kylmältä vaikkakin kauniilta. Tuonne ei tosiaan haluaisi eksyä eli jos reitti tuntuu turhan haastavalta, kannattaa odotella lämpimämpiä kelejä. Porukkaa on kuitenkin ollut liikkeellä kun polutkin on tuon verran tamppaantuneet. Syötteelläkin on kyllä paljon tekemistä.
Se on Paula totta. Vaikka me emme nähneet kuin kaksi retkeilijää lisäksemme, polku oli hyvin tamppaantunut. Syötteellä on paljon tekemistä ja talvimatkailijan kannattaa ainakin kokeilla myös patikointia. Teerivaaran maisemat eivät sykähdyttäneet, mutta moni muu talvikohde on ollut upea.
Itse en ole käynyt Syötteen kansallispuistossa minään vuodenaikana, joten siellä kiehtoisi niin talvi kuin kesäaikaan aktiivilomailu & luontomatkailu. Tuo Teerivaaran kierros olisi pituuden puolesta nappuloille sopiva talviaikaan, niin voisin hyvinkin nähdä itseni tuolla ensi talvena!
Teerivaaran kierros olisi varmasti hyvä lasten kanssa kierrettäväksi. Päivätuvalla vietetty evästauko olisi varmasti mieluisa lomakokemus. Helpompaa ja lyhyempää reittiä etsivälle hyvä valinta voisi olla Naavaparran polku, 3km pitkä ja tasainen. Polun varrella on myös hauskoja Naavaparran opaskylttejä pienille retkeilijöille.
Kappas! Me käytiin justiinsa sama reitti tuossa tammikuun alussa, oltiin viikko Syötteellä. Tästä ollut tarkoitus tehdä postausta jo kauan mutta on ollut niin kiirusta ettei ole kerennyt kunnolla istahtaa alas.
Meilläkin sattui pilvinen sää kohdalle mutta nautittiin kyllä silti vaikkei pitkälle nähnytkään.
Olin jo suunnitellut että käytäisiin vielä yksi reissu Syötteelle tämän talven aikana mutta jäätiinkin sitten kotiin nauttimaan muutaman päivän vapaista.
Olipa kiva kuulla, että kävitte Syötteellä ja tykkäsitte Teerivaarasta. Luonnossa liikkumisesta tulee itselleni aina hyvä mieli, mutta maisemien ja luontokokemuksen puolesta Teerivaaran kierros talviaikaan ei säväyttänyt. Viikko on mukava aika, siinä ehtiikin kivasti kiertämään ja ulkoilmaan eri tavoin.